Marraskuu: tehtävä 3

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kommentit /Kanerva

Jälleen varmaa ja tasaista työskentelyä teiltä. Vaikeitakin käsitteitä, kuten poliittinen, kulttuurinen ja valistuksen diskurssi olette osanneet käsitellä ja kirjoittaa kokonaistekstin intensiivisesti ilman käsiteviidakkoa, molemmat hyviä taitoja tällaisessa kokonaisuudessa. Myös pohdinta on hyvin koostettu ja kiinteä osuus tekstissä. Minusta on kiinnostavaa, että olette käsitelleet myös identiteetin muodostumista yhteydessä lukemiseen, se on varsin kiinnostava asia, mutta ei ollenkaan helppo pohdittava. Olette onnistuneet tässä tehtävässä erinomaisesti.



Kriittiset lukutaidot tämän päivän yhteiskunnassa[muokkaa]

(Palautusversio)

Lukutaito ennen ja nyt[muokkaa]

Kun tänä päivänä puhutaan lukutaidosta, on käsite laajempi kuin sata vuotta sitten. Tuolloin puhuttiin lukutaidosta heti jos ihminen osasi ns. "vain lukea", eli ts. koodata kirjaimia sanoiksi. Kirjoitustaitoa se ei vielä välttämättä edellyttänyt, luetun ymmärtämisestä puhumattakaan. Esimerkkinä mainittakoon lukutaidottomat vanhemmat, joille oma lapsi tai nuori saattoi auttavasti lukea, ja varsinaisen ymmärrystyön tekivät lapsen vanhemmat. Nykyäänhän lukemisen ymmärtämisen opettelu, eli kirjainkoodien tulkitseminen ja merkityksellistäminen, alkaa heti lukemaan opeteltaessa. Lukemisympäristöt ovat muuttuneet radikaalisti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana, lukutaidon kontekstiin kuuluu kirjainkoodiston tuntemisen, tulkitsemisen ja merkityksellistämisen lisäksi paljon muutakin aina tilannekohtaisesti. Nykypäivän lukutaito haastaakin ihmisten kyvyt tulkita ja ilmaista ajatuksiaan. On puhuttua ja kirjoitettua sanaa, still- sekä liikkuvaa kuvaa, musiikkia ja 3D-malleja.(Herkman& Vainikka 2012, 41.)Mikäli lukutaitoa lähestytään käytäntöjen näkökulmasta, voi lukutaito olla Kupiaisen ja Sintosen (2009) mukaan vaikkapa kalenterin käyttö, päiväkirjojen tai blogien lukeminen ja kirjoittaminen, iltasatujen lukeminen tai animaatioiden tekeminen(Herkman& Vainikka 2012, 39).


Tietoa on saatavilla valtava määrä ja sen helppo liikuteltavuus on aiheuttanut sen, että jokaisesta on tullut tiedon saralla globaali toimija. Nykyinen verkkomedian aikakausi korostaa Kupiaisen ja Sintosen (2009) mukaan viestinnän multimodaalisuutta, joka tarkoittaa käytännössä sitä että, kirjoitus tai painettu sana on myös visuaalista ja kuvallista ilmaisua, puhe taas puolestaan äänen ja kirjoitusmerkkien sekoitusta (Herkman& Vainikka 2012, 41).Geen ja Hayesin (2001) mukaan elämme parhaillaan jonkinlaista kirjallisen ja digitaalisen kulttuurin murroskohtaa, jossa lukeminen ei välttämättä sinänsä vähene, mutta sen toimintaympäristöt ja kohteet muuttuvat kenties radikaalisti. (Herkman& Vainikka 2012, 44).


Marc Prensky kutsuu digiajalla kasvaneita nuoria ”diginatiiveiksi”. Aikaisempia sukupolvia hän puolestaan nimittää ”digitaalisiksi maahanmuuttajiksi”. Prenskyn mukaan diginatiiveille tyypillistä on nopeus hallita erilaisia prosesseja yhtäaikaa sekä useiden prosessien samanaikainen tekeminen. Heillä on jatkuvasti auki monta eri kanavaa, jotka muokkaavat heidän mediapolkujaan tietynlaisiksi.(Herkman& Vainikka 2012, 41.)On kuitenkin mielenkiintoista, että Leinon ja Nissisen (2012), sekä Kiilin (2012) mukaan tutkimustulosten mukaan tiedonhakuun liittyvissä lukutaidoissa on ongelmia (Herkman& Vainikka 2012, 71).


Herkmanin ja Vainikan(2012, 44) mukaan "lukemaan ei opita yksin, eikä merkityksiä muodosteta tyhjiössä". Joidenkin tutkijoiden mukaan viestintä riippuu vastaanottajista, jotka päättävät että maailmasta ilmaistaan jotakin. Kyse on "tulkitsevan yhteisön" yhteisestä päätöksestä. Herkmanin ja Vainikan mukaan lukemisessa on kyse jopa identiteetin muodostumisesta. Lukeminen on ihmisen identiteettiä, joka ohjaa hänet kasvamaan tietyssä kulttuurissa ja ymmärtämään sen kulttuurin kielen symboliikan kautta yhteisöllisyttä.

Kriittinen lukutaito[muokkaa]

Lukutaito on ollut keskeinen yhteiskunnallisen vallankäytön väline, jonka muotoja ja funktioita kehittyvä teknologia on muokannut. Lukutaito on ollut rakentamassa kansakuntia, yhteiskuntaluokkia, sukupolvia ja identiteettejä, mutta osallistunut myös niiden hajottamiseen. Kriittisen lukutaidon juuret ulottuvat Frankfurtin koulun kriittiseen teoriaan ja etenkin Paolo Freiren kriittiseen pedagogiikkaan. Freire kuvasi lukutaitoa tiedostamisprosessin tulokseksi, jossa ihminen kasvaa oman elämänsä osalliseksi. Kriittinen lukutaito on hänen mukaansa sosiohistoriallisten kontekstien tiedostamista ja toimintaa niiden muuttamiseksi. Lukutaidon oppiminen vaatii lähtökohdakseen oppijan oman kielen, joka on subjektien muotoutumisen ja vallan väline. Lukutaidottomuus sen sijaan estää oman äänen kuulumisen ja sitä kautta osallistumisen erilaisiin yhteiskunnan toimintoihin. (Rantala 2007, 139-140.) J. Herkman ja E. Vainikka (2012, 60) kirjoittavat, että lukemisen ja mediaympäristön vuoropuhelussa on kyse vuorovaikutteisesta toiminnasta, jossa molemmat vaikuttavat toisiinsa. Vuorovaikutuksen avulla saavutetaan muutoksia arjen, teknologian ja sosiaalisen kommunikoinnin alueella, joten kriittisen lukutaidon osaaminen on tarpeellista.


Brian Street (2004) on kuvannut lukutaitokeskustelua neljällä ulottuvuudella. Ensimmäisen ulottuvuuden mukaan lukutaito on lukemista, kirjoittamista ja laskemista. Toisekseen lukutaito voidaan ymmärtää funktionaaliseksi, autonomiseksi ja universaaliksi yksilölliseksi kyvyksi. Kolmanneksi hän määrittelee lukutaidon sosiokulttuuriseksi käytännöksi, joka ohjaa kiinnostuksen lukutaidon merkitykseen ihmisen arjessa, maailmassa olemiseen ja identiteettiin. Neljäs ulottuvuus kuvaa lukutaidon lähestymistä tekstien tulkintana ja tuottamisena. Kaksi viimeistä ulottuvuutta ovat erityisen merkittäviä kriittisten lukutaitojen kannalta. (Rantala 2007, 142-143.) Kriittinen lukutaito sisältää kulttuuriin sidonnaisia tekijöitä, joiden kautta yksilön liittyminen yhteisöön tapahtuu.


Henry A. Giroux ja Peter McLaren (2001, 98-99) pitävät kriittisen pedagogiikan tavoitteena tarjota keinoja neuvotteluun ja tiedon kriittiseen tulkintaan. Heidän mukaansa koulussa hallitsevien ryhmien intressit heijastuvat myös koulussa opetettavissa teksteissä. (Tikkanen, 2004) Kriittisen kasvatuksen tärkein ajatus on, että sosiaalisesti rakentunut teksti voidaan muokata oman näköiseksi ja siihen pääsee näin ollen itse vaikuttamaan. Lukemisen hallitsemisessa on kyse maailman haltuunotosta ja kriittisestä lukutaidosta eteen tulevien viestien tulvassa.(Rantala 2007, 143.)


Kriittistä lukutaitoa ei opeteta vain peruskoulussa, vaan se koskee kaikkea kasvatus- ja koulutustoimintaa. Donald J. Leu yms. (2004) on tiivistänyt 2000-luvun lukutaitokeskusteluun vaikuttavat yhteiskunnalliset voimat kolmeen ryhmään: 1) globaaliin taloudelliseen kilpailuun, joka perustuu tehokkaaseen informaatioon ja viestintään, 2) internetin kasvavaan merkitykseen informaatio- ja viestintäteknologiana sekä 3) ylikansallisiin ja kansallisiin viranomaisaloitteisiin korkean lukutaidon tukemiseksi. Mediayhteiskunnassa taistellaan yhteiskunnan ja yksilöiden välisistä suhteista ja taisteluvälineenä on kriittinen lukutaito.


Kriittistä lukutaitoa tarvitaan tekstien lukemiseen, mutta myös yhteiskunnan lukemiseen. (Rantala 2007, 138-140.) Girouxin ja McLarenin mukaan "lukutaito on kriittistä, mikäli se auttaa lukijaa tiedostamaan, miten valtasuhteet, institutionaaliset rakenteet ja representaation mallit muokkaavat hänen mieltään ja ruumisaan pitääkseen hänet voimattomana hijaisuuden kulttuurin vankina" (Tikkanen, 2004). Herkman ja Vainikka (2012, 61) tuovat esille sen seikan, että uudet medialukutaidot siirtävät lukutaidon yhteisesti tuotettujen tekstien ääreen. Uusien medialukutaitojen voidaan ajatella tarjoavan ajattelutapoja ja tekemisen tapoja, jotka ohjaavat perinteiset lukemistavat uusiin lukemisen tapoihin. Oppijat oppivat saamaan tietonsa internetistä, yhteisöistä ja kavereilta, eikä koulusta opettajalta. Samalla uusi lukutapa tuo esiin uuden ajattelutavan, joukkoälyn sekä osallisuuden yhteiseen tekemiseen. Oppimistilanne rikastuu ja antaa mahdollisuuden laajentaa tiedon määrää.


Kriittistä lukutaitoa tulee katsoa myös yhteisöllisestä näkökulmasta. Carsten Ljunggrenin (1996) kolme tulkintaa lukutaidosta ovat Rantalan (2007, 141) mukaan, kulttuurinen diskurssi, joka on yhteisöjä rakentava ja ylläpitävä voima. Valistuksen diskurssi tarkoittaa, että on päästävä tiedon lähteelle, arvioida sitä kriittisesti ja luoda siitä mielipide. Kolmantena on poliittinen diskurssi, joka on yhteiskunnan rakentaja, se toimii sosiaalisten rakenteiden haastajana ja muuttajana. Rantalan mielestä lukutaitoa on se, että media ohjaa yksilön kehittymistä yhteiskunnan ja poliittisten valtarakenteiden puitteissa ja että yksilö on itse yhteisön kehittäjä. Yhteisöllisesti ajateltuna kriittinen lukutaito on poliittinen ulottuvuus. Ihmiset menevät monesti valtavirran mukana kohti uusia ajatuksia. On kuitenkin tärkeää, että jokainen yksilö kohtaa asiat kulttuurin, politiikan ja valistuksen ulottovuuksien kautta.


Internetin aikakausi muuttaa lukutaidon perustaa ja asettaa haasteita niin kustannusalalle kuin kouluille, kasvatukselle ja työelämällekin. Yksittäisen henkilön on mahdotonta hallita kaikkia uusia lukutaitoja ja opettaa niitä toisille. Internetissä tekstin hahmottaminen ja ymmärtäminen on vaativampaa kuin perinteisesti luetusta tekstirungosta, koska siellä tekstit risteävät ja muokkautuvat koko ajan elävänä verkostona. Lukijan on ymmärrettävä, oltava siis kriittinen lukemaansa kohtaan, missä määrin internetin sivuilla olevaa tietoa on muokattu ja hänen on muodostettava kokonaisuuksia suurista ja hajanaisista informaatiomääristä. Haastavaa on sen erottaminen, mikä tiedon elementti vaatii huomoita ja minkä voi jättää kokonaan huomiotta. Uudet medialukutaidot siirtävät näkökulman perinteisestä lukutaidosta ja yksilöllisestä ilmaisusta myös yhteisesti luotuihin sisältöihin. (Herkman & Vainikka 2012, 59-60.)

Kriittisten lukutaitojen opettaminen[muokkaa]

Kriittisyyteen oppimisen vaikeus piilee siinä, että siihen ei voida ketään väkisin kasvattaa tai opettaa. Kasvattajat voivat ohjata opetustilanteissa opiskelijoita ottamalla huomioon seuraavia asioita: heidän oman kielensä, taustansa, kokemukset ja tiedot. Kaikki edelliset seikat vaikuttavat heidän omaan sisäiseen prosessiin, joka kasvaa heissä kohti kriittistä lukutaitoa. Oman haasteensa kriittisen lukutaidon opettamiselle luovat poliittisten neuvottelujen tuloksena syntyneet koulujen opetussuunnitelmat, jotka ovat rakenteiltaan hyvinkin tiukat tai vanhanaikaiset. Kasvattajalta saatetaan näin ollen vaatia rohkeutta koetella ja kyseenalaistaa näitä ennalta sovittuja rakenteita.(Rantala 2007, 144.)Giroux`n ja McLarenin mukaan kriittisen lukutaidon opettaminen tulisi olla mukana koulujen opetussuunnitelmissa. He myös uskovat opettajien mahdollisuuksiin tarjota opiskelijoille riittävät toimintavalmiudet kriittiseen tarkasteluun ympäröivästä maailmasta.(Tikkanen, 2004)


Lukutaitotutkimuksissa on tuotu esille niin sanottu kolmas tila. Kolmanneksi tilaksi kutsutaan tilannetta, jossa esimerkiksi koulun opetussuunnitelman tavoitteet ja arjen lukutaidot kohtaavat ja jopa törmäävät ajatuksellisesti toisiinsa. Törmäyksen tuloksena syntyy rikasta keskustelua, neuvottelua ristiriitaisista käsityksistä sekä haastetaan vallitsevia käytäntöjä uusilla ajatuksilla. Törmäyksen seurauksena tapahtuu kasvua. Törmäyksestä selviydyttyään päädytään positiivisiin ajatuksiin , toivoon ja haluun paremmasta ympäröivästä maailmasta.(Rantala 2007, 145.)


Marginaaliryhmien esiin nostaminen avaa mahdollisuuden miettiä myös pedagogiikan tapaa, jolla kriittistä lukutaitoa voitaisiin opettaa. Kun mietitään kriittisistä lukutaitoa marginaaliryhmien kohdalla niin esiin nousee heidän osallisuus yhteiskunnassa. Media on tänä päivänä helposti kaikkien ulottuvilla, johon voi jokainen tuottaa omanlaisensa tekstin, kyetä ottamaan haltuun sen tarjoamat palvelut tai hankkia itselleen yhteiskunnallinen positio. Kriittinen lukutaito pedagogiikka näkee tässä marginaaliryhmien mahdollisuuden osallisuuteen yhteiskunnassa. Kriittisen lukutaidon pedagogiikassa on tavoitteena saada heille kokemus kirjoittajana, että heillä on voima, jonka vaikuttajina he itse ovat.(Rantala 2007, 145.)Osallisuus yhteiskunnassa on tärkeää kaikille ihmisille. Sillä tavoin ihminen kokee voimaantuvansa ja pääsevänsä mukaan yhteisöön.


Kasvattajan tulee olla kriittinen opettetavien tapojensa suhteen, hänen tulee nähdä asioiden mahdollisuudet monenlaisina. Rantala (2007, 148-149) kirjoittaa, että tulee haastaa arjen lukutaitoa olemaan kriittinen. Hän nostaa esiin kasvattajan roolin, jotta arjen lukutaidon rinnalle syntyisi uusia ajatuksia ja sitä kautta ihmisenä kasvua. Arjen lukutaidon kriittinen tarkastelu voi rakentua pienistä uusista ajatuksista, fiktiivisillä tavoilla tai metafora-ajatuksen kautta. Pienet asiat saattavat rakentaa maailmaa uusin silmin. Fiktiivisten asioiden kautta voi olla helpompi käyttää lukutaitoa uusiin mahdollisuuksiin ja tulkintoihin. Metafora-ajatuksen kautta voi rakentaa itselleen uudenlaisen tavan toimia ja nauttia elämästä. Arjessa kriittinen asioiden tarkastelu tuo ihmiselle mahdollisuuden yksilönä nähdä kehitys mahdollisuuden. Yksilö on jo ottanut ensimmäisen askeleen kohti kasvua, kun hän pohdiskelee omia lukutaitojaan erilaisissa tilanteissa.

Pohdintaa[muokkaa]

Aiemmin luotettiin painettuun sanaan, eikä koulukirjojen ja lehtien kirjoituksia kyseenalaistettu. Samoin esimerkiksi radiota ja televisiota on pidetty luotettavina tiedonlähteinä. Nyt ovat kuitenkin ajat muuttuneet. Tavallisen kansalaisen kannalta keskeinen tieto välittyy suurelta osin audiovisuaalisina mediateksteinä. Internet-sivustot ovat täynnä tietoa, jota kuka tahansa voi lukea ja joitakin sivustoja muokata haluamaansa suuntaan (Wikipedia). Emme voi olla täysin varmoja tietojen paikkansapitävyydestä tai tiedon välittäjän tarkoitusperistä.


Lukijoilta vaaditaan entistä enemmän kriittistä lukutaitoa tulkittaessa erilaisia mediatekstejä tai -viestejä ja suhtautumisessa yleensäkin median välittämään tietoon. Yksilöiltä vaaditaan yksilöllisiä ja yhteisöllisiä lukutaitoja, jotta he pysyvät yhteiskunnan kehityksessä mukana. Yksilön tulee kyetä luomaan identiteettinsä lukutaidon kautta. Ihmisen identiteetin syntyminen on entistä enemmän kiinni median antamista jatkuvista viesteistä ja tulkinnoista. Ihmisen minuuden rakentuminen vaatii ohjausta eri tahoilta lapsuudesta alkaen, jotta pieni ihminen on valmiina ottamaan haasteen vastaan. Yksilön kannalta kriittisen lukutaidon oppiminen tulee olemaan haaste: kuinka oppia tulkitsemaan erilaisia signaaleja oikealla tavalla? Tuleeko kriittinen lukutaito olemaan jossain vaiheessa entistä enemmän perhe- tai yhteisökulttuuriin sidottu kysymys, jossa yksilön sosiaalisella statuksella tulee olemaan suuri painoarvo lukutaidon suhteen?


Isona osana tulee olemaan lukutaidottomien joukko, kuinka heidän käy? Lukutaito on kaikille ihmisoikeus. Tällä hetkellä maailman ihmisistä yksi viides osa on lukutaidottomia. Suurin osa asuu ns. kolmansissa maissa, ja suurin osa heistä on naisia. Lukutaidottomuus on jo yksi syy tippua yhteiskunnan rattaista. Mitä jos yhteiskunnan toimintoihin osallistuminen ei onnistu ilman lukutaitoa, pudotetaanko heidät kokonaan joukostamme pois? Lukutaidottomien kohdalla yhteiskunnan toimintojen lukutaito on heikkoa, joka johtaa helposti heidän kohdalla identiteetin muovautumiseen "poikkeavaksi" yhteisöstä. Lukutaidolla on merkitystä tasa-arvon, kestävän rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta. Lukutaidottomien oikeuksien puolustajia tulisi olla myös kasvavassa ohjailevien viestin tulkinnoissa. Näin joulun alla mainostetaan niinsanottuja eettisiä joululahjoja vaihtoehtoina perinteisille lahjoituksille, lukutaidonkin saa lahjoitettua sadalla eurolla.


Kriittisen lukutaidon kehittyminen tulisi olla opettamisen ja oppimisen kannalta koko ajan kolmannessa tilassa. Arjen lukutaidot ja opetussuunnitelman sisällöt tulisi saada jatkuvaan vuoropuheluun keskenään, jotta oppiminen olisi laaja-alaista, hyödyllistä ja motivoivaa. Jatkuvan oppimisen kehällä tulevaisuuteen suuntautuminen, suvaitsevaisuus ja positiivisuus olisivat luontaisia asioita. Opettamisen kannalta kriittinen lukutaito vaatii rohkean ja ohjaavan asenteen kasvattajalta. Opetussuunnitelman mukaan eteneminen ei palvele parhaalla mahdollisella tavalla.

Lähteet[muokkaa]

Herkman, J. & Vainikka E. 2012. Lukemisen tavat. Lukeminen sosiaalisen median aikakaudella. Tampere: Tampere University Press. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66381/Lukemi_tavat_2012.pdf?sequence=1


Ljunggren, C. 1996. Education, Media and Democracy. Journal of curriculum studies 28 (1). 73-90


Rantala, Leena. 2007. Kriittiset lukutaidot mediayhteiskunnassa. Teoksessa Aittola, Tapio ym. (toim.) Kriittisen pedagogiikan kysymyksiä. Tampere: Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitos, 137–152.


Tikkanen, J. 2004. Mediakasvatus ja verkko-opetus. http://jukkatikkanen.internetix.fi/fi/sisalto/luennot/verkkopopefi3_01/