Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2017 kurssi/keskustelusivulle 1
TED talk toi mieleeni koulun Summerhillin koulun Englannista. Koulussa oppilaat saavat vapaasti (aikuisten avulla ja keskustelun kautta) valita osallistuvatko he oppitunneille ja mille niistä osallistuvat. Tämä koulu tuli mieleeni siitä, miten Sugata Mitran tekemissä testeissä lapset oppivat monimutkaisiakin asioita ja näkivät suurta vaivaa oppimisen eteen pelkästään koska he itse halusivat, eivät koska joku käski heitä tai se kuuluu opetussuunnitelmaan. Summerhillin koulukin luottaa lasten omaan oppimisen haluun. Jos lapsen jättää omaan rauhaansa mutta tarjoaa tilaisuuksia oppia uusia asioita lapselle itselle mukavalta tuntuvilla tavoilla, haluaa lapsi oppia itsestään. Tämä tiedonhalu on tärkeä osa Mitran visioimaa 'Koulua Pilvessä', sillä juuri tiedonhalu saa ponnistelemaan oppimisen eteen. Oppimisen halun täytyy tulla sisältä, sillä ulkopuolisilla motivaattoreilla herätettynä se on monesti pakotettua mikä taas johtaa huonompiin tuloksiin. Kuka ei näkisi enemmän vaivaa asian eteen johon kiinnostus on syntynyt itsestään kuin asian, joka on pakotettu ja josta rangaistaan jos se jää suorittamatta? - Heidi Siitari
Build a School in the Cloud -videota katsoessani huomioni kiinnittyi erityisesti yhteen Sugata Mitran väittämään, jonka kanssa tajuan olleeni jo pitkään samaa mieltä. Ensinnäkin, Mitran mukaan koulujärjestelmä on vanhentunut. On totta, että muinoin oppilaiden tuli päntätä tietoa päähänsä, koska heillä ei välttämättä ollut mahdollisuutta tarkistaa tietoa mistään enää jälkeenpäin. Käsinkirjoituksen aikakaudella kirjasta oli yleensä saatavilla tasan yksi kopio ja tämän takia ihmisten oli pakko muistaa sanatarkkaan mitä kirjassa luki. Myös ennen internetiä tarvittava tieto oli hyvä muistaa ulkoa, sillä kirjojen raahaaminen paikasta toiseen olisi ollut hyvin vaivalloista. Näin internetin aikakaudella nippelitiedon voi helposti tarkistaa yksinkertaisella haulla, jolloin tietoon pääsee käsiksi muutamassa minuutissa, ellei jopa sekunnissa. Opettajan taululla esittämien muistiinpanojen kopioiminen omaan vihkoon tai laitteelle tuntuu näiden mahdollisuuksien takia hyvin turhauttavalta.
Kuten Heidi yllä jo asiaa avasikin, lapsi toden totta oppii paremmin, kun hänelle annetaan jokin pohdittava kysymys ja tilaisuus sammuttaa oma tiedonjanonsa sen sijaan, että pakotettaisiin hänet toistamaan asiaa opettajan perässä. Miksi emme siis hyödyntäisi tehokkaammin nykyteknologian tuomia mahdollisuuksia? Uudenlaisella lähestymistavalla opetukseen saataisiin oppilaiden opiskelumotivaatio parempaan suuntaan ja säästettäisiin aikaa, jota menee liiaksi asioiden - jotka kuitenkin helposti unohtuvat - pänttäämiseen.
- Annika Kuusisto Annika.kuusisto
Ajatukseni videon nähtyäni oli se, että nykyinen koulujärjestelmä tasapäistää liiaksi oppilaita. Opetussuunnitelmassa pitäisi olla sen verran joustoa, että oppilaat pystyisivät tutkimaan itse asioita ilman opettajan ohjeistusta. Oppilaiden ottaessa itse asioista selvää, saatetaan oppia asioita, joita opettaja ei olisi tajunutkaan opettaa. Opettajan roolin pitäisi olla enemmän kannustava ja keskusteleva, eikä niinkään pelätty auktoriteetti. Toivon mukaan uusi opetussuunnitelma on ottanut paremmin huomioon omaehtoisen oppimisen.
Pilvioppiminen vaikuttaa mahtavalta mahdollisuudelta nimenomaan köyhissä maissa, joissa opettajia ei ole riittävästi. Pienillä resursseilla saadaan opetettua jo isoja ryhmiä. Köyhissä maissa ihmiset tarvitsevat tietoa, sillä sitä kautta heillä on parempi käsitys omista oikeuksistaan ja itsestään.
-Satu Kiuttu
Videon yksi keskeinen väite on, että koulutusjärjestelmä on vanhentunut, kuten aiemmistakin kommenteista käy ilmi. Perinteinen pänttääminen on perua aiemmilta ajoilta, ja nykyään tulisi panostaa muihin oppimisen tyyleihin. Videon katsottuani olen tästä monilta osin samaa mieltä. Toisaalta olen kuitenkin myös hieman epäileväinen sen suhteen, kuinka pitkälle nämä uudet oppisen tyylit sekä sisältä kumpuava halu oppia todella voivat viedä. Kuinka kauan oppilaat jaksavat itse etsiä vastauksia tällaisella uudemmalla oppimisen tavalla? Ja kuinka tehokasta opiskelu tällä tavalla loppujen lopuksi on? Yliopistossa korostuu omien kokemusteni mukaan peruskoulua ja lukiota enemmän juurikin tämä oma halu oppia ja tehdä itsenäistä soveltavaa työtä tehottomamman ulkoaopettelun sijaan. Toisaalta tämä on ollut hieno asia. Olen huomannut löytäväni aiempaa tarkemmin aiheita, jotka minua todella kiinnostavat ja opiskelen niistä mielelläni lisää omasta halustani. Toisaalta taas tällainen opiskelutapa on tuntunut aiempaa työläämmältä - aivan, kuin se veisi tuplasti aikaa ja energiaa. Joskus motivaatio hukkuu ja tuntuu siltä, että perinteisemmillä kursseilla (joilla opettaja puhuu ja itse pitää vain kuunnella ja tehdä annettujen ohjeiden mukaan läksyjä ja kirjatentti) oppisi edes jotain. Kaksipiippuinen juttu.
- Nelli Huppunen
Katsoin sekä Sugata Mitran “Build a School in the Cloud -puheen, että Sir Ken Robinsonin “Changing Education Paradigms” -puheen. Näille molemmille yhteistä oli väite, kuinka nykyinen koulujärjestelmä on sopimaton nyky-yhteiskuntaan. Itsessään se on toimiva liukuhihnakoulutus, joka on vuosisatoja sitten muodostettu vastaamaan aikansa tarpeisiin. Ongelmana on, kuinka nykykonteksissa se on menettänyt merkityksensä ja kouluttaa työntekijötä työjärjestelmään, jota ei enää ole.
Koulujärjestelmä vaatisi perustavanlaatuisia muutoksia, muutakin kuin digitaalisuutta tai uutta opetussuunnitelmaa. Meidän on pystyttävä uudelleenmäärittelemään oppimista ja opiskelua tavoitelähtöisesti: mitä koulutuksella haetaan? Millaisessa koulutusjärjestelmässä olisi käytännön, tuottavuuden ja oppimisen tavotteiden näkökulmasta järkeä?
Koin Mitran näkemyksen hyvin inspiroivaksi ja innostavaksi. Mitran kuvaama itseoppiminen ja oppimisympäristöt ovat ilmiöitä, jotka tunnistan omasta koulutushistoriastani, mutta olen myös nähnyt ja kokenut niiden tukahtuvan nykyisessä koulujärjestelmässä. Ensimmäsistä koulupäivistä lähtien järjestelmään on mukauduttava ja mitä korkeammalle koulutuksessa mennään, sitä enemmän painoarvo on kääntynyt suorittamiseen. Persoonallinen kirjoitustyyli, eriävät ajattelutavat, luova toiminta, risteävät mielenkiinnonkohteet sekä poikkeavat kyvyt hukkuvat kaikki koulujärjestelmään, jossa opiskelijoita pyritään ahtamaan samoihin arviointistandardeihin. Kun lapset koulutetaan maailmassa, jossa asiat ovat mustavalkoisesti oikein tai väärin ja yksilön kyvykkyys mitataan koulumenestyksellä, ei ihmekään että nuorilla on vaikeuksia vastata kysymykseen: “Missä sinä olet hyvä?”
- Oona Kantola
Mitran video on virkistävä herätys moneen asiaan. Itselleni päällimmäisiksi jäivät: oppimisen vaihtoehtoinen (de)organisoiminen nykytarpeiden mukaiseksi, tarve tarjota maailman vähäosaisimmille lapsille oppimisen mahdollisuuksia ja motivaation merkitys oppimisessa. Maailmantalouden käänteet ja tuotannon painopisteen muuttuminen tavaroista palveluihin haastaa oppimisen ja koulujen opetussisällöt myös länsimaissa. Samankaltaistavalle ja toistavalla koultukselle on käyttöä entistä vähemmän. Mikä tulee olla oppimisen tavoite maailmassa,jossa nykyisen kaltainen palkkatyö ei välttämättä ole ihmisenä olemista jäsentävä ja tuottavuutta mittaava arvo numero 1? Huomaan, etten tiedä, mitä esimerkiksi peruskoulun opetussuunnitelmissa on tavoitteena tältä osin. Opettajien tehtävä ei ainakaan ole helppo.
Hole in the wall on merkittävä tutkimushanke. Sen pyrkimyksenä on osoittaa ei-organisoidun ja itseohjautuvamman oppimistavan voima ja se, että vapaammissa "oppimistiloissa" on mahdollista saavuttaa hyviä tuloksia. Videot Intiasta ovat vakuuttavia todisteita siitä, kuinka itsestä motivoituva ja ryhmässä varpaillaan kurotellen tapahtuva yhdessä oppiminen on tehokasta. Väistämättä tulee kyllä mieleen, että tietokone intialaisslummissa on kovin eri asia kuin yltäkylläisyyden ympäröimässä länsimaassa. Henkilö, jolla ei ole juuri mitään, on kiinnostunut vähästäkin ja todennäköisesti halukas oppien ponnistelemaan paremman tulevaisuutensa eteen. Entä olisinko itse valmis antamaan omasta osaamisestani intialaislasten hyväksi kuten iäkkäät brittiopettajat?
Mitran viesti on TED Talk -maailmaan hyvin istuva: oppimista voi tapahtua monin tavoin ja se voi olla viihdyttävääkin. Tärkeää on suunnata huomiota tieto- ja viriketulvassa johonkin arvokkaana ja hyödyllisenä pidettyyn tietoon tai taitoon sekä antaa tarvittaessa tukea oppimiselle.
- Merja Tiittanen
Muissakin kommenteissa on jo esille nostettu sitä, kuinka Build a School in a Cloud -video nosti huomioon koulujärjestelmän vanhentumisen. Omista peruskouluajoistani on jo jonkin aikaa (valmistuin peruskoulusta vuonna 2010), ja tässä seitsemän vuoden aikana peruskoulu on ehtinyt muuttua suuresti ainakin uutisten perusteella. Tähän on suuresti vaikuttanut teknologian kehittyminen, mikä näkyy myös videolla, jossa nostetaan internet tärkeään asemaan opetuksessa. Minun on vaikea sanoa suoraan, miten eri tavalla nyt peruskoulua käyvät oppivat verrattuna siihen miten minä opin, oppimistapoja on aina ollut erilaisia ja nykyään niitä tunnutaan huomioivan paremmin kuin minun kouluaikanani. Silloin kaikki lukivat samaa kirjaa yhteen ääneen ja ryhmässä vuorotellen, kuunneltiin opettajaa ja tehtiin muistiinpanot hänen muistiinpanojensa mukaan. Vapautta alkoi tulla yläasteella ja lukiossa, mutta jos olen oikein ymmärtänyt, tätä on tuotu myös ala-asteelle nykyään. Kuten Satu yllä on nostanut esille, se mikä eniten minustakin tuntuu koulussa tökkivän, on tasapäistäminen. Kaikista halutaan tehdä saman tiedon omaavia ja samoilla taidoilla varustettuja. Tämä jäi videosta minulle selkeiten mieleen: kaikista halutaan tehdä koulun kautta samanlaisia osia suureen maailmaanlajuiseen koneistoon. Ketä tämä oikein palvelee?
- Mira Strengell
Voisin ottaa kantaa samaan ilmiöön, joka on tullut esille jo suurimman osan kommenteissa, eli nykyisen koulutussysteemin vanhentuneisuus ja joustamattomuus. En kuitenkaan halua keskittyä samaan asiaan. Itselleni päällimmäiseksi nousi se ilo ja ihmetys, jonka Mitran TED -puhe sai minussa aikaan. Ihmisen mieli, ja erityisesti lapsen mieli, on hämmentävä ja kummastuttava asia. Toisaalta en usko, että pelkästään lapsen mieli toimii tuolla tavoin. Mielestäni Mitran tutkimuksen tuloksia voidaan jossain määrin verrata sosiaalisen median nousuun, sillä yksi asia, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle puheessa tulleiden esimerkkien suhteen on se, että lapset toimivat kaikissa tapauksissa yhdessä. Ihmiskunnalla tuntuu olevan tarve muodostaa yhteisöjä, näin tekevät jo lapset. Tässä tapauksessa nämä lapset alkavat keskenään muodostaa yhteisöä, sillä he ovat niitä, jotka uskaltava tarttua uuteen. Aikuisilla uuteen tarttuminen on haastavampaa, josta voinee puolestaan syyttää vanhentunutta koulutusjärjestelmää. Olemme kuitenkin saaneet huomata, että kun pelko uuden oppimisesta on poistettu ja keino tälle on luotu, niin aikuisetkin alkavat muodostaa ympärilleen samasta asiasta kiinnostuneita yhteisöjä, esimerkiksi sosiaalisen median avulla.
-Annika Elkevaara
Ted-talk toi mieleeni paljon semmoista mitä olen itsekkin miettinyt. Koulutusjärjestelmä on vanhentunut ja suosii parempiosaisia. Ted talkin puhuja loi hienon yhteyden viktoriaanisen ajan koulutusjärjestelmällä ja modernilla koulutusjärjestelmällä. On hämmästyttävää miten jämähtänyt koulutusjärjestelmät ovat ympäri maailmaa tosin on myös yhtä hämmästyttävää miten se on levinnyt kaikkialle ympäri maailmaa. Build a School in a Cloud on mahtava idea mutta ehkä olen liian pessimistinen, enkä usko että mitään suurta muutosta tule ainakaan vähään aikaan. Ehkä sitten kun nuoret jotka kasvoivat tietokoneiden parissa ovat vastuussaa maailman asioista voidaan nähdä jotain muutosta. Jos todellinen muutos tapahtuu aikaisemmin olen positiivisesti yllättynyt.
-Mauno Diarra