Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2017 kurssi/(Team Nameless)

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ryhmän Team Nameless sivu.

Ryhmätyön aihe[muokkaa]

Linkki blogiin: https://anonyymitlukumyyrat.wordpress.com/

"Anonyymit lukumyyrät on blogitoteutus kurssille ITIA2 Media- ja informaatiolukutaidot, jossa ryhmätyön aiheenamme ovat (moni)lukutaidot suomalaisessa yhteiskunnassa, erityisesti koulutuksessa. Pohdimme, mitä haasteita ja mahdollisuuksia näissä ilmenee ja mitä ne tuovat mukanaan. Päätarkoituksenamme on tutustua yleisesti eri lukutaitoihin ja saavuttaa jonkin tasoinen yleisymmärrys siitä, mitä ne tarkoittavat, mitä kaikkea siihen kuuluu ja kuinka näitä uusia lukutaitoja voidaan hyödyntää entistä paremmin. Tulemme tutustumaan ilmiöihin ja uutisiin, katsomaan videoita, lukemaan sekä keskustelemaan. Pyrimme kokoamaan oppimamme blogiin, jonka esittelemme kurssin päätteeksi joulukuussa muille kurssiopiskelijoille."

Keskustelu videosta "Mediakasvatus ja uudet lukutaidot - Tieto, reflektiivinen epävarmuus, opettajuus"[muokkaa]

Katsoimme videon “Mediakasvatus ja uudet lukutaidot - Tieto, reflektiivinen epävarmuus, opettajuus”, jossa käsiteltiin asiantuntijuuden ja opettajuuden, tiedon luonteen sekä digitaalisuuden ja käyttöliittymien teemoja.

Saimme videon myötä selkeämmän käsityksen kurssin ideasta ja tavoitteista, lukutaidoista, sekä puhutuista teemoista. Alamme vihdoin ymmärtämään, että kurssin pointtina on oppimisen uudenlainen lähestyminen, sekä ymmärtää sen mahdollisuuksia ja haasteita nykykontekstissa. Oppimista voidaan lähestyä monin tavoin, sillä se on moninainen polku jota ei voi lähestyä vain yhdeltä kannalta. Yksilöiden on itse tunnistettava mitkä tavat sopivat juuri heille, mutta järjestelmän on myös tuettava ja mahdollistettava nämä eri tavat.

TIEDON LUONNE

Tiedon merkitys on muuttunut: nykyaikana voi googlata kaiken, mikä on muuttanut asiantuntijuuden roolia. Ilmiöt ovat monimutkaistuneet ja yhä omatoimisemmin ja moniulotteisemmin on koottava todellisuuden ymmärrys palasista. Oppimisprosesseissa käsitellään todella laajoja, universaaleja aiheita, joita ei voida opettaa yksinkertaisesti.

Paine olla samaa mieltä ja pitää asioita varmoina on ihmiseen liittyvä piirre: vaikeuttaa lähdekriittisyyttä kun kriittisyyden myötä hyväksyttävä, että esim. auktoriteettikin voi olla väärässä. Ihmisten pakkomielteenä on myös luokitella kaikki, sekä nimetä ja meidän pitäisi olla näistä yhtä mieltä. Mikä ei sovi, ei voi olla luokaton vaan sopeutettava johonkin luokkaan vaikka väkisin. Alkukantainen pelko syntyy, kun ei ymmärretäkään ympäristöä.

DIGITAALISUUS JA OPETTAJUUS

Suoranta kritisoi, kuinka ei osata käyttää perinteisiä käyttöjärjestelmiä, ja tietotekniikkataidot ovat hukassa kun ei osata käyttää kirjaston järjestelmiä. Meidän puolelta kritiikkiä, että niitä ei käytetä, koska niitä ei tarvita: jos vanhoja systeemejä ei käytetä, niin ehkä siihen on syy niiden käytännöllisyyden puolesta. Tulisiko tällöin käyttäjien vai järjestelmien mukautua?

Vaden totesi, että jos opettajan voi korvata tietokoneella, niin näin pitäisi tehdä. Tätä me kritisoimme: opettajan rooli on saada oppimisprosessi käyntiin ja ohjata hiukan, eikä olla auktoriteettina kertomassa miten asiat on. Pohdittavaa on, mikä rooli digitaalisuudella tulisi olla opetuksessa, sivulla vai keskiössä?

Vastavuoroisessa oppimisessa perinteisesti sanotaan, että opettaja opettaa oppilaita, mutta myös oppii itse heiltä: voisi pikemmin nähdä niin, että opettaja ohjaa oppilaita, ja oppilaiden suunnan mukaisesti muokkaa omaa opetustaan sen sijaan, että tukahduttaa keskustelun ohjaamalla sen takaisin “oikeille” raiteille.

Ryhmän jäsenet[muokkaa]