Luonnosversio 1

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ensimmäinen tehtävä on Tehtävä 1 Opiskelijat tutustuvat Janne Matikaisen tutkimusraporttiin: Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla 1 ja 2 selvittävät: Mitä käsite ”sosiaalinen media” pitää sisällään ja mikä funktio sosiaalisella medialla on ihmisten arjessa? Tehtävä suoritettava ajalla 17.11-23.11

Karita ja minä selvitellään käsitettä sosiaalinen media. Tuire ja Mari pohtii, mikä funktio sosiaalisella medialla on ihmisen arjessa. Kaikki kirjottelevat prosessikirjoittaen tuntojaan ja tunnelmiaan aiheesta, mitä ajatuksia, kysymyksiä ja erilaisia näkökantoja ja -kulmia nousee esiin teksteihin tutustuessa ja omaa tekstiä tuottaessa. Kai sitten kokoaa näistä mestariteoksen.

HassuMurre pohtii aihetta "miten sosiaalinen media näkyy omassa elämässä, miten se on elämää tullut, miltä se on tuntunut aiemmin ja miten siihen suhtautuu nyt, mitä siltä saa ja mitä se mahdollisesti vie"... Ja tämä kaikki ”minä”-muodossa. Eli malliks henk.koht. pohdiskelua.

'Mikä funktio sosiaalisella medialla on ihmisen arjessa?

Käytän tässä lyhennelmää Some, joka tarkoittaa sosiaalista mediaa. Somella ei omassa arjessani ole kovin kaksista merkitystä; vielä vähemmän sillä on merkitystä pyhinä. Miten Some sitten on päässyt tunkeutumaan elämääni? Pikkuhiljaa tietokoneen yleistymisen kautta se on yrittänyt ottaa omaa osaansa arjesta. Aluksi Some ilmestyi harrastukseen liittyen keskustelupalstojen muodossa tietokoneen näytölle. Keskustelupalstat tuntuivat aluksi kiinnostavilta ja niitä tuli luettua suhteellisen usein. Ikinä en kyllä osallistunut tekstin tuottajana keskusteluihin. Aikaa kului ja palstojen keskustelut jauhoivat paikallaan: samat ongelmat ihmisillä, samat riidat. Keskustelupalstoista irtautuminen tapahtui helposti ja nyt on kulunut jo vuosia kun viimeksi olen vieraillut kyseisillä foorumeilla.

Facebookin olen jättänyt tarkoituksella rauhaan. Olen nähnyt muutamia ihmisiä jotka ovat ”naamakirjasta” yhtä riippuvaisia kuin nisti heroiinista. Ajatus siitä että kertoisin, pienellekin piirille, missä olen ja mitä teen tai ajattelen mistäkin asiasta, on vastenmielinen. Toisaalta en todellakaan ole kiinnostunut kenenkään muunkaan tekemisistä. Siis Facebook, tai Twitter, olkoon rauhassa. Niistähän voisi tulla vaikka riippuvaisiksi. Wikipediaa käytän säännöllisesti kun tulee tarve nopeaan tiedonsaantiin. Kriittinen suhtautuminen on tällöin aina paikallaan ja tiedonsaantia täytyy syventää muista lähteistä Blogosfääriin tulee sukellettua joskus opiskelun vuoksi. Itse ei tulisi mieleenkään kirjoittaa omista asioistaan tai mielipiteistä julkisesti. Olen siis blogien hyötykäyttäjä. Hyvä ystäväni kirjoitteli aikoinaan omaa blogiaan jota luin säännöllisesti. Sittemmin ystäväni kyllästyi koko touhuun, ilmeisesti sanottava loppui ja nyt keskustelemme asioista aivan suusta-korvaan menetelmällä.

Hyötykäyttö- suhtautuminen koskee myös Youtubea. Sieltä saa nopeasti aineistoa ja hyviä videoita käytettäväksi opettajan työssä. Youtubea tulee käytettyä myös viihdetarkoituksiin sekä musiikin että videoiden muodossa. Päivää piristävät Youtube-videot kiertävät sähköpostiringeissä. Olen siis sosiaalisen median epäsosiaalinen käyttäjä. Otan siitä vain tarpeellisen hyödyn irti. Näin ajattelin toimia in this first life. Katsotaan mitä sitten tapahtuu in the second life.

HassuMurre

Kiva lukea näitä ajatuksia. Onkohan tässä kyseessä henkilökohtaisten mieltymysten lisäksi myös sukupolvikysymys? En missään nimessä väitä, että HassuMurre on vanha =) , mutta ehkä nuorempi polvi on aktiivisempaa arkensa jakajaa? Toisaalta on hurjaa katsella, miten ihan nuoriso jakaa elämäänsä ja kuviaan niin avoimesti, että minua ainakin alkaa ahdistaa. Itse tykkään käyttää facebookia yhteydenpitoon kavereitten kanssa ja yleisluontoisten asioiden jakamiseen. Noudatan sellaista linjaa, että facebookissa jaan sellaista tietoa ja sellaisia kuvia elämästäni, jotka voisin jakaa yhtä hyvin kenelle tahansa kaupan kassalle tai naapurille.

SaaraHaapala

HassuMurren mietteet ovat hyvinkin mielenkiintoisia, sillä omat kokemukseni ovat hyvin samankaltaisia. Toisaalta joskus tulee mieleen, enkö osaa hyödyntää sosiaalisen median maailmaa? Vai enkö vain halua? En usko, että se vie maailmaa eteenpäin, jos lukee perheensä lomasuunnitelmista miehen facebookpäivityksestä (ja ei ole itse moisista suunnitelmista kuullutkaan!). Yhdyn myös Saaran ajatuksiin nuorten facebookin käytöstä periaatteella "kaikki on avointa kaikille". Se on oikeasti pelottavaa.

Pelkomar

Olen jokseenkin samassa junassa HM:n kanssa noissa aatokissa Somesta. Kuitenkin sillä erotuksella, että olen nimellisesti Facessa ja siihen se sitten jääkin. En oikein näe funktiota, miksi jakaisin arkista (bo-bo-boring)elämääni muiden boorikoiden kanssa. On kuitenkin pari syytä, missä Face on hyvä. Jumppatiimimme vetäjä infoaa tehokkaasti esim. aikataulumuutoksista, peruutuksista tai kerää jumppavaatetilauksia. Toiseksi esim. hätätilanteessa (virolaisia ryöstöretkeilijöitä kierroksella...) saa viestitettyä muille kyläläisille nopeasti. Ja suurimpana - en voi ohittaa sitä tosiasiaa, että löysin mieheni Suomi 24:n nettisivuston kautta...;). Mutta ei siitä sen enempää - todellista someilua.

Pari kommenttia HM:n pohdintoihin liittyen. Löysit mielestäni oleellisia ajatuksia somen tiimoilta: "tulla vaikka riippuvaisiksi", "hyötykäyttäjä" ja "sosiaalisen median epäsosiaalinen käyttäjä".

Himatuikku

Tässä tulee nyt tähän väliin sosiaalisen media käsiteanalyysiä by Karita& Saara:

Sosiaalinen media käsitteenä


Tehtävänämme on määritellä sosiaalisen median käsite. Teoriapohjana työllemme on Matikaisen (2009) raportti ”Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla”, jossa hän on verrannut sosiaalisen ja perinteisen median käyttöä verkossa ja keskittynyt erityisesti siihen mikä motivoi niiden käyttöön ja mistä rakentuu luottamus niihin? Matikainen on ansiokkaasti määritellyt raportissaan sosiaalisen median käsitettä viitaten muihin tutkijoihin, ja näitä määrittelyjä käymme ensin läpi referaatinomaisesti päästäksemme aiheeseen sisään.

Ensinnäkin sosiaalinen media käsitteenä on tuore ja varsin laaja, joka huomataan kun pysähdytään tarkastelemaan Lietsalan & Sirkkusen (2008) määritelmää sosiaalisesta mediasta. He ovat jakaneet sosiaalisen median kuuteen osaan, ”genreen”: 1) sisällön luomiseen ja julkaisemiseen (esim. blogit), 2) sisällön jakamiseen (esim Youtube), 3) yhteisöpalveluihin (esim Facebook), 4) yhteistuotantoon (esim Wikipedia), 5) virtuaalimaailmaan (esim. Habbo) ja 6) liitännäispalveluihin (esim Googlen kartat). Yhteistä edellä mainituille viidelle genrelle on se, että käyttäjät tuottavat itse yhteisöllisesti sisällön näihin sosiaalisen median palveluihin. (Matikainen 2009, 11).

Erkkola (2008) on luonnehtinut sosiaalisen median ominaispiirteitä. Hänen mukaansa sosiaalinen media eroaa perinteisestä mediasta (tv, radio, lehdet; myös sähköisesti) vuorovaikutteisuuden, kaksisuuntaisuuden, avoimuuden ja demokraattisuuden vuoksi. Tämän lisäksi sosiaaliselle medialle on luonteenomaista se, että se kyseenalaistaa tieteellisen tiedon tai uutistiedon muodot. Sosiaalisen median ominaispiirre on myös se, että se on vahvasti kytköksissä internet-teknologiaan. Sosiaalinen media määritellään myös kollektiiviseksi toiminnaksi, jossa on mahdollisuus vertaistoimintoihin. Lisäksi sosiaalinen media on moniulotteista, jonka osat ovat nivoutuneet toisiinsa. (Matikainen 2009,12.)

Jäimme pohtimaan näitä määrittelyjä: ovatko ne todella luonteenomaisia sosiaaliselle medialle? Matikainen (2009, 11) itsekin raportissaan kyseenalaistaa erityisesti demokraattisuuden sosiaaliseen mediaan kuuluvana. Se, että palvelun käyttäjät tuottavat itse sisällön sosiaalisen median palveluihin ei automaattisesti tee niistä demokraattisia. Mahdollisuus demokratiaan on kuitenkin luonnollisesti suurempi kuin perinteisessä mediassa. Demokraattisuuden ajatus sosiaaliseen mediaan liitettynä on kiinnostava sikäli, että sosiaalisessa mediassa esiin saattavat nousta tahot, joilla ei periteisissä medioissa juurikaan ole valtaa tai näkyvyyttä. Sosiaalinen media mahdollistaa äänen kuuluviin saamisen tältä osin paremmin. Toisaalta sosiaalisessa mediassa ääntä ja tekstiä on niin hurja määrä, että sanoma ei todennäköisesti tulekaan kuulluksi vaan jää massan jalkoihin. Sosiaaliseen mediaan kuitenkin kiinnostavalla tavalla liittyy tämä mahdollisuus, että kuka tahansa voi saada tarinansa esiin. Tästä hyvänä esimerkkinä muutama viikko takaperin fb:ssä kiertänyt nuorten naisen kertomus omasta elämästään ja syrjäytymisestään yhteiskunnasta. Nuorten syrjäytyminen on ollut valtavasti esillä viimeisen vuoden aikana, mutta perinteisessä mediassa äänensä ovat aiheen tiimoilta saaneet kuuluviin erilaiset virkamiehet presidenttiä myöten sekä nuorten kanssa toimivat ammattilaiset. Nuorten itsensä kertomuksia tai kokemuksia ei ole juurikaan aiheen tiimoilta näkynyt, joten siksi on virkistävää ja raikastavaa, että somen kautta aihe saa toisentyyppisen kertojan, jonka kautta tarjoutuu mahdollisuus tarkastella aihealuetta uudesta näkökulmasta ja todennäköisesti rikkaammin kuin pelkästään yhdentyyppisten lähteiden kautta.

Avoimia sosiaalisen median palvelut ovat kaikille, jotka niihin haluavat osallistua. Tarvitaan toki tietokone ja tietoliikenneyhteys. Kaikilla tätä mahdollisuutta ei ole omassa kodissaan, mutta julkisia tietokoneita on kirjastoissa, kahviloissa ja kouluissa, joihin voi kuka tahansa mennä. Näin ainakin Suomessa ja monissa muissakin hyvinvointivaltioissa.

Onko sosiaalinen media aina kollektiivista? Jones (1997) on määritellyt neljä kriteeriä, jotka täyttyessään voidaan puhua yhteisöllisestä sosiaalisesta mediasta: vuorovaikutuksen ja viestijöiden määrä tarvitsee olla riittävän suuri. Lisäksi pitää olla yhteinen julkinen tila (esim. keskustelufoorumi), jossa vuorovaikutusta ylläpidetään. Lopuksi viestijöillä täytyy olla yhteenkuuluvuuden tunnetta, jotta voitaisiin puhua yhteisöstä. Useimmat sosiaalisen media palvelut täyttävät nämä kriteerit, mutta yhteenkuuluvuuden tunne jää ajoittain epäselväksi joidenkin sosiaalisen median palvelun käyttäjien kesken, esimerkkinä Wikipedia. (Matikainen 2009, 87 -89.)

Vuorovaikutteisuus on hyvin luonteenomaista sosiaaliselle medialle, erityisesti yhteisöpalveluissa. Entäpä blogi, joka kyllä luetaan pienen yleisön keskuudessa, mutta joka ei kuitenkaan saa kommentointeja tai kysymyksiä aikaiseksi, onko se silloin vuorovaikutteista tai kaksisuuntaista? Ei ole, mutta se lasketaan silti kuuluvaksi sosiaalisen median alueelle. Matikainen (2009, 113) toteaakin, että vaikka sosiaalista vuorovaikutusta ei olisikaan ja palvelu on yksilölähtöistä, luetaan se silti kuuluvaksi sosiaaliseen mediaan.

Kaikkein selkein yhdistävä tekijä sosiaalisen median palveluiden määrittelyssä lienee internet-teknologian hyödyntäminen. Täytyy tovi miettiä, missä muualla sosiaalisen median palvelut voisivat edes olla olemassa kuin internetissä?

Kyseenalaistaako sosiaalinen media tieteellisen tiedon muodot? Tieteellinen tieto määritellään Wikipedian (www.wikipedia.fi) mukaan seuraavasti: ”julkisesti perusteltua ja järjestelmällistä tietoa, joka eroaa arkikäsityksistä ja jossa keskitytään olennaisuuksiin. Ominaista tieteelliselle tiedolle on tiedon korjautuvuus, tieteellinen tieto ei esittäydy lopullisen totuuden vaatimuksin”. Arkikäsityksiä sosiaalisessa mediassa on varmasti laajasti levinneenä, mutta kyllä sosiaalinenkin media pystyy korjaamaan eteenpäin laitettua erheellistä tietoa eikä tieto sosiaalisessa mediassakaan esittäydy lopullisena faktana maailmasta. Pikemmin päinvastoin, sosiaalinen media antaa oivallisen areenan erilaisille mielipiteille, värikkäille ilmauksille ja monenlaisille ajatuksille.

Matikainen (2009, 109- 111) käy läpi raportissaan sosiaalisen median ja perinteisen median suhdetta aineistonsa valossa. Hänen mukaansa sosiaalinen media tarjoaa uutisaiheita perinteiselle medialle, mutta tätä tapahtuu myös toisinkin päin: sosiaalisessa mediassa käytetään paljon perinteisen media uutissisältöjä. Perinteinen media on alkanut käyttää soveltaen sosiaalisen median muotoja esim. blogeja. Sosiaalinen media on puolestaan haastanut perinteisen median siinä mielessä, että kuka tahansa kansalainen voi uutisoida asioista eikä perinteinen media enää ole ”vallan vahtikoira”. Voi havaita, että sosiaalinen ja perinteinen media täydentävät toisiaan ja saavat toisiltaan erilaisia asioita.


Lähteet:


Erkkola Jussi-Pekka 2008. Sosiaalisen median käsitteestä. Taideteollinen korkeakoulu, Medialalaboratorio, lopputyö.

Jones Quentin 1997. Virtual-communities, virtual settlements & cyber-arcaelogy: A theoretical outline. http://jcmc.indiana.edu/vol3/issue3/jones html. luettu 10.9.07

Lietsala Katri & Sirkkunen Esa (2008). Social Media. Introduction to the tools and processes of participatory economy. Tampere: University of Tampere, Hypermedia Laboratory net Series 17.

Matikainen Janne 2009. Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. Viestinnän tutkimuskeskus, CRC, Helsingin yliopisto. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 3/2009

www.wikipedia.fi. Luettu 19.11.2012

HassuMurteella oli ehkä hiukan negatiivinen suhtautuminen sosiaaliseen mediaan. Tai aluksi oli ollut ihan hyviä kokemuksia, mutta sitten oli sosiaalinen media karsiutunut/ karsittu pois. Itse ajattelen, että sosiaalinen media antaa mahdollisuuden ujommallekin tyypille "tulla esiin" ajatuksiensa kanssa, vaikka vähän räväkästikin. Tämä voi tapahtua niin fb:ssä, blogeissa, keskustelufoorumeilla...Se antaa myös mahdollisuuden tutustua erilaisiin näkökulmiin, jopa sellaisiin, joita ei olisi itse tullutkaan ajatelleeksi.

En osaa itse luokitella sosiaalista mediaa vain harmittomaksi tai harmilliseksi, sillä käytöstä riippuu, mitä siitä lopulta saa irti ja kuinka paljon se arkea värittää. Liiallisuuksiin voi mennä ja sosiaalisesta median käytöstä voi jäädä koukkuun, kuten HassuMurrekin kirjoittaa. Itselleni sosiaalinen media tarkoittaa ennen kaikea fb:tä, jota käytän kuulumisten vaihtoon, päivittäin joitakin minuutteja yhteensä. Moni on kommnetoinut, että jos jättäisi fb:ssä istumisen kokonaan, jäisi enemmän aikaa ja sillä ajalla voisi tavata kasvotusten ystäviään. Varmasti totta tämäkin, mutta kyllä fb auttaa minua suunnattomasti yhteydenpidossa parhaaseen ystävääni, joka tällä hetkellä asuu Intiassa. Toki sähköpostillakin kuulemme toisistamme, mutta kivan "pikkulisän" se antaa, kun voi lukea heti aamusta toisen kuulumisia fb:stä. Saaraa mukaillen sisältö ei niissä ole tietenkään mitään kovin syvällistä, mutta ei kuulumisten vaihto aina tarvitsekaan olla. Ystäväni Intiassa kokee varmasti helpotuksen tunnetta, kun voi yhdellä klikkauksella välittää saman uutisen kaikille kavereilleen, mahdollisesti kuvan kera :) Olen myös löytänyt fb: n kautta monia lapsuuden ajan ystäviä, joita en ehkä olisi muuten edes lähtenyt etsimään. Mutta ilman fb:täkin voi elää mainiota seuraelämää, sekin on todistettu eikä tarvitse kovin montaa vuotta mennä taakse päin, kun koko palvelua ei edes vielä ollut. Tai...katsoa naapuria, joka ei käytä fb:tä ja on silti täydellisen onnellinen :) Karita

Hyvin ja monipuolisesti olette Saara ja Karita avanneet käsitettä. Katsotaan vielä Tuiren tuotosta, että saadaan tuosta funktiostakin selkeä kokonaisuus! Pelkomar

KIITOS Pelkomar! Jatkan tästä huomenna. Himatuikku

Tässä ajatuksia Himatuikulle:

SOSIAALINEN MEDIAN FUNKTIO IHMISEN ARJESSA

Sosiaalinen media työssä, opiskelussa, vapaa-ajalla, lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisiässä, eläkeläisenä… Sosiaalinen media on kaikille avoin, kaikilla on siihen mahdollisuus ja oikeus. Sosiaalisessa mediassa sen käyttäjät ovat sekä vastaanottajia että sen luojia. Sosiaalinen media on luonut aivan uuden tavan ilmaista itseään, suorittaa opintoja, verkostoitua, vaikuttaa, olla yhteydessä, tuottaa uutta ja saada yhteys miljooniin ihmisiin, johon mahdollisuuksia ei ole aiemmin ollut. Perehtyessäni aiheeseen, yllätyin ja kyseenalaistinkin käsitteen laajuutta, huomatessani kuinka laaja onkaan sosiaalisen median käsite ja miten laajasti se sitä kautta vaikuttaa ihmisten arkeen.

Kuka käyttää ja miksi sosiaalista mediaa? Sosiaalisen median käyttö on Matikaisen tutkimuksen (Matikainen 2009, 40) mukaan luontevinta nuorille, joille sosiaaliset syyt ovat tärkein motiivi sosiaalisen median käyttöön. Vanhemmat taas kokevat tärkeämmäksi sosiaalisen median tiedon täsmällisyyden. Keski-ikäiset suhtautuvat epäilevimmin sosiaalisen median tietoon. Ylipäätään kaikkien ikäryhmien kohdalla voidaan todeta, että tärkeimpiä syitä käyttää sosiaalista mediaa ovat sosiaaliset syyt. Sukupolvien erot ovat mielestäni luonnollisia, vanhemman sukupolven mielenkiinto ja taidot eivät välttämättä kohdistu sosiaalisen median käyttöön ja varmasti ennakkoluulotkin ohjaavat käyttöä. Miten sosiaalinen media näkyy jokapäiväisessä elämässä? Käsitteen ”sosiaalisen media” alle, kuten edellä käsitteen avaamisessa on jo todettu, mahtuu paljon erilaisia toimintoja, joista muutama mielenkiintoinen median tyyppi herätti joitain ajatuksia.

Matikainen (2009, 15) esittelee tutkimuksessaan neljä erilaista blogityyppiä: 1) kansalaisblogit, 2) yleisöblogit, 3) journalistiblogit 4) mediablogit. Matikaisen mukaan logit muistuttavat journalistista prosessessia ja ovat median alue ”jossa sosiaalinen ja perinteinen media kohtaavat”. Blogit ovat osa monen arkea; perinteiset henkilökohtaiset blogit, yhteisöblogit, kaupalliset blogit ja yhteiskunnalliset blogit ylläpidetään tai luetaan ammattiblogeja (esim. Foreca), tapahtumablogeja, ”elämänmuutosblogeja”, ja harrastusblogeja. Matikaisen tutkimuksen haastattelujen perusteella voi todeta, että blogeissa ollaan ensisijaisesti kiinnostuneita ihmisistä, niissä voidaan kirjoittaa vapaasti ja ennakkoluulottomasti. Blogien merkitys Suomessa ei ole yhteiskunnallisesti niin merkittävä kuten maissa, joissa elintaso on alhaisempi ja yhteiskunnallisia epäoikeudenmukaisuuksia enemmän (Matikainen 2009, 17.) Meillä blogit ovat enemmän ajanvietettä, vapautta luoda omaa tekstiä ja mielipiteitä ilman rajoja.

Toinen esimerkki, Youtube, on "omaa luokkaansa". Youtubessa voi syntyä ”tähtiä”. Youtubeen voi viedä omia videotallenteitaan koko maailman katsottavaksi, se on internetin suosituin suoratoistovideopalvelu. Wikipedian mukaan YouTubeen ladataan joka minuutti 48 tuntia videota, eli yhdessä päivässä sisältöä ladataan lähes 8 vuoden edestä. Päivittäin palvelussa katsotaan yli kolme miljoonaa videota ja kuukaudessa YouTubessa käy 800 miljoonaa erillistä käyttäjää. Youtube on pullollaan tallenteita, jotka eivät koskaan tule katsotuiksi, mutta ainahan on mahdollista, että syntyy uusi Robin tai Jenni Vartiainen…? Youtuben mahdollisuudet ovat toki musiikkivideota laajemmat, esimerkiksi opettajan työssä opetusmateriaaliin saa sieltä hyvin täydennystä.

Facebook on luonut ihmisille aivan uuden tavan yhteydenpitoon ja verkostoitumiseen. Facebook kokoaa samanhenkiset ihmiset ja välittää tiedon tapahtumista. Facebookissa näet uusimmat liikkeiden tarjoukset, osallistut arvontoihin ja ilmoittaudut mukaan erilaisiin tapahtumiin. Wikipedian mukaan Facebook oli vuonna 2012 maailman vierailluimmaksi verkkopalveluksi. Facebook on loistava keino pitää yhteyttä ystäviinsä. Miten helppoa onkaan istua koneelle ja näpytellä päivän tapahtumat vaikka toiselle puolelle maailmaa. Vielä 90-luvun alussa nämä asiat piti kirjoittaa kirjeeseen ja vastaanottaja sai sen viikon kuluttua.

Onko Facebookin vaikutukset vain positiivisia? Näyttää siltä, että Facebook on luonut osasta käyttäjistään täysin riippuvaisia. Aikaisemmin oma henkilökohtainen päiväkirja on muuttunut avoimeksi tuotokseksi, johon liittyy pakonomainen tarve tiedottaa omasta elämästään 24/7. Herää kysymys; elääkö tällainen ihminen elämäänsä Facebookin kautta? Onko hän mahdollisesti kadottanut rajan todellisen arkielämänsä ja osin idealistiseksi luomansa virtuaalimaailman väliltä? Osaavatko nuoret enää kirjoittaa ja keskustella perinteisesti? Katoaako kirjoittamisen taito?


Virtuaalimaailmat? Vaikutus lapsiin? Liitännäiset?

Sosiaalisen median vaikutuksista Tarja Salokoski ja Anu Mustonen toteavat katsauksessaan (Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja -säätelyn käytäntöihin 2007) seuraavaa: ” Media vaikuttaa hyvin monella tavalla ihmisen tapaan havaita todellisuutta ja sitä kautta hänen toimintaansa. Vaikutukset voivat olla suoria tai epäsuoria. Suorassa vaikutuksessa yksi tai useampi muuttuja vaikuttaa suoraan yksilön tietoisuuteen, asenteisiin tai käyttäytymiseen. Epäsuorassa vaikutuksessa sen sijaan useat muuttujat toimivat vuorovaikutuksessa keskenään, jolloin useammalla tekijällä voi olla myös yhteisvaikutusta yksilön asenteisiin ja käyttäytymiseen” . Ovatko vaikutukset siis vain myönteisiä? Jos tarkastellaan sosiaalisen median suhdetta lapsiin ja nuoriin, niin lasten kohdalla vastuu on vanhemmilla, mutta jo nuorilla voi olla oma maailmansa sosiaalisessa mediassa, jota vanhemmat eivät pysty rajoittamaan. Toisaalta yksinäinen nuori voi saada sosiaalisessa mediassa (tässä kohdin Facebook) hyväksyntää ja tutkimusten mukaan käsitys yksinäisyydestä vähenee ja erityisesti ujot ja syrjäänvetäytyvät nuoret (ja miksei vanhemmatkin? kirjoittajan kommentti) voivat saada positiivisia kokemuksia vuorovaikutuksesta (Salokoski & Mustonen 2007,77 ) Sosiaalisen vuorovaikutuksen keskeiset tekijät: katsekontakti, kehon kieli, ilmeet ja eleet puuttuvat internetin sosiaalisessa kanssakäymisessä ja käytetty kieli voi olla suhteellisen köyhää verrattuna aitoon tunneviestintään (Salokoski & Mustonen 2007).

Entäpä sosiaalisen median muut varjopuolet? Viime aikoina on noussut julkisuudessa puheenaiheeksi julkkisten ja poliitikkojen blogit ja facebookjulkaisut; seuraukset vapaasta kirjoittamisesta voivat olla perin negatiivisiakin, luoko sosiaalinen media liian helpon ja nopean tien omien ajatusten julkaisemiseen ? Vai eivätkö ihmiset oikeastaan osaa käyttää niitä?


Sosiaalisen median tulevaisuus

On varsin ilmeistä, että verkkoteknologian käyttö tulee kasvamaan entisestään tulevaisuudessa ja sen käyttö linkittyy yhä luontevammin osaksi ihmisten arkea. Ihmiset haluavat olla mukana kehittämässä sosiaalista mediaa sekä kehittää samalla itseään. Muutoksen sosiaalisen median kehityksessä voi jo huomata nyt, kuinka esimerkiksi multimediapuhelimet ovat syrjäyttäneet määrällisesti kannettavat tietokoneet ja voittaneet käytettävyydessään puolelleen monen ikä- ja tasoryhmän some-käyttäjiä. Ihmiset ovat osa sosiaalista mediamaailmaa ja pakotettuja todistamaan tätä äänisfäärien ja tiedon monitaajuisuutta ympärillään, halusivapa he tätä tai eivät. Sitä millaisia vaikutuksia tai mihin yhtenä ääriesimerkkinä edellä mainitun kaltainen kehitys tulee tulevaisuudessa johtamaan onkin jo haasteellisempaa ennustaa (Matikainen 2009, 114).

Sosiaalinen media on liiketoimintaa. Ensisijainen hyöty verkkoyrittäjille on vielä kuitenkin välillistä keskittyen lähinnä näkyvyyden saamiseen ja yhteyksien luomiseen. Sosiaalinen media on jo kuitenkin synnyttänyt uusia liiketoiminnan muotoja kuten kuluttajien osallistamisen tuotekehitykseen, uusien yhteisöjen luomisen ja virtuaalihyödykekaupan (esim. Habbo Hotelin tuotteet). Ihmiset harjoittavat ammattimaista liiketoimintaa näissä keinotekoisissa maailmoissa kaupallisten organisaatioiden kautta ja Erkkola (2008, 91) visioikin, että edellä mainitun virtuaalikaupankäynnin lisäksi jatkossa voitaisiin kehittää mittareita, joilla arvioida markkinointiaktiviteettien tehoa tai vaikutuksia tuotekehitysprosesseihin.

Laskelmia sosiaalisen median liiketaloudellisesta kannattavuudesta on Matilaisen (2009, 115) mukaan vaikeaa tehdä, ja yhdeksi harvoista ansaintakeinoista on muodostunut verkkomainonta. Oletettavasti myös virtuaalipelit (esim.World of Warcraft) on potentiaalinen ja taloudellista voittoa tekevä tuoteryhmä. Tulevaisuuden ennustuksissa tiedon ja kulttuurin tuotannon osalta taloudelliseen tuottoon tähtäämätön toiminta tulee olemaan kuitenkin todennäköisin suuntaus (Erkkola 2008, 49).

Sosiaalisen median rooli muutosvoimana tulee olemaan edelleen keskeinen ja sen merkitys keskittyy yhä enemmän yhteisölliselle, organisationaalliselle ja yhteiskunnalliselle tasolle (Erkkola 2008, 49 ja 90). Eritoten kunnat ja kaupungit on nykyään ohjeistettuja toimimaan sosiaalisen media kentällä. Tässä yhteydessä viitataan ns. kansalaiskasvatuksen ja -aktiivisuuden edistämiseen, johon julkisen vallan organisaatioilla on velvoite. Kaikilla asukkailla on oikeus osallistua kaupungin tai kunnan toimintaan tasa-arvoisesti, niin myös sosiaalisessa mediassa (www.tampere.fi).

Pohtiessaan somen tulevaisuutta Matilainen (2009, 116) tähdentää, että esim. Wikipedia on jo nyt toimintamuotona laaja ja vakiintuessaan yhä vaikutusvaltaisempi media, joka tulee lähentymään perinteisen median toimintamallia. Nykyisellään perinteisen median asema pohjaa luotettavuuteen ja on vaikea kuvitella, että ihmisten asenteet ja käsitykset tätä näkemystä kohtaan tulisivat äkkinäisesti muuttumaan. Sosiaalisen median hyötykäyttö, joka nyt ensisijaisesti kohdistuu perinteisen median mm. televisiokanavien ja iltapäivälehtien tarjoamiin uutissivustoihin säilyttää varmasti johtopaikkansa jatkossakin. Nähtäväksi jää, onko sosiaalinen media vain teknologian luoma ohimenevä muoti-ilmiö vai vakiintuuko se instituutioksi.


LÄHTEET

Matikainen Janne 2009. Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. Viestinnän tutkimuskeskus, CRC, Helsingin yliopisto. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 3/2009 www.wikipedia.fi. Luettu 20.11.2012 Salokoski Tarja & Mustonen Anu 2007 Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja -säätelyn käytäntöihin . Mediakasvatusseuran julkaisuja 2/2007. Helsinki


Ajatuksia muiden ajatuksista....

Jäin miettimään vielä Himatuikun ajatuksia ja kysymystä sitä, miten sosiaalinen media vaikuttaa nuoriin ja lapsiin. Olen vierestä seurannut, miten tokaluokkalaisella esikoisellani on jo lukujärjestyksessä ”atk:ta”. Näin hän siis itse kutsuu sitä ja se on merkitty juuri tuolla nimellä lukkariin :) Itselläni oli ensimmäinen atk:n tunti yläasteen kahdeksannella luokalla ja vapaaehtoisena. Maailma muuttuu ja aika väistämätöntä tuntuu olevan, että tietotekniikan ihmeet tulevat hyvin aikaisin nykyajan lapsille tutuiksi. Eikä atk pidä sisällään vain tietokoneen perustoimintojen harjoittelua vaan nimenomaan sosiaalisen mediaan tutustumista on mukana. Jo ekaluokalla esikoiseni toi seurakunnan iltapäiväkerhosta saamansa linkin, jossa voisi käydä silloin tällöin. Se oli joku seurakunnan oma sivu lapsille. Viime kuussa hänellä oli paperiin kirjoitettu youtuben linkki, jonka hän oli saanut enkkukerhosta opettajalta. No, eipä tässä vielä mitään, meillä asuu viisivuotias kuopus, joka sujuvasti seuraa isosiskonsa asiointia koneella ja osaa jo samat temput, osasi jo viime vuonna. Ainoastaan lukutaidottomuus vielä hiukan hidastaa pienempää, mutta isosiskoltahan voi aina kysyä.

Onko tämä sitten huono asia? Ehkä. Mielestäni on huikeaa huomata, miten upeasti lapseni osaavat käyttää useitakin sosiaalisen median sivuja (lapsille tarkoitettuja), kielitaito (niin suomen kuin englanninkin) on kohentunut todella paljon ja sorminäppäryys erilaisten pelien kautta kehittynyt, varmasti hahmottamiskyky siinä samassa. He tulevat elämässään tarvitsemaan tietoteknillisiä kykyjä joka tapauksessa. Pelottavaa, hurjan pelottavaa on sosiaalisen median vaarat. Esikoiseni on kirjautuneena lapsille tarkoitetussa sosiaalisessa mediassa, jossa voi luoda oman hahmon, ystävystyä muiden kanssa jne. Lupa irtosi tähän yli puolen vuoden mietinnän ja mankumisen jälkeen ”kun kaikki mun kaverit on siellä ja se ei maksa mitään” olivat perusteet. Hellyin ja ainakin toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Yhtään liian vähää ei voi korostaa valvonnan merkitystä kotona. On ollut hienoa huomata, että vastuullisuutta on jo näyttäytynyt esikoisen puuhissa. Ensimmäisenä iltana, kun hän oli saanut luvan kirjautua ”sinne, missä ne kaikki muutkin ovat”, oli joku tuntematon pyytänyt häntä kaverikseen. En ollut edes vielä ehtinyt varoittaa ja tehdä sääntöjä selviksi (vasta itsekin tutustuin koko sivustoon enkä tiennyt aivan tarkalleen, mikä siinä oli systeemi), kun esikoiseni kertoi: ” En tietenkään ottanut sitä kaverikseni, enhän mä edes tunne sitä!”

Ajatukseni on, että koska sosiaalinen media on tullut luoksemme väistämättä ja se ei ihan nopeasti ole kaikkien ennustuksien mukaan poiskaan lähtemässä, on kaiketi kannattavaa ystävystyä sen kanssa siinä määrin kuin kokee tarvitsevansa ja samaan aikaan olla hyvin tietoinen uhista ja vaaroista erityisesti lasten kohdalla. Maailma on vaarallinen, se on sitä joka tapauksessa ilman sosiaalista mediaakin. Me elimme lapsuutemme aikoinamme hyvin erilaisessa maailmassa kuin omat vanhempamme ja nyt sama toistuu: tämän päivän lapset ja nuoret elävät erilaisessa virikemaailmassa kuin me aikoinamme. Kasvatuksen suuri haaste on sosiaalinen media, jossa ehkä tärkein asia on luottamus vanhempien ja lasten välillä.

Se, katoaako kirjoittamisen taito – ja miksei myös perinteisten kirjojen lukutaitokin, jos aikaa ei enää käytetä niin paljon niihin, on vaikea sanoa. Kouluissa tietotekniikan opetus on vallannut alaa, mutta edelleen siellä kirjoitellaan aineita ja luetaan kirjoja. Ajattelen, että ihminen joka nauttii perinteisten kirjojen lukemisesta, kyllä hakeutuu niiden pariin huolimatta muista houkutuksista, joihin aikaansa voisi myös käyttää. Jos sisällä on palo perinteisen kirjan kirjoittamiseen, sitä tekee vaikka muu maailma pyörisi sosiaalisessa mediassa. Kirjauutuuksia ainakin tulee ulos tämän tästä, eli ainakin vielä kirja-ala pitää pintansa huolimatta maailman muutoksista. Entäpä sadan vuoden kuluttua? Who knows...

Vielä mietin Salokosken & Mustosen ajatuksia nuorista sosiaalisessa mediassa. Työssäni kohtaan syrjääntyneitä nuoria, jotka ovat hyvin ulkopuolisia monen asian suhteen. Moni heistä on erityisen yksinäinen eikä taitoja sosiaalisen kommunikointiin tunnu löytyvän. Onko taito hukattu jotenkin lapsuuden ja nuoruuden vuosina vai eikö sitä oikein koskaan ollutkaan? Paha mennä väittämään suuntaan taikka toiseen, mutta lohtua on antanut heille erityisesti sosiaalinen media. En edes osaa olla harmissani, kun kuulen, että sen kautta he ovat voineet kaverustua, saada juttukavereita (ja no, joo...myönnetään, pelikavereita myös) ja yllättäen, joskus jotkut jopa tapaavat ”livenäkin” näitä sosiaalisen media kautta tapaamiaan kavereita. On totta, että kommunikointi on ilmeettömämpää sosiaalisessa mediassa, mutta joillekin (esim. Aspergereille) ilmeettömyys ja eleettömyys on luonteenomaista ja siksi sosiaalisessa mediassa kommunikointi on helpompaa.

Kaikenlaisia ajatuksia tästä aiheesta viriääkin… :)

Karita