Näkymätön oppiminen/Humanistiset taidot

Kohteesta Wikiopisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Humanistiset taidot[muokkaa]

Christer Fuglesang underwater EVA simulation for STS-116.jpg
Higher learning.png

Cristóbal Cobon ja John Moravecin Aprendizaje Invisible: Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación -kirjassa näkymättömän oppimisen paradigman tavoitteena olevia taitoja kutsutaan humanistisiksi taidoiksi. Arthur Harkinsin ja John Moravecin (2006) kirjoituksissa Minnesotan yliopistolle tuodaan esille linjauksia siitä, mitä nämä humanistiset taidot voisivat olla. He tuovat esille sen, kuinka tärkeää on kehittää taitoja, joilla voi selvitä nopeiden muutosten ja epävarmuuden aikakaudella.

Systeeminen ajattelu[muokkaa]

Oppijoiden tulisi oppia hahmottamaan nykyisiä kulttuurisia ja sosiaalisia rakenteita sekä tutkia vaihtoehtoja niille. Tämä tarkoittaa sitä, että oppijoiden tulee harjoittaa vertailevaa ajattelua, ymmärtää taustalla olevia järjestelmiä ja vaikuttaa niiden systemaattisiin rakenteisiin voidakseen saavuttaa tavoitteensa. Oppijasta kehittyy aktiivinen toimija passiivisen tiedon vastaanottajan sijasta. Samalla toteutuisi voimauttaminen hyvin konkreettisella tavalla.

Simuloiva ajattelu[muokkaa]

Mitä jos? -ajattelu kokeilevan ajattelun ja mentaalisten harjoitusten kanssa, joita johtaa mielikuvitus ja projektio. Oppijat voivat luoda silmät auki simuloituja visioita sekä kulttuurillisten ja sosiaalisten rakenteiden sisä- että ulkopuolella käyttäen mielikuvista hyväkseen. Tämä on myös luovan ajattelun edellytys.

Kyky menestyä muutosten, haasteiden ja epävarmuustekijöiden keskellä[muokkaa]

Oppijat kehittävät näkökulmia, tietämystä ja vaihtoehtoja monimuotoisuuteen ja epävarmuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että oppijoiden täytyy luoda uusia mentaalisia välineitä, jotka auttavat heitä selviytymään keskellä lisääntyvää kaaosta ja epävarmuutta sisältävässä muuttuvasssa maailmassa. Oppijoista tulee knowmadejä.

Kyky luoda ja käsitellä vaihtoehtoisia menneisyyksiä, nykyisyyksiä ja tulevaisuuksia[muokkaa]

Oppija pystyy luomaan ja hallitsemaan virtuaalista aikaa kehittämällä joustavia sosiaalisen ja henkilökohtaisen ajan määritelmiä valikoivasti yhdistämällä mahdollista menneisyyttä ja tulevaisuutta nykyhetken vaihtoehtoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että oppijoiden pitäisi pystyä vastustamaan perinteistä kellon mukaista aikakäsitystä yksilöllisesti rakennetun aikakäsityksen kautta samalla ottaen huomioon historian käsitykset. Dynaaminen, jatkuvasti kehittyvä aika- ja historiakäsitys.

Tavoitteiden ja haasteiden hankkiminen ja niihin vastaaminen[muokkaa]

Oppija asettaa päämääriä ja haasteita itselleen, tunnistaa ja ennakoi esteitä menestymiselleen ja kehittää ratkaisuja ongelmiinsa. Tämä merkitsee sitä, että oppijoille tulee enemmän ja enemmän vastuuta elämästään. He pääsevät käyttämään aktiivisesti arvojaan ja älykkyyttään. Vastuun kantamista voi oppia vain vastuuta saamalla.

Olemassa olevan informaation ymmärtäminen ja tehokas käyttö[muokkaa]

Oppija hankkii ja käyttää informaatiota valikoivasti mahdollisuuksien löytämiseen ja ongelmien ratkaisuun. Tämä tarkoittaa sitä, että oppijat tuntevat vetoa uusien sisältöjen hankintaan, tilanteessa, jossa informaation runsautta pidetään yhteiskunnallis-taloudellisesti arvokkaana. Tiedonhaku- ja hallintataitojen merkitys korostuu koko ajan.

Yksilötasolla sovellettavan tiedon rakentaminen ja hyödyntäminen[muokkaa]

Oppija muokkaa tarkoituksenmukaisesti informaatiota henkilökohtaiseksi tiedoksi. Hän luo persoonallisen tyylin vaihtoehtojen laajentamiseksi päätöksenteossa muodostamalla uusia tulkintoja ja ymmärtämystä. Tämä tarkoittaa sitä, että oppijat omistavat elämänsä uusien sekä eksplisiittisten että implisiittisten merkitysten rakentamiseen. Luovuus ja innovatiivisuus ovat itsestäänselvyyksiä.

Kyky rakentaa ja käyttää uutta tietämystä, joka liittyy konteksteihin, prosesseihin ja kulttuureihin[muokkaa]

Oppijat hahmottavat, suunnitelevat ja rakentavat todellisia ja virtuaalisia ympäristöjä erityisiä tehtäviä varten. He kokoavat ja käyttävät erilaisia näkemyksiä esille nouseviin kysymyksiin, jotta voidaan parantaa mahdollisuuksia löytää ratkaisu päätöksentekoprosesseissa. Tämä tarkoittaa sitä, että oppijoista tulee yhä enemmän suunnittelijoita ja arkkitehteja, jotka pystyvät luomaan osaamista ja vaihtoehtoisia kulttuureita, jotka mahdollistavat heitä parantamaan omaa elämäänsä.

Nykyisen ja tulevaisuuden tieto- ja viestintäteknologian tehokas käyttö[muokkaa]

Oppijat pysyvät näiden teknologioiden eturintamassa, jotka mahdollistavat ajankohtaisen oppimisen, käyttämällä teknologiaa tehokkaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että oppijat tulevat laajentamaan toimiaan digitaalisina tutkimusmatkailijoina ja kehittäjinä, ja näin helpottavat teknologian käyttöönottoa muulle yhteiskunnalle. Teknologia on kuitenkin väline ei itsetarkoitus.

Globaalien trendien tietämyksen hankkiminen ja arvoiminen[muokkaa]

Oppija luo kokonaiskuvaa maailmasta, joka koostuu erilaisista erityisistä näkemyksistä. Hän kehittyy kansalaiseksi, jolla on globaali ajattelu ja joka käyttää eri näkökulmia hyväkseen ongelmien hahmottamiseen sekä mahdollisuuksien, tavoitteitteiden ja keinojen tunnistamiseen. Oppijat osallistuvat uusien ja jännittävien visioiden suunnitteluun sekä yhteisöistä että yhteiskunnasta yleensä. Heitä ei mukauteta yhteiskuntaan vaan he ovat mukana luomassa sitä.

Oppija kirjoittaa ja puhuu itsenäisesti[muokkaa]

Oppija kehittää ja hyödyntää eri oppiaineita käyttäen hyväksi omia ominaisuuksiaan, mutta myös ryhmien ja tiimien kanssa, kehittäen niiden avulla omaa luonnettaan ja identiteettiään. Vapaan ja luovan ilmaisun kautta oppijoista voi tulla demokratian ja vapauden malliesimerkkejä. Oppiminen ei ole ainesisältöjen omaksumista ja ymmärtämistä, vaan ihmiseksi kasvamista.

Henkilökohtainen sitoutuminen siihen, että asiat tehdään oikein[muokkaa]

Oppijat tehdään eettisesti vastuullisiksi henkilökohtaisista omista toimistaan ja laiminlyönneistään. He vastaavat rakentavasti henkilökohtaisiin ja kollektiivisiin arviointeihin suhteessa saavuttamaansa tasoon. Tämä tarkoittaa sitä, että oppijat eivät vain nauti virheistään oppimisesta, vaan myös pyrkivät muuttamaan nämä virheet saavutuksiksi. Virheitä ei tarvitse pelätä tai välttää, vaan ne ovat hyödyllisiä oppimisen tarkoituksiin.