Lopullinen

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kommentit/Kanervalta

Hyvä, olette saaneet aikaiseksi kunnon kappaleita ja asiaa hienosti kuhunkin. Olisin vain lukenut vielä vähän lisääkin ts. juttu loppui hieman kesken. Viimeisen kappaleen motiiveihin olisi voinut esimerkiksi upottaa omiakin kokemuksia tai näkemyksiä sosiaalisen median käytöstä. Joka tapauksessa tämä on oikein hyvä alku, prosessikirjoittaminen ei ole mikään helppo juttu, mutta tässä tekstissänne olette onnistuneet luomaan yhtenäisen vaikutelman. Onnea ja iloa kirjoittamiseen!



Sosiaalinen media käsitteenä ja ilmiönä[muokkaa]

“Sosiaalisen median käsitteellä viitataan median ja internetin kehitysvaiheeseen, jossa sisällöntuotanto hajaantuu ja käyttäjät tuottavat yhä enemmän sisältöä. Samasta ilmiöstä käytetään myös nimityksiä web 2.0, vertaismedia, vertaisverkko tai sosiaalinen web”. (Matikainen 2009, 9.) Sosiaalisen median käsitteeseen on sisäänrakennettuna ideologian piirteitä – piirteitä jostakin aate- tai ajatusjärjestelmästä. Näitä puolia ovat avoimuus, demokratia ja vapaat sisällöt. Kangas, Toivonen ja Bäck (2007, 13) näkevät, että sosiaalinen media jakautuu kolmeen elementtiin eli yhteisöön, sisältöön ja web 2.0:aan.

Sosiaalista mediaa pidetään alan asiantuntijoiden piirissä laajana käsitteenä. Sille annetaan nimitys sateenvarjokäsite (Lietsala & Sirkkunen 2008, 17). Kun puhutaan sateenvarjokäsitteestä, silloin sen alle mahtuu paljon erilaisia käsitteitä. Sisällön rajausongelmat ovat sosiaalisen median kaltaiselle käsitteelle ominaisia ja usein myös ylitsepääsemättömiä. Näin ollen lienee hedelmällisempää pohtia, missä kulkee käsitteen ydinsisältö. Merkittävää on huomata myös se, että sosiaalisen median käsitteen määrittely ei nouse tieteellisestä keskustelusta, vaan se on painokkaan pragmaattinen väline tietynlaisten verkkoympäristöjen kuvaamisessa. (Matikainen 2009, 13.)

Jussi-Pekka Erkkola kiteyttää tutkimuksessaan sosiaalisen median selkeästi sanoin ”sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen takia vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin.” (Erkkola 2008, 2.)

Janne Matikaisen tutkimuksessa sosiaalisella medialla tarkoitetaan verkossa käytettäviä sovelluksia, joiden sisältöä käyttäjät itse muokkaavat ja rakentavat. Perinteisellä medialla hän taas viittaa sellaisiin verkkopalveluihin, joiden sisältöä tuottavat ammattilaiset (esim. sanomalehtien verkkosovellukset, Yle:n sivustot jne.). (Matikainen 2009, 2.) Perinteiseen mediaan voidaan tietenkin lukea myös mukaan televisio, radio, lehdet ja muu, verkon ulkopuolella tapahtuva tiedonvälitys, vaikka Matikainen omassa tutkimuksessaan onkin keskittynyt internetistä löytyviin sovelluksiin. Jaossa sosiaaliseen- ja perinteiseen mediaan ei ole kyse niinkään käytetyistä välineistä vaan siitä, kuka sisältöä tuottaa. Perinteisen median sisältöä tuottavat ”alan ammattilaiset”, sosiaalisen median sisältöä tuottavat ja muokkaavat sovellusten käyttäjät.

Vaikka sosiaalista mediaa käytetäänkin tiedon jakamiseen käyttäjien välillä, on perinteisellä medialla vielä oma asemansa sosiaalisessa mediassa käydyissä keskusteluissa. Verkossa aktiivisesti toimivat henkilöt vertaavat omaa toimintaansa perinteisen median edustajiin. Varsinaista kilpailuasetelmaa ei ole, mutta perinteisen median jakama informaatio koetaan edelleenkin luotettavammaksi kuin toisilta sosiaalisen median käyttäjiltä saatu tieto. Käyttäjien kesken jaetulle tiedolle haetaan yhä varmennusta perinteisen median edustajilta. Sosiaalinen media saattaa tiedon välittämisessä olla perinteistä nopeampi, mutta se on edelleen riippuvainen perinteisen median antamista tiedoista. (Matikainen 2009, 106-108.)

Toisaalta sosiaalinen media antaa uutta materiaalia myös perinteiselle medialle. Sosiaalisessa mediassa avatut keskustelut saattavat tuoda uusia aiheita perinteisen median käyttöön ja nostaa käsittelyyn ilmiöitä ja aiheita, jotka muuten saattaisivat jäädä pimentoon. Sosiaalisen median käyttäjät eivät siis ole vain informaation käyttäjiä, vaan he myös tuovat uutta informaatiota ja uusia näkökulmia yleiseen levitykseen. (Matikainen 2009, 110.) Tästä hyvänä esimerkkinä ovat arabikevään kansannousut. Sosiaalinen media toimi keskeisenä kansannousujen järjestäytymisen kanavana ja Twitterin sisällöt päätyivät osaksi perinteisen median uutisointia. Toisaalta Egyptin kansannousussa YouTuben mellakkavideot hillitsivät hallinnon voimankäyttöä, kun jokainen teko saattoi päätyä kuvamateriaalina sosiaaliseen mediaan. Mielenosoittajien kännykkäkameroillaan kuvaamaa materiaalia myös näytettiin perinteisessä mediassa. (Aaltonen 2012.)

Sosiaalisen median funktio ihmisten arjessa[muokkaa]

Sosiaalinen media on nopeaa, vaivatonta, reaaliaikaista, maailmanlaajuista, paikallista ja vuorovaikutteista. Internet on avoin, voisimmepa jopa sanoa, ”villi” ympäristö. Se avaa mahdollisuuden julkaista tekstejä, sisältöä, kuvia tai videoita vapaasti – ilman korvausta. Käyttäjän tulisi kuitenkin tarkoin muistaa tekijänoikeudet ja sananvapaus. Toisaalta sosiaalinen media on myös hyödyllinen tiedotuskanava (esim. tuhoisa Thaimaan tsunami tai Jokelan tapahtumat). Tieto kulkee reaaliajassa maailmanlaajuisesti.

Sosiaalinen media on ”yhteisöllinen” ; yksilö voi yksin tai ryhmässä tuottaa ja hallita tuottamaansa sisältöä (esim. keskustelupalstat, omat blogit, Facebook, Twitter) (Erkkola 2008). Janne Matikaisen mukaan (2009, 101) sosiaalisen median sosiaalisuus on kuitenkin monisyinen asia: vaikka se perustuu monilta osin joukkoihin, toimitaan niissä melko itsenäisesti. Hänen mukaansa kyse onkin yksilölähtöisestä sosiaalisuudesta, vaikka myös yhteisöllisyyttä syntyy. Yhteisöt ja ryhmät voivat kuitenkin olla suhteellisen löyhiä ja helposti muuttuvia. Käyttäjien ja sisällön tuottajien sitoutumista jonkin alustan käyttöön ja sen normeihin voidaan joka tapauksessa pitää sosiaalisesti määräytyvänä toimintana.

Sosiaalisessa mediassa käyttäjällä on avoin mahdollisuus vaikuttaa mielipitein, kommentein tai jopa arvosteluin (Erkkola 2008). Tulisi kuitenkin muistaa, että sosiaalisen median valta on välittynyttä, vaikka pyrkimys olisikin demokraattisuuteen ja asiantuntijavallan purkamiseen. Johtajuus sosiaalisessa mediassa saakin uusia muotoja eikä se ole välttämättä henkilöityvää, vaikka verkkopalveluissa syntyy toki edelleen mielipidejohtajia. Johtajuutta verkossa voidaankin tarkastella joukkojen toiminnan suuntaamisena esimerkiksi verkkopalveluiden toiminnan, käyttöliittymän tai sääntöjen kautta. Näin nähtynä esimerkiksi Wikipedian perustajia Jimmy Walesia ja Larry Sangeria voidaan pitää sosiaalisen median johtajina heidän luodessaan Wikipedialle säännöt ja toimintamallin ja pitäessään itsellään mahdollisuuden puuttua päätöksiin niin halutessaan esim. rajoittamalla henkilöitä koskevien artikkeleiden muokkausta. (Matikainen 2009, 98.)

Sosiaalisen median käytön ja verkkotuottamisen motiivit[muokkaa]

Sosiaalinen media täyttää ihmisen tarpeita ilmaista itseään. Tärkeänä koetaan mm. halu oppia uutta (verkon käyttö), kehittyä (esim. verkko-opinnot), toimia ja kommunikoida verkossa, löytää uusia tuttavuuksia ja yhdistäviä tekijöitä/yhteisöjä tai esim. markkinoida yritystään ja palveluitaan verkossa. Toimiminen sosiaalisessa mediassa luo yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lisää vuorovaikutuksen mahdollisuutta. Myös vastavuoroisuus ja nopea kommunikointi ovat osa sosiaalisen median luomia mahdollisuuksia. (Matikainen 2009, 42–54.)

Käsitellessään sosiaaliseen mediaan osallistuvien motiiveja Matikainen tuo raportissaan esiin Esa Sirkkusen esittämät yksilölliset ja yhteisölliset motiivit. Yksilöllisiin motiiveihin kuuluvat mm.: ”itsensä ilmaisu, omien taitojen kehittäminen, vertaispalautteen saaminen, suhdeverkostojen ja sosiaalisen pääoman kasvattaminen sekä yksilöllistyvän mediakulttuurin eli identiteetin tuottaminen”. Yhteisöllisiin motiiveihin taas kuuluvat: ”tietojen ja taitojen jakaminen muiden kanssa, uudentyyppinen ´osuustoiminnallisuus´ (kuten open source tai Wikipedia) sekä yhteisöjen oppiminen”. (Matikainen 2009, 43.)

Matikainen tuo myös esiin Peter Kollockin esittämät osallistumisen ja tuottamisen motiivit. Näitä ovat vastavuoroisuus, maine, pystyvyyden tunne ja -tarve. (Matikainen 2009, 42.) Ottamalla osaa sosiaaliseen mediaan voi myös itse saada jotain – vuorovaikutuksen mahdollisuus. Sosiaalisessa mediassa voi rakentaa minäkuvaansa ”olemalla aktiivinen” ja tuottamalla mielenkiintoista sisältöä.

Verkkotyöskentely on itsenäistä – siihen voi osallistua ajasta ja paikasta riippumatta. Sosiaalisen median käyttö luo toisaalta jännitystä, mutta myös iloa, hyötyä ja huomatuksi tulemisen tunnetta.

Lähteet:[muokkaa]

Aaltonen, Hannu. Arabikevät - sosiaalisen median kansannousut. Turun yliopiston verkkolehti. [1] (julkaistu 14.6.2012)

Erkkola, Jussi-Pekka. 2008. Sosiaalisen median käsitteestä. Taideteollinen korkeakoulu, Medialaboratorio.

Kangas, Petteri, Toivonen, Santtu & Bäck, Asta. (toim.) 2007. Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja. Espoo: VTT tiedotteita 2369. [2] Luettu 20.11.2012.

Lietsala, Katri & Sirkkunen, Esa. (2008) Social media. Introduction to the tools and processes of participatory economy. Tampere: University of Tampere, Hypermedia Laboratory Net Series 17. [3] Luettu 20.11.2012.

Matikainen, Janne. 2009. Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. Helsingin yliopisto, Viestinnän tutkimuskeskus CRC.