Mediapedan opintopiiri

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mediapedagogiikam opintopiiri. Tänne voi laitta kirjoituksia ja kommentteja.--Ville (keskustelu) 19. huhtikuuta 2013 kello 16.42 (UTC)--Ville (keskustelu) 19. huhtikuuta 2013 kello 16.42 (UTC)


Mitä on verkko-oppiminen?

Verkko-oppimisen on mahdollistanut tietoverkkojen nopea kehitys, joka on synnyttänyt erilaisia yhteisöpalveluja Internetiin. Yhteisöpalvelut eli sosiaaliset mediat ovat ympäristöjä, joihin ihmiset tuottavat yhteistyössä sisältöä. Sisältö voi olla tekstiä, presentaatioita, kuvia, ääntä, videota tai mitä tahansa muuta mediasisältöä. Tuotettaessa saadaan välitöntä palautetta muilta käyttäjiltä. Parhaimmillaan palautteessa saadaan korjausehdotuksia, kysymyksiä tai mahdollisesti toisen käyttäjän paranneltu versio. Olemme saavuttaneet valtavan oppimisen potentiaalin ja käytännössä taskuumme on tullut kaikki maailman tieto. Tämä on myös vaikuttanut oppimiseen ja opettajuuteen, enää ainut eksaktin tiedonlähde ei olekaan luokan edessä oleva opettaja, vaan sitä voi myös olla opiskelijalta löytyvä älypuhelin tai tabletti.

Luentosalista verkkoon, huippuyliopistojen opetustarjonta verkkoon

Viime aikoina olemme saaneet lukea erinäisistä artikkeleista ja kolumneista pohdintoja, kuinka verkko-oppiminen tulee mullistamaan etenkin yliopisto-opiskelun. Esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen maalailee kuvia maalaisyliopistojen tarpeettomuudesta Helsingin Sanomiin kirjoittamassa kolumnissaan. Hän tuo esiin kuinka ulkoimaiset huippuyliopistot saavat verkkokursseilleen yli sadantuhannen opiskelijan joukkoja. Apunen pohtii onko Suomen kokoisessa maassa järkevää ylläpitää etenkään pienimpiä yliopistoja kun, verkkoluontojen kautta on mahdollista seurata maailman parhaiden luennoitsijoiden opetusta. Voiko pienen maan yliopistojen luennoitsijat kilpailla tällaisten maailmantähtien kanssa?

Standfordin yliopiston rehtori John L. Hennessy sanookin ”tsunamin olevan tulossa opetusteknologiassa”. Hänen mukaansa opiskelijat ovat kyllästyneet massaluennoilla istumiseen, ja koska tekniikka on jo olemassa, on verkkoluentojen ja -opiskelun järjestäminen mahdollista. Opiskelijat ovat myös jo tottuneet käyttämään verkkoa opiskelujensa tukena eikä uuden tekniikan opetteluun tarvitse totutella. Hyötynä verkko-opintojen yleistymisessä pidetään laajemman opiskelijapotentiaalin saavuttamista harvemmilla opettajilla. Toisaalta tämän voisi kuvitella aiheuttavan yksipuolistumista opetustarjonnassa. Suosituimmat luennoitsijat saisivat valtavan määrän opiskelijoita kursseilleen tehden vähemmän suosituista hyödyttömiä. Voidaan kyseenalaistaa johtaisiko tällainen kehitys laadukkaampaan opetukseen vai tekisikö se opettajista eräänlaisia viihdyttäjiä, joiden elanto riippuisi kurssille ilmoittautuvien opiskelijoiden määrästä. Hennessy myöntää, ettei verkko-opiskelu ole täysin ongelmatonta. Opetusmetodi on uusi eikä kaikkia ongelmia osata vielä edes kuvitella. Lähtökohtaisesti voisi kuvitella että verkko-opiskelu soveltuisi paremmin matemaattisiin kuin humanistisiin aineisiin. Esimerkiksi yli sadantuhannen opiskelijan essee vastausten tarkistaminen olisi melkoinen urakka. Se sijaan monivalintatehtävät voisivat sopia hyvinkin verkko-opintojen suoritukseksi. Toiseksi lunttaamisen valvonta olisi erittäin hankalaa.

Jos unohdetaan tosiasia, että Hennessyn tulevaisuuden visiossa haiskahtaa voimakkaasti voiton tavoittelu, mahdollistaa verkko-opetus huippuluokan opetuksen yhä useammalle asuinpaikasta riippumatta. Online maailma mahdollistaa sen, että kuka tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa voi hyödyntää parhaiden yliopistojen ja luennoitsijoiden osaamista ja tarjontaa. Tarjolla olevaa osaamista viisaasti käyttävä yliopisto hyödyntää tutkinnoissaan myös muiden yliopistojen tekemiä verkkokursseja ja liittää koulutukseen omat kiistattomat vahvuutensa. Kaikki eivät suinkaan tavoittele rahallista hyötyä järjestäessään verkko-opintoja. Tunnetuimpana esimerkkinä voitaneen pitää Salman Khanin perustamaa Khan Academya, joka on epäkaupallinen koulutusorganisaatio, jonka tarkoitus on tuottaa laadukasta koulutusta kaikille kaikkialla. Sivustolla on yli 4100 miniluentoa, ja akatemiasta on ladattu yli 142 miljoonaa oppituntia. Akatemiasta löytyy myös harjoitteita ja sovellutuksia, joilla oppilaan edistymistä voi seurata.

Yhteistyöopetusta verkon välityksellä

Opettamiseen ja koulutukseen erikoistunut toimittaja Tina Barseghian nostaa esille kolme trendiä jotka vaikuttavat tulevaisuuden oppimiseen ja opetukseen. Nämä kolme trendiä ovat yhteistyö, tekniikan käyttö opetuksessa ja opetusmenetelmien sekoittuminen. Yhteistyö on sekä oppilaiden välistä että opettajan ja oppilaan välistä. Oppilailla voi olla opetettavasta aineesta tai tekniikoista opettajaa enemmän tietoa ja opettajan rooli muuttuu oppijaksi. Tulevaisuudessa opettaminen ei välttämättä ole enää perinteistä opettajajohtoista opettamista vaan opettaja voidaan nähdä eräänlaisena projektinjohtajana tai ohjaajana. Internet ja sosiaaliset mediat ovat tehneet yhteistyöstä ja yhteydenpidosta yhä helpompaa. Tiedon jakaminen ja yhteistyö on todistettu olevan tärkeitä tekniikoita koulutuksessa. Oppilaiden tehdessä yhteistyötä sosiaalisenmedian kautta, jakaen ajatuksiaan ja testaten teorioitaan he oppivat uusia asioita ja saavat uusia näkemyksiä. Vaikka sosiaalisten medioiden käyttöä ainakin vielä karsastetaan opetuskäytössä, antavat ne opettajille mahdollisuuden tavoittaa oppilaat myös luokkahuoneen ulkopuolella. Sosiaaliset mediat ja internetin käyttö ei ole vain oppilaita varten, vaan ne myös mahdollistavat opettajien välisen yhteydenpidon. Opettajien välisellä yhteistyöllä on mahdollista kehittää omaa osaamistaan ja tapoja saavuttaa parhaita tuloksia opetuksessa sekä jakaa hyödyllisiä linkkejä ja opetusmateriaalia. Yhteistyötä voidaan tehdä myös kokonaisten koulujen kesken erilaisten projektien osalta. Omalta ala-asteelta muistan kuinka lähettelimme postitse piirustuksia ystävyyskouluumme Unkariin. Nykyaikainen tekniikka mahdollistaa aivan toisenlaisen yhteistyön myös ulkomaisten oppilaitosten kanssa.

Sosiaaliset mediat tukevat verkko-oppimista tuomalla aineistot ja palvelut opiskelijalle, samalla tarjoten vuorovaikutus mahdollisuuden muiden kanssa. Tilanne kuulostaa ihanteelliselta oppimisprosessilta, jossa opiskelija saa kaiken tarvitsemansa informaation tietokoneen ruudulta. Kouluissa ei kuitenkaan vielä juurikaan hyödynnetä sosiaalisia medioita verkko-opiskelussa, vaikka ne tarjoaisivatkin loistavia opetussisältöjä. Osa syynä voidaan pitää palveluiden kaupallista luonnetta, jonka tuominen kouluympäristöön on hieman epäilyttävää. Lisäksi sosiaaliset mediat tarjoavat muutakin kuin opetussisältöä, mikä hankaloittaa tiedon löytymistä. Vaikka Suomessa oppilaiden ainoina työkaluina ei enää vuosiin ole ollut pelkästään kynä ja paperi, tulee erilaisten teknisten laitteiden käyttö lisääntymään opetuksessa lähitulevaisuudessa. Suomessakin on jo testattu esimerkiksi tablettien ja älypuhelimien käyttöä opetuksessa. Myös erilaisten ohjelmien käyttö opetuksen apuna tulee lisääntymään.

Kuvataidekasvatuksessa uusien laitteiden käyttö on varsin luonnollista ja erilaisten ohjelmien osaaminen on opettajalle jo nyt ensiarvoisen tärkeää. Tuskin kukaan kuvataiteenopettaja selviää nykyään osaamatta esimerkiksi kuvankäsittelyohjelmien käyttöä. Myös erilaisten sosiaalisten medioiden käyttö, kuten kuvien jakamiseen tarkoitetut Tumblr ja Pinterest, mahdollistaa kuvataiteissa monipuolisemman opetuksen.

Opettajan rooli muutoksessa verkko-opinnoissa

Kaikesta tekniikasta ja internetistä huolimatta perinteisemmällekin opetukselle on tarvetta. Tietokoneet tai robotit tuskin tulevat korvaamaan opettajia ainakaan meidän elinaikanamme. Verkko-opiskelua ei voida pitää tavanomaisen luokkahuoneopetuksen täydellisenä syrjäyttäjänä. Syrjäyttämisen sijaan verkko tarjoaa mahdollisuuden täydentää ja rikastaa opetusta ajankohtaiseksi päivitetyllä tiedolla. Monologimaisen opetuksen sijaan on verkossa oppimisesta mahdollista saada yhtä moniääninen prosessi kuin siinä on opiskelijoita. Moniäänisen oppimisen saavuttamisessa muuttuukin opettajan rooli kaikkitietävästä hahmosta lähdekritiikin esittäjäksi ja tiedon kuratoroijaksi, joka ohjaa opiskelijoita hahmottamaan suurempia kokonaisuuksia. Opettajan roolin muuntuminen kuvaa myös opiskelun ja siihen vaadittavien taitojen muutosta, jossa verkkoon siirtyneessä oppimisympäristössä ei ole enää tärkeää tiedon muistaminen, vaan sen löytyminen ja jäsentely. Tekniikan tuomia mahdollisuuksia voidaan käyttää opetuksen osana eri tavoin. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita ns. käänteisen opetuksen, jossa oppilaat tutustuvat uuteen aiheiseen itsenäisesti jonka jälkeen asiaa käsitellään opettajan johdolla oppitunnilla. Oppilaat voivat uutta asiaa opiskellessaan käyttää hyödykseen internetiä ja sosiaalista mediaa osallistumalla keskusteluihin ja luomalla opintoryhmiä. Tulevaisuuden ennustaminen on hankalaa ja tekniikka kehittyy koko ajan huimaavaa vauhtia. Varmaa on kuitenkin se, että opetustekniikat ja menetelmät kehittyvät ja muuttuvat myös. Opettajien ja oppilaiden välinen suhde tulee muuttumaan heidän oppiessa toisiltaan. Opettajien rooli mahdollisesti muuttuu opettajasta oppaaksi ja hänen tärkein tehtävä on tarjota oppilaille mahdollisuus ja välineet oppimiseen. Oppitunnit mahdollisesti muuttuvat enneminkin oppimistiloiksi, joissa ei ole perinteistä opetusta vaan oppiminen ja ajankäyttö muuttavat muotoaan. Internet myös mahdollistaa entistä kansainvälisemmän yhteistyön.

Verkossa opettajan rooli ei ole enää yksin hallinnoida oppimisympäristöä tai mallia, jonka mukaan opetusta toteutetaan, vaan ohjata opiskelijoita löytämään oma tapansa oppimiseen. Oman henkilökohtaisen oppimisympäristön rakentamista voidaan odottaa oppilaalta, mitä opettajan tulee tukea tunnistamalla oppilaalle soveltuvin oppimisen tapa. Erilaisten oppimistyylien tuntemuksella voidaan oppilasta ohjata parempiin oppimistuloksiin. Opetuksen kehityksessä ei pitäisi keskittyä vain yhden sosiaalisen median käyttöön, vaan panostaa medioiden monipuoliseen hyödynnykseen, jotta opiskelijoille tulisi tutuksi verkko-opiskelun mahdollisuudet laaja-alaisesti. Yleiset verkko-oppimisen toimintaperiaatteet hallitseva henkilö pystyy soveltamaan aikaisemmin oppimaansa tutustuessaan uusiin palveluihin. Yleisten toimintaperiaatteiden tunteminen on tärkeää myös opettajalle, jotta hän pystyy arvioimaan palvelun käytettävyyttä osana opetusta. Verkko-oppimisen tuntemuksen lisäksi opettajalla täytyy olla jonkinlainen pedagoginen tausta tai kokemusta opettamisesta, jotta hän pystyy verkkomateriaalia arvioimaan ja rakentamaan siitä oppimista tukevaa.

Kokemuksia verkko-oppimisesta

Verkko-oppimisessa hankalinta opiskelijalle voi olla se, että kaikki on monien eri linkkien ja salasanojen takana. Opiskelija voi joutua aloittamaan työskentelyn ilman ohjausta itsenäisesti arpomalla, mistähän kaikkialta netistä tai jaetuista monisteista voisi löytyä nämä linkit ja salasanat ja kuinka monta niitä on. Eli kynnys verkko-oppimisympäristöjen käyttöön voi olla vaivalloinen ohjauksen puuttumisen sekä monien linkkien ja salasanojen etsimisen takia, ja jos oma kone ei ole käytettävissä, pitäisi jäädä viiden jälkeen koululle työskentelemään. Valmis lista ja ohjeet tai ohjaus parantaisivat työskentelyä. Samoin myös läppäri tai kotikone on etu.

Verkko-oppimisessa kaikkien ryhmäläisten ei tarvitse olla samaan aikaan paikalla, mikä hankaloittaa työnjakoa: verkossa ei voi olla samalla tavalla jakamassa töitä kuin kasvokkaisessa ryhmätyössä, jos ei ole verkossa paikalla samaan aikaan tai ennen toisia. Hyviä puolia siinä, ettei ryhmä ole samaan aikaan paikalla, on se että jokainen voi tehdä työtä omassa aikataulussaan itsenäisemmin. Keskustelu ja kommentointi-/kritiikki-mahdollisuus on edelleen olemassa, ja jokainen ryhmäläinen näkee heti, mitä muut ovat kirjoittaneet.

Metropoliassa verkko-oppimisessa käytetään Moodlea, josta voi ladata tiedostoja ja jossa vastataan myös tentteihin ja kotitehtäviin. Ohjelma tarkistaa vastaukset saman tien, mikä on hyödyllistä, koska se antaa mahdollisuuden vielä ajatella prosessia ja ratkaisua uudelleen.

Lähdeluettelo:

Apunen Matti 2012. Maalaisyliopiston loppu. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Maalaisyliopiston+loppu/a1352096921791 . Luettu 21.4.2013

Berseghian Tina 2011. Three Trends That Define the Future of Teaching and Learning. http://blogs.kqed.org/mindshift/2011/02/three-trends-that-define-the-future-of-teaching-and-learning/ . Luettu 22.4.2013

Kalliala Eija ja Toikkkanen Tarmo 2009. Sosiaalinen mediaopetuksessa. Oy Finn Lectura Ab: Helsinki.

Khan Academy. https://www.khanacademy.org/about . Luettu 22.4.2013

Korhonen Johanna 2013. Opesta oppaaksi. http://www.hs.fi/paivanlehti/kulttuuri/Opesta+oppaaksi/a1366691975703 . Luettu 22.4.2013

Pantzar Eero 2004. Oppimisympäristö verkkona - verkko oppimisympäristönä. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/68030/oppimisymparisto_verkkona_2004.pdf?sequence=1 . Luettu 23.4.2013

Rosenberger Jack 2012. John L. Hennessy on ”The Coming Tsunami in Educational Taechnology”. http://cacm.acm.org/blogs/blog-cacm/153706-john-l-hennessy-on-the-coming-tsunami-in-educational-technology/fulltext . Luettu 21.4.2013

Suoranta Juha 2003. Kasvatus mediakulttuurissa. http://www.vastapaino.fi/vp/ekirjat/suoranta_kasvatus_mediakulttuurissa.pdf . Luettu 20.4.2013

Suni Petri 2007. Taide ja designopetusta verkkoon -Taideteollisen korkeakoulun opettajien näkemyksiä verkko-opetuksesta. Pro- gradu-tutkielma. Taiteen laitos. Taideteollinen korkeakoulu: Helsinki.