Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2013 kurssi/Jenna, Annika, Sanna, Kirsi, Pinja & Jutta/moduli II-keskusteluun

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tähän alle kommentteja/keskustelua Wikioppiminen-videosta tyyliin "OmaNimi: tekstitekstiteksti..."


AnnikaTu: En ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että wikioppimista voisi tapahtua muualla kuin Wikipediassa tai Wikiopistossa. Luento oli avartava ja kiinnostava, sillä se antoi uusia näkökulmia oppimiseen ja oman opettajuuden kehittämiseen. Wikioppiminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja siihen, että oppiminen tapahtuu tekijältä toiselle. Jokainen voi toimia itse tiedon jakajana. Itseäni videoluento puhutteli siinä mielessä, että kuten Suoranta sanoi, nykykouluista puuttuu tietynlainen auttaminen ja jakamisen halu verrattuna wikioppimiseen. Omissa opinnoissani olen jo aikaisemminkin tullut pohtineeksi sitä, miten opettajat ovat halukkaita jakamaan esimerkiksi itse tekemiään oppimateriaaleja ja omaa tietoaan muille. Tavallaan ymmärrän opettajia, jotka ovat nähneet tuntikausia vaivaa tietyn menetelmän tai materiaalin kehittämiseen eivätkä halua jakaa sitä ilmaiseksi muille. Toisaalta olen sitä mieltä, että opettajien tulisi nimenomaan jakaa omaa tietämystään ja kehittämisideoitaan paremman koulun rakentamiseksi. Jos jollakulla on hyvä ja toimiva idea, miksi pimittää se ainoastaan itselleen? Hyvä esimerkki jakamisesta on käsityön piirissä toimiva Punomo -verkkosivusto, jonne rekisteröityneet käyttäjät voivat jakaa työohjeitaan ja ideoitaan muiden käytettäviksi. Tosin aivan ilmaista tämäkään ei ole; yksityiskäyttö on sallittua, mutta koulujen tulee maksaa verkkosivuston käytöstä 60 euron vuosilisenssi. Mielestäni Punomo on idealtaan kuitenkin toimiva ja palvelee jokaista periaatteella, että jokainen voi sekä antaa että saada. Wikioppimisen vapaaehtoisuus mietitytti itseäni. Toki yliopistossa opiskellessani olen jokaisella kurssilla vapaaehtoisesti, mutta esimerkiksi peruskoulujen tehdessä harjoituksia Wikiopistossa, ollaan vapaaehtoisuuden rajoilla. Voidaanko ajatella, että kyseessä on eräänlainen formaalin oppimisen ja wikioppimisen sekoitus, kun oppilaat eivät täysin vapaaehtoisesti voi päättää, opiskelevatko vai eivät? Ja eihän se oppiminen tavallaan ole pakollista, sillä motivaation puuttuessa täysin oppimistuloksetkin luultavasti jäävät alhaisiksi. Vaden puhuikin luennolla motivaatiosta ja omasta kiinnostuneisuudesta, siitä että wikioppimisessa tärkeäksi pilariksi muodostuu oma innostus, harrastuneisuus ja amatööriys - jotakin, mistä tykkäät ja mitä teet hartaasti, vapaasta tahdostasi, siksi että kiinnostaa. Näin ollen wikioppimista voisi siis tosiaan tapahtua vaikkapa kansanopistoissa. Luennolla keskusteltiin myös siitä tyypillisestä ajatuksesta, että Wikipedian ja Wikiopiston tiedot eivät ole luotettavia, sillä niitä voi muokata kuka tahansa. Toisaalta voidaan pohtia, mikä tieto nykymaailmassa on luotettavaa? Ovatko tv-uutiset yhtään sen luotettavampia kuin Wikipedian artikkeli; kummassakin on kyseessä kirjoittajansa tai tekijänsä näkökulma. Yksilöiden aikaisemmat kokemukset ja ennakkoluulot muokkaavat tietoa aina, ja nämä ennakko-olettamukset eivät voi olla vaikuttamatta yksilön ulosantiin ja mielipiteisiin, vaikka tämä yrittäisi olla mahdollisimman "totuudenmukainen". Mikä lopulta on totuus? Kuka sen määrittelee? Nyt uidaan syvissä vesissä...


SannaVi: Keskustelussa käsiteltiin wikioppimista melko laajasti, enkä esimerkiksi itse ollut koskaan ajatellut, että myös lukupiirit, seurat yms. toiminta olisi wikioppimista. Wikioppiminen on varmaankin nykyään hyvin merkittävä sivistyksen edistäjä ja parhaiten se varmaan just toimii intohimoisten harrastaijien keskuudessa ja perustuen vapaaseen tahtoon ”opettaa” asiaa muille. Tiedon luotettavuutta jäin pohdiskelemaan ja onko wikissä oleva kirjoitus yhtä objektiivista kuin esimerkiksi oppikirjoissa? Tietysti se, että kirjoittajia on yleensä monta tai että kirjoitukset ovat vapaasti muokattavissa, lisää luotettavuutta, mutta entä jos kirjoittajat sattuvatkin kaikki olemaan esim. saman näkökulman kannattajia tms.? Toisaalta voidaan tietysti samalla kyseenalaistaa myös ns. kirjatiedon luotettavuus.

Jos ymmärsin oikein, keskustelussa viitattiin myös siihen, että tällainen digitaalinen wikioppiminen opiskelijan kannalta olisi rinnastettavissa lukupiiri- ja ryhmäkeskustelutoimintaan. Itse en koe, että tällainen netissä käyty keskustelu koskaan antaisi tai opettaisi yhtä paljon, kuin fyysisesti läsnä oleva lukupiiri. Koen, että en saa kirjoitettua asioita samalla tavalla kuin keskusteltaessa kasvotusten ryhmän kanssa ja oppimisesta jää pois jokin tärkeä vuorovaikutuksellinen ulottuvuus. En osaa sitä oikein kuvailla, mutta onko se jotain syvempää tai ehkä se hyvän keskustelun aiheuttama hurmos mikä valtaa uusien oivallusten yhteydessä, kun kaikki vähän puhuvat innoissaan toisten päälle ja omia näkökulmia heitellään ilmaan. Tässä tietysti voidaan jälleen kerran kohdata nämä sukupolvien erot, koska en ole itse viettänyt chatti/netti nuoruutta, ehkä teille, jotka olette tottuneet kommentoimaan enemmän sähköisesti, koette asian eri tavalla?


JennaJ:

Suoranta ja Vadén pohdiskelivat videolla wikioppimisen perusperiaatteita ja vertailivat sitä muihin oppimismuotoihin. Mielenkiintoista wikioppimisessa on se, että wikiympäristö, jossa oppiminen tapahtuu, muokkautuu ja muuttuu jatkuvasti. Koska kuka tahansa voi muokata wikisivuja, on wikityöskentely osallistavaa ja yhteisöllistä toimintaa, jossa sisältö hioutuu kohti parempaa ja luotettavampaa. Tämä toki vaatii tekijöiltä tietynlaista moraalia luotettavan sisällön tuottamisesta, sillä wikiympäristöllä ei ole varsinaista toimintaa ohjailevaa johtajaa tai opettajaa.

Tästä päästäänkin ajatukseen wikitiedon luotettavuudesta. Useimmat meistä kokevat wikitiedon epävarmaksi, sillä netissä muokkautuva materiaali ei ole kulkenut asiantuntijaraadin läpi, kuten perinteisissä tietosanakirjoissa. Opettajatkin saattavat pelätä wikimateriaalin haittaavuutta oikeiden asioiden oppimisessa, ja usein kuuleekin opettajien sanovan: "Yrittäkää etsiä jokin muu tietolähde kuin Wikipedia". Mutta kuten Suoranta ja Vadén pohtivatkin, miksei wikimateriaalin "epäluotettavuus" voisi olla mahdollisuus opetuksessa? Kun lapset ja nuoret tottuvat muokkautuvan materiaalin luonteeseen, kehittyvät he medialukutaitoisiksi ja kriittisiksi lukijoiksi. Lisäksi wikien luominen ja muokkaaminen voidaan nähdä uuden tekemisenä, ei pelkkänä kirjassa lukevan asian toistamisena.

Kuten jo Annika ja Sanna mainitsivatkin, oli videokeskustelussa mielenkiintoista myös wikioppimisen yhdistäminen täysin erilaiseen oppimiseen. Itsekään en heti tullut ajatelleeksi, että myös harrastukset ja vapaaehtoistoiminta ovat tietynlaista "wikioppimista". Ylipäätään kaikenlainen ryhmämuotoinen toiminta tuntuu olevan voimauttava opiskelumuoto kaikissa oppilaitoksissa. Näen toki wikioppimisen hyvänä, uudenlaisena opiskelumuotona, mutta toisaalta tunnistan myös sen ongelmat. Kuten Sanna sanoi, puuttuu siitä tietynlainen vuorovaikutteisuus, joka on läsnä kasvokkain keskusteltaessa. Ehkä wikitoiminnan ongelma onkin se, että siellä sisällön muokkaaminen on toimintaa, joka tapahtuu itsenäisesti ja jokainen voi muokata sisältöä eri aikoina. Sieltä siis puuttuu tietynlainen reaaliaikaisuus, joka on nuorille tuttua monenlaisista pikaviestipalveluista. Juuri reaaliaikaisuus tekisi wikissä keskustelusta enemmän vuorovaikutteisemman tavan oppia. Kuten Suoranta ja Vadén videon lopussa sanoivatkin, juuri kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot ovat niitä taitoja, joita ihminen tarvitsee tullakseen maailmankansalaiseksi.


JuttaP:

Minulle oli myös täysin uutta tietoa, että lukupiiri olisi osa wikioppimista. Wikioppisen käyttö koulussa jäi askarruttamaan minua juuri luotettavuutensa kannalta. Koska tieto on täysin muokattavissa, voi joku myös aiheuttaa suurta "pahaa" wikin sisällä. Koen myös ettei wikioppiminen esimerkiksi tallaisessa wikiopistossa anna samaa kuin fyysinen oppitunti, jossa keskusteltaisiin ryhmässä. Minulla heräsi omasta ajattelutavasta hieman närkästynyt ajatus siitä olenko vain jostain syystä tällaista wikioppista vastaan, koska en siinä kovinkaan paljoa näe hyvää. Fyysiset oppitunnit kuitenkin piilo-opettavat paljon kulttuurista sekä ihmisten yhteistyöstä, josta on hyötyä oppilaalle myös tulevaisuudessa. Kun taas tällainen wikioppiminen enemmänkin erakoittaa ihmisiä toisistaan. Ehkä minä olen siis yksi niistä, joka pelkää wikioppimista. TOisaalta herätän itseäni ajatuksesta, josta Suoranta ja Vaden keskutelivat luennon lopussa: jos haluan opettaa oppilaat tämän maailman kansalaisiksi, tulisiko heille tällöin myös osata näyttää tälainen oppimisen ja itsensä esille tuonnin mahdollisuus?


Pinja

Luennon wikioppimista luotava keskustelu oli avartavaa ja ideoita antavaa. Se nostatti ajattelemaan sitä, miten vapaaehtoisuuteen ja yhteistyöhön perustava wikioppiminen - myös ei-digitaalinen- pitää sisällään voimakkaan tarpeen ja halun oppia tai perehtyä asiaan. Tätä ei tarvitse yhdenkään ihmisen miettiä kovin kauaa, sillä jokainen on varmasti kokenut tällaista oppimista. Toinen merkittävä seikka siinä on yhteisöllisyys, joka sekin on vapaata yhteyttä yhteisen asian edessä. Erittäin kiinnostava onkin kysymys formaalin opettamisen ja wikioppiminen suhteesta. Miten wikiopettamiseen liittyvää vapaaehtoista perehtymistä voitaisiin yhdistää koulujärjestelmässä tapahtuvaan oppimiseen? Tärkeä kysymyksensä on asiassa myös kysymys opettajuudesta ja asiantuntijuudesta: jos tarkkoja opetettavia rakenteita ei olekaan, mitä käy opettajalle? Jos kaikki tieto on löydettävissä online, mitä käy asiantuntijuudelle? Eräs malli opettajuuden suhteen onkin se, että opettaja on tiedon jäsentää, suuntaaja sekä eräänlaisen kollektiivisen tuloksen edesauttaja.


Kirsi

Mielenkiintoisia asioita olette Suorannan ja Vadénin videokeskustelusta nostaneet. Minulla oli myöskin ennen tätä virheellinen käsitys wikioppimisen käsitteestä, se onkin paljon laajemmin ymmärrettävä kuin pelkästään digitaaliseen wikiympäristöön yhdistettävä oppiminen. Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että pelkästään wikisivuilla tapahtuvasta oppimisesta jää osa kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen mahdollisuuksista käyttämättä ja toteutumatta. Monta kertaa kasvokkain ryhmässä tapahtuvassa oppimisessa joku saa oivalluksen, josta aukeaa kenties useita uusia ajattelupolkuja ja yhdessä on mahdollisuus saavuttaa "elämää suurempi" hoksaaminen. Toisaalta kasvokkain on myös ehkä helpompi olla eri mieltä (jonka näen myös oppimisen kannalta erittäin hedelmälliseksi). Erimielisyyksistä pystytään tällöin välittömästi keskustelemaan ja löytämään eri vivahteita ja näkökulmia sekä ymmärtämään taustalla vaikuttavia asioita ja kokemuksia. Koen henkilökohtaisesti niin, että kirjalliseen muotoon en aina saa puettua kaikkea sitä, mitä haluaisi. Jotain jää ikään kuin sanomatta. Mutta puhutaan sitten wikioppimisesta diginä tai kasvokkain, mielestäni yhteisöllinen oppiminen on aina enemmän, mitä yksittäisten jäsenten osaamisten yhteenlaskettu summa. Olen innoissani yhteisöllisen oppimisen mahdollisuuksista ja annista. Näen tulevassa opettajan työssäni wikioppimista toteutettavan monin eri tavoin. Tämä myös siitä syystä, että ajattelen vertaisoppimisen olevan aina tehokkaampaa, mitä pelkkä opettaja opettaa-oppilaat kuuntelevat -opetus.

Aiemmin keskustelussa on noussut esiin wikiopiskelun perustuminen vapaaehtoisuuteen, tai vastakohtaisesti koulunkäynnin pakollisuus esimerkiksi alakoulukontekstissa. Otan esiin tässä yhteydessä Flow-ilmiön, josta tänä päivänä keskustellaan oppimiskokemukisista puhuttaessa. Ajattelen, että flow-kokemusta on erittäin vaikea (ellei mahdoton) saavuttaa oppimisympäristössä, jossa asiat opitaan pelkästään kuuntelemalla ja valmiita tehtäviä (joihin olemassa yhdet oikeat vastaukset) eteenpäin puurtamalla. Annamme mahdollisuuden oppilaiden flow-kokemuksille yhteisöllistä wikioppimista höydyntämällä opetuksessa. Ajattelen niin, että vaikka oppiminen alakoulussa perustuukin pakollisuuteen, tarjoamalla mahdollisuuksia oppia yhdessä, tarjoamme mahdollisuuden innostukseen ja flow-kokemukseen.