SISsit/Keskustelu II

Reetan kommentteja Wikioppiminen-videosta

Idea wikioppimisesta on tietysti hyvin houkutteleva ja mielenkiintoinen. Minuun vetoaa ajatus siitä, että oppiminen voi olla luovaa, vapaamuotoista ja ennen kaikkea omasta kiinnostuksesta lähtevää. Suoranta ja Vadén sanoivat videolla, että wikioppimisessa luotettavuus ei tule ulkoapäin, vaan projektissa syntynyt tieto on yhtä luotettavaa kuin tekijät itse. Wikioppimisessa on käsittääkseni kyse myös siitä, että ihmiset, joilla on jonkinlaista asiantuntijuutta ja tietoa, tekevät yhdessä jotain. Ihmetykseni aihe on tämä: mistä yksilön asiantuntijuus (jota siis voidaan käyttää luovasti wikiprojekteissa ja josta muut projektin jäsenet voivat oppia) tulee, jos ei ulkoapäin? Eikö wikioppiminenkin aina jotenkin välillisesti nojaa ulkopuolella olevaan, tarkistettavissa olevaan tietoon? Suorannan wikioppimisesimerkkinä oli hänen tyttärensä muokkaama Harry Potter -aiheinen wiki, jonka tekemiseen liittyi myös muita ihmisiä. Mistä Harry Potter -aiheinen asiantuntijuus tulee, jos ei Harry Potter -kirjoista (tai elokuvista tms), eli ulkopuolella olevasta, tarkistettavissa olevasta tiedonlähteestä? Jos HP-aiheisen wikin tekijöille tulee kiistaa esimerkiksi siitä, minkä luonteiset velhot ja noidat sijoitetaan mihinkin tupaan, eikös tämä juuri tarkisteta ulkopuolisesta lähteestä eli kirjoista? Käsittääkseni asiantuntijuus syntyy aina jostain edes suunnilleen faktuaalisesta tiedosta, ja kun tätä asiantuntijuutta käytetään wikiprojekteissa, projekti nojaa ainakin välillisesti faktuaaliseen tietoon. Minulla on hankaluuksia hahmottaa, millä tavalla wikioppiminen ei nojaa ulkopuoliseen, tarkistettavissa olevaan tietoon edes välillisesti. Ymmärrättekö te muut ryhmäläiset tämän paremmin?

Mielestäni omassa pääaineessani oppiminen muistuttaa jollain tavalla wikioppimista, tai ainakin sen ei-digitaalisia muotoja. Opiskelen siis yleistä kirjallisuustiedettä pääaineenani. Kirjallisuuden opiskelu tietysti edellyttää omaa kiinnostusta (sillä tuskinpa kukaan esimerkiksi korkeapalkkaisen työn toivossa opiskelee kirjallisuutta...). Informaatiotutkimuksessa aine- ja syventävien opintojen kurssit näyttävät vuodesta toiseen olevan otsikoiltaan ja sisällöltään suunnilleen samanlaisia (onhan tämäkin kurssi toteutettu suunnilleen samanlaisena joka vuosi vuodesta 2008 lähtien...). Sen sijaan kirjallisuustieteessä jokainen aine- ja syventävien opintojen kurssi on ainutlaatuinen: aineen opettajat järjestävät oman senhetkisen kiinnostuksensa mukaisia kursseja, ja kurssit ovat monesti myös niiden vetäjille tilaisuuksia saada opiskelijoilta uusia ideoita aiheeseen, johon he kenties ovat vasta alkaneet perehtyä. Opiskelijat saavat siis valita itseään kiinnostavia kursseja: aine- ja syventävissä opinnoissa juuri mitään kurssia ei ole "pakko" suorittaa. Aine- ja syventävien opintojen kurssien tavoitteena ei yleensä ole "painaa opetuksen sisältöjä muistiin" kuten videolla sanottiin, vaan pikemminkin saada laajempaa ymmärrystä ja "tekniikoita", joita soveltaa kaunokirjallisuuden analyysiin. Yleensä kursseilla tavoitteena onkin kirjoittaa essee eli soveltaa opittua eli tehdä jotain eikä niinkään oppia jotain ulkoa. Joillakin kursseilla essee kirjoitetaan ryhmissä, jolloin opiskelijat tuovat omaa osaamistaan yhteiseen projektiin. Juuri siksi, että kirjallisuuden kurssit ovat ainutlaatuisia eivätkä kaikki opiskelijat ole käyneet kaikkia, opiskelijoilla on selvästi omanlaistaan asiantuntijuutta.

Opettajan ja opiskelijan angst, josta videolla puhuttiin, näkyvät mielestäni hyvin kirjallisuuden opinnoissa. Erään kurssin vetäjä sanoi, että hänen tehtävänsä on ammentaa meille opiskelijoille hyviä lähteitä tietyn kirjallisuudentutkimuksen alueen suuresta sammesta - siispä se, että tutkimuksia on olemassa valtavasti, on hyvin esillä kursseilla. Suoranta ja Vadén kertoivat, että opiskelijan angst syntyy siitä ymmärryksestä, että tietoa on saatavilla valtavasti. Mielestäni kirjallisuuden opiskelijat tiedostavat hyvin kirjallisuudentutkimuksen kentän laajuuden. Oma kokemukseni on, että me kirjallisuustieteen opiskelijat saamme "opiskella mitä huvittaa" kuten videolla sanottiin. Oma proseminaarityön/seminaarityön/gradun aiheeni lähtee omista, henkilökohtaisista kiinnostuksistani, enkä ole koskaan osallistunut yhdellekään kurssille, jolla olisi käsitelty aihettani. Oma kokemukseni on, että kirjallisuuden opinnoissa - siis varsinkin syventävien opintojen vaiheessa - opiskelijoilla on suuri mahdollisuus "löytää jotain uutta" (kuten videolla ilmaistiin) ja tehdä jopa koko kirjallisuudentutkimuksen kentän kannalta merkittävää tutkimusta.

Olen siis pitkälti sitä mieltä, että omassa pääaineessani wikioppiminen (sen ei-digitaalisessa muodossa) toteutuu hyvin. En koe pääaineeni opintoja lainkaan "pakettimaisina" tai "koulutusputkimaisina". Meillä ei ole vahvasti mitään sellaisia asioita, jotka kaikkien pitäisi osata tai tietää, paitsi kirjallisuustieteen perusteet. Opiskelu on vapaata ja luovaa. Kuitenkin mielestäni informaatiotutkimuksen opinnot ovat huomattavan paljon "pakettimaisempia" kuin kirjallisuuden opinnot. Mitä te muut olette mieltä omista opinnoistanne? Onko eroja sivu- ja pääaineidenne välillä? --Reetta Kannas (keskustelu) 17. marraskuuta 2014 kello 16.23 (UTC)

Annin kommentit Wikioppiminen -videosta

Aloin pohtia videota katsellessani wikioppimisen ja formaalin oppimisen suhdetta ja omaa suhtautumistani siihen. Wikioppimista voidaan mielestäni tarkastella informaalin oppimisen kautta: oppiminen perustuu muun muassa itse tekemiseen, ryhmässä toimimiseen ja keskusteluun. Aktiivinen tekeminen on avainsana. Wikioppimisessa tämä tarkoittaa esimerkiksi artikkeleiden laatimista ja muokkaamista keskustelujen ja tiedonhankinnan myötä.

Suoranta ja Vadén tituleeraavat wikioppimista vapaaehtoiseksi, nettipohjaiseksi oppimiseksi, mikä on mielestäni muutoin hyvä ja moderni tapa oppia, muttei ehkä sovi kaikille. Koska oppiminen verkkoympäristössä ei yleensä edellytä opettajan tai vetäjän organisointia tai tarkistusta, on esimerkisi ryhmätöissä helppo omaksua vapaamatkustajan rooli tai antaa pienin mahdollinen panos työn edistämiseksi. Toki Vadén ja Suoranta korostavat myös, että wikioppiminen vaatii omaa aktiivisuutta, kiinnostusta ja intohimoakin. Tuo Reetan mainitsema kirjallisuuden opiskelu oli mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikkapa juuri yliopisto-opiskelu vaatii omaa kiinnostusta oppiainetta kohtaan. Vaikka olen sitä mieltä, että ainakin omassa oppiaineessani suomen kielessä itsenäistä ja perinteisen mallin mukaista, formaalia opiskelua korostetaan ehkä liiaksikin, olen kuitenkin huomannut, että yliopisto-opiskelu on osaltaan juuri itselle sopivien opiskelutekniikoiden löytämistä. Vaikka esimerkiksi suomen kielen syventävät opinnot koostuvat seminaaria lukuunottamatta pääasiassa kirjatenteistä, ei kukaan tietenkään ole kieltänyt esimerkiksi lukupiirin järjestämistä tai soveltavaa opiskelua muita tietolähteitä hyväksi käyttäen. Tästä huolimatta sanoisin kuitenkin, että suomen kielen opiskelijalta odotettu panos ja aineen "oppimäärä" ei ainakaan nykyisellään täytä wikioppimisen tuntomerkkejä. Tähän voi kuitenkin jokainen itse omalta osaltaan vaikuttaa, sillä opiskelutekniikoita on yhtä monta kuin opiskelijoitakin.

Ja juu, kun Reetta mainitsi tuosta ryhmän ulkopuolelta tulevasta asiantuntijuudesta, niin täytyy sanoa, että itsellänikin särähti hieman korvaan se, kun keskustelijat videolla kommentoivat, ettei "tieto ole jossain ulkopuolellamme". Totta kai tieto lähtee aina ihmisistä ja varsinkin ryhmän voimalla saadaan kasattua jo monenlaista tietoa melkein asiasta kuin asiasta, mutta aina tälläkin tiedolla on jokin alkuperä ja lähde. Vaikka wikioppimisen perustana on artikkeleiden synnyttäminen keskustelujen ja yhteistyön pohjalta, jostain tämänkin tiedon on tultava. Ei ole kovin tavatonta törmätä virheelliseen tai piloillaan kirjoitettuun tietoon Wikipediassa.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että wiki- ja muulla verkko-oppimisella on paikkansa uutena yhteisöllisenä oppimistekniikkana ja osana uusia medialukutaitoja, mutta tällainen oppiminen vaatii ehkä hieman omistautuvampaa ja aktiivisempaa asennetta kuin formaali kouluoppiminen. --Anni Malinen (keskustelu) 18. marraskuuta 2014 kello 16.11 (UTC)Anni Malinen

Emilian kommentit

Minäkään en oikein ymmärtänyt tuota argumenttia, että wikioppimisessa tieto on "meissä itsessämme" eikä se tule ulkoapäin niinkuin formaalissa oppimisessa. Kyllähän tieto ja sitä myötä tuleva asiantuntijuus täytyy hankkia eikä se synny itsestään. Ja millaista on sellainen asiantuntijuus, joka ei nojaa Annin mainitsemaan faktuaaliseen tietoon? Tarkoitetaankohan tässä sitä, että wikioppimisessa asiantuntijuuden "lähdettä" ei voida välttämättä tarkalleen jäljittää, ts. henkilö ei välttämättä osaa tarkalleen kertoa, mihin tieto perustuu . Formaalissa oppimisessa (ainakin yliopistotasolla) taas on perinteisesti ollut tapana se, että tieto perustuu tutkimukseen ja sekä kirjallisissa tuotoksissa että luennoilla on oleellista kertoa ne lähteet, joihin tieto perustuu. Sitten voi miettiä sitä, kuinka luotettava asiantuntija on, jos hän ei osaa kertoa tietonsa lähteitä. Onko wikioppimisessa suurempi riski sille, että tekemisessä on mukana sellaisia asiantuntijoita, joiden tiedot eivät ehkä olekaan luotettavia?

Olen Reetan kanssa samaa mieltä informaatiotutkimuksen ja kirjallisuustieteen eroista yliopistossa. Opiskelen itse informaatiotutkimusta pääaineena, ja kurssien sisällöt tuntuvat kieltämättä usein "valmiilta paketeilta". Kursseilla ei yleensä hirveästi keskustella tai sovelleta opittua tietoa luovalla tavalla. Olen opiskellut kirjallisuustieteen perusopinnot valinnaisina opinnoilta, ja kursseilta jäi mieleen se, että keskusteluilla oli luennoilla suuri rooli. Opiskelu oli kokonaisuudessaan paljon soveltavampaa. Toki tässä on syytä muistaa myös se, että informaatiotutkimuksen luonnontieteellisyys tuo siihen varmasti myös omat rajoituksensa soveltavuutta ajatellen.

Annin kanssa olen samaa mieltä siitä, että wikioppiminen todellakin vaatii aktiivisempaa asennetta ja omistautuneisuutta. Kaikki tätyy tehdä ja päättää itse. Se, että on itse vastuussa kaikesta (kukaan ei sanele aikatauluja, työtapoja tms.) voi mielestäni tuoda myös lisää kognitiivista rasitetta ja stressiä. Formaalissa oppimisessa opiskelija taas "vapautuu" keskittymään pelkästään oppimiseen. Vai onko näin, mitä olette mieltä? Keskustelussa tuli esille myös se, että formaaliin oppimiseen liittyy usein oppimisen ulkopuoliset tavoitteet: esimerkiksi opintopisteiden hankkiminen, työelämään valmistautuminen yms. Wikioppimisessa taas oppiminen itsessään on pääasia (jos ymmärsin oikein) ja se perustuu kiinnostukseen ja vapaaehtoisuuteen. En kuitenkaan itse sulkisi oppimisen ulkopuolisia tavoitteita täysin wikioppimisen ulkopuolelle. On totta, että oppijaa ajaa tuolloin oma kiinnostus, mutta tarkoittaako tämä välttämättä sitä, ettei tietoa olisi tavoitteena myös käyttää? Esimerkiksi oman asiantuntijuuden korostaminen, maineen saaminen tietyissä piireissä (esim. pelaajat), tai tiedon etsiminen harrastetoimintaa varten voivat mielestäni olla wikioppimiseen liittyviä oppimisen ulkopuolisia tavoitteita. Voisiko keskustelun perusteella ajatella, että Steiner-koulut edustavat wikioppimista? Käsittääkseni Steiner-kouluissa tehdään omat oppikirjat ja oppilas valitsee opittavaansa oman mielenkiinnon mukaan. Onko jollain enemmän tietoa tästä?--Emilia Naukkarinen (keskustelu) 21. marraskuuta 2014 kello 12.19 (UTC)

Sannan kommentit:

Minunkin korvaani pohditutti usea asia videossa. Sen mukaan tämä kurssi ei millään tavoin ole wikioppimista: tässä on leader ja formaalitavoite ”pakko”  Se, että asiantuntijuus ja tieto tulee wikioppimisessa vain itsestä ihmetytti minuakin. Joskus olen jossain kuullut, että vain 10 % ihmisistä ajattelee oikeasti oman uuden asian. Tämä oli karrikoitu heitto, mutta uskon sen taustalla olevan totuutta, suurimmaksi osaksi me pyöritämme ja muokkaamme muilta, siis ulkopuolelta tulleita tietoja ja ajatuksia. Reetta kommentoi tätä hyvin.

Wikioppisen nimitys on minusta huono tai sitten sitä määritettiin huonosti. Ensin se oli wikipedian työstämistä yhdessä, sitten 50-luvun esimerkissä koulutyönä tehty ”oppikirja” olikin wikioppimista. Omasta kiinnostuksesta lähtevän yhdessä tekemisen oppimisen kutsumista wikioppimiseksi (jopa ompeluseurat oli esimerkkinä) kutsuminen wikioppimiseksi on minusta yhden tekniikan (wikisivut ja interet) nostamien kummalliselle alustalle. Kysehän on yhdestä oppimisen tavasta eikä siihen liittyvästä tekniikasta. Tässä tulee vähän sama ärsytys kuin parhaillaan käymästäni kvantitatiivisen tutkimuksen kurssista, jossa tuntuu olevan kysymys SPSS ohjelman käytöstä, se on kurssilla tärkeintä, mitä nappulaa milloinkin painetaan. Minusta huomattavasti tärkeämpää olisi oppia ymmärtävään milloin voi käyttää mitäkin tilastollista menetelmää, mikä sopii mikäkinlaiseen kysymyksenasetteluuun ja aineistoon ja miten tuloksia tulkitaan. Ohjelmia, joilla laskuja voi tehdä, on monia ja se ei ole tärkeintä.

Kriittinen keskustelu oppimisesta oli ihan hyvää, joskin se tuntui olevan jo hieman jäljessä todellisuudesta, oppimisen ja opettamisen tavat ovat kokeneet suuren muutoksen viimeisen kymmenen vuoden aikana ja ”pahassa” formaalissakin koulutuksessa lähdetään yhä enemmän yhdessä oppimisen ja työstämisen kautta käsittelemään opeteltavia asioista. Toki tässä on vielä paljon tekemistä. Formaalilla koulutuksella pitää olla myös tavoitteet ja määritellyt osaamissisällöt, ei olisi mukavaa mennä lääkäriin ja miettiä mitähän tämä lääkäri on nyt halunnut opiskella.

Yhteisöllisellä oppimisella (erilaisilla välineillä) on tärkeä paikka yliopistollisissa opinnoissa, niitä on jo paljon opinnoissa ja niiden kautta olen itsekin saanut monta hyvää oppimiskokemusta. Mutta myös hyvä asiantuntijan luennointi on nautinnollista ja sitä ei saisi missään nimessä unohtaa. Yliopistoissa on valitettavasti keksitty säästökeinoksi opiskelijan oman työn lisääminen eli opetusta on vähennetty merkittävästi ja se o n korvattu yksilö/ryhmätöillä ilman panostamisista ohjaukseen.

Emilia kommentoi

Multa meni ohi tuo kohta Sanna, että tästä kurssista puhuttiin ettei ole wikioppimista. Laittaa miettimään, että olenko ymmärtänyt koko käsitteen väärin :D. Eikö tämä nimenomaan ainakin jossain määrin ole wikioppimista: yhteistä tekemistä, keskustelua välineenä wikiopisto ja internet. Riittääkö se, että kyse on yliopiston kursissta, jolla on vetäjä ja josta saa opintopisteitä siihen, että voidaan sanoa kyseen olevan formaalista oppimisesta. Ja pitääkö olla joko tai? On varmasti olemssa myös formaalin oppimisen ja wikioppimisen välimuotoja, joissa on piirteitä kummastakin. Vai onko?

Hyvää pohdintaa sulla Sanna tuosta wikioppimisen käsitteestä ja tekniikan korostamisesta. Outoa ajatella, että vaikkapa juuri ompeluseuroja tai muuta harrastetoimintaa kutsuttaisiin wikioppimiseksi. Ehkä termiä olisi syytä päivittää...--84.249.168.20 21. marraskuuta 2014 kello 21.20 (UTC)Emilia Naukkarinen

Kati kommentoi:

Wikialustojen ominaisuudet, joista Vaden ja Suoranta keskustelivat luentovideon alussa, ovat minulle tuttuja. Olen kokenut parhaimpana juuri sen, että sisältö on jokaisen muokattavissa. Toki ongelmia aiheuttavat ihmiset, jotka tarkoituksellisesti lisäävät väärää tietoa, mutta onneksi jotkut aktiiviset käyttäjät seuraavat koko ajan tuoreempia muutoksia artikkeleissa ja huomaavat tämänkaltaiset muokkaukset. Olen samaa mieltä Suorannan kanssa siitä, että wikioppiminen on merkittävin sivistysprojekti tällä hetkellä, koska se osallistaa ihmisiä eri tavoin eri syistä.

Mielestäni esimerkiksi Wikipedia voidaan nähdä tämän ajan tuotteena siinä mielessä, että ihmiset eivät enää välttämättä pitkäjänteisesti velvollisuudesta tee asioita. Nykyisessä hektisessä tiedontäyteisessä maailmassa kiinnostukset tulevat ja menevät. Kuten Suoranta totesi, wikioppiminen perustuu kiinnostukseen ja tekeminen lopetetaan kun kiinnostus lakkaa. Jos tätä verrataan yliopisto-opiskeluun, niin kovin kevyin perustein opiskelijat eivät lakkaa opiskelemasta jotakin sivuainetta (puhumattakaan pääaineesta), vaikka se juuri tiettynä ajanjaksona ei enää vaikuttaisikaan kiinnostavalta. --Katijl (keskustelu) 23. marraskuuta 2014 kello 21.56 (UTC)