Nassim Nicholas Taleb (2007): Musta Joutsen

Kohteesta Wikiopisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun

< Wikiopiston pääsivu

Kirjan tiedot[muokkaa]

  • Nassim Nicholas Taleb (2007): Black Swan - The Impact of the Highly Impropable. Random House.
  • Nassim Nicholas Taleb (2007): Musta Joutsen - Erittäin epätodennäköisen vaikutus. Helsinki: Terra Cognita.

Koska täällä oleva materiaali voi viitata englannin kieliseen tai suomen kieliseen laitokseen, ehdotan viitteisiin liitettäväksi alkuun joko EN tai FIN, esim. (FIN, 20).

Mikä on Musta Joutsen[muokkaa]

Usean tuhannen vuoden ajan väite kaikki joutsenet ovat valkoisia oli itsestäänselvyys. Kaikki havainnot tukivat väitettä. Lukemattomien valkoinen joutsen -havaintojen jälkeen ihmistä, joka olisi väittänyt, että on olemassa mustia joutsenia, olisi pidetty idioottina tai mielipuolena. Kuitenkin ensimmäinen havainto mustasta joutsenesta romutti koko uskomuksen. Kasautuneen havaintotiedon ja sen päälle rakentuneen ja ajan myötä vahvistuneen ajatuskehikon takia tätä musta joutsen -havaintoa ei kyetty millään ennustamaan, mutta sen tapahduttua, sen vaikutus kaikki joutsenet ovat valkoisia -väitteelle oli dramaattinen.

Talebin mukaan nykymaailmassa Mustat Joutsenet ovat aikaisempaa yleisempiä ja suurin osa niin globaalista kehityksestä kuin henkilökohtaisesta elämästämme muotouvat tällaisten arvaamattomien, mutta suurivaikutteisten tapahtumien johdosta. Ihminen tuntuu kuitenkin olevan kykenemätön havaitsemaan, ottamaan huomioon tai ennustamaan Mustia Joutsenia. Musta Joutsen - Erittäin epätodennäköisen vaikutus käsitteleekin etupäässä niitä biologisia ja sosiaalisia taipumuksia, jotka tekevät meistä sokeita Mustille Joutsenille.

Mediokristan ja Extremistan[muokkaa]

Talebin mukaan ihminen on tottunut elämään ns. Mediokristanissa, jossa erilaiset erot yksilöiden tai ominaisuuksien välillä ovat mahdollista päätellä (tai ainakin veikata suurin piirtein) keskiarvosta. Esimerkiksi 100 satunnaisen ihmisen painon keskiarvo ei suurella todennäköisyydellä eroa kaikkien ihmisten painon keskiarvosta. Maailman lihavimman miehen lisääminen 100 ihmisen otantaan ei sanottavasti muuta tulosta. (FIN, 64-65.)

Toisaalta elämäämme kuuluu myös asioita ja ominaisuuksia, jotka kuuluvat ns. Extremistaniin. Esimerkiksi 100 satunnaisesti valitun ihmisen omaisuuden keskiarvosta ei voida päätellä maailman ihmisten omaisuuksien keskiarvoa. Yksittäinen yksilö saattaa nimittäin muuttaa otannan tulokset täysin (vrt. oma omaisuutesi ja Bill Gatesin omaisuus). (FIN, 65-66.)

Mustat Joutsenet tulevat Extremistanista ja ne yllättävät meidät, koska (a) emme osaa niitä odottaa, sillä olemme kalibroituneet Mediokristaniin ja (b) koska niillä normaalisti valtavan suuri kasautuva vaikutus.


Kuva: Mediokristanissa keskiarvot pätevät, mutta eivät Extremistanissa.


Taulukko 1 (FIN, 69).

Mediokristan Ekstremistan
Ei-mittakaavaton Mittakaavaton
Lievä eli tyypin 1 satunnaisuus Hurja (jopa superhurja) tyypin 2 satunnaisuus
Tyypillinen jäsen on keskinkertainen Tyypillisin jäsen on joko jättiläinen tai kääpiö eli tyypillistä jäsentä ei ole
Voittajat saavat pienen osan koko kakusta Voittaja vie kaiken -ilmiöitä
Esimerkki: oopperalaulajan yleisö ennen levysoitinta Nykyisen artistin yleisö
Todennäköisempi esi-isiemme ympäristössä Todennäköisempi modernissa ympäristössämme
Ei Mustan Joutsenen vaikutusta Altis Mustalle Joutsenelle
Painovoiman alainen Luvun suuruudelle ei fysikaalisia reunaehtoja
Vastaa (yleensä) fysikaalisia suureita, kuten pituutta Vastaa lukuja, esimerkiksi vaurautta
Niin lähellä utopistista tasa-arvoa kuin todellisuus voi spontaanisti olla Äärimmäisen voittaja saa kaiken -epätasa-arvon hallitsema
Yksittäinen tapaus tai havainto ei määritä kokonaisuutta Pieni määrä äärimmäisiä tapauksia määrittää kokonaisuuden
Hetken havainnoinnista saadaan käsitys siitä, mistä on kyse Kestää kauan selvittää, mistä on kyse
Kollektiivisen tyrannia Sattuman tyrannia
Näkemän perusteella on helppo ennustaa ja laajentaa siihen, mitä ei näe Aikaisempaa koskevasta tiedosta on vaikea ennustaa
Historia ryömii Historia hyppää
Tapahtumat jakautuvat* kellokäyrän (eli HÄH:in[**]) tai sen muunnosten mukaan Jakauma on joko mandelbrotilaisia "harmaita" joutsenia (käsiteltävissä tieteellisesti) tai täysin käsittämättömiä Mustia Joutsenia
* Tässä "todenäköisyysjakaumaksi" kutsumallani asialla lasketaan eri tapahtumien todennäköisyydet, miten ne ovat jakautuneet. Kun sanon, että tapahtuma jakautuu "kellokäyrän" mukaan, tarkoitan että (K. F. Gaussin mukaan nimetty) Gaussin kellokäyrä saattaa tuottaa erilaisten tapahtumien todennäköisyydet.
[** HÄH = Hiljaisten todisteiden harha]

Mustien Joutsenten toiminnan valtaosa on Extremistanissa, mutta sitä ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Extremistanissa ei suinkaan aina viitata Mustiin Joutseniin. Joissakin tapauksissa tapahtumat ovat jollakin tavalla ennustettavia, vaikka ovatkin harvoja ja merkityksellisiä. Jotkut ihmiset pystyvät valmistautumaan näihin, koska heillä saattaa olla tapahtumista tietoa ja työkaluja niiden ymmärtämiseksi. Näitä Taleb kutsuu lähes Mustiksi Joutseniksi, harmaiksi joutseniksi. Niitä pystyy käsittelemään tieteellisesti jossain määrin, esimerkiksi niiden esiintymistiheyden tuntemus pienentää niiden yllättävyysmomenttia. Nämä tapahtumat ovat harvinaisia, mutta odotettuja. Ne eivät yllätä varsinaisesti. Näitä harmaita joutsenia Taleb kutsuu mandelbrotilaiseksi satunnaisuudeksi (ne ovat käsiteltävissä tieteellisesti, fraktaalinen satunnaisuus). (FIN, 68.)

Miten oppia kalkkunalta[muokkaa]

Jos kalkkunaa syötetään tuhat päivää, se tottuu tilanteeseen, alkaa pikkuhiljaa luottaa sitä ruokkiviin ihmisiin ja alkaa uskoa turvalliseen tulevaisuuteen. Kunnes kiitospäivää edeltävänä päivänä sen maailma romahtaa... sen oletukset maailmasta ja sen toimintalogiikasta mullistuvat dramaattisella tavalla. (FIN, 73.) Induktiivisen päättelyn ei voi sanoa kovastikaan auttavan kalkkunaa.


Kuva: "Kalkkuna ennen ja jälkeen kiitospäivän. Prosessin historia tuhannen päivän ajalta ei kerro mitään siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tätä naiivia tulevaisuuden projisoimista menneen perusteella voidaan soveltaa mihin tahansa" (FIN, 74). Kuviota hieman yksinkertaistettu.

Talebin mukaan ihmisillä (ja kalkkunoilla) on tapana tehdä menneisyyden perusteella olettamuksia tulevaisuudesta, vaikka yleensä tämä on mahdotonta. Tulevaisuuden ennustaminen menneisyyden perustella on Talebin mukaan järjetöntä ja monissa tapauksissa jopa vaarallisen harhaanjohtavaa. (FIN, 75.)

Mustat Joutsenet ovat yllättäviä, ne ilmestyvät yleensä oman "tunneloituneen" maailmamme ulkopuolelta. Todellisuuden ja todellisuuskäsityksemme ero, ns. platoninen laskos, on Mustien Joutsenten syntypaikka. (FIN, 25.) Toisin sanoen luulemme tietävämme todellisuudesta enemmän kuin tosiasiassa tiedämme ja tämän luulotellun (väärän tai sokaisevan) tiedon johdosta Musta Joutsen yllättää ja vaikuttaa voimakkaasti. (esim. FIN, 38.)

Läpinäkymättömyyden kolmikko[muokkaa]

Talebin mukaan ihmismieleltä vaivaa kolme vaivaa, ns. läpinäkymättömyyden kolmikko:

a. ymmärtämisen illuusio

  • jokainen luulee tietävänsä, kuinka maailma toimii ja miten eri asiat todellisuudessa etenevät
  • maailma on kuitenkin huomattavasti monimutkaisempi ja satunnaisempi paikka kuin uskomme

b. retrospektiivinen vääristymä

  • ihmisellä on tapana muodostaa näkemys tapahtuneista aisoista, joissa tapahtumat selitetään ja näin ne ovat mahdollisia käsitellä ja hyväksyä
  • ihminen osaa arvioida vain mennyttä (kuin katsoisi tapahtuneita asioita taustapeilistä)
  • historiankirjat ja omat kokemuksemme menneistä tapahtumista ovat huomattavasti selkeämpiä ja järjestyneempiä kuin empiirinen todellisuus

c. tosiasiatiedon yliarvostus

  • ihminen arvostaa "tosiasiatietoa", kuten esimerkiksi tilastoja
  • ihminen haluaa luokitella asioita, jotta saisi ympäröivän todellisuuden ja omat havaintonsa mielekkäiksi ja sopimaan omiin uskomuksiin todellisuudesta
  • auktoriteetteja ja oppineita ja heidän kehittämiään luokkia arvostetaan, vaikka useissa tapauksissa asiantuntijat hahmottavat todellisuuden oman kapean "tunnelinsa" lävitse
    • juuri tästä syystä Talebin mukaan asiantuntijoiden mielipiteet voivat olla kaikista haitallisimpia / vaarallisimpia --> ne voivat aiheuttaa sokeita pisteitä, platonisia laskoksia muille ihmisille, jotka luottavat asiantuntijaan
    • luokat ja teoriat ovat Talebin mukaan "platifiointia", joka useimmiten on enemmän turvallisuushakuisuuteen kuin todellisuuden tapahtumiin perustuvaa

(FIN, 38-39.)

Syyt Mustien Joutsenten sokeudellemme[muokkaa]

Vahvistusharha[muokkaa]

Kasautuvat tiedot saadaan vahvistaamaan aiemmin valittua luokittelua tai teoriaa. Samalla luokittelun tai teorian falsifiointi vaikeutuu, koska takerrumme omaan alkuperäiseen ajatukseemme, jota vielä samalla vahvistamme todellisuudesta nappaamillamme osahavainnoilla (vrt. kalkkunan uskomus hyvää tarkoittavaan ja hänen etujaan ajavaan ihmiseen). (ks. esim FIN, 93-94.)

Kiertomatkaharha[muokkaa]

Kiertomatka-harhassa sekoitetaan erisisältöiset väitteet keskenään. Esim. "Mustasta Joutsenesta ei ole todisteita" ja "Mustien Joutsenten mahdollisuutta ei olla todistettu". Kun edelliset väitteet yhdistyvät samaa tarkoittaviksi, yksinkertaistuksen johdosta syntyy platoninen laskos. (FIN, 85-86.)

Domeenispesifisyys[muokkaa]

Emme kykene siirtämään tietojamme tilanteessa tai käyttötarkoituksesta toiseen (FIN, 87).

Narratiivinen harha[muokkaa]

Käytämme tarinoita tapana yksinkertaistaa todellisuutta käsiteltäväksi, muistettavaksi ja ymmärrettäväksi meille. Narraation tarve liittyy myös tarpeeseemme kehittää tai keksiä syitä havaitsemillemme tapahtumille. Pakotamme tapahtumat syy-seuraus-suhteisiin ja loogisiin yhteyksiin suhteessa toisiinsa. Kehittelemämme selitykset ja tarinat tekevät tapahtumista itsellemme järkeviä ja lisää näin ymmärtämisen vaikutelmaamme. (FIN, 99-100.)

Hiljaisten todisteiden harha[muokkaa]

Näkyvät todisteet vääristävät näkemystämme todellisuudesta, koska hiljaiset, puuttuvat todisteet eivät ole meille näkyviä. Esimerkki: hurjassa myrskyssä olevat merimiehet rukoilevat Jumalaa pelastamaan heidät. Miehet pelastuvat ja ajattelevat ja kertovat muillekin, että Jumalan on pakko olla olemassa, koska he pelastuivat rukoiltuaan. On kuitenkin oletettavaa, että muutamia merimiehiä on myös rukoillut vastaavassa tilanteessa, mutta eivät ole kertomassa pelastumisestaan siitä yksinkertaisesta syystä, että he eivät ole pelastuneet. (FIN, 139.)

Ludinen Harha[muokkaa]

Talebin mukaan harmittavin hänen tuntemansa ongelma on ludinen harha (tulee latinan kielestä pelit), joka liittyy platoniseksi ja aplatoniseksi kutsumiimme kahteen tiedon lajiin. Taleb selventää ludista harhaa kahdella ihmistyypillä, jotka poikkeavat ajatusmaailmaltaan toisistaan huomattavasti. Toisen ihmistyypin ajatukset ovat lähes yksinomaan meitä ympäröivän järjestelmän sisällä, kun taas toinen on kokonaan järjestelmän ulkopuolella.

Ihmiset, joiden ajatukset ovat järjestelmän sisällä, voivat aiheuttaa Mustia Joutsenia Mediokristanin ulkopuolella, koska heidän mielensä ovat suljetut. Vaikka ongelma on yleinen, yksi sen ilkeimpiä illuusioita on asia, jota Taleb kutsuu siis ludiseksi harhaksi. Yksilöt, jotka pärjäävät erilaisissa testeissä ja koetilanteissa loistavasti, saattavat todellisessa elämässä olla melkoisen hukassa. Päinvastaisesti todellisessa elämässä menestyvät ovat pärjänneet testeissä huonosti. Kysymys kuuluukin, että keskittyvätkö nämä testeissä pärjäävät ihmiset tarkasti rajattuihin luokkiin (tunnelointi), jolloin epävarmuuden lähteet jäävät heiltä huomaamatta? (FIN, 165-168, 231.)

Musta Joutsen -sokeuden hulluus[muokkaa]

Talebin mukaan ihmisillä on taipumus aliarvioida Mustia Joutsenia eli tapahtumien ääripoikkeamia. Melko yleinen ajattelutapa on, että vuosikymmenittäin tapahtuvat asiat tapahtuvatkin oikeastaan kerran vuosisadassa. Kuitenkin tiedostamme ongelman eli tiedämme mistä on kyse. Väärin laskemisen ongelma on Talebin mukaan oikeastaan hieman syvällisempi. Todellisuudessa havaitsemamme poikkeamat eivät ole pelkästään herkkiä aliarvioinnille, vaan ne ovat herkkiä arviointivirheille molempiin suuntiin. Erittäin herkkiä väärin laskemiselle ovat sensaatiomaiset tapahtumat. Näissä yleinen vakava aliarviointi sekoittuu ajoittaiseen vakavaan yliarviointiin. Virheet pahenevat, kun tapahtuman äärimmäisyys kasvaa. (FIN, 185-186.)

Viiksisäiestrategia[muokkaa]

Talebin ehdotus Mustiin Joutseniin varautumisessa on ns. viiksisäiestrategia, joka perustuu Talebin omiin kokemuksiin sijoitusmaailmassa: sijoita 85-90 prosenttia niin turvallisiin asioihin kuin vain on mahdollista ja toimi lopuilla 10-15 prosentilla niin aggressiivisesti ja suurella riskillä kuin pystyt. Näin pääomasta suurin osa on varmassa tallessa, ja aggressiiviset sijoitukset eivät tuota liian suuria tappioita (esim. että menetät kaiken mitä olet elämässäsi saanut hankittua), mutta ne mahdollistavat jättimäiset voitot. (FIN 257-258.)

Harmaat joutsenet[muokkaa]

Tapahtuman ei tarvitse olla harvinainen vaan vain pelkästään räväkkä ollakseen Musta Joutsen. Sen tulee olla ennakoimaton ja sen tulee jymäyttää. Monista harvinaisista tapahtumista voidaan kuitenkin selvittää niiden rakenne. Todennäköisyyttä on vaikea laskea, mutta yleinen käsitys niiden tapahtumisen todennäköisyydestä on melko helppo selvittää. Kun niiden yllättävyys pienenee, Mustasta Joutsenesta tuleekin harmaa joutsen. Kun on tietoinen näiden tapahtumien mahdollisuudesta, voi jopa välttää niiden jymäyttämiseksi joutumisen. (FIN, 267.) Esimerkiksi finanssikriisit tai vielä laajempana lama. Jotkut Mustat Joutsenet voivat syntyä, koska meillä on taipumus jättää satunnaisuus huomiotta normaalissa elämässämme. Harmaa joutsen on tieteellisesti laskettava ja mallitettava äärimmäinen tapahtuma, mutta Musta Joutsen liittyy tuntemattomiin tuntemattomiin. (FIN, 331.)

Informaatio on haitaksi tiedolle[muokkaa]

Informaation yksi keskeinen vaikutus Talebin mukaan on tiedon estäminen. Arkisen toiminnan yksityiskohtia koskeva lisätieto voi olla hyödytöntä, jopa todella myrkyllistä. Kirjassa on mainittu seuraava esimerkki: jos kahdelle kohderyhmälle esitetään vaikeaselkoinen kuva palopostista, joka on niin vaikeasti havaittava ettei siitä erota mitä se esittää. Toiselle ryhmälle kuvan erotuskykyä nostetaan vaiheittain kymmenessä tasossa ja toiselle vastavuoroisesti vain viidessä. Kuvan esittäminen pysäytetään vaiheessa, jossa kummallekin ryhmälle näytetään identtistä kuvaa. Tämän jälkeen ryhmän jäseniä pyydetään tunnistamaan näkemänsä.Todenäköisesti vähemmän välivaiheita nähneen ryhmän jäsenet tunnistavat palopostin paljon nopeammin. Testin opetuksena on, että mitä enemmän ihmiselle annetaan informaatiota, sitä enemmän hypoteeseja hän tekee ja sitä huonommassa tilanteessa hän on. Hän näkee enemmän satunnaiskohinaa ja luulee sitä informaatioksi. Informaation lisäys ei johda tarkkuuden kasvuun, mutta varmuus valinnoista nousee huomattavasti. Informaatio osoittautuu myrkylliseksi. (FIN 187-189.)

Huomioita Mustasta Joutsenesta[muokkaa]

Juhana:[muokkaa]

Kirjan paras anti on luullun tiedon ja todellisen tiedon eron monipuolinen, konkreettinen näyttäminen. Todellakin näyttäisi olevan niin, että ihminen kykenee hurjiinkin itsepetoksiin. Lukukokemus olikin näiltä osin varsin syvällisiä oivalluksia ja uudenlaisia ajatuksia herättävä, mikä ei ole kuitenkaan ihan jokapäiväinen kokemus.

En tiedä onko tämä Talebin mielestä näsäviisastelua tai halveksuttavaa platonismia, mutta jäin pohtimaan kirjan luokittelun vastaisuutta suhteessa sen keskeisiin analyysivälineisiin Mediokristaniin ja Extremistaniin. Nehän ovat itsessään varsin mahtipontiset luokat ja yksinkertaistukset. Epäselväksi jäi näkeekö Taleb tämän dualismin todellisuuden vastineena vai vain narratiivisena keinona kertoa jokin monimutkaisempi ja vähemmän vastakohtainen todellisuuden tulkinta helposti pureskeltavassa muodossa (jolloin hän itse käyttää samoja mentaalisia oikoteitä oman viestinsä läpimenemiseen, joita samaan aikaan kritisoi).


Callion: Esipuhe, sivu 26 suomenkielisessä kirjassa: "Ristiriita on todellinen. Tämä kirja on tarina ja suosin tarinoiden ja vinjenttien käyttöä kuvaamaan, miten herkästi uskomme tarinoihin ja miten suosimme tarinoihin liittyvää vaarallista asioiden supistamista. Tarina tarvitaan tarinan syrjäyttämiseksi." --Callion 14:41, 2 April 2008 (UTC)
Juhana: Jep, jep, menee ehkä saivarteluksi, mutta jos Mediokristan ja Extremistan ovat vain narratiivinen keino, mikä on kirjan todellinen pointti?

Mitä on Mediokristanin ja Extremistanin välissä? Onko siellä jotain harmaata aluetta, jossa toimivat jonkinlaiset välimaaston säännöt? Kirjassa käsitellyt Harmaat Joutsenet eivät mielestäni tällaisia ainakaan ole, ne ovat selvästi Extremistanin helpommin ennustettavia asukkeja. Kuitenkin intuitioni (johon ei kirjan mukaan ole muuten alkuunkaan luottaminen) sanoo, että Gaussin käyrän ja fraktaalien väliin voisi mahtua jotain vähemmän kaunista, mutta silti todellista todennäköisyyttä.

Ovatko Mediokristan ja Extremistan todelliset ääripäät? Loogisesti ajateltuna ääripäät olisivat täydellinen tasa-arvo (suora viiva kaikkien mahdollisten pisteiden läpi, so. kaikki saavat saman verran) ja täydellinen monopoli (yksittäinen piste, so. yksi saa kaiken ja muut eivät mitään).

Kirja avaa uusia näkökulmia ja se herättää terveen epäilyn myös omaa toimintaa ja ajattelua kohtaan. Tämä jääkin kirjan pääsanomaksi: et voi tietää juuri mitään tulevaisuudesta vaikka kuinka haluaisit. Ei ole muuta metodia, kuin olla luulematta liikoja. Viiksisäiestrategiakin toimii vain harvoilla elämänalueilla. Esimerkiksi arkipäivän toimissa ei voi toteuttaa strategiaa: pelaa suurin osa ajasta varman päälle ja ota pienessä osassa valtavia riskejä. Koska tietoa normaalielämän riskinoton seurauksesta ei voi päätellä, ei fataaleja riskejä pysty edes tunnistamaan. Toki voi ajatella, että esimerkiksi autotien ylittämisen kaltaiset teot kuuluvat Mediokristaniin, joten niissä ei kannata ottaa suuria riskejä. Toisaalta elämän tilanteet ovat niin monimutkaisia, että jo puhdas analyysi eri komponenttien todennäköisyyden luonteesta käy mahdottomaksi.

Tärkeimmäksi ohjenuoraksi tuntuukin jäävän se, että kannattaa pyrkiä maksimoimaan positiivisten Mustien Joutsenten esiintyminen eli jos haluat Idoliksi, on pakko mennä koelauluun ;)


s.lonka:

Talebin kirja laittaa todellakin miettimään. Monet asiat eivät tämän kirjan jälkeen enää olekaan itsestäänselvyyksiä, vaan sitä huomaa kyseenalaistavansa monia seikkoja ja tapahtumia. Huomaa kyseenalaistavansa monen ”asiantuntijan” teoriat ja kommentit. Mihin nuo ”oikeasti” perustuvat? Hyvänä esimerkkinä kirjassa on uskominen omaan lääkäriin ja hänen antamaansa diagnoosiin. Jos lääkäri sanoo ettei sinulla ole syöpää ja hän perustaa diagnoosinsa siihen, ettei hän ole löytänyt mitään syöpään viittavaa, niin tämä ei välttämättä ole totuus. On syytä kyseenalaistaa tällöin esimerkiksi lääkärin kokemus ja työmetodit.


mlonka:

Vaikka kirja laittaa ajattelemaan, niin tarkoitus ei suinkaan varmasti ole alkaa elämään ”varautuen” ja ennakoiden ennalta-arvaamattomia asioita ja tapahtumia. Ei kuitenkaan kannata antaa huijata itseään tuudittautuen turvan tunteeseen. Historia on osoittanut tämän tunteen toiseksi moneen otteeseen.