Neljäs rooli: Portinvartija

Jaettuun johtajuuteen ja itseohjautuvuuteen perustuvassa toiminnassa on joskus vaarana, että kukaan ei ole laittamassa tekemiselle rajoja silloinkaan, kun sellaisia ilmiselvästi tarvittaisiin. Portinvartijan (Gatekeeper) roolissa innostajalla on oikeus sanoa EI niin ihmisille tai heidän käyttäytymiselleen kuin toiminnan myötä esiin nouseville asioille ja teemoille, jotka vievät prosessia väärään suuntaan.

Ihmisten mukaan ottaminen ja poissulkeminen

Konkreettinen esimerkki portinvartijana toimimisesta on ravintolan portsari, joka joko päästää ihmiset sisään tai käännyttää heidät takaisin. Innostamisen näkökulmasta portinvartijan tehtävä on tietenkin paljon hienojakoisempi. Kysymys on siitä, millaisilla perusteilla ihmiset otetaan tai ollaan ottamatta mukaan toimintaan. Kysymys on myös siitä, miten valitaan osallistuja erilaisiin tiimeihin, toimikuntiin, projektiryhmiin jne. Tavoitteena ei ole tehdä ihmisille kiusaa, vaan saada luotua edellytykset tulokselliselle toiminnalle valitsemalla tiettyyn ryhmään juuri oikeat ihmiset, joilla on edellytykset saada yhdessä paljon aikaan.

Portinvartijana toimivan ihmisen on hyvä kertoa toimintaan mukaan haluavalle yhdistyksen toimintatavat, toiminnan pelisäännöt ja keskeiset arvot sekä kertoa mitä mukaan pyrkivältä odotetaan. Tältä pohjalta tulokas osaa tehdä johtopäätöksen siitä onko hän tullut oikeaan paikkaan. Yhtä tärkeää kuin se, että yhdistys tai sen piirissä toimivat tiimit toivottavat uudet tulokkaat lämpimästi mukaan toimintaan, on se, että tulija tulee mukaan innostuneena ja valmiina pistämään itsensä likoon. Yhdessä hyväksytyt toiminnan reunaehdot luovat turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta sekä mahdollistavat tuloksellisen yhdessä toimimisen.

Joskus portinvartijan on myös uskallettava sanoa ihmisille Ei. Tämän voi tehdä monella tavalla, mutta tärkeää on sanoa se mukaan pyrkivän ihmisarvoa ja hyviä puolia kunnioittaen ja kielteisen päätöksen riittävästi perustellen. On arvokasta, jos ihmiselle voidaan ehdottaa vaihtoehtoisia toiminnan paikkoja ja tai muotoja. Ein sanominen voi koskea myös ihmisten sovituista normeista koskevaa käyttäytymistä. Vapaaehtoisuuteen perustuvassa toiminnassa tämä voi olla joskus vaikeaa, mutta epäasiallinen käyttäytyminen voi viedä toiminnasta ilon. Siksi siihen on puututtava.

Myös toiminnan jo alettua portinvartijalla on mahdollisuus muuttaa toimintaryhmien kokoonpanoa ja sitä kautta toiminnan dynamiikkaa. Ryhmän koko vaikuttaa toiminnan laatuun ja intensiteettiin. Suuressa ryhmässä voi olla kattava edustus, mutta asioiden käsittely jää helposti pinnallisemmaksi. Pieni ryhmä pääsee asioissa pintaa syvemmälle, mutta moni jää keskustelusta ulkopuolelle.

Asioille ja toiminnallisille prosesseille EI sanominen

Portinvartijan roolilla on kytkös aloitteentekijän rooliin. Aloitteentekijän roolissa innostajan on hyvä vetäytyä peremmälle heti kun toiminta on saatu käyntiin ja luoda osallistujille onnistumisen edellytyksiä. Mutta taustalla ollessaankin innostajan tehtävänä on seurata käynnistämiään toimintaprosesseja sekä reagoida, jos asiat ovat menossa väärään suuntaan. Aloitteentekijänä innostajalla on selkeä kuva toiminnan perimmäisistä päämääristä ja tätä kautta hyvät edellytykset koordinoida aloitteen etenemistä. Joten jos aloitteeseen liittyvässä keskustelussa alkaa nousta esiin asiaan kuulumattomia äänen painoja tai jos toimenpiteet vievät pikemminkin poispäin päämääristä kuin niitä kohti, on innostajalla portinvartijan roolissa oikeus palauttaa alkuperäinen tavoite ihmisten mieliin. Suuremman keskustelun paikka on, jos koko toiminnan lopputulos alkaa olla uhattuna. Tällaisessa tapauksessa yhdistyksen jäsenten on tärkeää päivittää yhdistyksen perustehtävä ja siitä johdetut tavoitteet.

Myös portinvartijaroolin suhteen on hyvä muistaa, että kellä tahansa, jolla on projektiryhmä tai tiimi vedettävänään, on oikeus toimia tämän toiminnon osalta portinvartijana. Portinvartijana toimiminen liittyy läheisesti toiminnan arviointiin. Jos toimintatavat, esim. se miten ihmiset kohtelevat toisiaan yhdistyksessä tai toimintaryhmässä, eivät ole sovittujen normien mukaisia tai jos toiminnan tuotoksesta tai lopputuloksesta uhkaa tulla muuta kuin mitä oli suunniteltu, on innostajan “vihellettävä peli poikki” (McKergow ja Bailey 2014, 139-159).