Moduli V -keskustelupalsta

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Keskustelua viidennestä luentovideosta "Danah Boyd: It's Complicated".

Löpinät[muokkaa]

Onhan se totta, että yksi iso syy yksityisyyden halulle on juuri se, että vanhemmat jatkuvasti valvovat, joko netissä tai olan yli. Omasta mielestäni ongelmana on yleensä ylisuojelevaisuus. Jos vanhemmat ovat ylisuojelevaisia ja nenäkkäitä, valvovat kaikkea ja yrittävät pitää lapsensa (omasta mielestään) kaidalla tiellä. On aika selvää, että tällainen yksityisyyden puute helposti johtaa kapinaan. Oma äitini on aina ollut vähän ylireagoiva (ei pitänyt ollenkaan kun katsoin esiteininä LOTR, Star Wars tai mitään vastaavaa, kuulemma pitäisi olla K-18), ei hyväksy väkivaltaa tai rumia puheita leffoissa tai peleissä. Jopa nykyään kritisoi, koska olenhan vasta vaivaiset 21 v. Sosiaalisesta mediasta hän ei onneksi tiedä paljoa, joskus facebookissa käy vilkaisemassa ja on pariin otteeseen kritisoinut siskoni postauksia. Ja kuten videollakin kerrottiin, siskoni rupesi kehittelemään keinoja jutella netissä yksityisemmin.

Tavallaan tässä tulee myös esille kysymys siitä, että no jos se kerran on niin tulenarkaa mitä sinne nettiin kirjoitetaan, niin onko pakko sitten kirjoittaa? Vain koska pystyy, ei tarkoita että pitää. Miksei vaikka vain käytä chattia, tekstaile tai jopa, auta armias, puhu IRL. Jos kerran on jotain yksityistä sanottavaa, niin älä sitten julkaise sitä koko maailman nähtäväksi. Tässä on vähemmän kyse vanhemmista, enemmän ihan yleisesti.

Ja ehkä vielä vähän vanhemmista: onko se nyt niin vaikeaa olla tunkematta nenää nuoren asioihin? Unohditko jo, millaista oli itse olla nuori? Olisiko itsellä mukavaa, kun vanhempien silmät katsoi jatkuvasti olan yli? Tuntuu, etteivät vanhemmat ajattele näitä asioita ihan täysin. /rant


-Samuli

Tässäpä aihe joka ei ikinä muutu: Kun ne teinit on niin rappiolla! :) Mä olen aivan täydellisen varma siitä, että olen väärässä kun nyt ajattelen olevani avoin kaikelle mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Sitten kun omat lapset ovat nuoria ja tekevät kaikkea käsittämätöntä.

Videolla puhuttiin siitä, että miten nuoret ovat lisänneet omaa yksityisyyttään. Tässä on aika olennaista varmaan nyt pitää mielessä se, että tässä yleensä molemmat osapuolet (vanhemmat ja teinit) tarkoittavat toiminnallaan lähinnä hyvää. Vanhemmat ehkä pelkäävät uusia ilmiöitä ja sitä, etteivät heidän lapsukaiset vain joudu huonoille teille. Nuoret taas hakevat sitä omaa paikkaansa maailmassa ja haluavat olla sosiaalisia muiden ikäistensä kanssa tehden samoja asioita ja kommunikoiden samalla tavalla. Tottakai tämä aiheuttaa konflikteja, kun nuoret lähtökohtaisesti heti ärsyyntyvät pienimmästäkin kysymyksestä ja kommentista sitä kohtaan jota he itse pitävät sillä hetkellä tärkeänä asiana. On ehkä turhauttavaa yrittää perustella sille vanhemmalle sukupolvelle nykyajan trendejä ja sosiaalisia normeja, kun tämä toinen osapuoli ei vain tunnu ymmärtävän, vaan on nimenomaan ylisuojeleva. Muistan lukeneeni ilmiöstä, jonka mukaisesti nuoret vaihtavat nykyään aina uuteen sosiaalisen median välineeseen, kun heidän vanhemmat onnistuvat omaksumaan sen vanhan välineen. Esimerkiksi Facebook on aika pienellä käytöllä nuorten keskuudessa, kun taas Instagram tuntuu olevan vielä hyväksyttävä some-väline.

Omalla kohdalla ei olla nuorena oikeastaan rajoitettu netissä tai somessa pyörimistä, vaan asiasta on kerran keskusteltu ja kehoitettu varovaisuuteen. Sanottu, että saa kysyä neuvoa jos siltä tuntuu.
-Jarkko

Oi niitä aikoja, kun julkisimmat ”postaukset” löytyivät nuorkkarin vessan seinältä, eikä sinne nuorkkarille tulleet vanhemmat hengailemaan… Internet on pistänyt mukanaan ihan uusiksi sen, mitä nuoret ja ihmiset yleensäkin voivat itsestään tuoda julki ja toisaalta ottaa selvää muiden tekemisistä ja menemisistä. Kautta aikojen, jo ennen Internetiä nuoret ovat halunneet jotain omaa ja yksityistä. Nyt sosiaalisen median aikakaudella monella nuorella on ollut ratkaisuna se, että he eivät yksinkertaisesti juuri käytä niitä sosiaalisen median tuotteita joita vanhemmat käyttävät tai käyttävät niitä hyvin pelkistetysti ja rajatusti. Ja kylä oikeasti olisi iästä huolimatta hyvä välillä pysähtyä miettimään sitä, mitä sinne nettiin kirjoittelee ja kenen niitä kirjoituksia haluaa oikeasti näkevän.

Videolla tuli hyvin esiin, miten nuoret keksivät mm. kiertoteitä ilmaista itseään siten, että toiset nuoret kyllä ymmärtävät, mutta vanhemmat eivät. Näinhän se lienee aina ollut, nyt sama tapahtuu sosiaalisessa mediassa, jossa postaukset tulevat kerralla huomattavasti suuremman sosiaalisen piirin nähtäville. Sukupolvien välinen kuilu on ja tulee aina olemaan, vanhemmat eivät ole ymmärtäneet, eivät ymmärrä, eivätkä tule ymmärtämään ja nuoret ovat kokeneet ja tulevat vanhat varmasti tulevaisuudessakin kokemaan, että heidän vapauttaan rajoitetaan, eivätkä usko vanhempien ”hyväätarkoittavuuteen”, olipa mikä tahansa aikakausi ja tekniikka käytettävissä.
-Sari

Kaikki ihmiset tarvitsevat yksityisyyttä, lapsetkin, mutta vanhemmista voi olla vaikeaa tietää miten antaa lapselle pikkuhiljaa enemmän yksityisyyttä tämän kasvaessa, ja mikä määrä yksityisyyttä on liikaa ja antaa etäisen kuvan, ja mikä taas on ylisuojelevaa ja tunkeilevaa. Tuntuu hullulta, että jotkut vanhemmat eivät lastensa kohdalla tunnu muistavan ollenkaan, millaista oli itse olla teini-iässä, ihan kuten Sami sanoikin. Teini-ikähän on vanhemmista irroittautumista ja itsenäisesti pärjääväksi ihmiseksi harjoittelua, jolloin mahdollisuus tähän on tärkeä antaa - myös netissä. Luulen, että ylisuojelevien vanhempien lapset kapinoivat jopa enemmän kuin sellaiset, joilla on hyvä määrä vapautta sekä luottamus vanhempiinsa, sillä tällaisilla nuorilla ei yleensä ole mitään syytä kapinoida. Mutta vanhemmatkin ovat kuitenkin vain ihmisiä, ja ehkä osa heistäkin kaipaisi vähän neuvoja siitä, miten lapselle kannattaa antaa yksityisyyttä, sillä eihän kukaan sitä heille missään koulussa opeta.

Omalla kohdallanikin koen, että olen saanut netissä paljon yksityisyyttä vanhemmiltani, eikä tekemisiäni olla oltu kyttäämässä koko ajan. Koen itseni onnekkaaksi, kun olen saanut paljon yksityisyyttä, enkä usko, että se on tehnyt minusta mitenkään huonomman tai varomattomamman netinkäyttäjän. Ehkä tietäisin enemmän jotain kikkoja tai muita "kiertoteitä", jos minun olisi pitänyt aktiivisesti sellaisia käyttää.

Mielestäni teineille on tärkeää puhua netin vaaroista ja korostaa vaikkapa sitä, miten nettiin laitetut kuvat tai sanomiset usein jäävät sinne, tai miten helppoa netissä on esittää olevansa jotakin muuta kuin mitä oikeasti on, tai miten he voivat suojella yksityisyyttään, mutta mielestäni nuorten jatkuva kyttääminen ei ole sopiva tapa heidän turvallisuutensa varmistamiseen. Mielestäni on kuitenkin tärkeää varmistaa, että nuoret tietävät netin mahdolliset vaarat, jotta he voivat ainakin pitää toisistaan huolta - tämä pätee myös oikeaan elämään. Mielestäni nuoria kannattaisi siis ennemminkin rohkaista huolehtimaan toisistaan ja nostaa heidän moraaliaan, kuin kytätä heidän tekemisiään ja jatkuvasti epäillä heitä.
- Evita

Tiivistelmä: Aiheena nuorten kapinointi ja itsensä etsiminen tuntui olevan koko ryhmälle tuttu, koska kaikilla on kuitenkin kokemusta siitä, miltä tuntuu olla teini-ikäinen. Nämä kokemukset kuitenkin vaihtelivat suuresti ryhmän sisällä. Huomasimme keskustelussamme, että vanhempien suhtautuminen netin käyttöön ja ylipäänsä median kulutukseen voi olla kovin erilaista. Omakohtaiset muistot vaihtelivat niin suuresta rajoittamisesta aina täydelliseen luottamukseen. Pohdimme sitä, että lapselle ja nuorelle olisi tervettä antaa yksityisyyttä ja vastuuta iän karttuessa, koska tämä kuitenkin jossain vaiheessa aloittaa itsenäistymisen ja ottaa etäisyyttä vanhempiin. Tässä vaiheessa olisi hyvä tarjota luottamusta ja kehoittaa nuoria pitämään toisistaan huolta, koska nuoren on ehkä helpompi uskoutua ja tukeutua toiseen nuoreen.

Keskustelussa nousi esiin myös se, että nuorten on nykyään entistä vaikeampaa tasapainotella sen kanssa mitä itsestään tuovat julki. Ja silti internetin ja sosiaalisen median myötä on paljon helpompaa seuraa muiden nuorten tekemisiä ja olla ns. perillä asioista. Samoin pohdimme saman aiheen toiselta puolelta sitä, että vanhemmat ehkä kaipaisivat enemmän neuvoja siihen, miten kasvattaa omaa nuortansa ja millä astella tarjota tälle vapauksia. Olimme samaa mieltä videon kanssa siitä, että nuori lopulta ottaa sen oman yksityisyytensä joko kiertoteiden tai vanhempien luottamuksen kautta. Ehkä parempi lähestymistapa olisi kuitenkin ansaita molemminpuolinen luottamus ja sitä kautta vähitellen itsenäisyyttä. Tämä ei kuitenkaan läheskään aina toteudu. Lopulta päädyimme kuitenkin siihen, että on ehkä hyvä jos nuorella on edelleen niitä yksityisiä "nuokkarin vessan seiniä", joiden postauksia vanhemmat eivät pääse lukemaan.

Aihe oli näin jälkikäteen ajateltuna aika maalaisjärkinen ja keskustelu pyörikin enemmän omakohtaisten kokemusten kuin tieteellisten lähteiden ympärillä. Keskustelussa korostui ratkaisuna se, että parasta olisi tarjota nuorelle itsenäisyyttä, mutta silti asettaa jonkinlaisia sääntöjä, joiden kanssa pelataan. Eli tiivistettynä, ääripäitä välttämällä päästään todennäköisimmin parhaaseen lopputulokseen. Nuori ottaa oman tilansa ja se voi olla joko positiivinen tai negatiivinen asia.
-Jarkko