Ohentuminen ja hajoaminen

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Verkkokanssakäymisen laadut ovat verkkoyhteisöllisyyden, verkkoyhteenkuuluvuuden välttämättömyyksiä, jotka syntyvät kommunikatiivisen verkon "faktisesta" luonteesta.

Ne ohentavat verkkoyhteisöllisyyttä verrattuna liveyhteisöllisyyteen. Ts. ne saavat aikaan sen, että kokemus yhteenkuuluvuudesta on verkossa heikompaa kuin kasvokkaisessa kanssakäymisessä.

Jos vain levoton nopeatempoisuus, poissaoleva etäisyys jne. pysyvät verkkokontakteissa vallitsevina yhteisyyskokemus särkyy, mikä merkitsee verkkoyhteisöllisyyden hajoamista tai että se ei pääse edes alkamaan. On vain yksilöiden näyttäytymisiä ja pistäytymisiä siellä sun täällä, mutta ei heidän jatkuviksi koettuja kohtaamisiaan.

Verkkoyhteisöllisyyden taipumus lyhyyteen ja keskeytyvyyteen tuottaa kokemuksen reaktiivisesta ja hetkellisestä yhteisyydestä. Verkkokumppaneiden viesteihin vain nopeasti reagoidaan, kommunikaation vuorovaikutuksellisuus ei ole paneutuvaa, vaan vastaamista ja kommentointia käsillä olevassa hetkessä. Ja seuraavat viestit tuottavat uusia hetkellisiä reaktioita, jotka eivät useinkaan vuorovaikutuksellisen jatkuvuuden kautta kytkeydy toisiinsa.

Verkkoyhteisöllisyyden osittaisuus taipumus, sisällöllinen pirstaleisuus saa aikaan kokemuksen sisällöllisesti kaoottisesta yhteisyydestä. Sisällöllinen kanssakäyminen koetaan epäjärjestyksen ja hahmottomuuden värittämänä. Viestien sisällöt ja niiden kautta viestejä lähettävät ihmiset ovat toisistaan irrallisia ja vuorovaikutus tuntuu muodottomalta.

Ennakoimattomuus verkkoyhteisöllisyyden tendenssinä tuottaa kummastelevaa ja hätkähdyttävää vuorovaikutusta. Yllätykselliset käänteet ja esille otot vuorovaikutussisällöissä herättävät ihmetystä – "mitähän tuo nyt tarkoittaa?" – ja pysähdyksiä – "voiko noinkin ajatella ja sanoa?"

Verkkoyhteisöllisyyden välittyneisyys vie verkkoihmiset erilleen toisistaan. Yksilöt haluavat seurailla ja tarkkailla, mitä toiset ihmiset viestivät ja miten vuorovaikutus alkaa kehittyä. Yhteisyys koetaan helposti ulkopuoliseksi katseluksi, "lurkkimiseksi".

Kanssakäymisen julkisuus, verkkoyhteisöllisyyden dokumentoituvuus laatu saa aikaan osallistumisessa suorituspainetta. Yhteisyys koetaan suoritukselliseksi – osallistuja miettii, millaisen näytteille panon hän toteuttaa ja tarkastelee toisten esiintymisiä suorituksina ja ajattelee, miten he selviytyvät verkkonäyttäytymisistään.

Itseensä imevyys, mukaan tempautuminen verkkoyhteisöllisyyden piirteenä merkitsee, että yksilöt sulautuvat toisaalta omaan verkkoaktiviteettiinsa, toisaalta verkkoihmisten sisällölliseen vuorovaikutukseen. Yhteisyys koetaan – usein tiedottomasti – yhteyteen hukkumisena. Sitä vaan on pakko roikkua mukana, syntyneistä sisällöllisistä kontakteista ei pääse irti, ja yhteydestä katoaa aito vastavuoroinen vuorovaikutuksellisuus.

Verkkotyöskentelyn kerroksellisuudessa tekeytyvä verkkoyhteisöllisyyden monipolvisuus ja päällekkäisyys ominaisuus tuottaa osallistujille kokemuksia, jotka tuntuvat hyökkääviltä ja päällekäyviltä. Yhteydet ovat aina liian runsaita, ne kuormittavat ja kaatuvat päälle.

Yhteisöllisyyden perusta, kokemus yhteydestä toisiin ihmisiin ja yhteisyys heidän kanssaan pyrkii verkkoyhteisöllisyydessä rakentumaan siis seuraavien piirteiden - reaktiivisuuden ja hetkellisyyden, sisällöllisen kaoottisuuden, kummastelun ja hätkähdyttävyyden, seurailun ja tarkkailun, suorituksellisuuden, sisällölliseen yhteyteen hukkumisen ja päälle kaatumisen – kautta.