Lukupiiriohje

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lukupiiriohje[muokkaa]

Lukupiirit ovat mitä parhain vaihtoehto itsenäiselle kirjojen lukemiselle. Kokoontumiskerroilla keskustellaan ja vaihdetaan ajatuksia luetusta alueesta, mikä on omiaan syventämään luettua. Lukupiirin ei välttämättä tarvitse tähdätä opintopisteisiin, ja suorituspaineista vapaan lukupiirin voi suunnitella juuri sellaiseksi kuin haluaa ja lukea juuri sellaista kirjallisuutta kuin haluaa. Itse asiassa hyvin toimivaa vapaata lukupiiriä ei ole myöskään vaikea kääntää suoritukseksi ja opintopisteiksi. Suoritusmerkinnästä on aina syytä keskustella sen opintokokonaisuuden vastuuopettajan kanssa, johon aikoo merkinnän saada. Opettajaa voi kysyä myös mukaan kokoontumisille, mutta silloin kannattaa yrittää päästä eroon hierarkkisista opettaja-oppilas-suhteista. Lukupiirejä on monenlaisia ja alla on joitain käytäntöjä, joita tilanteen mukaan voi muovata ja yhdistellä. Lopuksi on vielä joitain suoritustapoja sekä mahdollisia yhdistelmiä.

Useimmiten kaikki lukupiiriläiset lukevat samat tekstit, mutta lukupiiri voi myös rakentua niin, että vain osa osallistujista on lukenut kullakin kerralla käsiteltävän teoksen. Näin on mahdollista jakaa työmäärää ja käsitellä useampia kirjoja lukupiirin puitteissa. Jos kaikki eivät ole lukeneet käsiteltävää tekstiä, on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että alustuksissa todella referoidaan alueen keskeinen sisältö ymmärrettävällä tavalla. Tällöin myös kommenttipuheenvuoro (ks. alla) on tarpeellisempi, ja alustusten on hyvä olla muiden lukupiiriläisten saatavilla kirjallisessa muodossa jo ennen kokoontumista.

Alustukset[muokkaa]

Kirja tai kirjat jaetaan mielekkäästi osiin ja osat jaetaan lukupiiriläisten kesken alustettavaksi. Alustus on kirjallinen referaatti luetusta alueesta joka sisältää mielellään kuitenkin myös tulkintaa ja reflektiota. Aikataulusta riippuen yhdellä tapaamiskerralla voidaan pitää 1-2 alustusta. Tapaamisella alustuksen pohjalta annetaan suullinen esitys. Alustus voi sijoittua kokoontumisen alkuun, jolloin alustaja esittelee kaiken sanottavansa ensin ja sitten seuraa vapaa keskustelu. Toinen vaihtoehto on, että alustus keskeytetään välillä kysymysten, kommenttien tai keskustelun ajaksi, minkä jälkeen alustaja taas jatkaa.

Alustuskäytäntö ei ole pakollinen tai sen ei ole pakko olla näin muodollinen. Keskustelu voi myös rakentua vapaammin esimerkiksi siten, että kaikki lukupiiriläiset miettivät valmiiksi joitain kysymyksiä tai erityisen tärkeitä kohtia tekstistä, joista haluavat keskustella. Kattava suullinen alustus ei välttämättä ole tarkoituksenmukainen esimerkiksi silloin, kun alustus on kirjallisena etukäteen luettavissa.

Kommenttipuheenvuoro[muokkaa]

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yhden sijaan keskusteltavaan alueeseen on tarkemmin perehtynyt kaksi ihmistä, joista toinen on varsinainen alustaja ja toinen esittää kommenttipuheenvuoron. Tämäkin käytäntö toimii parhaiten, jos alustukset ovat lukupiiriläisten luettavissa etukäteen. Tällöin kommentoija voi valmistella oman puheenvuoronsa pitäen silmällä alustusta. Kokoontumiskerralla hän toimii eräänlaisena "opponenttina" nostaen esille asioita ja näkökohtia, jotka alustaja on saattanut jättää kertomatta.

Pöytäkirja

Usein on hedelmällistä, että joku kirjaa ylös keskustelua, jota kokoontumisella on käyty. Tätä varten on hyvä valita jokaiselle tapaamiskerralle pöytäkirjanpitäjä joka kirjaa ylös mielenkiintoisimmat ja hyödyllisimmät keskustelut. Myös pöytäkirjan on hyvä olla yhtenäinen teksti (ei siis ranskalaisia viivoja) ja siinä voi olla mahdollisesti vielä pöytäkirjanpitäjän omia huomautuksia. Jos esimerkiksi tapaamisessa on keskusteltu kognitiivisesta dissonanssista, ei seuraavasta merkinnästä ole kenellekään iloa: "Keskustelimme myös kognitiivisesta dissonanssista". Sen sijaan on parempi selittää, mistä tarkemmin ottaen on puhuttu ja mitä mieltä siitä on oltu. Esim.: "Pohdimme voisiko kognitiivisen dissonanssin ilmiö olla sen takana, että ihmiset päätyvät pitämään omaa ammattiaan arvokkaana. Toisaalta mietimme voisiko havaittua mielipiteen muutosta tarkastella myös itsensä havaitsemisen teorian kautta, sillä onko mitään näyttöä siitä että mielipidettään vaihtanut ihminen olisi missään vaiheessa kokenut dissonanssin edellyttämää ahdistusta?"

Suoritustavoista[muokkaa]

Aivan aluksi on syytä keskustella suorituksesta vastaavan opettajan kanssa. Suoritustapa voi vaihdella lukupiirin käytännöistä riippuen. Luontevia suorituskohtia ovat ainakin aineopintojen sisältökurssit tai klassikkotentit. Joissain tapauksissa läsnäolo yhdessä lukupiirin aikana tuotettujen tekstien (alustukset, kommenttipuheenvuorot, pöytäkirjat) kanssa riittää suoritukseksi. Toinen vaihtoehto on, että kukin osallistuja kirjoittaa luettuun tekstiin liittyen oman itsenäisen esseen valitsemastaan näkökulmasta hyödyntäen mahdollisuuksien mukaan kokoontumisilla käytyjä keskusteluita. Kolmas vaihtoehto on, että lukupiiriläiset tuottavat yhdessä jonkun laajemman tekstin. Neljäs vaihtoehto on, että luetut teokset tentitään yleisenä tenttipäivänä, jolloin lukupiiri toimii vain normaalia antoisampana tapana valmistautua tenttiin. Alla on vielä joitain konkreettisempia malliesimerkkejä.

Malliesimerkki 1: Luetaan yksi kirja, esim. jokin klassikko. Alustukset ja pöytäkirjat. Läsnäolo ja tuotetut tekstit voivat korvata yhden kirjan klassikkotentistä.

Malliesimerkki 2: Luetaan yksi tai kaksi kirjaa. Ei alustuksia tai pöytäkirjoja, vaan vapaata keskustelua. Varsinainen suoritus on itsenäinen essee. Esim. puolikas sisältökurssi, 3 op.

Malliesimerkki 3: Luetaan kolme tai neljä kirjaa. Alustukset ja pöytäkirjat. Läsnäololla ja teksteillä korvataan joku kirjapaketti, esim. 6 op.

Malliesimerkki 4: Luetaan yhteensä useita, esim. 8, kirjaa saman teeman ympäriltä. Alustukset, kommenttipuheenvuorot ja pöytäkirjat. Jokainen lukee esim. yhteensä neljä kirjaa ja muiden kirjojen osalta tukeutuu alustuksiin ja kommenttipuheenvuoroihin. Suorituksena joko lukupiirissä tuotetut tekstit tai vaihtoehtoisesti yhteinen laaja essee. Esim. sisältökurssi, 6 op.

Muita lukupiiriohjeita[muokkaa]