Palautusversio 3

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kommentit/ Kanerva

Ihan aluksi pieni selvennys asiaan johdanto. Eli johdanto ei ole sama kuin käsitteen määrittely, vaan johdannossa voidaan toki määritellä käsitettä, mutta johdannon perustarkoitus on johdattaa lukija lukemaan juuri sitä kyseistä tekstiä. Sitten muuhun, olette kiinnostavasti otsikoineet kokonaisuuden kriittisen lukutaidon käsitteen ympärille, eli kriittinen lukutaito tämänpäivän yhteiskunnassa, haasteeet kasvatuksessa, vaikuttavuus ja merkitys. Näissä kappaleissa olette paneutuneet eri lähteisiin: merkityksessä Rantalaa, vaikuttavuudessa Suorantaa (Freireä), haasteissa Matikaista, Nykypäivän yhteiskunnassa Pääkköstä ja Varista, mutta myös muita monipuolisesti. Jos otsikot jakaa kirjoittajien kesken, tulee tekstistä usein tämän tyyppistä. En tiedä oletteko niin tehneet vai mistä tämä johtuu. Teksti ei ole tasapainotonta tai pirstaleista, mutta eri kappaleet eivät juuri keskustele toistensa kanssa, vaikka hyvin tällaisessa aiheessa voisivat. Jää hieman käymättä syvissä vesissä ja pohdinnassa. Ja juu kyllä kriittisestä lukutaidosta on hyötyä tämän työn lukemisessa. Tämä ei kiinteydessä ohita edellistä työtänne. Tekstinne on kokonaisuudessaan toki selkeää ja lähteitä olette käyttäneet hyvin.


KRIITTINEN LUKUTAITO


Johdanto - Mitä on kriittinen lukutaito?

Kriittisen lukutaito määritellään kyvyksi havaita tekstin tavoitteet, erottaa tieto mielipiteistä, huomata tekstin vaikutuspyrkimykset – ja teesit sekä taidoksi arvioida tiedon luotettavuutta. Näkökulman ymmärtäminen ja taustaoletusten hahmottaminen ovat olennainen osa kriittisyyttä. Leena Rintala lähestyy artikkelissaan ”Kriittiset lukutaidot mediayhteiskunnassa” lukutaidon käsitettä Freireläisestä näkökulmasta. Siinä ”lukutaidossa on kyse itsen ja maailman tiedostamisen prosessista, jossa hiljaisuuden kulttuuri haastetaan ja maailmaa muutetaan tulemalla lukutaitoiseksi”. Lukutaito on koko yhteiskunnan lukemista, ei pelkästään tekstien. Tekstien taustalla voidaan nähdä kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti rakentuneita ideologioita, asenteita, normeja ja arvoja.

Lukutaito perustuu tekniseen lukutaitoon, kirjaimiin ja sanojen merkityksen tulkitsemiseen. Kun puhutaan lukemisesta, sillä voidaan viitata joko toimintaan tai kognitiiviseen taitoon. Laajemmassa merkityksessä käsite sisältää kyvyn tulkita, eritellä ja käyttää hyväksi lukemaansa tai näkemäänsä. (Herkman & Vainikka, 2012, 36). Tässä kohdin on syytä todeta, että lukija ymmärtää luetun tekstin oman kokemusmaailmansa kautta, joten puhuttaessa lukutaidosta korostuu myös lukijan yksilöllisyys. Jo lapsuudessa opitut lukemiskulttuurit ja tekstimaailmat vaikuttavat tähän. Niinpä lukutaidon käsite on moninainen ja se voidaan ymmärtää monella eri tavalla yhteydestä ja näkökulmasta riippuen.

Historiassa lukutaito on esittänyt tärkeää roolia vallankäytön ja valtautumisen välineenä. Kullekin ajalle tyypilliset yhteiskunnalliset painotukset, haasteet ja teknologian kehittyminen ovat muuttaneet lukutaidon käsitettä. Kriittisen lukutaidon historia pohjautuu Frankfurtin koulun kriittiseen teoriaan ja 1960-luvulta lähtien Paulo Freiren kriittiseen pedagogiikkaan. Keskustelu kriittisestä lukutaidosta Suomessa on ollut melko vähäistä. Keskustelua on käyty lähinnä äidinkielen, mediakasvatuksen ja kriittisen kasvatuksen näkökulmista.

Tänä päivänä lukeminen on moninaistunut muuttuneen mediaympäristön kautta. Perinteisen kirjasta lukemisen rinnalle ovat tulleet eri median muodot, jotka asettavat haasteita erityisesti lasten kasvatukseen. Tätä kautta lukutaidon käsite ja kriittisen lukutaidon käsite ovat laajentuneet. Medialukutaito on tämän päivän lukutaitoa. Suomen kielessä mediakasvatus ja medialukutaito käytetään synonyymisesti. Tämä johtuu lähinnä kulttuurisista terminologisista eroista, sillä Yhdysvalloissa käytetään enemmänkin medialukutaidon käsitettä Englannissa vallalla olevan mediakasvatuksen käsitteen sijaan. Uusiakin lukutaitoja on nimetty: tietokonelukutaito, digitaalinen lukutaito, pelilukutaito, brändilukutaito tai visuaalinen lukutaito (Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen 2007, 11).

Yle uutisoi elokuussa 2011 seuraavasti: ”Suomalaisten lukutaito heikentynyt: Jo joka kymmenes ymmärtää lukemaansa niin huonosti, että tarvitsee apua selvitäkseen arkisesta asioinnista. Suomalaisten lukutaito onkin viime vuosina alkanut heiketä niin, että se jakaa jo kansaa. Verkkoviestinnässä heikko lukija ei osaa erottaa esimerkiksi vihapuhetta ja tosiasioita toisistaan.” Uutisessa todetaan, että verkossa tapahtuvan viestinnän, esimerkiksi keskustelupalstojen, sumean viestinnän erottaminen tosiasioista on monelle mahdotonta. Eikä ongelma ole yksin nuorten vaan aikuistenkin (yle.fi).


Kriittinen lukutaito tämän päivän yhteiskunnassa

Henry Giroux ja Peter McLaren (2001, 99) tiivistävät kriittisen pedagogiikan (vrt. kriittisen lukutaidon) tavoitteen siihen, että opiskelijoille annetaan välineet ja taidot nähdä ja ymmärtää yhteiskunnan poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia epäkohtia sekä taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan käyttämällä omaa ääntään. Opiskelijat oppivat lukemaan kuvaa ja tekstiä tietoisina kulttuurisista koodeista ja ajatusmaailman vaikutuksista elämän eri osa-alueilla. Kouluissa opiskeltavat tekstit heijastavat enimmäkseen hallitsevien yhteiskunnallisten ja kulttuuristen ryhmien intressejä.

Lukutaito on kriittistä, mikäli se auttaa lukijaa tiedostamaan, miten valtasuhteet, institutionaaliset rakenteet ja representaation mallit muokkaavat hänen mieltään. Kriittinen näkökulma edellyttää kielen ideologisen prosessin tarkastelua. Kriittinen lukutaito on myös maailmansuhteiden tunnistamista, kulttuurien ymmärtämistä sekä keskustelua (dialogia). Se on kykyä löytää teemoja ja tehdä yleistyksiä sosiaalista kokemusta rakentavista tarinoista (narratiiveista) sekä taitoa nähdä motiiveja asioiden arkisista kulttuurisista arvojärjestelmistä. (Mt. 100 – 101.) Rantala puolestaan määrittelee artikkelissaan (Aittola ym. 2007, 138), että kriittisessä lukutaidossa on kyse itsen ja maailman tiedostamisen prosessista, jossa tekstejä tarkastelemalla tehdään näkyviksi ihmisten ajattelutavat ja yhteisöjen kulttuurit (ideologiat). Kriittinen lukutaito toimii välineenä vaihtoehtoisen tiedon, merkitysten ja poliittisten ideologioiden löytämiseen mediayhteiskunnassa. Tavoitteena, että ihmiset kasvavat oman elämänsä osallisiksi. Rantalan mukaan lukutaitoa käytetään vallankäytön ja valtautumisen keinona teksteissä ja se liittyy maailman laajuisesti taloudellisen kilpailukyvyn kasvuun. (Mt. 140.)

Kriittinen lukutaito on osa mediakasvatusta, jossa kasvatettavia autetaan havaitsemaan joukkoviestimien ja mainonnan merkitystä heidän arvojensa ja kulttuurin muokkaajina sekä kuinka erottaa todellisuus markkinavoimista (Kiilakoski, Tomperi & Vuorikoski 2005, 302). Kriittinen lukutaito tarkoittaa myös sitä, että lukijat perehtyvät pintatasoa syvällisemmin tekstien sisältöihin arvioiden viestijän/kirjoittajan motiiveja ja tekstin piilosisältöjä. Lukijan on pohdittava kielen ja vallan välistä suhdetta, sitä mitä ilmaisemme kielellä, mitä kieli viestii meille ja miksi käytämme kieltä niin kuin käytämme (Pääkkönen & Varis 2000, 8). Viestintätilanteet ovat aina tilanne- ja kulttuurisidonnaisia ja sama asia voidaan esittää eri tavalla toisessa viestintätilanteessa. Tilanteille on tyypillistä, että informaatio välittyy useiden kanavien välityksellä yhtä aikaa ja lukijan on kyettävä tunnistamaan sekä tulkitsemaan rinnakkaisia koodeja samanaikaisesti esimerkiksi television katselussa on sekä sanattoman että kielellisen viestinnän merkkejä kuten tekstiä, kuvaa ja ääntä.

Kriittistä lukutaitoa on tässä yhteydessä avattu Pääkkösen ja Variksen (2000, 14) määritelmän pohjalta; lukemisen taidon, tekstien ja kuvien tulkinnan ja sisällön analysoinnin kautta. Ensinnäkin kriittinen lukutaito perustuu lukemisen taitoon, jonka kehittymistä voi kuvata etenevänä prosessina. Kehitys alkaa peruslukutaidon oppimisesta, missä lukija tunnistaa tekstin ja kuvien teeman sekä ymmärtää pintatason merkityksiä. Tekstejä tarkasteltaessa huomio keskittyy rakenteiden jäsentelyyn ja tulkintaan kuten otsikot, kappalejaot tai aloitukset. Toisessa vaiheessa lukija omaksuu toimivan lukutaidon, jossa lukutaitoa osataan käyttää jo eri tarkoituksiin ja lukemistavan ymmärretään olevan sidoksissa siihen miksi luetaan. Kriittinen lukutaito on toimivan lukutaidon toinen ääripää, missä lukeminen koetaan ihmisen vapaudeksi ja oikeudeksi oppia hallitsemaan omaa elämäänsä tekstien ja kuvien avulla. Kriittisestä lukutaidosta lukija voi vielä edetä luovan lukemisen vaiheeseen, jossa hän oppii tarkastelemaan myös muiden tekstejä käyttäen niitä oman ajattelun ja toiminnan virikkeinä. Tällä lukutaidon tasolla kirjoitetun ja kuvallisen viestinnän lisäksi korostuvat oleellisesti tietotekniikan hallinta ja hypertekstien tulkinta.

Tekstien sisältöanalyysissä on ennen kaikkea kyse asioiden merkityssuhteiden (sanojen ja lauseiden summan), makrorakenteiden (lauseväittämien sekä niiden välisten rinnastus- ja alistussuhteiden) sekä funktionaalisuuden (tekstin kokonaismerkityksen) lukutaidosta (Pääkkönen&Varis 2000, 102). Kriittinen näkökulma auttaa tarkastelemaan kielen vaikuttavuutta eli sitä, millä keinoin viestijä pyrkii vaikuttamaan vastaanottajan ajatteluun ja toimintaan esimerkiksi mainonnassa tunteisiin vetoamisella tai propagandassa yksipuolisen suostuttelun keinoin. Propagandan ohessa argumentaatio on keskeinen kielellinen keino käytäessä keskustelua poliittisten aatteiden tai yhteiskunnan kannalta rakentavin asioiden puolesta esimerkkinä terveelliset elämäntavat tai liikenneturvallisuus (mt. 108 ja 114).

Kriittistä lukutaitoa voi kehittää syventymällä tekstin rakenteiden, tyylin ja piilomerkitysten analysointiin joko valmiista teksteistä tai pohtimalla niitä oman kirjoitusprosessin aikana. Keskeistä on Pääkkösen ja Variksen (2000, 20) mukaan kuitenkin osata tulkita kielikuvia, jotka ovat osa arkiviestintää ja joilla halutaan välittää omia näkökulmia viestien sisältöihin. Kielikuvat esiintyvät usein juuri piiloteksteinä ilmentäen kielenkäyttäjän arvoja ja asenteita. Pohjimmiltaan kriittisessä lukutavassa on kyse kaiken takana olevien yhteiskunnallisten vaikutusten ymmärtämisestä. Kriittinen lukija osaa erottaa tärkeän tiedon vähemmän tärkeästä sekä muodostaa omia näkemyksiä asioista, vaikka tietolähteet olisivat keskenään ristiriitaisia, epäluotettavia tai jopa virheellisiä.

Kielellä voidaan vaikuttaa monin eri tavoin. Kriittiseen lukutaitoon liitetään vahvimmin argumentaation, mainonnan ja propagandan muodot. Näistä erityisesti mainonta on merkittävä vaikuttamisen väline kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa kuluttaminen (konsumismi) on noussut yhä keskeisemmäksi elämäntavaksi(Aittola & Suoranta 2005, 289). Myös Kupiainen ja Suoranta (2005, 302) painottavat mainonnan voimaa ja sitä miten brändäyksen ymmärtäminen vaatii lukijalta kriittistä talouden lukutaitoa. Tuotteita ja palveluja myytäessä brändäyksellä pyritään välittämään kuluttajille ideaa halutunlaisesta ajatusmaailmasta ja elämäntavasta. Onkin tärkeää, että ihmiset alkavat harjaannuttaa kriittistä lukutaitoaan jo lapsesta lähtien opettelemalla esimerkiksi kyseenalaistamaan tuotteiden tarpeellisuutta tai hintavertailua. Hyvä olisi myös miettiä, missä tuotteita valmistetaan, millaisissa olosuhteissa sekä millaisia seurauksia bränditaloudella on ihmisten yhdenvertaisuudelle ja ympäristölle.


Kriittisen lukutaidon haasteet kasvatuksessa

Mediakasvatus on hyvä aloittaa lapselle mahdollisimman pienenä, kun päämääränä on kriittisen lukutaidon kehittyminen läpi koko elämän. Se onnistuu parhaiten harjoittelemalla yhdessä aikuisen kanssa, lapsentahtisesti ja lapsen kehityksen mukaisesti.

Kasvattajan vastuu on ymmärtää lapsen ja nuoren kehitysvaiheita sekä kuhunkin ikävaiheeseen sopivat sisällöt ja ominaiset käyttötavat. Internetin kohdalla haaste syntyy siitä, miten lasten kehitysvaiheet voi suhteuttaa erilaisiin verkon sisältöihin ja käyttötapoihin. Lapsen ja nuoren suhde mediaan vaihtelee eri ikä- ja kehitysvaiheiessa. Mediakasvatus ja mediaan liittyvät riskit vaihtelevat ikävaiheiden myötä. Janne Matikainen (2008, 170) esittää yhteenvedon kuhunkin ikävaiheeseen liittyvistä piirteistä, mediataidoista ja riskeistä: Taaperoiässä (0-3v.) median käyttöä ovat musiikki, kuvat ja kirjat. Leikki-iässä (3-5 v.) suhde mediaan monipuolistuu siten, että mediasisältöjä voi tarjota monipuolisemmin kuten lehdet, radio, elokuvat ja sähköiset opetusmateriaalit (esim. iPad-sovellukset lukemaan oppimisen apuvälineenä). Kasvattajan rooli näissä kahdessa ensimmäisessä vaiheessa on opastamisen ohessa suojella lasta voimakkailta mediasisällöiltä ja uutisilta. Esi- ja alkuopetusvaiheessa (6-7 v.) perinteisen median rinnalle nousevat tietokoneen ja pelit. Kyky itseilmaisuun kasvaa ja samalla kiinnostus internetin käyttöön herää. Tässä vaiheessa lasta on syytä suojella ”aikuisten maailmalta” sekä kontrolloida verkon käyttöä huomioimalla esimerkiksi ohjeistetut ikäsuositukset tai asentamalla laitteisiin suodatinohjelmia. Medialukutaidot alkavat varsinaisesti kehittyä ns. ahmimisvaiheessa (8-11 v.), jolloin verkkoympäristöstä tulee tärkeä sosiaalisen vuorovaikutuksen kanava. Lasta on hyvä kannustaa aktiiviseen tiedonhakuun, ohjaten vähitellen kriittiseen median sisältöjen arviointiin ja valintoihin. Murrosiässä (12-17 v.) media käyttö monipuolistuu entisestään. Erilaiset vertaisryhmät ja populaarikulttuuri nousevat tärkeiksi samastumiskohteiksi. Internetin käytössä tällöin tärkeää opastaa nuorta tietoturva-asioissa ja mahdollisissa lieveilmiöissä kuten nettikiusaamisessa.

Tästä esimerkki näin joulun alla: kriittistä lukutaitoa ei opeteta niin, että pistetään jouluna lelumainokset kirjekuorten sisään. Lapset eivät muka tällöin näe niitä. Asiat pitää sen sijaan näyttää ja niistä pitää keskustella avoimesti ja perustellusti. Näin saadaan lisättyä kriittisen lukutaidon leviämistä ja vaikuttavuutta.

Koulujen mediakasvatus on määritelty opetussuunnitelmissa medialukutaitona ja se on sisällytetty äidinkieleen, kirjallisuuteen ja kuvataiteisiin. Kasvattajille on tuotettu lisämateriaalia erilaisissa hankkeissa, esimerkkinä alle 8 -vuotiaille kohdennettu Mediamuffinssi-hanke , jonka tarkoituksena on tuottaa materiaalia ja kouluttaa lasten kasvattajia medialukutaitoihin. (Kynäslahti etc. 2007, 133.) Tehokkainta olisi, jos mediakasvatus olisi sisällytetty opettajien peruskoulutukseen. Erityisesti vastavalmistuneet opettajat ovat kokeneet, että mediakasvatusta ei ole ollut tarpeeksi huomioita opinnoissa ja vain noin 11 % kertoi opintojen sisältävän teeman ”lasten kriittinen suhtautuminen mediaan”. (Salokoski ja Mustonen 2007, 111 -112)


Kriittisen lukutaidon vaikuttavuus

Juha Suoranta (2005) avaa kriittisen lukutaidon käsitettä seuraavasti: ”Radikaali kasvatus tähtää ihmisten yhteiskunnallisen ja poliittisen toimintakyvyn lisäämiseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi erilaisia lukutaitoja: niin käytännöllisiä lukutaitoja kuin maailman muuttamiseen tähtäävää kriittistä lukutaitoa. Radikaali kasvatus on myös pedagoginen perinne, jossa tähdennetään valmiuksia elinikäiseen sivistykseen, toisten huomioon ottamiseen ja todellisuuden epäkohtien havaitsemiseen. Se voidaan ymmärtää myös tutkimusperinteeksi, jonka tavoitteena on arvioida erilaisia kasvatuskäytäntöjä ja niihin sisältyviä valtasuhteita (pedagogiikan kriittinen analyysi) sekä oppia tuntemaan niitä virallisten kasvatuskäytäntöjen ulkopuolisia toimintaympäristöjä, joissa ihmiset oppivat vähintään yhtä paljon kuin koulutuksessa (kulttuurin kriittinen analyysi).” (Suoranta 2005, 16.)

Eli ennen kuin pystytään soveltamaan kriittistä lukutaitoa, täytyy olla lukutaitoa yleensäkin. Radikaalin kasvatuksen kulmakiven: sorrettujen pedagogiikan tärkein kehittäjä brasilialainen Paulo Freire (1921-1997) järjesti 1950-luvulla suuria lukutaitokampanjoita Brasiliassa. Kuten eräs lukutaidon opettaja kerran sanoi minulle, ”kulttuurin demokratisoitumisen on lähdettävä siitä, keitä me olemme ja mitä me itse teemme, eikä siitä, mitä jotkut toiset ajattelevat ja haluavat meistä.” (…) Lukutaidolla on merkitystä vain silloin, kun ihmiset alkavat ajatella omaa kykyään ajatella, toisin sanoen reflektoida maailmaansa, omaa asemaansa maailmassa, työtään, mahdollisuuksiaan maailman muuttamiseksi, tietoiseksi tulemistaan – lukutaito ei ole vain jotain ulkokohtaista vaan siitä tulee osa ihmistä itseään. (Freire 1973, 81.)

Freiren mielestä maailmaa muutetaan siis tulemalla lukutaitoiseksi eli tullaan tietoisiksi itsestään ja täten pystytään myös lukemaan yhteiskuntaa. Freire ei kieltänyt kokonaan kumouksellisen muutoksen mahdollisuutta, mutta hän käytti aseiden tilalla aakkosia. Kriittisen lukutaidon vaikuttavuus on täysin yksilökohtaista. Riippuu aivan lukijasta pystyykö havaitsemaan tekstin tavoitteet ja arvioimaan tiedon luotettavuutta. Huomaako lukija vaikutuspyrkimyksiä - ja keinoja siihen. Jo 30-luvun saksassa käytettiin tehokkaasti propagandaa ihmisten suhtautumisen muuttamiseksi poliittisesti yhteiskunnassa. Propaganda johti mm. vasta-argumenttien polttamiseen ja argumentoijien tappamiseen. Propaganda on erittäin tehokasta ja vaarallista jos siihen ei kohdisteta kriittistä suhtautumista. Nyky-yhteiskunnan valtaapitävät tahot suorittavat propagandaiskuja päivittäin. Päivittäiset ”propagandapläjäykset” ovat vain hienostuneempia ja verhotumpia kuin natsi-saksan muinaiset vastaavat. Vaatii erittäin tarkkaa kriittistä lukutaitoa paljastaa tekstien todelliset tarkoitukset. Millaisissa konteksteissa tekstit on kirjoitettu? Millaisista osista kokonaisuudet muodostuvat? Millaiset ovat osien tarkoitukset? Millainen mielikuva tekstistä syntyy, usein ei kaupata mitään konkreettista vaan pelkkiä mielikuvia. Millaisia mielikuvia luodaan ja miten? Millainen on tekstin ideologia, entäpä arvot? Ihmisiä yritetään koko ajan manipuloida poliittisesti ja eritoten kaupallisesti.

Markkinavoimat ovat ne jotka sanelevat nyky-yhteiskunnan kehityksen. Voidaankin puhua kriittisen lukutaidon ohella koko median lukutaidosta. Lehdet, tv, radio, internet, kauppa ja kaikki sosiaalinen media kerää meistä jatkuvasti tietoja ja jakaa eri kuluttajasegmentteihin. Tämän jälkeen markkinointi kohdistetaan, jos voidaan, suoraan oikeaan segmenttiin, jolloin maksimoidaan markkinoinnin hyöty. Ei kannata ihmetellä miksi juuri puhelinmyyjä soittaa minulle.

Yhteiskunta Suomessa syöttää koko ajan poliittista propagandaa kansalaisille. Esimerkkinä vaikkapa EK:n uusi puheenjohtaja Kari Häkämies, joka on aloittanut kampanjan palkkojen alentamiseksi. Tarvetta kuulemma olisi paljon. Kohta alkavat liittokohtaiset neuvottelut työehtosopimuksista ja koska työnantajien tavoitteena on ollut palkkojen alennus, voidaan hirveällä tinkimisellä päästä siihen, että alennuksia ei tule, mutta ei tule korotuksiakaan. Yhtään lehtijuttua ei kirjoiteta muuten vaan, kaikella on aina joku tarkoitus. Tämä pysyy aina kriittisen lukijan mielessä. Yhteiskunnan kriittinen lukutaito kärjistyy esim. Amerikan yhdysvalloissa, jossa kaiken toiminnan sanelee dollari. Kun jotain yhteistyöhaluista öljyntuottajamaata kohtaan koetaan uhkaa, järjestetään poliittinen ilmapiiri niin, että on oikeutettua aloittaa sota. Sota piristää sotateollisuutta (=dollareita) ja pitää huomion oman yhteiskunnan ulkopuolella (=oman yhteiskunnan vaikeudet unohtuvat), sekä oikeuttaa hallitsemaan öljyntuotantoa (=dollareita).


Kriittisen lukutaidon merkitys

Mikä on kriittisen lukutaidon anti, tarkoitus ja merkitys? Leena Rantala (2007, 140) käsittelee artikkelissaan lukutaito-käsitettä yhteiskunnallisena ilmiönä ja erityisesti lukutaidottomuuden kautta avattuna. Jollei henkilöllä ole lukutaitoa, on hän yhteiskunnasta tietyllä tavalla ulkopuolisena ja tiedottomana ja tässä tilassa melko alttiina vallankäytölle.

Kriittisen lukutaidon merkitys nousee esiin voimakkaammin, jos tarkastellaan sitä samoin kuin Rantala on verrannut lukutaitoa ja lukutaidottomuutta. Mitä ihmiseltä puuttuu, jos häneltä puuttuu kriittistä lukutaitoa? Näkisin, että ihminen on hyvin altis ja hauras vaikutteille, jos häneltä puuttuu kriittistä lukutaitoa. Jollei osaa suhtautua tietoon kriittisesti, voi maailma näyttäytyä ihmiselle hyvin pirstaleisena ja kaoottisenakin. Vaikka koen, että osaan melko hyvin suhtautua painettuun ja suulliseen tietoon kriittisten silmälasien kautta, niin silti välillä hämmentää se, kuinka monta näkökulmaa asioihin onkaan olemassa. Jos en ymmärtäisi sitä, että erilaiset äänet edustavat erilaisia näkökulmia asioihin, voisi kaiken toisilleen vastakkaisen tiedon edessä olla ahdistunut olo.

Konkreettisena esimerkkinä kriittisen lukutaidon merkityksestä nousee esiin esimerkiksi monet äitiyteen liittyvät keskustelut, esimerkiksi varhain aloitetun päivähoidon vaikutukset lapseen. Jos nuorena (tai varttuneempanakin) heikosti medialukutaidollisena äitinä lukisin näitä keskusteluita, niin oloni olisi varmasti tukala erilaisten näkökulmien ja tietojen edessä. Nyt kun osaan suhteuttaa keskustelua ja puheenvuoroja lausujan mukaan, on keskustelua helpompi seurata. Vaikka tiedostankin positioita joista tiettyjä lausuntoja on lausuttu, syyllisyys kolkuttaa silti. Teenkö väärin valitessani niin kuin valitsen? Meneekö lapseni pilalle? Mikä olisikaan olotilani, jollen ymmärtäisi tausta-ajatuksia puheenvuorojen takana! Rantalan artikkelissa kasvattajilta peräänkuulutetaan rohkeutta kyseenalaistaa institutionaalisia reunaehtoja (2007, 145). Mielestäni tämäkin ajatus tuo esiin kriittisen lukutaidon merkitystä. Kriittisyydellä voidaan muuttaa maailmaa ja muuttaa niitä käsityksiä, joita pidetään yhteiskunnallisina normeina. Tämä kuitenkin vaatii rohkeutta eivätkä muutokset missään nimessä voi olla nopeita. Ilman kriittistä suhtautumista tietoon muutos ei kuitenkaan ole mahdollinen.

Kriittisen lukutaidon merkitys on Rantalan (2007) mukaan on yhteenvedonomaisesti ennen kaikkea siinä, että se kasvattaa ihmisen mediayhteiskunnan jäseneksi ja mahdollistaa vaihtoehtoisen tiedon saamisen. Kriittinen lukutaito pitää vähäosaisten puolia, koska sen pyrkimyksenä on epäoikeudenmukaisten sosiaalisten olosuhteiden muuttaminen. Kuten Suorantakin (2009) sen ilmaisee: ” kritiikki arvojen ja toimintatapojen uudelleen arvioimisena on demokratian tae. Ilman kritiikkiä kulttuuri, kasvatus ja yhteiskunta ovat kuoleman omia.”

Miten on – onko tämän työn lukemisessa ollut hyötyä kriittisestä lukutaidosta? Ehkäpä.


Lähteet:

Aittola, T. ja Suoranta, J. (toim.). 2005.Kriittinen pedagogiikka. 2001. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Herkman Juha & Vainikka Eliisa. 2012. Lukemisen tavat. Lukeminen sosiaalisen median aikakaudella. Tampereen yliopisto.

Kiilakoski, T., Tomperi, T. ja Vuorikoski M (toim.). 2005. Kenen kasvatus?. Kriittinen pedagogiikka ja toisinkasvatuksen mahdollisuus. Tampere: Gummeruksen Kirjapaino Oy.

Kynäslahti, Heikki, Kupiainen, Reijo & Lehtonen, Miika. (toim.) 2007. Näkökulmia mediakasvatukseen (PDF)

Pääkkönen, I ja Varis, M. 2000. Kriittinen lukutaito. Tampere: Tammerpaino Oy.

Rantala Leena 2007 : Kriittiset lukutaidot mediayhteiskunnassa. Teoksessa Aittola & Eskola & Suoranta (toim.): Kriittisen pedagogiikan kysymyksiä. Tampere 2007. s.137-152

Salokoski, Tarja & Mustonen, Anu. 2007. Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja -säätelyn käytäntöihin (PDF)

Suoranta Juha 2009, Wikioppiminen ja radikaali tasa-arvo.

Suoranta Juha 2005, Radikaali kasvatus, Helsinki Gaudeamus

http://yle.fi/uutiset/suomalaisten_lukutaito_heikentynyt/5401008 Luettu 10.12.2012