Luonnosversio 4

Viime viikonlopun aloistusluennolla saimme muodostettua sujuvasti tontut-ryhmän. Ryhmän yhteisten pelisääntöjen sopiminen tuntui sujuvan helposti. Sovimme jokaiselle tehtävälle vastuuhenkilön, joka koostaa ryhmän tuottamasta materiaalista lopullisen tehtävän. Sovimme myös, mistä aiheesta kukakin tuottaa tekstiä. Sopimuksiin kuului myös se, että otamme aktiivisesti käyttöön keskustelevan ja vuorovaikutteisen tyylin tehtävien tuottamisessa ja autamme tarvittaessa tehtävän vastuuhenkilöä kokoamaan palautuksen valmiiksi. Yhteisten pelisääntöjen sopiminen tuntui sujuvan, olimme yhteisillä linjoilla siinä, miten kurssista saisimme mahdollisimman antoisan ja sujuvan. Sovimme myös, että jollei alkutapaamisessamme sovitut säännöt osoittaudukaan toimivaksi, niin tarpeen mukaan pohdimme linjauksia uudelleen.

Karita ei ollut paikalla alkutapaamisessa, joten tapasimme Karitan kanssa sunnuntai-iltana ja neuvoin hänelle tämän wikialusta käyttöä ja kertasimme yhdessä sovitut systeemit. Samalla pääsin itsekin varmistamaan ja kokeilemaan oppimaani alustan käytössä, kirjoittamisessa ja tallennuksessa. Karitalle tehtävänantoja selvittäessäni huomasin myös, että omat ajatukseni tehtävistä jäsentyivät ja selkiytyivät. Sekä Karita että minä siis opimme tuossa kohtaamisessa uutta.

Muuten kaikki tuntuu sujuvan tähän mennessä, mutta teknisesti wikialusta voisi olla toimivampikin. Tähän kuitenkin tottunee.

SaaraHaapala

Heti kun pääsin kirjoittamaan, että wikialustaan tottuu niin johan pomppasi! Huomasin, että tehtävä ykkösen luonnosversioon tallennetut asiat olivat jokaisen tehtävän luonnosversiossa. Mahtoiko johtua siitä, että jokaisen nimi on luonnosversio eikä niitä ollut nimellisesti eroteltu toisistaan. Ajattelimme, että riittää kun ovat eri tehtävien alla. No, muokkasin ja nimesin uudelleen linkit luonnosversio 1, palautusversio 1, luonnosversio 2, jne.. Ja simsalabim, samalla kadotin kaiken siihen asti tuotetun tekstin. Tekstiä ei onneksi ollut paljoa, mutta hitotti silti. Tästä opimme, että kaikki wikiin viety asiapitoinen teksti (ainakin) on hyvä olla tallennettuna jossakin toisaallakin.

SaaraHaapala

Tähän asti täällä kaikki hyvin :) Liitin oman kirjoitelman alustalle, mielestäni en onnistunut poistamaan muiden tuotoksia. Himatuikku käyttää tekstiäni oman työskentelynsä tukena(?). Toivon siihen lisää tieteellistä näkökulmaa tai ainakin jotain näkökulmaa!

Pelkomar p.s. Juuri kun pääsin sanomasta, että kaikki hyvin, niin aloin muokkaamaan tekstiäni alustalla... Otin sen sitten lopulta pois alustalta wordiin ja liitin nyt uudelleen. Tekemällä oppii!!!

Kiitos Pelkomar alustuksestasi. Tuo tulevaisuus vei aiheena mennessään, joten keskityin siihen. Olisi ollut tosi paljon mielenkiintoisia kohteita, mutta aika ja tarkoituksenmukaisuus tietysti tulivat vastaan. Mielestäni on ehdottomasti kivuttomampaa kirjoittaa oma osionsa ensin muussa tekstinkäsittelyohjelmassa esim. wordissä kuin kirjoitaa suoraan wikiin. Nettiyhteyskin pätii aina välillä ja on siten oma riskinsä näissä kuvioissa.

-Himatuikku-

15.12.VIIKONLOPUN MIETTEITÄ...

Kurssin suorittaminen tällä menetelmällä oli minulle täysin uutta ja koenkin oppineeni niin kurssin sisällöstä ja oppimismenetelmästä paljon. Muiden tekstejä lukemalla ja omaa osuutta työstämällä aiheeseen pääsi tutustumaan monesta eri näkökulmasta. Tärkeää oli kuitenkin se, että alkutapaamisessa pääsimme pitkälle, kun suunnittelimme yhdessä hyväksi havaitun työskentelyalustan wikiin. Tapaamisessa saimme myös synnytettyä ryhmään hyvän ilmapiirin ja uskon sen auttaneen meitä matkan varrella. Kurssin edetessä työskentelytekniikka kehittyi ja helpottui.

Haasteena kurssissa koin aikataulujen yhteensovittamisen. Sähköpostien avulla pystyimme kuitenkin täsmentämään työnjakoa ja sovittelemaan aikatauluja. Ryhmässä toimi sisäinen dynamiikka mielestäni hyvin ja kaikki osallistuivat tehtävien työstöön tasapuolisesti.

Mielenkiintoisin tehtävä oli koota kunkin kirjoittamat tekstit yhdeksi kokonaisuudeksi. Koin tämän osion samalla haastavaksi ja erittäin hyödylliseksi. ”Ai, asiaan voi olla tuollainenkin lähestymistapa” – oivalluksia tuli jokaisen tehtävän kohdalla ja erityisesti se korostuu tässä palautusversion kokoamisvaiheessa, joka on kolmostehtävästä viittä vaille valmis. Mukava tapa oppia, kun on muutakin kuin oma näkökulma kirjoittamisessa.

Tässä ensimmäisiä pohdintoja, tästä lisää tulevalla viikolla…

Pelkomar

REFLEKTIOTA OMASTA OPPIMISESTA JA KURSSIN KULUSTA

Kurssin teema, mediakasvatus ja uudet lukutaidot, on ajankohtainen. Historiallisesti katsoen uudet lukutaidot – on ollut ajankohtainen siitä lähtien kun kirjoitus- ja lukutaito keksittiin; mediakasvatus siitä lähtien kun sanomalehdet aloittivat julkaisutoiminnan ja media levisi tavallisenkin ihmisen ulottuviin. Siis kurssin teema on ollut ajankohtainen jo pitkään. Viimeinkin asiaa pääsi opiskelemaan, näinkin myöhäisellä iällä (?), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Verkko-oppiminen toi tullessaan mukavaa vaihtelua. Tämä johtui suurelta osalta Tontut –ryhmän sisäisestä dynamiikasta. Oppiminen tuntui motivoidulta ja mukavalta, sekä tavoitteelliselta. Työskentelyä hallitsi selvä työnjako, jolloin kuormittavuus jakaantui tasaisesti. En havainnut minkäänlaisia ristiriitoja verkkotyöskentelyssä. Tämä oli uusi miellyttävä kokemus, koska en ole aikaisemmin työskennellyt verkossa näin aktiivisesti.

Mikä sitten tuntui hankalalta? Ajankäyttö asetti suurimmat ongelmat. Mistä irrottaa tarvittavat tunnit pureutuakseen mediakasvatukseen. Uskon, että tämä on ollut kollektiivinen ongelma-aihealue, ainakin joillain ryhmämme jäsenillä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Antoisinta oli jälleen pohtia kriittistä asennetta mediakulttuuria kohtaan. Millaisessa maailmassa elämme, täällä ei pääse mediaa karkuun mihinkään. Kalastaja Pertti Linkola on jättäytynyt muun yhteiskunnan ulkopuolelle ja asuu keskellä metsää, järven rannalla. Hänelle tuotti vaikeuksia ottaa sähkövalokin käyttöön, muuta ”hapatusta” hän ei harrasta; esimerkiksi hän ei lue mitään kirjallisuutta, ainoastaan omia muistiinpanojaan. Täydellinen eristäytyminen yhteiskunnasta, ja mediasta, tuskin muuten on mahdollista. Kaikki me muut joudumme elämään symbioosissa kaiken mahdollisen median kanssa. Sosiaalisesti tai epäsosiaalisesti.

Onneksi olin aikaisemmin opiskeluissani selvitellyt Juha Suorannan ”Radikaali kasvatus” –teosta, joten suhtautuminen kriittiseen lukutaitoon oli jo saanut ensisykäyksensä. Pieni ihminen on ihmeissään nykyisessä mediamaailmassa; elämme spektaakkeleiden maailmassa, jossa elämänhallinta ja kasvun lähtökohdat hämärtyvät. Onneksi saimme jälleen asiaan koulutusta. En usko että meillä opiskelijoilla on mitään hätää, sen sijaan huolestuttavat kaikki muut ihmiset, eritoten lapset ja nuoret. Miten he oppivat tiedostamaan jatkuvan ideologisen ja kaupallisen sumutuksen, propagandan. Otetaan esimerkiksi vaikka eräs suurimittainen spektaakkeli: American Idols / X-Factor, ihmiset tietoisesti äänestävät viikko toisensa jälkeen maksullisissa numeroissa laulajia, vihdoin joku nuori laulaja ”voittaa” ja saa palkinnoksi esiintyä Coca-Colan mainosvideolla (Wau…) ja saa levytyssopimuksen, kaikki pistävät rahansa virvoitusjuomaan ja artistin uuteen levyyn. Kisan järjestäjä, Simon Cowell, kerää satojen miljoonien dollareiden tulot. Parasta laulajaahan ei tietenkään haeta, vaan brändiä, joka parhaiten ja jota eniten pystytään myymään. Maksimoidaan tulonsiirto pois tavallisilta ihmisiltä. Sama show pyörii jatkuvasti Suomessa; äänestä parasta tanssiparia, BB-persoonaa, Voice-ääntä, Idolssia, talenttia jne. Ja nyt isketään nuorisoon härskisti, kaikista em. ohjelmaformaateista tulee nuoriso versiot! Hienoa, opetetaan heti alusta alkaen lapset samaan meininkiin. Lasten missikisat eivät tainneet toteutua, Super-Marjon toiveista huolimatta. Äkkiä jonkunlaista kriittisyyttä peliin tai hukumme paskaan!

Mikäkö yllätti? No ryhmän toimivuus. Uskon, että tällä Tontut –ryhmällä pystyisimme ratkaisemaan millaisen ongelman tahansa, joten tervetuloa juttusille. En omannut minkäänlaisia odotusarvoja tämän kurssin suhteen, mutta mielestäni kaikki meni erinomaisesti, josta haluankin kiittää nöyrästi ryhmämme muita jäseniä. Kiitos.

HassuMurre

Tunnelmia ja odotuksia ennen kurssia...

Tämä oli ensimmäinen verkkokurssi ja odotukset olivat epämääräiset. Minulla oli kieltämättä aika lailla ennakkoluuloja, sillä en oikein koskaan ole ymmärtänyt, miten ”koulua voisi käydä” verkossa. Minulla on, myönnettökööt, aika vanhanaikainen käsitys oppimisesta: opiskellahan TÄYTYY luokassa, jossa opettaja vetää show:ta enemmän tai vähemmän äänekkäästi. Mielenkiinnolla siis osallistuin kurssiin ja ajattelin, että katsotaan nyt, mihin tämä johtaa.

Oma tilanteeni oli siinä mielessä erilainen muihin ryhmäni jäseniin verrattuna, etten päässyt ensimmäiseen tapaamiseen. Kurssin alussa oli kovat ukaasit siitä, että kurssin suorittaminen vaikeutuu ellei peräti ole mahdotonta, jos ei ole läsnä heti alussa. Koska olin ehtinyt varata matkan syksyn alussa itselleni ja miehelleni, se meni arvatenkin päällekkäin tämän aloituspäivän kanssa. Mietin kirjatentin suorittamista tämän kurssin sijaan, mutta pyöriteltyäni vaikeaselkoisia kirjoja käsissäni, päätin, etten halua suorittaa kirjatenttiä. Mediakasvatus veti enemmän puoleensa, sisällön ja erilaisen opiskelumuotonsa vuoksi.

Olen onnekas, koska minulla on hyvä opiskelukaveri Saara, jonka kanssa aineopintoja on yhdessä kahlattu läpi. Hänen ansiostaan missattu tärkeä ensimmäinen kerta ei tarkoittanut kohdallani kurssin unohtamista. Jäin miettimään kuitenkin sitä, että esipuheessa korostettiin neljän tunnin työpanoksen olevan ehdottoman tärkeää kurssin suorittamiselle, jos aloitukseen ei päässyt. Mielestäni kyse ei ollut neljästä tunnista vaan siitä, että joku pitää puoliani ja paikkaani jossakin ryhmässä. Saaran kanssa kävimme lopulta hyvinkin nopeasti kurssiin liittyvät tekniset tiedot, siis lähinnä wikin oppiminen. Ilman Saaraa olisi ollut vaikea lunastaa paikkaansa jostakin ryhmästä ja kuuluin mielestäni heti alusta alkaen ryhmään; olin yksi tontuista. Oli hienoa huomata, että tämä sopi muillekin hyvin :)

Kurssi alkaa...

Oli heti selvää, että tahti oli kurssilla kova. Tehtävä/viikko tiesi sitä, että aineiston kimpussa häärättiin käytännössä taukoamatta. Vaikka tehtävä olikin pilkottu ja jaettu kaikkien kesken, ei voinut keskittyä pelkästään omaan osuuteen, vaan kokonaisuudesta oli saatava kuva itse joka tapauksessa. Ensimmäisen tehtävän kohdalla skeptisyyteni jatkui: miten ihmeessä voi saada esseen aikaiseksi, jos viisi ihmistä kirjoittaa ”vähän sieltä ja täältä” ja kaikki hiukan omalla tyylillään. Miten kokonaisuudesta voi ikinä tulla johdonmukainen ja selkeä? Kun ensimmäinen tehtävä valmistui, olin hämmentynyt: tuloksena oli laaja, monipuolinen vastaus, minkälaista en itse olisi koskaan yksin kyennyt saamaan aikaiseksi viikossa. Enkä tarkoita nyt pelkästään sivujen määrää vaan ennen kaikkea monipuolisuutta. Viisi silmäparia yksinkertaisesti vain näkee ja ajattelee laajemmin.

Tehtävät

Kaikkien tehtävien osalta mielestäni tehtävien tekeminen sujui tasapuolisesti ja onnistuneesti. Ensimmäiset kaksi tehtävää olivat jotenkin samankaltaiset. Niissä ryhmä työskenteli soljuvasti ja työ eteni hyvin. Näissä kahdessa tehtävässä sain kokeilla kahta erilaista työskentelytapaa: ensimmäisessä kirjoitin omaa osuutta ja toisessa kirjoitimme Kain kanssa tekstiä vuorotellen: toinen jatkoi siitä, mihin toinen oli päässyt. Se oli minulle hauska ja uusi kokemus!

Kolmas tehtävä oli jostain syystä kimurantti. Minun oli vaikea päästä siihen sisään ja pyörittelin vain sanojen ”merkitys” ja ”vaikutus” käsite-eroa. Mikä on lukutaidon merkitys ja mikä on lukutaidon vaikutus? En meinannut saada otetta tehtävään ja koin lievää paniikkia. Keskustelu ryhmäläisten kanssa auttoi ja lopulta lankavyyhti alkoi aueta. Oli mielenkiintoista huomata, että muutkin ryhmäläiset olivat kokeneet juuri kolmannen tehtävän haastavaksi enkä ollut tunteessani yksin. Ryhmätyön ehdoton etu onkin se, että tenkkapoon tullessa eteen, ei tarvitse yksin joutua pimeään tunneliin vaan toinen tukee ja näkee tilanteen erilailla. Ja taas homma voi jatkua :)

Mitä tuli opittua?

Mediakasvatukseen liittyviä käsitteitä tuli puntaroitua ja pohdittua monelta eri kantilta. Kehtaan sen kai nyt myöntää, että aloittaessani kurssin, käsite ”sosiaalinen media” ei ollut täysin hahmottunut minulle, mitä kaikkea se lopulta pitää sisällään. Kriittinen medialukutaito ja sen pohtiminen tuntui kaikkein oleellisimmalta ja mielekkäimmältä (ja vaikeimmalta) asialta tällä kurssilla. Kriittisyydestä on tietoinen ja siihen pyrkii, mutta aina ei muista tai ymmärrä olla kriittinen kuulemalleen ja näkemälleen. Tämän kurssin aikana sai taas tärkeän muistutuksen siitä.

Ymmärsin tämän kurssin aikana, että koko mediakasvatuksen alue on hirmuisen laaja. Hyvän lähtökohdan tämä yksi kurssi kuitenkin antoi, koska esseet olivat hyvin monipuolisia. Väitän kyllä, että jos olisin lukenut kirjan tenttiä varten, en olisi oivaltanut ja pohtinut asioita niin paljon kuin nyt tällä kurssilla tein. Olen muuttanut käsitykseni verkko-oppimisesta täysin ja ymmärrän nyt, että tämähän on oikein hyvä tapa opiskella. Mikäli minulle tulee mahdollisuus tulevaisuudessa suorittaa lisää kursseja verkossa, en enää ole niin epäileväinen niiden suhteen.

Koska sana oli täysin vapaa, sille oli aika ja paikka wikissä (tai sähköposteissa) niin sitä tuli sanottua enemmän omia mielipiteitään. Massaluennoilla ei ole sellaiseen mahdollisuutta tai sitä ei koe järkeväksi heitellä kommentteja joka väliin. Nyt saattoi antaa palaa tuutin täydeltä ja omien ajatuksien ilmaiseminen auttaa oppimiskokemukseen: kun sen joutuu kirjoittamaan (/sanomaan ääneen), sitä joutuu miettimään, perustelemaan, puntaroimaan...Kun sai ryhmäläiseltä mielipiteitä myös, prosessi jatkui.

Mikä ihmetytti?

Eniten tässä kurssissa ihmetytti se, miten jouhevasti lopulta kaikki eteni. Oppiminen oli hauskaa eikä tuntunut ihan niin työläältäkään, jos olisi vain yksin pakertanut. Toki ajan joutui aina antamaan tehtäville joka viikko, mutta yhdessä työn tekeminen oli paljon hauskempaa. Ryhmän toiminta oli hyvin mutkatonta, me kaikki puhalsimme yhteen hiileen ja hoidimme tehtävämme. Kiva kurssi kaiken kaikkiaan, yksi parhaista. Kiitos tontut <3 !

Karita

PELKOMARIN MIETTEITÄ ... jatkan tätä vielä tiistaina, jos mieleeni tulee joku suuri oivallus!

Odotuksia…

Lähdin kurssille avoimin mielin. En ole suorittanut opintoja aikaisemmin verkossa, joten tämä oli täysin uutta ja ehkäpä asennoitumiseni oli hieman epäileväinen. Mutta toisin kävi! Alkutapaamisessa ryhmään syntyi kannustava ja innostunut ilmapiiri ja uskon sen auttaneen meitä matkan varrella, vaikka pienenpieniä epätoivon pilkahduksiakin olikin havaittavissa.

Verkko-oppiminen…

Voi olla tehokasta! Opiskelu tässä muodossa vaatii sitoutumista ja oman ajankäytön suunnittelemista. Tekstien ja tehtävän kautta sai laajan ymmärryksen aiheesta. Vaikka välillä tuntui, että ajallisesti kurssiin käytti suhteellisen paljon aikaa, niin ehkä juuri tämä sitoutuminen kuukaudeksi antoi paljon. Tuntuu, kuin olisi ollut koko kurssin ajan jotenkin ”syvemmällä” aiheessa. Tarkoitan tällä sitä, että huomasin esim. tarttuvani uutisoinnissa aiheeseen, paikallislehdestäkin löytyi aiheeseen sopivaa. Työskentelyyn annettu aikataulu ja ryhmän paine (siis postiivisessa mielessä) toimivat hyvänä motivaation lähteenä. Teimme HimaTuikun kanssa yhteistyötä: pilkoimme annetun tehtävän pienempiin kysymyksiin, kirjoitimme, kommentoimme, kirjoitimme ja yhdistimme kirjoituksemme.

Mielenkiintoisin tehtävä oli koota kunkin kirjoittamat tekstit yhdeksi kokonaisuudeksi. Koin tämän osion samalla haastavaksi ja erittäin hyödylliseksi. ”Ai, asiaan voi olla tuollainenkin lähestymistapa” – oivalluksia tuli jokaisen tehtävän kohdalla ja erityisesti se korostui palautusversion kokoamisvaiheessa. Mukava tapa oppia, kun on muutakin kuin oma näkökulma kirjoittamisessa.

Vaikka verkko-opiskelusta jäi positiivinen kuva, koin erittäin tärkeänä alkutapaamisen. Siinä luotiin pohja kurssin toteutukselle. Kun ajattelen itseäni oppijana, koin tämän kurssin antoisana. Tämä oli täysin erilainen kokemus kuin yksin kirjan kanssa nököttäminen tai esseen kirjoittaminen ilman tällaista ”tukiverkostoa”. Uskallan jatkossakin osallistua tämän muotoiseen opiskeluun, taas olen yhtä kokemusta rikkaampi!

Mitä opin mediakasvatuksesta…

Aiheen ajankohtaisuus yllätti minut! Kasvattajan vastuu on ihan oikeasti suuri. Asian tiedostaminen on askel eteenpäin. Toivon, että vanhempana pystyn ohjaamaan lapsiani oikeaan suuntaan. Kyllä meillä kurssin aikana mietittiin lasten kanssa mitä piirretyn elokuvan mainostauolla mainoksissa sanotaan… Esimerkkinä ajankohtaisuudesta on viime viikkoinen USA:n kouluammuskelu. Järkyttävä teko johti siihen, että netissä käytäviä keskusteluja tarkkaillaan. Käsitteen laajuus yllätti myös; kokonaisuuden näkee nyt aivan eri tavalla. Lisäksi tiedon luotettavuuteen ja ajantasaisuuteen osaa nyt suhtautua vielä entistä tarkemmin.

Tontuista…

Jo alkutapaamisessa pääsimme hyvään vauhtiin ja kaikilla oli melko selkeä käsitys siitä miten työskentelemme. Ryhmässä toimi sisäinen dynamiikka mielestäni hyvin ja kaikki osallistuivat tehtävien työstöön tasapuolisesti. Jos jumiintui itse, niin aika pian kaveri auttoi. Pidimme yhteyttä sähköpostilla ja kommunikointi oli kyllä erityisen nopeaa!

Yllätys yllätys!

Täytyy myöntää, että vaikka omassa työskentelyssä oli muutamia pattitilanteita, olen yllättynyt palautetuista tehtävistämme: kolme kelpo tekstiä! Kyllä se vaan niin on, että yhdessä saa aikaan niin paljon enemmän! Esitän tässä kiitokset kaikille tontuille, hyvä me!

Pelkomar

ajatuksia SaaraHaapalalta:

HUOMIONARVOISTA ON AINAKIN SE, ETTEN OLE VIELÄKÄÄÄN OPPINUT MISTÄ NOI HIPSUKAT SAA TEHTYÄ ETTÄ OTSIKKO BOLDAANTUU... =)

Mediakasvatus ja uudet lukutaidot-kurssille lähdin sillä etukäteisajatuksella, että opin jotain uutta tälle ajalle ominaisesta ilmiöstä. Kurssin teema tuntui kiinnostavalta ja soveltavalta. Tämä tuntui mukavalta vaihtelulta viimeisimpien tutkimusmenetelmäkurssien ja kasvatuksen historia-kurssin jäljiltä. Mediakasvatuksesta olemassa oleva mielikuva vahvistui, syveni ja monipuolistui mutta en ehkä voi sanoa että mieleen olisi jäänyt erityisen voimakasta oppimiskokemusta tai ahaa-eämystä kurssin aihealueen piiristä.

Odotin verkko-oppimista kovasti ja ilokseni huomasin, että kyseisellä kurssilla toteutuivat positiiviset asiat verkko-opiskelusta, esimerkiksi aikataulujen väljyys ja vapaus työstää asioita silloin kun itselleni parhaiten sopii. Pelkäsin nimittäin, että kurssi olisi sellainen verkkokurssi jossa jokaisen opiskelijan tulee olla verkko-oppimisympäristössä samalla kellonlyömällä. Verkko-opiskelun alkuunsaamista edesauttoi kovasti ensimmäinen orientaatiotapaaminen. Sain nähdä kasvokkain ne henkilöt, joitten kanssa tulisin kurssin teemoja työstämään eteenpäin. Oli helpompaa sopia yhteisistä pelisäännöistä kasvokkain, verkossa työnjaosta ja muusta sopiminen olisi ollut hankalampaa.

Antoisinta oppimisen näkökulmasta oli yhdessä oppiminen, joka syntyi wikissä ja sähköpostissa ajatuksia vaihtaessa. Oli tosi mukavaa huomata, että oma ajattelu sai välineitä toisten teksteistä. Kun itse koki olevansa teeman kanssa jumissa, oli todella ajatuksia virkistävää lukea jonkun toisen tekelettä ja saada siitä ideoita ja vauhtia itsellekin. Tällaista ajattelun vauhdittamista voi tietysti tapahtua myös kirjallisuutta lukemalla, mutta itse koin, että vertaisoppijoiden ajatukset antoivat enemmän puhtia omille aivoille kuin mitä luettu teksti. Tämä kokemus siis jumitilanteisiin liitettynä, toki lähdekirjallisuutta lukemalla saa ajattelulleen välineitä taas eri tavalla ja eri tilanteessa.

Kronologisesti tarkasteltuna ryhmämme keskustelu taisi siirtyä kurssin edetessä yhä enemmän sähköpostissa käydyksi. Olisiko wikiin meneminen ja siellä keskusteleminen jäänyt kurssin edetessä vähemmälle ehkä sen vuoksi, että sähköpostia tarkistelee rutiininomaisesti päivittäin ja siellä kommentoimisen kynnys tuntui matalammalta. Wiki oli meille jokaiselle uusi oppimisalusta ja sinne piti erikseen mennä. Niin kuin toki sähköpostiinkin pitää, mutta sähköpostin käyttö on rutinoituneempaa. Keskustelua kuitenkin käytiin, mielestäni oikein mukavassa ja avoimessa hengessä. Ryhmäläiset tukivat toisiaan ja yhdessä taivasteltiin hankalampia teemoja. Oli mukavaa huomata, että samat asiat aiheuttivat päänvaivaa muillekin. Kaikenkaikkiaan taisimme olla oppijoina ja lähtötasoltamme melko samalla tasolla, koska kenenkään tekstejä lukiessa ei ainakaan minulle tullut mitään myötähäpeän tunteita. Muttei tullut myöskään tunnetta, että toinen kirjoittaa niin korkealla tasolla etten itse ymmärrä. Tämä siis positiivisena kommenttina. =)

Ryhmän muodostaminen ja työnjaosta sopiminen sujuivat kurssin aluksi hyvin. Karita pääsi hyvin mukaan porukkaan, mutta uskon että tähän oli suuri vaikutus sillä, että tapasimme Karitan kanssa kurssin aloitusviikonloppuna ja kertasin hänelle tehtävänannot ja sopimamme työnjaon. Ilman tätä kasvokkaista kontaktia Karitalle olisi saattanut olla hankalampi päästä mukaan tekemiseen.

Sovitut tehtävänjaot pitivät ja olivat mielestäni ihan toimivia. Kaikki osallistuivat aktiivisesti ja tuottivat oman osuutensa tekstistä. Kolmen ensimmäisen tehtävän kokoonpanijat tekivät hyvää työtä ja yksittäisistä osista syntyi hienot kokonaisuudet. Meillä on Karitan kanssa tämä vaihe vielä edessämme tämän tehtävän tiimoilta.

Haasteellista kurssissa oli sen sovittaminen muuhun elämään, kuten näissä aikuisopinnoissa on käynyt monen muunkin opintojakson kanssa. Itselläni oli meneillään poikkeustilanne, koska aloitin uudet työt samaan aikaan kurssin kanssa ja resurssini ovat olleet aika pitkälti sidottuna uusien töitten omaksumisesta. Ajankohta oli itselleni siis todella huono ja jossain toisessa hetkessä olisin ehtinyt paneutumaan kurssiin enemmän. Koin kuitenkin, että juuri tämä ryhmämuotoinen verkko-opiskelu oli paras tähän hetkeen, koska nyt sain kurssista irti huomattavan paljon uusien näkökulmien ja virikkeitten muodossa. Jos olisin tässä elämäntilanteessa kahlannut läpi pari perusteosta ja käynyt tenttimässä ne, niin oppimiskokemukseni olisi ollut varmasti paljon vajaampi. Nyt porukan ajatustenvaihto ja muu saivat tämänkin uusista töistä pää pyörällä olevan pösilön imeytymään kurssin aihealueitten pariin. Kurssi oli hyvin nopeatahtinen ja jos aikaa olisi ollut lisää, olisi sitä voinut käyttää valmiitten tekstien kommentoimiseen ja pyörittelyyn. Hyvät niistä tuli näinkin kyllä. Itseasiassa tekstien yhteneväisyys ihmetytti, odotin että tekstit olisivat epäehjempiä kokonaisuuksia.

SaaraHaapala

HIMATUIKUN MIETTEET:

Lähtökohdat, odotukset, kehitys ja mitä olen mitä olen opiskelijana oppinut

Kurssi sujui mielestäni ilman suuria ongelmia. Kaikki ryhmän jäsenet osallistuivat esseiden toteuttamiseen alkutapaamisessa tehdyn tehtävänjaon mukaan, ja alusta asti saattoi luottaa siihen, että jokainen hoiti osuutensa sovitusti. Tavoitteet tälle kurssille olivat kaikilla ilmeisesti samat – panostaa ja suorittaa tämä kurssi tosissaan. Yhteydenpito tapahtui sähköpostitse ja sen avulla käytiin keskustelua aiheiden lisärajauksista, tarvittavista ”suunnanmuutoksista”, aikatauluista jne. Tsemppaamista unohtamatta, kun aikataulut puristivat vastaan tai aihe oli muuten haasteellisessa vaiheessa. Mikäli kurssi olisi ollut laajempi, olisin kuitenkin ehdottanut toista lähitapaamista em. asioiden tarkentamiseksi. Nyt siihen en kokenut tarvetta.

Odotin mielenkiinnolla kurssia, koska se kiinnosti paljon ja lähtökäsitykset mediakasvatuksesta olivat hieman ”sinnepäin”, ei siis kovin selkeät. Olin liittänyt aiheen enemmänkin nuorisokasvatusta koskevaksi, mutta vaikuttaahan se koko ihmisen elinkaaressa aina varhaislapsuudesta aikuisopiskeluun. Roolit oppijasta ohjaajaan vain muuttuvat iän myötä mediakasvatuksen kentällä. Odotuksenani kurssille oli oppia ymmärtämään laajemmin mediakasvatusta käsitteenä ja mitä se oikein pitää sisällään. Tässä onnistuinkin mielestäni mukavasti – kohdalleni osuneet aiheet tehtäväjaossa olivat aika laajoja ja vaativat paljon paneutumista asiaan. Oli ilo huomata, että omaan opiskeluun on tullut selvä rutiini ja rytmi esim. esseetehtävissä voi suoraan paneutua sisältöön ja kirjoittamiseen.

Verkko-oppiminen

Verkko-oppimiseen on tullut tuntumaa jo aiemmissa opinnoissani ja työssäni sekä opiskelijana että ylläpitotehtävissä. Wikiversityä en ole aikaisemmin käyttänyt, mutta perustekniikaltaan sen sai haltuun hyvinkin nopeasti. Hieman kankeana pidän ko. ohjelmaa nykypäivän monipuolisimpiin editori-ohjelmiin verrattuna. En ehtinyt perehtyä editointi-mahdollisuuksiin syvällisemmin, vaikkakin esseetehtävät olisi ollut hyvä hioa luettavuudeltaan verkkoystävällisempään muotoon kuten osa muista ryhmistä teki.

Kurssin haasteet

Kurssin tehtävät olivat laajoja vaikkakin käsittelivät oleellisia perusasioita.. Aikataulun koin tiukaksi ja tällainen tehtävä per viikko tuntui välillä tappotahtiselta - todellinen intensiivikurssi, jossa ei juuri muuta elämää työn lisäksi ehtinyt olla. Tietysti kyse on omasta asenteestakin, ja myönnän toki olevani joskus liian perusteellinen asioihin paneutuessani. Näin taisi käydä osaltani nytkin tehtävien kaksi ja kolme osalta. Aikaa olisi suonut loppuversion viimeistelylle, koska nyt se jäi koostajan harteille eikä ryhmäläisille jäänyt mahdollisuutta palautusversion loppukommenteille. Ei sillä, että tarvetta olisi ollut, mutta aina olisi hyvä viedä asia loppuun asti.

Tehtäväjako onnistui alkutapaamisella yllättävän hyvin. Ainoastaan kolmannen tehtävän osalla nousi selkeimmin esiin uudelleenrajauksen tarve. Aiheena lukutaito oli mielestäni liian kokonaisvaltainen jaoteltavaksi erillisiin palasiin. Näitä ”rajapintoja” tuli väistämättä kaikkien osioihin, missä samaa asia nousi esiin, mutta hieman eri näkökulmasta. En kuitenkaan pitänyt sitä huonona ”toistona” vaan osoituksena ryhmäläisten kyvykkyydestä hallita kokonaisuuksia ja ydinasioita samansuuntaisesti. Ryhmän kehitys nousikin tässä kohdin hyvin esiin.

Erittäin oleellisena tälle kurssille pidin sitä, että kriittinen pedagogiikka oli jo käsitelty aiemmalla aikuiskasvatuksen aineopintojen kurssilla. Olin yllättynyt, kuinka suuri rooli ja painoarvo sillä ovat mediakasvatuksen tausta-ajatuksena. Materiaalia tälle mediakasvatuksen kurssille oli hyvin tarjolla paikoin jopa liikaakin. Tosin joidenkin tehtävien kohdalla sitä oli etsimällä etsittävä.

-Kiitokset kaikille! Hienoa työtä jälleen, eiköhän tästäkin saada onnistunut paketti Sarille pukinkonttiin.-

Himatuikku