Ryhmä Jämä
<- Takaisin kurssin sivulle
Suoritustapa: A+C
Jäsenet:
- Lydia Isokallio
- Siiri Ollikainen
- Riitta Ahonen
- Jerkko Hietanen
Klikkausjournalismi ja medialukutaito[muokkaa]
Tausta[muokkaa]
Klikkausjournalismi on verkkojulkaisumaailman ilmiö, jossa lukijoita houkutellaan avaamaan uutinen erityisen houkuttelevalla tai jopa harhaanjohtavalla otsikolla, joka ei välttämättä kerro uutisen sisällöstä mitään. Jokainen uutisen avauskerta, eli klikki, tuo verkkojulkaisijalle liikennettä, joka taas tuo mainostajien kautta tuloja. Verkkojulkaisut mittaavat impressioita, eli klikkauksia sivustolle sekä klikkauksia sivustolle eli yleensä mainoksien klikkauksia. Monien verkkojulkaisujen, kuten Ilta-sanomien ja Iltalehden, ollessa ilmaisia klikkaukset ovat mittari lehden levikille. On kuiten syytä muistaa, että kaikki kiinnostava verkko-otsikointi ei ole klikkijournalismia, vaan klikkijournalismille ominaista on uutisen köyhä sisältö, jota piilotetaan valheellisesti houkuttelevan otsikon alle.
Klikkausjournalismi-termi on vakiintunut jo suomen kieleen, mistä kertoo se, että kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotus on lisännyt sanan "klikkausjournalismi" uudissanatietokantaansa jo vuonna 2013. Tietokantaan lisätään tuhansia uusia tai ajankohtaisia sanoja vuosittain. [1], mutta nyt se on päätymässä myös Kielitoimiston vuoden 2017 sähköiseen sanakirjaan[2]. Kaikkia uudissanoja ei lisätä sanakirjaan, vaan sanan täytyy olla luonteeltaan tarpeeksi pysyvä, kuten on käynyt klikkausjournalismin kanssa.
Kotuksen määritelmä: klikkausjournalismi (ark.) verkossa julkaistavien uutisten ja niiden otsikoiden muokkaaminen mahdollisimman uteliaisuutta herättäviksi, jotta klikkauksia (ja mainostajia) kertyisi paljon[1]
Ongelmat[muokkaa]
Osa klikkiotsikoiden ongelmallisuudesta piilee siinä, ettei niitä yleisesti ottaen pidetä hyvän journalistisen tavan mukaisina. Informatiiviset, uutisen sisällön selkeästi tiivistävät otsikot ovat tavallisesti hyvin kaukana kryptisiksikin luonnehdituista klikkiotsikoista, jotka eivät välttämättä kerro uutisen sisällöstä juuri mitään. Näiden pinnallisten ja sensaationhakuisten klikkiotsikoiden on myös katsottu heikentävän journalismin laatua ja vesittävän median perustarkoitusta - tiedonjakoa, kannanottamista ja ennen kaikkea "vallan vahtimista".
Median arvostuksen väheneminen[muokkaa]
Kilpailu lukijoista ja klikkien määristä ajaa mediat klikkiotsikoiden kierteeseen, mikä on aiheuttanut jo mediankäyttäjissä vastareaktion olla avaamatta selkeitä klikkejä kalastevia uutisotsikoita (ks. Klikinsäästäjä). Samalla myös mediat, jotka pelkäävät menettävänsä vaikuttavuuttaan klikkiotsikoiden tähden, ovat alkaneet karttaa otsikoinnissaan klikkejä kalastelevaa tyyliä, mikä osallaan taas luo tilanteen, jossa otsikoinnista tulee niin puisevaa, ettei se kiinnosta lukijoita. Kiinnostavuuden ja harhaanjohtavan otsikon ero voi siis toisinaan olla yllättävänkin hiuksenhieno, ja oikeanlaisen tasapainon löytäminen otsikoinnissa voi olla journalisteille haasteellista.
Valemediat[muokkaa]
Ongelmallista on myös klikkausjournalismin jakaminen sosiaalisen median kanavilla ilman, että uutisen jakanut henkilö olisi todellisuudessa lukenut tunteita herättävän otsikon takaa löytyvää artikkelia. Internet-uutisoinnin hektisessä maailmassa uutinen tai artikkeli saatetaan jakaa joko kokonaan lukematta tai vain pikaisen silmäilyn jälkeen, jolloin lukija ei välttämättä kiinnitä lukemaansa kovinkaan lähdekriittisesti huomioita ja näin hän saattaa jaollaan eteenpäin uutisen joka saattaa pahimmassa tapauksessa lähtöisin niin kutsutusta valemediasta. Valemedioiden takoituksena on jakaa vääristeltyjä totuuksia ja disinformaatiota. Myös satiirijulkaisut, esimerkiksi The Onion saattavat hämmentää lukijaa, jos lähdekriittisyyttä ei hyödynnetä tai medialukutaidot ovat puuttelliset.
Medialukutaito[muokkaa]
Medialukutaitoa edistetään aktiivisesti Suomessa. Tärkeimpänä kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret. Heille suunnattua materiaalia on runsaasti verkossa: Kirjastot.fi:n laajat sivustot, Mediakasvatusseura, Yle:n Mediakompassi jne. Kirjasto- ja opetusalan henkilöstön lisäksi myös journalisteille on tarjolla tietoa ja käytännön perehtymismahdollisuuksia medialukutaidon kehittämiseen ja tiedon jakamiseen.
Kun varsinkin Facebookissa leviää paljon vale- ja klikkiuutisia ympäri maailman, on esimerkiksi Trumpin voittokulku herättänyt pohdintaa medialukutaitoon liittyen.
USA kirjastonhoitajien medialukutaito
Mediataitokoulu: Menitkö klikkiin-mediakasvatuksen materiaali on tarkoitettu nuorille, alaikäraja 13. Se on mediakasvatus.fi:n julkaisu. Tuottajat: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Ampun 4H-yhdistys, Curly, Lukuinto-ohjelma, Mediakasvatusseura ja Suomen Vanhempainliitto.
Sivuilla on asiallisesti mutta houkuttelevasti kerrottu mikä klikkiuutinen on ja miksi sellaisia julkaistaan. Olennaisena syynä on mediatalojen tarve lisätä tulojaan lehtien nettiversioista. Kaikki eivät halua maksaa aikaisemin ilmaiseksi saamistaan nettiuutisista. Kuitenkin yksinomaan somen verkostojen varassa hankittu ja jaettu uutistieto on yksipuolista tiedonhankintaa yksipuolistaen näkökulmaa. Ihmisten kaveripiirit ovat yleensä saman henkisiä, joten useiden medialähteiden seuraaminen itsenäisesti avartaa.
Sivulla esitellään myös musiikkitoimittajan (klikkijournalisti) näkökulmaa klikki- ja valeuutisiin: Toimittajien asema tiedon "portinvartijoina" on heikentynyt. Sen mitä toimittaja julkaisee pitää olla tosi vetävässä muodossa. Tosin otsikothan ovat aina olleet toimittajan taidonnäyte. Todetaan myös, että kaikissa ikäluokissa on paljon kiinnostusta pinnallisiin uutisiin ja näin on aina ollut, klikkijournalisimi on lähinnä aikamme muoto vanhasta ilmiöstä.
Puhutaanpa-hieman-klikkausjournalismista/
Klikinsäästäjä[muokkaa]
Facebookin Klikinsäästäjä[muokkaa]
Klikinsäästäjä-yhteisön perusti Lauri Skön<ref>https://www.facebook.com/klikinsaastaja/?fref=ts</>, ja hän myös ylläpitää sitä. Klikinsäästäjä-yhteisö perustettiin Facebookiin kesällä 2015 vastalauseena harhaanjohtavien ja klikkaamiseen houkuttelevien otsikoiden lisääntymiselle netissä. Yhteisö on kerännyt tykkääjiä jo reippaasti yli 160 000. Sivustolla kuka tahansa voi ilmiantaa klikkauksia kalastelevan otsikon. Ilmiannon ohessa kerrotaan, mistä jutussa on oikeasti kyse ja miten otsikko kannattaisi muotoilla.Klikkiotsikot ovat yleistyneet verkkojournalismin myötä. Netin ansaintalogiikka on saanut toimitukset kalastelemaan lukijoita raflaavilla otsikoilla. Klikkiotsikko on kyseessä, kun jutun sisältö ei vastaa otsikon lupausta, vaan saa lukijan pettymään tai tuntemaan itsensä huijatuksi. Klikinsäästäjä keskittyy suomalaisten nettisivujen uutisointiin, ja niistäkin käytännössä muutaman luetuimman otsikkojen käsittelyyn ( esim. HS.fi, YLE.fi, iltalehti.fi ).
Mobiiliapplikaatio[muokkaa]
Esimerkkejä tyypillisistä klikkiotsikoista[muokkaa]
Klikkiotsikoita hakiessa eniten tuloksia löytyi iltapäivälehtien, Kalevan ja Talouselämän sivuilta. Tähän osioon on kuitenkin valittu vain muutama esimerkki eri sivustoilta havainnollistukseen. Jaottelussa on käytetty apuna Sini Leppäsen Pro gradu-tutkielmaa (ks. lähteet).
Arvausleikki[muokkaa]
Otsikoinnissa on jo paperimuotoisenakin pidempään näkynyt kysymystenasettelua. Näin lukijalle jää arvoitukseksi, mikä on uutisen todellinen sisältö. Välillä myös otsikointi on lukijaa haastavaa, esimerkiksi kolmannen esimerkkiotsikon "arvaatko mikä". Kesken päättyvät otsikot jättävät myös arvailun varaan, mitä lauseella tarkoitetaan. Esimerkkiotsikon tieto siitä, että missillä ei ollut rintaliivejä, ei liity millään lailla ajatusviivan jälkeiseen sitaattiin.
Kysymykset[muokkaa]
Mitä Olli Määtälle on tapahtunut?
Ilta-Sanomat 21.10.16 (Loukkaantui pelissä.)
Google tuo tv-kanavat nettiin – kallis vai halpa kuukausihinta?
Tekniikka&Talous 21.10.16 (30-40$.)
Valkoinen paras, mutta arvaatko mikä vessassa ällöttää eniten?
Etelä-Suomen Sanomat 21.10.16 (Pesemätön wc-pönttö.)
Kesken päättyvät[muokkaa]
Suomeen palannut Bea Toivonen punaisella matolla ilman rintaliivejä – ”Sinkkuuden tajuaa, vasta siinä vaiheessa, kun...”
IS 21.10.2016 (On kotona yksin.)
Harhaanjohtaminen[muokkaa]
Lukijoita yritetään välillä myös tahallisesti johtaa harhaan, jotta otsikosta saisi kiinnostavan. Yleensä keinona on vain jättää jokin osuus sanomatta, jottei otsikointia voisi suoranaisesti syyttää valheellisuudesta. Välillä myös esimerkiksi sanamuodot valitaan niin, että periaatteessa asia on kerrottu oikein, mutta mielleyhtymät antavat erilaisen mielikuvan otsikosta kuin itse sisällöstä.
Sara Sieppi ja Roope Salminen saapuivat tyylikkäinä juhlagaalaan: ”Ei tulla haastatteluun yhdessä” IS 21.10.16 (Onnellisesti yhdessä, eivät halunneet antaa haastattelua yksityiselämästä.)
Tiedemiehet harjoittelivat asteroidin torjumista - tuhosivat vahingossa miljoonakaupungin IL 15.8.2015 (Simulaatiossa.)
Kiertoilmaisut[muokkaa]
Kiertoilmaisuilla lukijan mielenkiinto herätetään, mutta kaikkea infoa ei anneta. Nämä otsikot olisivat ”helpoiten” korjattavissa informatiivisiksi muuttamalla otsikko tiiviimmäksi.
Itse asiaa voidaan myös ilmaista pronomineilla ja sanoilla kuten näin, asia, seikka ja niin edelleen. Nämäkin ovat osittain arvausleikkiä, jotka herättävät lukijan mielessä ajatuksen, että toimiiko hän ”oikein” kuten lehti opastaa.
Klikkausjournalismin heikoimmat lenkit ovat ”erikoinen syy” ja ”yllättävä asia”, sillä useimmiten nämä eivät ole millään lailla erikoisia tai yllättäviä – ne vain saavat lukijan avaamaan ”uutisen”. Pelkästään laittamalla nämä sanaparit Google-hakuun tuloksia löytyy sivuittain, sillä ne on ilmeisesti todettu toimiviksi.
Lukko hankki maalinsuulle MM-kultamitalistin
Sportti.com 21.10.2016 (Tsekkiläisen Jakub Stepanekin.)
Näin-sana, yleensä imperatiivin (eli käskymuodon) kanssa[muokkaa]
Toimi näin, jos kohtaat pelottavan pellen – ”Tahallinen pelottelu yleisellä paikalla on rikos” 21.10.16 (Soita hätänumeroon.)
Pitkä tauko seksistä? Näin se muuttaa kehoa ja mieltä
IL 17.10.16 (Esimerkiksi stressitaso nousee.)
Pronominit (tämä, nämä, se,...) yhdistettynä sanoihin seikka, asia, kysymys[muokkaa]
Kuva paljastaa vaaliväittelyn muistiinpanot – nämä kolme asiaa Trump oli kirjoittanut ylös
IS 21.10.16 (”no boots”, ”predictable” ja ”Iran – policies”)
Tomaatteja ei kannattaisi säilyttää jääkaapissa yli kolmea päivää – tässä syy
MTV 21.10.16 (Maku heikkenee.)
Huh, mikä biisivalinta: Tämän kappaleen Saara Aalto vetää lauantaina X Factorissa
Aamulehti 21.10.2016 (Björkin Oh So Quiet.)
Kotisivutyökalu murrettiin: Yksi seikka suojaa 43 miljoonaa uhria
IS 21.10.2016 (Palvelu suojaa käyttäjien salasanat.)
Viimeinen oljenkorsi: erikoinen syy, yllättävä asia[muokkaa]
Yle: Tiistayön unesta paljastui yllättävä asia
Talouselämä 18.8.2016 (Parhaiten palauttavaa.)
Tämä yllättävä asia on yhteistä onnellisille pareille
Nainen.com 3.8.2016 (Yhteinen kaveripiiri.)
Erikoinen syy, jonka vuoksi janoat vain lisää viiniä
IL 7.6.2016 (Iso viinilasi ei näytä täydeltä lasilliselta.)
Uber pakotti kuljettajat ottamaan selfieitä - erikoinen syy
Tivi.fi 27.9.2016 (Uber varmistaa, että kuski on sama rekisteröitynyt kuljettaja.)
Videoiden kommentoinnit[muokkaa]
Sugata Mitra: Build a School in the Cloud[muokkaa]
Kirjoituksessamme on käytetty lähteenä videota sekä kolmea linkkinä merkittyä lähdettä.
Sugata Mitra kertoi videolla koulumuodosta, jonka voisi suomentaa nimellä Pilvikoulu. Mitra on intialaissyntyinen professori:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sugata_Mitra
Mitran esitys alkoi kuvauksella brittiläisen imperiumin ajoilta. Imperiumi koulutti brittejä koko valtavalle alueelleen toimimaan osana byrokraattista hallitusta. Koulutus oli identtinen kaikilla.
Mitra halusi rakentaa virtuaalisen koulun, ja hän aloitti kokeilunsa intialaisten slummien alueella. Kokeilun idea oli "reikä seinässä", eli muuriin asennettu tietokone. Lapsilla oli koulussa vaihtelevantasoisia opettajia, mutta kokeilun aikana he toimivat paljolti itseohjautuvissa ryhmissä ja oppivat virtuaalisesti esimerkiksi biologiaa. Oppimistulokset olivat hyviä. Lapsilla oli kannustajinaan ja vahteinaan vanhempia koululaisia tai "isoäitejä". Isoäidit toimivat myös virtuaalisesti. Mitran mukaan pilvikoulun oppmistulokset olivat yhtä hyviä kuin rikkaiden koulujen oppilailla. Tamilinkieliset oppilaat oppivat paljon englantia.
Mitran mukaan koulu nykyisessä muodossaan on vanhanaikainen ja pilvikoulu voi korvata sen. Mitra myös esittää, että uudenlainen koulumuoto pelastaa lapset indoktrinaatiolta eli alistetulta, määräävältä oppimiselta:
Ajatuksiamme: Mitran missio on ilmeisen sosiaalinen. Myös köyhillä on oikeus laadukkaaseen oppimiseen. Visionaan Mitralla saattaisi olla maailmankylä, jossa kaikki opiskelijat opiskelevat virtuaalisesti ja vuorovaikutteisesti keskenään. Ehkä myös eri maiden tutkinnot olisivat yhtenäiset. Kuitenkin tuntuu, että ainoana koulutusmallina Mitran malli olisi yksipuolinen. Koululuokkien olisi oltava hyvin pienet. Tosin onhan Suomessakin jo nykyään alakoulussa luokattomia opetusryhmiä.
Herää kysymyksiä kuten kenellä vastuu koulutuksesta lopulta on? Jääkö alaikäisille itselleen liian suuri vastuu, jos pilvikoulu olisi ainut toimintamalli? Pilvikoulun rakentaminen vaatisi tarkkaa, maailmanlaajuista suunnittelua. Suomessa on nykyään valtavasti aikuiskoulutusta ja aikuisopiskelua. Ehkä pilvikoulu olisi koko maailman kaikkien sukupolvien koulu. Yhteenvetona voisimme sanoa, että pilvikoulu toimisi ainakin oppivelvollisuuskoulun osalta mieluummin täydentävänä kouluna kuin ainoana koulutusmuotona. Ja myöhemmässä vaiheessa monet ammatit vaativat käytännön koulutusta. Esimerkiksi pilvessä valmistuneen lääkärin vastaanotto tuskin houkuttelisi ketään, jolla on todellinen hoidettava sairaus. Pilvessä saisi varmaan neuvoja sairauden hoitoon, mutta käytännön toimenpiteet eivät onnistuisi.
Noah[muokkaa]
Olimme pitkälti samaa mieltä Motivaatiomatojen kanssa, ja keskustelumme aiheesta rönsyilikin välillä kauaskin itse asiasta. Allekirjoitimme myös, että juurikin videossa eniten käytetty media Facebook on mainio tapa pitää yhteyttä varsinkin kaukana asuviin tuttuihin, ja erilaiset viestimet helpottavat myös päivittäistä kanssakäymistä, kuten aikataulujen sopimista tai median jakamista.
Keskeisin huolenaiheemme oli Motivaatiomatojenkin mainitsema keskittymisen puute. Nykymaailmassa varsinkin diginatiivit nuoret eivät osaa enää tylsistyä. Videossa Noah avaa toviksi esimerkiksi Chatrouletten, vaikka pisin kanssakäyminen sivulla kestää vain parisen minuuttia. Noahin netinkäyttö on muutenkin kaksijakoista – nopeasti katsottuna se vaikuttaa intensiiviseltä ja aktiiviselta, mutta tosiasiassa mikään asia ei saa pojan täyttä huomiota. Ryhmässä nousikin keskustelua siitä, miten itsekään ei osaa keskittyä vain esimerkiksi sarjan katsomiseen, vaan huomio jakautuu hetken kuluttua kännykän tiirailun kanssa.
Keskustelunaiheeksi nousivat myös digitaalisen viestinnän ongelmat ja viestien tulkinnan vaikeus. Vaikka ulkopuolisen silmin Noahin tyttöystävälle jutelleen Dylanin aikeet vaikuttivat melko puhtoisilta, Noah ylireagoi rajusti, sillä näki keskustelussa sen, mitä oletti näkevänsä. Vaikka tarjolla on nykyään hymiöitä ja muita keinoja viestin sävyn ilmaisemiseen, väärinkäsityksiä syntyy taatusti. Vaikka internetiä on käytetty jo laajaltikin kymmenisen vuotta sosiaalisesti, selkeitä pelisääntöjä verkossa käyttäytymiseen ei vieläkään ole.
Toisaalta sosiaaliset mediat toistaiseksi antavat enemmän kuin ottavat – useimmat tälläkin kurssilla todennäköisesti tuntevat itsensä kännykkäriippuvaiseksi. Unohtamatta sitä, kuinka erilaisilla sivustoilla huomion ja hyväksynnän hakemisesta on tullut arkipäivää. Yksittäisen kehun saaminen reaalimaailmassa on huomattavasti hankalampaa kuin tykkäyksien saaminen sosiaalisessa mediassa.