Luku 7

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kansantalouden resurssit[muokkaa]

Riippuen eri talousjärjestelmistä taloudessa on tuotantotekijöitä. Moderni markkinatalous pitää tuotantotekijöinä,

- työ,

- maa, luonnonvarat,

- kapitaalia.

Viime aikoina kehitysmaatutkijat haluavat lisätä tähän kulttuurin ja innovaatiokyvyn. Karl Marxin mukaan työ oli ainoa tuotantotekijä ja muut voitiin johtaa työstä, esim. kapitaali on työstä riistetty voitto.

Työ ja sen kysyntä

Samalla tavalla kuin tuotteella, työlläkin on kysyntänsä ja tarjontansa, joka vaihtelee alueittain ja ajoittain. Työn ostaja haluaa saavuttaa siitäkin maksimituoton, jolloin tuotteen rajatulo = palkka, eli työläisiä otetaan palvelukseen kunnes saavutetaan piste, jossa on tasapaino. Tämän saa kaavaksi,


VMP = p*MP

jossa VMP (rajatulo), p(hinta) ja MP (rajatuotos työlle).

Rajatulo (VMP) esim. perunalle on markkina-arvo sille perunamäärälle , jonka yksi lisätyöläinen tuottaa, p on perunan käypä hinta ja MP on tuotannonlisäys kun yksi yksikkö lisätään ja muut tekijät ovat muuttumattomia. Yksinkertaisesti sanottuna P*Q = tulo.


Graafisesti saamme,

Luku7a.jpg

Kuten normaalissa kysynnässä työntekijöiden määrä lisääntyy kun palkka laskee. Kun kysyntäkäyrä on sama kuin rajatuottokäyrä, niin työntekijöitä otetaan palvelukseen = mennään käyrää alas, kunnes rajahyöty ja rajakulut ovat samat. Kuva siis kuvastaa (peruna)firman työvoiman kysyntää.

Edellä oleva oli erikoistapaus, sillä käytännössä eivät muut tekijät pysy muuttumattomina. Syy on selvä, jos työn hinta laskee alalla (peruna), niin kysyntäkäyrä siirtyy oikealle, mikä taas alentaa hintaa, eli p*MP siirtyy alas. Jos palkka laskee P1 palkkaan P2, niin työmäärä ei ole n2, vaan n22, eli määrä ei lisäänny niin paljon ”kun odotettu”. Poliitikot eivät tätä aina ymmärrä.


Työn tarjonta

Työn tarjonta vaikuttaa myös kysyntään. Työn tarjontakäyrä on vähän erikoinen, sillä tarjonta ei lisäänny, silloin kun ylitetään tietty taso. Ihmisillä joilla ”on kaikki” ostavat itselleen enemmän vapaa-aikaa, jolloin tarjonta korkeilla palkoilla vähenee, eikä lisäänny, kuten normaalilla tuotteella. Perunateollisuudessa tätä ongelmaa ei juuri ole, sillä tarjontaa tulee muualta, jos palkka nousee tarpeeksi.

Luku7bb.jpg

Kuva yllä osoittaa miten käy jos työmarkkinoille on säädetty minimipalkka (tässä =P). Tasapainopistettä ei saavuteta vaan tarjontaa (nt) on enemmän kuin kysyntää (mk), eli määrä nt-nk jäävät työttömiksi. Tosin nämä voivat siirtyä aloille, joissa palkka on alempi tai sitten poistua työmarkkinoilta. Vahvat ammattiliitot saavat aikaan työttömyyttä ja paras esimerkki suomessa on merimiesunioni.

Poikkeuksia

Työmarkkinoilla toimii ihmisiä jotka osaavat tehdä erilasia sopimuksia keskenään esim. lakkoilla ja tämä teoria ei siksi toimi. Tavallisimmat poikkeuksia aiheuttavia tekijöitä ovat,

- neuvottelutaito ja palkat. Ammattiliitot ja korkeimmat virkamiehet pystyvät neuvottelemaan palkoistaan,

- työnantajat käyttävät hyväkseen esim. paikallista työttömyyttä tai mustia listoja,

- ”oikeudellisuus” voi vaikuttaa palkkaan,

- palkka voi olla sidottu tuottavuuteen,

- työympäristö vaikuttaa palkkaan,

- Marxilainen ajattelu vaikuttaa palkoihin. Tuottavuus ja palkat

Teoreettisesti katsottuna kehitysteoriamaissa eivät yllämainitut asiat päde, lähinnä suuren köyhyyden ja työttömyyden takia. Siksi marginaalituottavuus on ihan eri asia kuin normaalissa taloudessa. Liian alhaiset palkat aikaansaavat nälkiintymistä ja sairauksia, jotka vaikuttavat tuottavuuteen. Hyvin menestyvissä yrityksissä vaihtuvuus on nollatasoa, joka nostaa tuottavuutta.

Hyvä palkka saa organisaation toimimaan älykkäästi . Yleensä erilaiset palkkiosysteemit saavat organisaation toimimaan älykkäästi (esim. urakkatyö)


Marxismi

Marxismin perusta on, että vain työ on tuottavaa. Tämä teoria syntyi ennen kuin rajatuotto/hyöty käsitteet keksittiin, joten marxismi ei huomioi tätä. Voiton tuottaminen on työläisten riistoa.


Maa

Maa tuotteena ei ole homogeeninen, sitä on tuhansia lajeja ja sitä käytetään lukuisalla eri tavalla. David Ricardo esitti ns. “rent”-teorian maalle ja se pätee tänäänkin.

Ajatelkaamme, että on olemassa kolme lajia viljelymaata a, b ja c. Näistä a on hyvin kasvavaa, b on normaalia viljelymaata ja c on karua viljelymaata. Olettakaamme, että tätä maata on kutakin 1000 ha.

Ricardo3.jpg

Tarjontakäyrä maalle on pystysuora kun sitä ei voi valmistaa lisää. Hyvän maan vuokra on Ra ja normaalin maan Rb ja karulle nolla. On selvä, ettei pönde halua viljellä maata, joka tuottaa tappiota. Tämä alin käyrä edustaa ns. marginaalimaata, sitä kannattaa viljellä jos vuokra on nolla. Vastava ajattelu toimii myös puun tuotannossa – ei kannata kaataa puita alueelta, jossa kulut ylittävät tulot. Maavuokra on siis riippuvainen luonnonantimista eikä omistajan teoista. Tästä syystä moni poliitikko haluaa verottaa maata sen tuottavuuden mukaan, jotkut niin paljon, ettei maanomistajalle jäisi mitään.

Tämä sama teoria pätee yritystoimintaan ja työtilojen vuokriin. Kuppi kahvia Stockmannilla maksaa 3 €, kun se Loviisan Corint baarissa maksaa 1 €. Suurin syy on vuokran taso. Stockmannin vuokrataso määritty huonoimman alueen vuokran mukaan, esim Inarin kahvila. Niin kauan kun tämän huonoimmala alueella kyetään myymään kahvia, niin vuokrataso pysyy vakaana.

Luonnonvarat

Luonnonvaroja on paljon, metalleja, öljyä, puuta jne. Maan arvo yleensä arvioidaan tuoton mukaan, Puuntuotannolle on helppo arvioida tuotto, mutta kaivostoiminnalle se on jo vaikeampaa, sillä kaivostoiminta ei ole uusiutuvaa. Oman lukunsa maan arvolle antavat poliitikkojen päätökset, mutta se ei ole talousteoriaa vaan edunvalvontaa.

Kapitaali (raha)

Viime aikoina on tajuttu, että kapitaali myös on tärkeä tuotantotekijä. Kapitaali yleensä yhdistetään automatisointiin ja koneistamiseen. Kapitaali kuten muutkin tuotantovälineet alentavat rajatuottoa, kun kapitaalia lisätään. Jos perunan viljelyyn lisätään traktori se on ok, mutta kymmenes traktori ei tuota samaa kuin ensimmäinen, jos maa on loppumassa. Koneet pitää uusia, joten pääomavarauksia on tehtävä. Siksi meillä on poistosysteemi.

Rahaa kaupataan ihan kuin mitäkin muta tuotetta ja sillä on kysyntä ja tarjontakäyrät. Korkoprosentti on se millä mitataan rahan ”hinta”. Jos korko on alhainen rahaa käytetään enemmän investointiin, jos korko on korkea käytetään vähemmän.

Rahan jakautuminen eri ryhmien välillä on poliitikkojen päätöksistä kiinni, lähinnä tarkoitan progressiivista verotusta.

Tulon oikeanmukainen jako

Ekonomistit ovat pohtineet tulojen jakoa oikeudenmukaisesti, mutta yksiselitteistä ratkaisua ei ole. On vaikea määritellä yksityisen yrityksen kohtuullinen voitto. On yritetty sitä, että jokaisen tulot olisi kiinni siitä, mitä hän tuottaa yhteiskunnalle. Tässä on se vika, että työttömät eivät saisi mitään ja luonnonlahjakkuudet saisivat paljon, vain siksi että ovat syntyneet luonnonlahjalla.

Lorenz käyrillä esitetään eri maiden omistusjakautuma, mitä lähempänä se on suoraa viivaa sitä tasaisemmin omaisuus on jakautunut

Lopupäätelmä

Maa, kapitaali ja työ ovat resursseja, joilla rakennetaan kansantalous. Kehittymättömissä talouksissa on myös hyödynnettävä innevattiokyky, yrittäjyys ja kulttuuri. eritysesti tämä pätee kehitysavussa.