Mitä on vertaisarviointi?

Nancy Falchikov (2005) kuvaa vertaisarviointia kirjassaan “Learning Together: Peer Tutoring in Higher Education":[1]. Katso vähintään johdannosta tehty tiivistelmä sivulta 5, niin saat jo selkeämmän käsityksen vertaisarvioinnista.

Vertaisarvioinnissa oppilaat arvioivat toistensa työnäytteitä relevanttien kriteerien avulla. Vertaisarviointi saattaa sisältää myös palautteen antamista. Kuten itsearvioinnissa, vertaisarvioinnissa oppilaat voivat antaa pisteitä tai pisteet voidaan neuvotella yhdessä opettajan kanssa, pisteitä voidaan käyttää myös virallisten arvosanojen perustana. Yleisin syy käyttää vertaisarviointia on oppimisen parantaminen. Oppilaan osuus arvioinnissa voi olla osittaista tai hyvinkin laajamittaista. Vertaisarviointi voi olla yhden yksittäisen päätöksen tekemistä kuten päättää työtehtävien palauttamispäivästä tai vahvistaa parhaimpana pidetyt arviointimuodot, aina koko prosessin tasoiseen osallistumiseen. Kun oppilaat osallistuvat arvioinnin kaikkiin vaiheisiin, pitää opettajan ja oppilaiden ensimmäiseksi sopia keskenään töiden ja näytteiden arviointikriteereistä. Toisinaan opettaja voi antaa kriteerit, harvemmin opiskelijat muodostavat omat kriteerinsä opettajan puuttuessa. Kun kriteerit on määritetty, voidaan itse- tai vertaisarviointi aloittaa.

Nancy Falchikov on tehnyt syntetisoivaa tutkimusta tilastollista vertailua käyttävien tutkimusten tuloksista (Falchikov & Goldfinch, 2000). Kvantitatiivisessa vertaisarviointitutkimuksessa verrattiin vertaishenkilön ja opettajan tekemiä arviointeja meta-analyysin avulla. Meta-analyysi sallii tulosten keräämisen ja vertaamisen useissa eri konteksteissa. Tutkimuksen perusteella vertaisarviointi muistuttaa läheisimmin opettaja-arviointia kun oppilaiden edellytetään tekevän globaalin tason arvioita, jotka perustuvat selkeisiin ja tarkkoihin kriteereihin. Kriteerien tulee olla myös tuttuja oppilaille, ja niiden tulee olla oppilaiden hallinnassa. Pisteyttäminen ei saisi sisältää useita ja kovin yksittäisiä näkökantoja. Asiantuntijakäytäntöjen arvioiminen on osoittautunut olevan vaikeampaa kuin akateemisten tulosten tai prosessien arviointi. Vertaishenkilöiden ja opettajien tekemien arviointien yhteneväisyys oli suurempaa hyvin suunniteluissa opinnoissa kuin heikosti suunnitelluissa. (Falchikov 2005, 1–2.)