Mediamyyrien oma tila

Ryhmä Mediamyyrät

Jäsenet: Anni Lukkarinen (Anninet), Katja Pajula (Kpajula), KrtekAhoj, Minna Paanasalo (Minnamato), talvian tonttu, Reija Jarkkola (Gingko)

Kurssin suoritustapa: A + C

Taustoittaessamme projektiamme haastattelimme asiantuntijoita kolmessa kunnallisessa kirjastossa: Tampereen kaupunginkirjaston pääkirjasto Metsossa, Porvoon kaupunginkirjaston pääkirjastossa sekä Sastamalan kaupunginkirjaston pääkirjastossa. Kiitokset kaikille haastatteluihin osallistuneille!

Mediafest-teemapäivän esittely: Mediafest-teemapäivää ja sen esimerkkitoteutuksia esittelevä pdf-tiedosto löytyy täältä.

---

Mediataitodiplomi ja Mediafest – taustat ja toteutus

Mediakasvatuksen keskeisiä käsitteitä

Keskeisiä käsitteitä mediakasvatuksen kontekstissa ovat ainakin mediakulttuuri, mediat, mediatekstit ja -esitykset sekä medialukutaito. Niinistön ja Ruhalan määritelmien mukaan mediakulttuuri on nimitys aikakaudelle, jossa elämme ja havainnoimme maailmaa median välityksellä (2006, 8). Media tarkoittaa välineitä, joilla on mahdollista viestittää ja vastaanottaa viestejä sekä niiden sisältöjä, ja käytänteitä, jotka ovat syntyneet välineiden ympärille. Mediaesitykset tai -tekstit ovat median kuvallista, sanallista tai äänellistä sisältöä, jonka tarkoituksena on viestiminen. Mediaesityksiä ovat esimerkiksi kuvat, elokuvat, tv-ohjelmat, lehdet, uutiset, mainokset ja medioissa esiintyvät hahmot ja henkilöt. (Mt. 10.) Medialukutaito on näiden eri tekstien ja viestimien luku- ja kirjoitustaitoa, eli kykyä ilmaista itseään, hankkia tietoa sekä eritellä ja tulkita näitä tekstejä ja viestimiä kriittisesti. Mediataidot ovat yleisemmin medioiden tuntemusta, teknisiä taitoja sekä aktiivista ja kriittistä median käyttöä. (Mt. 8.)

Mediakasvatuksen Niinistö ja Ruhala ovat määritelleet oppimiseksi ja kasvuksi median parissa tavoitteena kehittää mediataitoja. Lyhyesti määritellen mediakasvatuksessa "opetellaan mediataitoja" tutustuen medioihin, eli tulkitaan, tehdään itse, ilmaistaan ja tutustutaan erilaisiin teknisiin välineisiin. (2006, 9.) Tavoitteena mediakasvatuksessa on kriittinen medialukutaito, jossa kyseenalaistetaan medioiden vallitsevia käytänteitä ja tietoja, kyetään analysoimaan, tulkitsemaan, luomaan itse, ilmaisemaan ja osallistumaan. Tavoitteena on henkilö, joka käyttää mediaa omien tarpeidensa pohjalta nauttien siitä. Niinistön ja Ruhalan mukaan medialukutaitoinen henkilö "pystyy jäsentämään ja tiivistämään tietoa, tekemään eettisiä päätöksiä ja toimimaan aktiivisesti". (Mt. 9.)

Usein mediakasvatuksessa tavoitteena on medialähtöinen oppiminen. Medialähtöisessä oppimisessa tiedot ja taidot karttuvat erilaisten medioiden avulla tai kautta (Nyyssölä 2008, 8). Medialähtöisessä oppimisessa mediasisällöt tukevat oppimista. Medialähtöisen oppimisen perustana on mediakulttuurin käyttäminen oppimisympäristönä. Taustalla on uusien medioiden nousu merkittäväksi kulttuuriseksi ympäristöksi, yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi ja oppimisympäristöksi, joka vaikuttaa ihmisten arkeen, ajatusmaailmaan ja sosiaaliseen ja kulttuuriseen todellisuuteen. (Mt. 8.) Vaikutusvaltainen mediakulttuuri on kytkettävä myös perinteiseen kouluoppimiseen, koska ihmiset toimivat ja elävät koko ajan erilaisten medioiden ja teknologioiden keskellä. Medioiden parissa leikitään, harrastetaan, ilmaistaan mielipiteitä ja tunteita, opitaan ja opiskellaan, sekä osallistutaan erilaisiin yhteisöihin. (OKM 2013, 3.)

Niinistön ja Ruhalan (2006, 9–10) mukaan mediakasvatukselle ominaisia ovat toiminnalliset työtavat. Sellaisia ovat esimerkiksi tutkiva oppiminen, liikkuminen, taiteellinen kokeileminen ja leikkiminen. Vanhemmille oppijoille sopii monimutkaisempi työskentely eri tekniikoiden ja teknologioiden kanssa. Ihminen on aktiivinen tutkija ja toimija, ja mediakasvatuksen sitominen päivittäiseen toimintaan ja kulloisiinkin teemoihin olisi hyvä lähtökohta oppimiselle. Etenkin lapsen oppiminen tapahtuu toiminnan kautta. Työtapojen vaihteleminen pitää lapsen kiinnostuneena toimimisesta, ja oma mediatuottaminen kehittää valmiuksia ymmärtää ja tarkastella mediaa. Itse tekeminen kuuluu myös olennaisesti mediataitoihin. Se on myös väylä vaikuttaa mediakulttuuriin itse. Yksi mediakasvatuksen tavoitteista on tukea yksilön osallistumista, vaikuttamistaitoja ja itsetunnon kehittymistä. (Mt. 9–10.)

Mediakasvatus on käsitteenä laaja ja monisyinen (Nyyssölä 2008, 15). Kupiainen ja Sintonen määrittelevät sen kasvatukseksi ja opiksi mediasta median parissa (2009, 15). Lyhyesti ilmaistuna mediakasvatuksessa autetaan ymmärtämään, tulkitsemaan ja lukemaan medioita kriittisesti (Nyyssölä 2008, 15). Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan mediakasvatuksen tavoitteena on tukea lasten ja nuorten hyvinvointia ja osallisuutta lapsi- ja nuorilähtöisesti sekä heidän omat kokemuksensa ja tarpeensa huomioiden (OKM 2013, 20). Mediakasvatuksen tavoitteena on siis kehittää aktiivista osallistumista mediakulttuuriin ja yhteiskuntaan ylipäätään. Nyyssölän mukaan mediakasvatuksen tavoitteena on edellä mainittujen lisäksi myös kehittää kansalaisen luovuutta sekä tukea hänen kykyään tulkita ja arvioida mediaa kuluttajanäkökulmasta, sekä antaa mahdollisuudet osallistua median tuottamiseen (Nyyssölä 2008, 15). Nämä tavoitteet ovat sopusoinnussa uuden opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden kanssa (POPS 2014, 19–20), jota myös kirjastojen on pyrittävä koululaisten mediakasvatustyössään noudattamaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan kansalainen tarvitsee medialukutaitoja ja medioiden käyttötaitoja informaatioajan yhteiskunnassa elämiseen: opiskeluun, työntekoon ja kulutukseen (2013, 3). Medialukutaidot kuuluvat hyvään elämään, ja ovat siksi jokaisen kansalaisen perusoikeus. Mediakasvatuksen tulisi erityisesti tukea osallisuutta erilaisten medioiden parissa. Mediakasvatuksen tulisi kannustaa itsensä ilmaisemiseen ja omaehtoiseen, vastuulliseen tekemiseen teknologioiden ja medioiden parissa. Vastuullisuus tarkoittaa sitä, että mediaympäristöissä toimiessa otettaisiin huomioon toisten ihmisten hyvinvointi, ja osattaisiin suojautua medioiden käytön riskeiltä. (Mt. 20.)

Kuten Kupiainen ja Sintonen huomauttavat, medialukutaito ei kehity ilman medioita (2009, 29). Mediavälineet ja -laitteet voidaan jakaa perinteisiin ja uusiin viestimiin ja laitteisiin (Nyyssölä 2008, 14). Tässä työssä keskitytään nimenomaan uusien mediavälineiden ja -laitteiden eli esimerkiksi internetin, matkapuhelinten, sähköpostin, digitaalisten oppimateriaalien ja pelien käyttöön opetuksessa. Uudet teknologiat eroavat yksipuolisesta perinteisestä mediasta muun muassa moniaistisuudellaan ja vuorovaikutteisuudellaan. Vuorovaikutteisessa mediassa käyttäjä voi itse vaikuttaa sisältöihin monipuolisesti tuottamalla niitä itse tai esimerkiksi osallistumalla keskusteluihin. (Mt. 14–15.)

Kuitenkaan mediakasvatus ei ole pelkkää mediavälineiden ja -sisältöjen käyttöä opetuksessa (Kupiainen & Sintonen 2009, 30). Kupiaisen ja Sintosen mukaan mediakasvatus vaatii niiden analyyttistä tarkastelua tai omaa käyttämistä (Mt. 30–31). He soisivat teknisen ja sisällöllisen mediakasvatuksen yhdistyvän vahvemmin yhteisölliseen, yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen mediakasvatukseen, jossa avainasemassa olisivat kasvatettavan omakohtaiset, jaetut kokemukset ja uutta ajattelua synnyttävä kriittinen pohdinta. Tällöin valmiiden lopputuotosten rinnalla yhtä arvokkaita olisivat niihin johtaneet ideoinnin, suunnittelun, luomisen ja tekemisen prosessit. (Mt. 16.)

Kupiaisen ja Sintosen mukaan mediakasvatuksessa tärkeintä olisikin omaehtoinen, luova tuottaminen. Siksi mediakasvatus voidaan kokea kouluissa haastavaksi. Opettajat ovat kokeneet, ettei heidän oma (tekninen) osaamisensa riitä mediakasvatuksen tarpeisiin. (2009, 29.) Opettajat ovat siis ainakin aikaisemmin kokeneet, etteivät he itse osaa tarpeeksi hyvin käyttää ja hyödyntää uusia, vuorovaikutteisia teknologioita, digitaalisia pelejä ja internetiä opettaakseen niitä oppilailleen.

Mediakasvatustyö yleisissä kirjastoissa

Ideoimamme Mediafest-teemapäivä, Mediataitodiplomi ja niihin kiinteästi liittyvien koululaisten toteuttamien työpajaprojektien kehittäminen, lähti tarpeesta vastata uusien mediamuotojen opetukselle tuomiin haasteisiin sekä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistamisesta. Uuteen opetussuunnitelmaan kirjatut vaatimukset laaja-alaisesta osaamisen vahvistamisesta ja uusien mediasisältöjen tuntemuksesta vaativat entistä monialaisempaa osaamista, joka ylittää kirjasto- ja opetushenkilöstön perinteisiä vastuu- ja osaamisalueita, ja on siten lisännyt tarvetta yhteistyön syventämiselle mediakasvatuksen eri toimijoiden välillä (L 422/2012).

Projektiamme taustoittaessamme selvitimme mediakasvatuksen nykykäytäntöjä kunnallisissa kirjastoissa, ja etsimme sellaisia ongelma- ja kehittämiskohteita, joihin konseptillamme voitaisiin vastata. Toteutimme kolme haastattelua erikokoisissa kunnallisissa kirjastoissa selvittääksemme toiminnan paikallisia erityispiirteitä. Haastattelut tehtiin Tampereen kaupunginkirjaston pääkirjasto Metsossa, Porvoon kaupunginkirjaston pääkirjastossa sekä Sastamalan kaupunginkirjaston pääkirjastossa. Haastateltavina oli lasten- ja nuorten mediakasvatustoiminnasta vastaavaa henkilökuntaa. Haastatteluissa kävi ilmi, että suuremmissa maakuntakirjastoissa medialukutaidon kehittäminen on uuden opetussuunnitelman takia pinnalla, ja koulujen ja kirjastojen välisen yhteistyösuunnitelman kehittäminen on siinä tärkeässä roolissa.

Tampereen kaupunginkirjastossa mediakasvatus ja monilukutaidon edistäminen on nykyäänkin varsin monipuolista, ja se ulottuu kirjaston kaikkiin käyttäjäryhmiin. Kouluyhteistyö on tiivistä ja Sampolan kirjaston koordinoima tietotoritoiminta tarjoaa kursseja uusien mediamuotojen ja laitteiden käytössä kaiken ikäisille kirjastonkäyttäjille. Tampereen kaupunginkirjastolla on mediakasvatuksessa myös erityislaatuisia paikallisia yhteistyötahoja, kuten Tampereella toimiva Mediakoulu ja mediamuseo Rupriikki, jotka tarjoavat lapsille- ja nuorille toiminnallista mediakasvatusta.

Myös Porvoon kaupunginkirjastossa kouluyhteistyö on ollut perinteisesti tiivistä, ja uuden opetussuunnitelman myötä myös kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aika palveluiden sisäinen yhteistyö on syventynyt. Porvoossa on keskitytty perinteisiin kirjaston vahvuuksiin, eli kirjavinkkaukseen ja kouluyhteistyöhön. Myös lasten- ja nuorten taidekoulu sekä Porvoon museo ovat tärkeitä paikallisia yhteistyökumppaneita mediakasvatuksellisten sisältöjen toteuttamisessa, mutta yrityksiä tai yhteisöjä ei toiminnan kehittämisessä ole ollut mukana.

Porvoossa oman haasteensa resurssien jakoon asettaa myös kaksikielisyyden huomioiminen kaikissa kirjaston järjestämissä koulutuksissa ja työpajatoiminnassa. Vaikka lapset ovatkin mediakasvatuksellisten sisältöjen suurin kohderyhmä, on muutkin ryhmät hyvin huomioitu. Aikuisille kirjaston käyttäjille on tarjolla opastuksia esimerkiksi mobiililaitteiden käytössä sekä kirjastojen e-aineistojen hyödyntämisessä, kuin myös perinteisiä lukupiirejäkin. Myös kirjaston tarjoama digitointi- ja editointimahdollisuus on suosittu erityisesti varttuneemman väen keskuudessa.

Pienemmissä kirjastoissa laajamittaiseen yhteistyöhön ei yleensä ole resursseja, ja niissä olisikin selkeä tilaus valtakunnallisille hankkeille, joka tarjoaisivat tukea monimediallisiin sisältöihin tutustumiseen. Esimerkiksi Sastamalan kirjastolla ei ole erillistä mediakasvatus-suunnitelmaa, vaan kirjastonkäytön ja tiedonhaun opetukseen keskittyvä opetus on leivottu kouluyhteistyöhön ja toteutetaan sen puitteissa. Sastamalassa on kuitenkin opetusministeriön hankerahoituksella käynnissä kirjastopalveluiden kehitystyö, jonka puitteissa kehitetään muun muassa pääkirjaston ”peliluolaa”, ja kirjastossa hankkeeseen liittyen on järjestetty yksi leffailtakin. Kirjasto on myös hyödyntänyt PIKI-kirjastojen yhteistä kiertävää konsolipelisalkkua pelillisten sisältöjen tarjoamiseen asiakkailleen. Maakunnallisen kirjastoyhteistyön lisäksi koulut olivat kaikissa haastattelemissamme kirjastoissa tärkein yhteistyökumppani, ja Sastamalan tapauksessa oikeastaan ainoa kirjastojen ulkopuolinen yhteistyötaho mediakasvatukseen.

Suurimpana haasteena toiminnan kehittämiselle Tampereella, Porvoossa ja Sastamalassa koettiin puutteelliset henkilöstöresurssit sekä henkilökunnan kouluttautuminen uuden mediaympäristön tuntemukseen, niin sisältöjen kuin tekniikan tuntemuksen osalta. Koulutuksien ja teemapäivien järjestämisessä olisikin oleellista saada ulkopuolista työvoimaa ja yhteistyötahoja mukaan omaa toimintaa tukemaan ja osaamista täydentämään. Vaikeimmin tavoitettavaksi kohderyhmäksi nousivat kaikissa haastatteluissa esiin nuoret, jotka viimeistään yläkouluikäisinä katoavat kirjastosta.

Kirjastoissa tarvittaisiinkin uusia keinoja nuorten tavoittamiseen ja lasten pitämiseen aktiivisina kirjaston sisältöjen käyttäjinä myös heidän kasvaessaan. Myös kirjaston tarjoamien opastuspalveluiden markkinointi perinteisten sidosryhmien ulkopuolelle on koettu haastavaksi niin Tampereella kuin Porvoossakin. Teemapäivät ovat kirjastojen kannalta helpompia markkinoida, varsinkin jos niillä on vakiintuneet ajat vuodesta toiseen. Myös valmiiksi tuotetut ja houkuttelevat markkinointimateriaalit helpottavat kirjastojen ponnistuksia tapahtumista tiedottamisessa. Teemapäivät toimivatkin kirjastojen kannalta helppoina ja kustannustehokkaina tapoina lisätä tietoisuutta kirjastojen tarjoamista uusista palveluista, jotka voivat jäädä tuntemattomiksi suurelle osalle kirjastopalveluiden vakikäyttäjistäkin. Tämä olikin yksi lähtökohta ideoidessamme kirjastoille uuden Mediafest-teemapäivän, jonka esittelemme seuraavaksi.

Uusia toiminnan ja tekemisen muotoja

Mediataitodiplomi

Mediataitodiplomi on tarkoitettu työkaluksi peruskouluikäisten mediakasvatukseen. Mediataitodiplomin on tarkoitus edistää toisaalta kirjastojen ja koulujen välistä yhteistyötä mediakasvatuksessa ja toisaalta vertais- ja yhdessä oppimista ja kanssakäymistä eri ikäryhmien välillä. Diplomi on suunniteltu joustavaksi niin, että konsepti voidaan toteuttaa kokonaisuudessaan, mutta siitä voidaan myös irrottaa mikä tahansa osa erikseen käytettäväksi kouluopetuksessa tai kirjaston toiminnassa. Diplomi koostuu kouluvuoden aikana toteutettavista projekteista sekä teemapäivästä työpajoineen.

Tässä esiteltyjen kouluvuoden projektien teemat ovat mainosviestintä, uutiset, kaupunki mediatilana + lisätty todellisuus ja kirjavinkkaus, joista jokaiseen voidaan liittää videokuvausta. Teemapäivässä on työpajoja projektien teemoista ja lisäksi muista aiheista kuten tabletin käytöstä, kirjastojen e-aineistojen käytöstä ja digitoinnista sekä (ala)koululaisten projekteista koostettu näyttely. Alakoululaiset tekevät yhden tai kaksi projektia vuodessa luokasta riippuen ja osallistuvat teemapäivän työpajoihin. Yläkoululaisten projektit ovat työpajojen järjestämistä teemapäivään. Seuraavaksi esitellään Mediafest-teemapäivää ja sen jälkeen jokainen mediataitoprojekti erikseen.

Lisää projekti-ideoita löytyy Mediataitoviikon sivuilta osoitteesta www.mediataitoviikko.fi sekä Mediakasvatuskeskus Metkan julkaisemasta kirjasta Mediametkaa! Osa 6.

Mediafest-teemapäivä

Mediafest-päivällä on kolme päätavoitetta. Ensinnäkin se on lähtenyt tarpeesta antaa nuorille mahdollisuus esitellä osaamistaan uuden median käyttäjinä, ja samalla sitouttaa heidät opiskeluun ilmiöpohjaisen oppimisen periaatteisiin nojaavan projektityön avulla. Tuomalla tapahtuma koulujen ulkopuolelle heille annetaan mahdollisuus esitellä taitojaan suurelle yleisölle. Matalan kynnyksen tiloina yleisillä kirjastoilla on erinomaiset mahdollisuudet toimia tällaisen yhteisöllisen oppimisen edistäjinä. Myös kirjastojen näyttelytiloissa voitaisiin esitellä projekteja kaikille kirjaston asiakkaille.

Toisena tavoitteena Mediafestillä on esitellä koululaisille sekä kirjaston muille asiakkaille kirjaston palveluita tarjoamalla elämyksellisyyttä ja inspiroivia kokemuksia. Jos kirjastossa käydään vain kerran lukuvuodessa, ei siitä välttämättä jää kovinkaan voimakasta muistijälkeä oppilaille tai opettajille. Niinpä – kuten haastatteluissammekin kävi ilmi – koko vuoden mediakasvatusta ei voida hoitaa yksittäisellä teemapäivällä, mutta sellaisen avulla voidaan tehdä näkyväksi kirjastojen suunnitelmallista ympäri vuoden tapahtuvaa työtä. Elämyksellisyyden avulla voidaan tavoittaa paremmin kohderyhmiä, jotka eivät ehkä muuten käytä kirjaston palveluita aktiivisesti. Täten saatetaan saada myös muokattua heidän mielikuviaan kirjaston toiminnasta positiivisemmiksi.

Kolmantena tavoitteena Mediafestillä on syventää yhteistyötä media-alan eri toimijoiden välillä, niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Mediafest-teemapäivä voi liittyä kiinteästi koulujen toimintaan yläkoululaisten työpajaprojektien ja alakoulujen päivään osallistumisen kautta, tai se voi olla kirjaston omalla väellä toteutettu päivä kaikille kuntalaisille, tai näiden yhdistelmä. Alla oleva kaavio havainnollistaa teemapäivän toteuttamisen eri polkuja.

Kuva 1: Mediafest-teemapäivän polut

Uudet mediamuodot ovat myös luoneet kirjastoille tarpeen löytää uusia oppimisen muotoja ja tapoja. Tämä vaatii roolin mukauttamista niin kirjastolaisilta, opettajilta kuin oppilailtakin. Olemme ottaneet keskiöön Kupiaisen ja Sintosen esittämän omaehtoisen ja luovan tuottamisen (2009, 29). Työpajoissa tärkeintä on yhdessä tekeminen ja tekemällä oppiminen. Vaikka niissä kokeillaankin uudenlaisia tekemisen tapoja, ei tarkoituksena kuitenkaan ole hylätä toimivia käytäntöjä tai kirjastojen perinteistä lukemisen edistämiseksi tekemää työtä, vaan täydentää niitä. Vaikka työpajojen painopiste on yläkoululaisten tekemissä projekteissa, ei Mediafest ole suunnattu yksinomaan koululaisille. Se on mahdollista toteuttaa myös kaikille avoimena yhteisöllisen oppimisen ja tekemisen teemapäivänä. Tarjoamalla laadukkaasti toteutetun, mutta modulaarisen konseptisuunnitelman, voidaan Mediafestin sisältöjä hyödyntää joustavasti, ja ideoita voidaan ainakin osittain toteuttaa rajoitetuillakin taloudellisilla ja henkilöstöresursseilla pienemmissäkin kirjastoissa.

Osa kirjastoissa toteutetuista työpajoista on kirjaston henkilökunnan toteuttamia, ja ne esittelevät perinteisempiä kirjastopalveluita niin kuin muillekin kirjaston asiakkaille. Myös kirjastolaisten itsensä tekemiä opastuksia on pyritty uudistamaan vastaamaan paremmin käytännön kirjastotyössä kohdattuja tilanteita, eikä niidenkään ei ole tarkoitus olla perinteisiä opetustilanteita. Haastatteluissa ilmeni, että ainakin Porvoon ja Tampereen kirjastoissa on pyritty irti esitelmän pidosta ja korostettu tekemällä oppimista. Pedagogiselta ja formaalilta kalskahtavasta mediakasvatuksesta onkin pyritty tietoisesti siirtymään kohti ryhmässä tapahtuvia mediaopastuksia, jotka korostavat vertaisoppimista ja epävirallisempaa otetta.

Mediafestin on tarkoitus toimia teemapäivänä, joka saattaa yhteen kaikki uusien mediamuotojen opettamisen ja ohjauksen kanssa työskentelevät. Kirjastojen on turha kilpailla muiden mediakasvatuksen toimijoiden kanssa, vaan on osattava hyödyntää heidän asiantuntemustaan. Kirjaston itsensä ydintehtäviin kuuluvat kirjavinkkaus, tiedonhakuvalmiuksien tukeminen ja lukemiseen innostaminen, ja niiden tarjoamat tilat ja laitteet sinällään olisivat riittäviä työpajojen järjestämiseen. Esimerkiksi Porvoossa on kolme näyttelytilaa, kokoustiloja sekä digitointi- ja editointihuone, joita voi hyödyntää työpajojen järjestämiseen. Tampereen pääkirjasto Metson juuri alkaneen peruskorjauksen jälkeen myös siellä tilojen käyttöä saadaan tehostettua ja käyttöön uusia, monimuotoisempia tiloja oppimiselle.

OPS 2016 tarjoaa raamit koulujen kanssa tehtävälle yhteistyölle. Mediafestin avulla kirjastot voivat tarjota kirjastoille ja kouluille tarjottimen, josta poimia toteutukseen omiin resursseihin ja tarpeisiin soveltuvat ainekset. Valmiiksi mietityt konseptit auttavat muodostamaan toimintaa ohjaavat raamit ja toimivat käytännön toteutuksen apuna. Mediafestin ja Mediataitodiplomin tarkoituksena onkin tarjota malli, jonka avulla mediakasvatuksen eri tahot voivat tukea toisiaan.

Koululaisten projektit

Mainosviestintä

Mainosviestintätyöpaja on tarkoitettu 3.–9.-luokkalaisille.

Lukuvuoden aikainen projekti

Työpajan tarkoituksena on lisätä oppilaiden tietoisuutta mainosviestinnän perusperiaatteista, sekä kehittää kykyä erottaa kaupalliset sisällöt viihteellisestä ja toimituksellisesta aineistosta. Oppilaat opiskelevat esimerkiksi äidinkielen opettajan opastuksella mainosviestinnän perustermejä ja -toimintatapoja lukuvuoden aikana. Pääpaino opetuksessa on verkkomediassa ja sellaisissa mediaympäristöissä, joissa oppilaat itse viettävät aikaansa.

Mainosviestintätyöpajan opetuksessa hyödynnetään jo olemassa olevia materiaaleja, kuten Mediataitokoulun Pikselimainoksia ja pelivaluuttaa – sekä Medialukutaitoa vastamainoksista – materiaaleja.

Työpaja Mediafest-tapahtumassa

Mediafest-tapahtumassa on tarkoitus testata oppilaiden mainosviestinnällistä osaamista. Oppilaille näytetään sekä viihteellisiä että kaupallisia (sekä näiden sekoituksia!) videoita, joista oppilaiden tulee havaita erilaisia mainosmediasisältöjä (kuten tuotesijoittelu). Katsotuista mainoksista esitetään oppilaille kysymyksiä, ja pyritään keskustelemaan muun muassa seuraavista aiheista:

• Mikä tekee mainoksesta mainoksen?
• Miten mainoksen ja muun sisällön erottaa toisistaan?
• Mitä varten mainoksia on?
• Mitä mainoksessa mainostetaan?
• Mikä mainoksessa on faktaa ja mikä fiktiota?
• Millainen on hyvä mainos?
• Mikä on vastamainos ja mikä sen tarkoitus on?

Esitetyt materiaalit ja siitä seuraavat kysymyksenasettelut on tärkeää säätää ikäryhmien kehitystä vastaavaksi. Nuorimpien oppilaiden kohdalla voidaan keskittyä ihan vain erottamaan mainoksia muusta aineistosta ilman sen kummempaa analyyttista sisältöä. Tärkeintä olisi, että oppilaat tiedostavat (verkko)median kaupallisen luonteen, ja saavat työkaluja mainonnan perusperiaatteiden ymmärtämiseen.

Uutiset

Uutistyöpaja on tarkoitettu yläkoulun 7.–9.-luokkalaisille.

Projektin tavoitteet

Uutisprojektin tarkoitus on tutustuttaa nuoret erilaisten uutismedioiden ominaispiirteisiin ja kriittiseen lukutapaan. Projektin aikana käydään läpi tärkeimmät uutismediat, eli sanomalehti (ja verkkolehti), radio ja televisio. Esimerkkiuutisten avulla on tarkoitus hahmottaa, mitä ominaisuuksia eri uutismedioilla on, eli mitkä tekijät mahdollisesti yhdistävät niitä, ja mitkä tekevät niistä ainutlaatuisia. Käsiteltävät uutismediat ovat sanomalehti, televisio ja radio sekä näiden kolmen nettiversiot. Sosiaalisen median palvelut jätetään pois siksi, että niitä käsitellään tarkemmin muissa projekteissa.

Teoriaosuudessa hahmotellaan myös itse uutisen käsite. Nuoret tutustuvat kuka, mitä, missä, miksi ja miten -kysymyksiin ja muihin uutisen rakentumiseen liittyviin olennaisiin käsitteisiin, kuten otsikointiin. Tämän jälkeen he pääsevät itse kirjoittamaan ja esittämään uutisia haluamassaan muodossa (teksti, äänite, video). Työpajaprojektia varten nuoret tutustuvat myös uutisorganisaation henkilökunnan erilaisiin rooleihin ja tehtäviin.

Uutisprojektissa on tärkeää pohtia muun muassa sitä, millaiset uutislähteet tuntuvat nuorten mielestä luotettavilta ja miksi. Projektin aikana käsitellään lähdekritiikkiä ja erilaisten näkökulmien esittämistä uutisissa sekä uutisiin sopivaa kielenkäyttöä. Käsiteltävät uutiset valitaan sen mukaan, mistä nuoret ovat kiinnostuneet. Mukaan otetaan myös yleisesti nuorille tärkeitä uutisteemoja, kuten koulukiusaaminen sekä lasten ja nuorten oikeudet.

Työpaja Mediafesteillä

Mediafest-päivää varten nuoret suunnittelevat ja toteuttavat työpajan alakoululaisille ja muille aiheesta kiinnostuneille. Työpaja on koko päivän kestävä, ja nuoret pyörittävät sitä noin tunnin kestävissä työvuoroissa. Työpajassa nuoret eläytyvät jonkin uutismedian toimituspäällikön, uutispäällikön ja editorin rooleihin. He saavat itse suunnitella medialleen nimen ja julkaisuasun.

Työpajaan osallistujista tulee tunnin ajaksi kyseisen median työntekijöitä (toimittajia), joille nuoret esittelevät ”toimituksensa”. Sen jälkeen uutispäällikkö lähettää toimittajat pareittain tai ryhmittäin työkomennuksille. Toimittajille annetaan jokin aihe, esimerkiksi Mediafest-päivään tai kirjastoon yleisemmin liittyvä teema, josta heidän täytyy käydä etsimässä tietoa. Tämän jälkeen he palaavat toimitukseen ja kirjoittavat lyhyen uutisen aiheesta esimiestensä opastuksella. Lopuksi jutut kootaan yhteen, ja niistä keskustellaan hetki.

Toimituspäällikkö, uutispäällikkö ja editori auttavat kaikki juttujen kirjoittamisessa, mutta kaikilla on myös omat roolinsa, jotka vaihtelevat uutismedian tyypistä riippuen. Pajan toteutus vaihtelee sen mukaan, haluavatko nuoret edustaa sanomalehteä, radiota, televisiota vai kenties jotain aivan uudenlaista uutismediaa. Tässä on paljon jouston varaa.

Lisätty todellisuus

Esimerkkinä lisätty todellisuus ja kaupunki tilana yläkoululaisten esittämänä

Rasti ja työpaja sopivat hyvin yläkoululaisten toteutettavaksi, koska ne ovat sopivan haastavia ja houkuttelevat hallitsemaan ja muokkaamaan itseä ympäröivää fyysistä tilaa. Lisätty todellisuus yhdistää niissä nuorille tutun kaupunkitilan ja tietynlaisen sosiaalisen median idean, ja antaa harvinaisen mahdollisuuden muokata todellisuutta. Oppilaiden on mahdollista myös kehittää itseä ja vertaisiaan hyödyttäviä lisätyn todellisuuden elementtejä ja kokonaisuuksia.

Esimerkkinä voidaan esittää toteutustapa, jossa sisällöllinen oppimistavoite on kaupungin hahmottaminen mediatilana ja/tai mahdollisuuksien tilana. Mediakasvatuksellisena oppimistavoitteena on samalla oppia lisätyn todellisuuden soveltamisen mahdollisuuksista, ja oppia rakentamaan lisätyn todellisuuden elementtejä itse.

Lisätty todellisuus tarkoittaa sitä, että johonkin fyysiseen tilaan on liitetty digitaalista sisältöä, joka tulee näkyville, kun tilaa katsotaan kannettavan laitteen kameran läpi. Lisätty todellisuus toimii laitteisiin ladattavana sovelluksena.

Työpajassa ohjaajina toimivat yläkoululaiset ovat opetelleet käyttämään teknologiaa esimerkiksi vapaaehtoisten yliopisto-opiskelijoiden tai tietotekniikan opettajan kanssa. He voivat valmistaa myös valmiita elementtejä, joita työpajan vierailijat voivat käyttää, jos elementtien rakentaminen työpajassa on käytännössä liian hankalaa.

Lisättyä todellisuutta varten kehitimme kaksi projektia, rastiprojektin ja työpajaprojektin, jotka ovat toisistaan erillisiä kokonaisuuksia, mutta molemmissa voidaan hyödyntää lisätyn todellisuuden teknologian käytön oppimista ja sisällöllisesti kaupunkia tilana. Rastiprojektista voidaan koostaa työpajan ohelle näyttely. Seuraavaksi esitellään ensin rastiprojekti ja sitten työpaja.

Mediataitodiplomiprojekti: kaupunki mediatilana, mediageokätköily ja siihen pohjautuva näyttely Mediafestiin

Mediafestiä ennen suoritettavassa rastiprojektissa liikutaan omassa kotikaupungissa, ja havainnoidaan ja analysoidaan sitä mediatilana tai -ympäristönä. Rasti sopii hyvin osaksi esimerkiksi äidinkielen ja viestinnän tai yhteiskuntaopin opintoja. Jos yläkoululaisten ohjaukseen halutaan ottaa mukaan myös korkeakouluopiskelijat, rasti sopii myös hyvin monitieteiseksi, yliopisto-opiskelijoiden opintoihin sulautettavaksi projektiksi. Rastin tavoitteena on toiminnallisuus, vuorovaikutuksellinen ja oivaltava oppiminen.

Sisällöllisenä tavoitteena on hahmottaa kaupunkitila viestintä- ja mediaympäristönä. Tavoitteena on löytää kaupungista ne pisteet, joissa jonkinlaista media- ja viestintätoimintaa tapahtuu, oppia tuntemaan ne, ja katsomaan niitä kriittisesti, sekä ehkä myös oppia tuntemaan niiden käyttömahdollisuudet. Lisämausteena tutustutaan lisätyn todellisuuden teknologiaan ainakin joidenkin etukäteen valmistettujen rastien kautta.

Välineinä käytetään enimmäkseen omia medialaitteita. Kouluissa rasti voidaan suorittaa joko kouluaikana tai kotitehtäväprojektina pienissä opettajan antamissa osissa tai itsenäisempänä, pidemmän aikavälin kokonaisuutena. Rastista voidaan tehdä myös siinä mielessä vuorovaikutteinen, että resurssien salliessa voidaan mahdollistaa jokaisen koululaisen itse lisäämät rastipaikat.

Rasti toimii siis geokätköilyn idealla, ja saa lapset ja nuoret liikkumaan kotikaupungissaan, ja huomaamaan siellä välitettäviä viestejä ja mediatoimijoita. Kirjaston sivuilla on ladattavissa kaupunkikohteiden koordinaatit. Koordinaatin yhteydessä annetaan kohdetta koskeva tehtävä (esim. valokuvaus), tai kohteessa on linkki/lisätyn todellisuuden elementti, joka antaa olennaista tietoa kohteesta, uuden näkökulman siihen, tai sisältää toiminnallisen tehtävän. Kohde voi olla mainosalue, uutta viestintäteknologiaa, mediatalo jne. Yritykset, kuten lehtien toimitustalot, voi tässä ottaa myös yhteistyökumppaneiksi. Geokätköilyn tapaan käyttäjät voivat myös lisätä itse keksimiään rasteja ja niihin liittyviä tehtäviä, kunhan ne sisältävät jonkin olennaisen mediahavainnon tai -oivalluksen.

Kohteeseen tutustuttuaan käyttäjä lisää havaintonsa/kommenttinsa interaktiiviseen karttaan. Kartasta syntyy Mediafest-päivässä esiteltävä digitaalinen tutkielma kaupungista mediatilana. Karttaa voidaan myös myöhemmin käydä yhdessä läpi kouluissa.

Rastissa haasteena on sen tuottaminen kaikenikäisille sopivaksi. Hyvä ajatus voisi olla tehdä pienille ja isommille koululaisille omat foorumit, joilta he lataavat, ja joille he lisäävät koordinaatteja. Iän mukaan kohteita voidaan kartoittaa enemmän tai vähemmän, opettajan tai vanhemman kanssa, yksin tai ryhmissä, kouluajalla tai kotitehtäväprojektina. Mediataitodiplomimerkintä voi edellyttää esimerkiksi tietyn määrän käytyjä kohteita sekä yhden itse lisätyn kohteen suorittamisen.

Tämän rastin tarkempaan suunnitteluun sisältyy myös paljon haasteita: teknologia (lisätyn todellisuuden toteuttaminen), toteutusresurssit, laitevaatimukset, koululaisten kouluttaminen teknologian käyttöön… Avuksi voitaisiin kuitenkin kutsua juurikin korkeakoulut ja niiden opiskelijat. Projektista voitaisiin tehdä hyödyllinen osa esimerkiksi informaatiotutkimuksen yliopisto-opintoja.

Mediafest-työpajan mahdollinen toteutus

• Välineet: omat mobiililaitteet tai kirjaston tabletit.
• Vetäjä: yläkoululaiset
• Suorittaja: kuka vain
• Tilat: yksi kirjaston sali tai iso huone
• Lisätty todellisuus: mobiililaitesovellus
• Reaalinen ympäristö + digitaalinen lisä, joka tulee esille kameran kautta.
• Esim. tietolaatikko, käyttäjän lisäämä ”kuvamuisto”, kolmiulotteinen mallinnus, interaktiivinen kappale, liikkuva animaatio...
• Esimerkkejä:

• Työpaja: Fyysinen kuvakokonaisuus, ”pienoismalli” kaupunkitilasta. Tekniikkaa treenannet tai valmiita elementtejä valmistaneet yläkoululaiset auttavat vierailijoita lisäämään ja katsomaan hauskoja tai opettavaisia kaupunkiosasia.
• Mahdolinen rastiprojektista muodostettava näyttelyosa: Mobiililaitteen läpi esitellään myös ”mediageokätköilyssä” lisättyjä osia kaupungin kartan tai kuvien avulla.

• Pedagoginen tavoite: toiminnallinen ja oivaltava oppiminen.
• Mediateknologinen tavoite: lisätyn todellisuuden tuottamisen kokeileminen.
• Sisällöllinen tavoite: voidaan päättää kirjasto-, koulu- ja oppiainekohtaisesti.

Aineistoa Internetissä lisättyyn todellisuuteen tutustumista varten

Lisätystä todellisuudesta opetuskäytössä netissä:

• 
  Joanna Kalalahti: Lisätyn todellisuuden hyödyntäminen opinnoissa
• 
  Viisautta virtuaalimaailmoihin ja lisättyyn todellisuuteen -wikiartikkeli

Kirjavinkkaus

Kirjavinkkaus-projekti on suunnattu erityisesti niille vuosiluokille, joille kirjasto tarjoaa kirjavinkkausta.

Alakoululaisten projekti

Alakoululaisten kanssa keskitytään ennen kirjaston vinkkaustuntia kirjojen ja kirjallisuuden peruskäsitteiden avaamiseen, kuten kirjoittaja, kuvittaja, päähenkilöt ja sivuhenkilöt, juoni, genre, tyyli, tapahtumapaikka tai -ympäristö. Myöhemmin, kun jokainen oppilas on lukenut jonkun kirjan, tehdään omat kirjavinkit. Vinkkien teossa voidaan ja kannattaa käyttää erilaisia työskentelytapoja. Paitsi kirjoittaa, vinkki voidaan piirtää, tehdä kollaasina, haastatteluna tai pienoisnäytelmänä. Tällöin vinkin tekeminen voidaan liittää äidinkielen lisäksi kuvataiteen, ilmaisutaidon ja draaman opiskeluun.

Vinkkiä tehtäessä lapset ohjataan miettimään, mikä kirjassa vetoaa lukijaan. Voidaan myös miettiä, onko kirja jollain tavoin samankaltainen jonkin muun kirjan kanssa, jolloin kirjaa voi vinkata tyyliin, jos pidit x:stä, saatat pitää tästäkin. On hyvä puhua siitä, miksi vinkiksi ei riitä, että sanotaan kirjan olevan hyvä. Kirjavinkin tekemisessä palataan taas peruskäsitteisiin: kirjoittaja, kuvittaja, päähenkilöt, juoni, tapahtumapaikka, genre ja tyyli. Näistä kaikista on hyvä kertoa sen verran, että herätetään mielenkiinto, mutta ei liikaa, että yllätyksellisyys säilyy. Kirjavinkin tekeminen on hyvä tilaisuus opetella sopivan napakkaa ja ytimekästä ilmaisua.

Yläkoululaisten projekti

Yläkoululaisten kirjavinkkausprojektina on suunnitella ja järjestää kirjavinkkaustyöpaja alakoululaisille Mediafest-teemapäivään. Oppilaita ohjataan, paitsi miettimään, mihin vinkin teossa on hyvä kiinnittää huomiota (luokka voi johdannoksi projektiin tehdä omat kirjavinkit), myös ottamaan pajassa huomioon eri-ikäiset lapset: esimerkiksi ekaluokkalaiset tarvitsevat paljon aivan konkreettista apua vaikkapa kirjoittamisessa, isommat oppilaat taas saattavat tarvita apua tiivistämisessä ja olennaisen erottamisessa epäolennaisesta. Oppilaat saavat itse suunnitella työpajan sisällön: tehdäänkö vinkit paperille, laaditaanko vinkeistä pienoisnäytelmiä, videoidaanko vinkkien esityksiä, jne.

Opettajan tehtävänä on antaa työlle selkeät raamit (aikataulu, käytettävissä olevat materiaalit, työvälineet ja tilat), tarjota teoreettista tietämystä (vinkin laadinnassa huomioon otettavia seikkoja, eri-ikäisten lasten avuntarpeet), auttaa eteenpäin ongelmakohdissa ja olla työpajassa läsnä aikuisena.

Blogityöpaja

Yksi mediataitodiplomin työpajoista on blogin pitäminen. Blogit ovat yksi suosituimmista sosiaalisen median muodoista tänä päivänä. Blogeissa otetaan kantaa, levitetään tietoa ja rakennetaan omaa identiteettiä. Blogit lasketaan osaksi uusia moniaistisia ja vuorovaikutuksellisia medioita, joiden lukeminen ja käyttäminen vaativat monenlaisia luku- ja ilmaisutaitoja. Blogityöpaja pyrkiikin vahvistamaan oppilaan medialukutaitoja, ymmärtämistä ja osallisuutta medioiden parissa. Tarkoituksena on, että jokainen osallistuja oppii blogien hakemista, lukemista, kirjoittamista ja ylläpitoa innostuen samalla lisää oman bloginsa aihepiiristä ja toisten blogien kommentoinnista.

Blogin pitämisen tulee olla oppilaalle mieluista, joten jokainen saa valita bloginsa aiheen itse. Aluksi aiheista kuitenkin keskustellaan yhdessä, ja jos oppilas ei keksi, mistä hän haluaisi bloggata, teemoiksi tarjotaan mediakasvatukseen liittyviä aiheita, kuten kirjoista, elokuvista, peleistä tai vaikka niiden hahmoista bloggaamista. Blogi voi olla asiatyylinen tai tarinallinen.

Blogityöpajassa kokoonnutaan useamman kerran lukuvuoden aikana. Kokoontumiskertojen aikana tutustutaan bloggaamiseen, ylläpidetään omaa blogia ja kommentoidaan toisten kirjoituksia. Blogityöpajassa voi myös ottaa valokuvia, tai kuvata videoita omaa blogiaan varten. Jokainen koulu voi siis sopia itselleen sopivat ajankohdat itse.

Blogityöpaja on suunnattu yli 9-vuotiaille oppilaille eli noin 4.-luokkalaisille ja siitä ylöspäin. Myös nuoremmat pystyvät kyllä varmasti pitämään blogia opettajan avustuksella.

Blogityöpajan kulku

1. Aiheista keskusteleminen. Valitaan, mistä kukakin aikoisi bloggata.
2. Tiedon hakeminen. Haetaan tietoa omasta aiheesta ja etsitään blogisivustoilta (esim. blogit.fi, blogihaku.com, vuodatus.net/selaa/1) valmiita blogeja valituista aihepiireistä. Löydetyistä blogeista keskustellaan parin kanssa. Milloin blogia on viimeksi päivitetty? Onko blogin otsikko kiinnostava? Onko blogia helppo lukea? Millaista blogin teksti on? Paljonko kuvia, videoita tai linkkejä on käytetty? Jäisinkö itse blogin lukijaksi? Kertooko blogin kirjoittaja itsestään, kuinka paljon?
3. Valitaan blogipalvelu ja käydään läpi sen käyttöehdot. Esim. www.blogger.com/start tai vuodatus.net. Wordpress on todennäköisesti lapsille liian vaikea. Käydään läpi blogikirjoittamisen yleisiä periaatteita ja sääntöjä: otsikot, kappaleet, käytetty kieli, tekstin koko, blogin ulkonäkö, kuvien käyttäminen, linkkaaminen… Blogiin ei saa laittaa liian tarkasti omia henkilötietoja eikä viittauksia paikkakuntaan tai vaikka kouluun. Kirjoittajaa ei saa tunnistaa blogin perusteella. Myöskään liian paljastavia valokuvia ei saa julkaista. Toisista ihmisistä ei saa julkaista kuvia ilman lupaa, ja kuvien on oltava itse otettuja/piirrettyjä tai niihin on oltava lupa. Blogin salasanaa ja käyttäjätunnusta ei saa kertoa muille. Blogin kirjoittamisessa ei kilpailla muiden kanssa, vaan jokainen tekee omannäköistään työtä. Blogin hengen tulee olla positiivinen, eikä siellä saa haukkua ketään.
4. Suunnitellaan otsikko omalle blogille. Suunnitellaan oma käyttäjänimi ja profiili. Blogin etusivusta voi piirtää kuvan A4-arkille. Etusivut ripustetaan pyykkinarulle ja niitä katsellaan ryhmässä.
5. Luodaan omalle blogille käyttäjätunnukset. Harjoitellaan blogipalvelimen käyttämistä. Kirjoitetaan ensimmäinen teksti blogiin.
6. Seuraavilla kokoontumiskerroilla tutustutaan blogin ulkoasun muokkaamiseen, lukulistoihin, välilehtien luomiseen, avainsanoihin, kuvien lisäämiseen ja kyselyiden tekemiseen. Kirjoitetaan lisää blogitekstejä tai otetaan esimerkiksi kuvankaappauksia tai valokuvia blogiin liittyvistä aiheista. Omia blogikirjoituksia esitellään muille ja harjoitellaan muiden oppilaiden blogien kommentoimista. Blogia ylläpidetään ja ideoita jaetaan toisten kanssa. Hankitaan blogille lukijoita. Kertoja jatketaan niin kauan, kuin kiinnostusta yhteiseen blogin tekemiseen on. Blogiryhmä voi kokoontua esimerkiksi kerran kuukaudessa tai useammin.