SISsit/Keskustelu V

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tieto, reflektiivinen epävarmuus ja opettajuus

Tässä omia mietteitäni viidennestä modulista: itseäni kiinnostivat eniten opettajuus erilaisten mediamuotojen, lukutaitojen ja oppimisen moniäänisyyden keskellä sekä digimaailman reflektiivisyys.

Aiemmassa, wikioppimista käsittelevässä keskustelussa nousi esille wikioppimisen toimiminen ilman opettajaa tai leaderia ja sen myötä oppimisen hajanaisuus. Itse sanoisin, että oppimisen ohella myös opettaminen voi olla kovin hajanaista ja hankalaa nykyisessä lähes jokaiselle elämän alueelle ulottuvien mediamuotojen maailmassa. Uskon, että moni opettaja painii pienten koululaisten mediakasvatuksen kanssa, ja samaan aikaan pitäisi valmistella sujuvasti interaktiivista verkkokurssia isommille. On kuitenkin myönnettävä, että moderni, kynän ja paperin hylkäävä opiskelu ja verkkoympäristössä oppiminen tuovat mukanaan paljon hyvää. Muun muassa luova tekeminen ja ryhmässä toimiminen vaikkapa kotoa käsin helpottuvat, kirjoittaminen ja tekstin muokkaaminen nopeutuvat ja moni "diginatiiviksi" syntynyt lapsi tai nuori varmasti jopa kokee tällaiset menetelmät luontevimmiksi tavoiksi oppia.

On tietysti muistettava, että mediamuotojen, interaktiivisuuden ja medialukutaitojen viidakossa moni asia opitaan implisiittisesti, ilman varsinaista opiskelua, kokemuksen kautta. Ehkäpä oma kuvani opettajan hankaluuksista nykymedioiden keskellä muodostuu juuri siitä, että mediakasvatusta ja -lukutaitoja korostetaan nykyisin tärkeänä osana kansalaistaitoja. Voi myös olla, että tällä hetkellä elettävä "perinteinen oppiminen vastaan digioppiminen" murrosaika tuntuu sekavalta ihan syystä. Se on kuin jonkinlainen silta nykyajan ja sellaisen ajan välillä, jossa mediataidot ovat todella jokaiselle itsestäänselvyys.

Toinen kiinnostava pointti videolla oli digimaailman reflektiivisyys. Vadén ja Suoranta puhuivat siitä, kuinka digimaailma tuntuu nykyisellään eristyneen omaksi alueekseen, jossa tapahtuu muusta maailmasta ulkopuolisia asioita. He kuitenkin toteavat digi- ja mediamaailman olevan kiinteässä yhteydessä todellisuuteen, ja tämähän on aivan totta: internet ja vaikkapa sosiaalinen media ovat useimmille meistä täysin arkipäiväisiä asioita. Jollain tavalla ymmärrän kuitenkin myös sanonnan, että kun jokin asia tapahtuu verkossa, se ei ole yhtä todellista tai hienoa kuin ihmisten keskellä koetut asiat. Silti internetissä voi osallistua suuriin sosiaalisen median joukkotempauksiin, kokea tiivistä yhteisöllisyyttä ja käydä pitkiä, innoittavia keskusteluja. --Anni Malinen (keskustelu) 25. marraskuuta 2014 kello 17.03 (UTC)

Auktoriteetti vs. omaehtoisuus

"Itseään syövästä käärmeestä" puhuessaan Vadén ja Suoranta asettelivat vastakkain auktoriteettiin ja asiantuntijuuteen perustuvan tietokäsityksen ja omaehtoiseen oppimiseen perustuvan tietokäsityksen. He väittivät, että näiden kahden välisen jännitteen vuoksi auktoriteetin asema on murenemassa. Yksi heidän esimerkkinsä oli, että koska Googlen hakutoiminto on niin helppo, ihmisten ei tarvitse opetella asiantuntijoiden hakumenetelmiä, kuten Boolen logiikkaa. Lisäksi he erottivat toisistaan taksonomian eli esimerkiksi kirjastoissa käytettävän, asiantuntijoiden huippuunsa hioman luokituksen ja toisaalta netissä esiintyvän folksonomian, jossa netin käyttäjät tägäävät ja linkittävät toisiinsa asioita sen mukaan, mitkä heistä vaikuttavat yhteenkuuluvilta ja merkityksellisiltä. Vadén ja Suoranta olivat sitä mieltä, että tämä rapauttaa asiantuntijuuden merkitystä ja tarvetta.

Olen täysin eri mieltä Vadénin ja Suorannan kanssa! Näitä kahta asiaa ei voi verrata toisiinsa niin, että toinen murentaa toista, vaan mielestäni ne ovat olemassa yhdessä, rinnakkain, eri alueilla, toisiaan täydentäen. Ero on selvin tietysti tieteellisessä kontekstissa. Sumean haun avulla ei varmasti saa yhtä täsmällisiä tiedonlähteitä tutkimukseen kuin Boolen logiikan avulla. Myös muilla elämän alueilla kuin tieteellisessä kontekstissa on tarvetta täsmälliseen tiedonlähteeseen. Tällöin tiedonlähteitä haetaan esimerkiksi kirjaston verkkosivuilta kirjaston "hankalammilla" hakumenetelmillä. Jollain informaatiotutkimuksen luennolla on sanottu, että ihmiset tarkistavat nopeat faktatiedot internetistä, kuten Googlesta, mutta jos he haluavat perehtyä syvällisemmin johonkin aiheeseen, he menevät kirjastoon. On outoa, että tässä keskustelussa Google samaistetaan hakumenetelmäksi - Googlehan on vain yksi tietokanta eikä hakumenetelmä. Folksonomian luominen on Vadénin ja Suorannan kuvauksen mukaan hyvin subjektiivista ja intuitiivista. Kuitenkin jokaisella ihmisellä on oma intuitio ja omat käsityksensä siitä, kuinka asiat liittyvät yhteen. Jos monet ihmiset luovat yhteistä folksonomiaa "mututuntumalta", kuinka täältä voi koskaan löytää yhtään mitään, jos on täsmällinen tiedontarve? Näen, että folksonomian avulla yksilöt luovat intuitiivisen verkoston, mutta tähän verkostoon ei voida kohdistaa tehokasta hakua tietystä aiheesta.

Esimerkki: Työharjoittelussani viime kesänä olin noin viikon ajan sivukirjastossa, jossa lasten kuvakirjat oli luokiteltu aiheiden mukaan eikä aakkosten mukaan. Luokkia olivat esimerkiksi "hirviöt", "avaruus", "prinsessat", "koulunkäynti", "ammatit", "tunteet", "sairaala", "ajoneuvot", "metsän eläimet", "veden äärellä", "karhut ja nallet" jne, eikä kirjoja ollut aakkostettu edes luokkien sisällä. Näin lapset tai vanhemmat tietysti voivat valita helposti kuvakirjoja mieliaiheistaan. Tiedonhaku on kuitenkin suuri ongelma: jos asiakas etsii jotain tiettyä kirjaa, sen paikantaminen kokoelmasta vie todella paljon aikaa. Jos asiakas etsii esimerkiksi tiettyä kuvakirjaa, jonka tiedän sisältävän ambulansseja, löydänkö tämän luokasta "ammatit", "sairaala" vai "ajoneuvot"? Entä jos asiakkaan etsimä kirja kertoo karhusta, jolla on ongelmia koulussa; löytyykö kirja luokasta "koulunkäynti", "tunteet" vai "karhut"? Folksonomiaa voi tehokkaasti käyttää siinä tapauksessa, että sen käyttäjä tuntee logiikan, jonka mukaan se rakentuu - kyseisessä sivukirjastossa on vain kaksi työntekijää, ja kahden henkilön onkin yllättävän helppoa ylläpitää intuitiivista folksonomiaa tai kysyä työkaverilta apua epäselvissä tilanteissa. Jos folksonomiaa on ollut rakentamassa satoja tai tuhansia ihmisiä, ei rakentumisen logiikkaa voi kukaan tuntea.

Olen erityisen viehättynyt tähän Jon Bingin sitaattiin: "To ask why we need libraries at all, when there is so much information available elsewhere, is about as sensible as asking if roadmaps are necessary now that there are so very many roads." Tämä sitaatti kiteyttää erinomaisesti Vadénin ja Suorannan ajatuksia kohtaan esittämäni kritiikin. Kirjastoilla, kirjastonhoitajilla, kirjastovirkailijoilla, Boolen logiikalla ja taksonomioilla on hyvin tärkeä rooli tiedon maailmassa, eikä niiden asema ole murenemassa. Nämä voivat elää rinnakkain uudempien villitysten kanssa. --Reetta Kannas (keskustelu) 25. marraskuuta 2014 kello 22.07 (UTC)

Tietoammattilaisen tärkeydestä ja uusista opetustavoista

Reetta nosti esille vastakkainasettelun asiantuntijuuden ja omaehtoisen oppimisen välillä. Itsekään en usko tuohon, että asiantuntijuus ja sen tarve tiedonhankinnassa tai tiedonjärjestelyssä olisi murenemassa folksonomian aseman parantuessa. Hieman ihmetyttää se, että miten voi edes verrata mutu-tuntumalta rakennettuja tietojärjestelmiä ammattimaiseen, kirjastoissa tehtäviin tiedonjärjestelyihin- ja hakuihin. Hieman tuntuu koko kirjastoammattilaisen aliarvioimiselta. Pitää muistaa, että folksonomiat perustuvat nimenomaan ihmisten mutu-tuntumalle. Toiselle selkeästi yhteen liittyvät asiat eivät välttämättä toisen mielestä liity toisiinsa, ihmisillä on eri käsitykset. Mikä toiselle on selkeää voi toiselle ollakin sekasotku. Esimerkiksi henkilökohtaisessa tiedonhallinnassa ihmisillä on hyvin erilaiset tavat säilyttää tietojaan. Kirjastoissa taas kaikki toimii tietyn systeemin lainalaisuuksien mukaan. Asiantuntijoita tarvitaan senkin takia, että tiedon kenttä käy yhä sekavammaksi. Asiantuntija osaa myös esittää oikeat kysymykset, niin kuin keskustelussakin tuli ilmi. Vaikka kaikki osaavat käyttää Googlea, kaikki eivät välttämättä tiedä, millaisia hakuja tulisi esittää tietyn tiedon saamiseksi. Hyvä esimerkki Reetta tuo lastenkirjojen lajittelu kirjastossa!

Toinen asia jota ihmettelen keskustelussa on vastakkainasettelun hakeminen; tuntuu, että monissa Vadenin ja Suorannan keskusteluissa asetetaan perinteinen oppiminen ja wikioppiminen janan vastakkaisiin päihin, ikään kuin ne olisivat vastakohdat. Epäreflektiivinen varmuus liitetään perinteiseen oppimiseen ja reflektiivinen epävarmuus wikioppimiseen. Varmasti myös perinteiseen oppimiseen liittyy wikioppimisen piirteitä ja toisin päin. Itse näkisin ennemmin niin, että nämä kaksi tieto-/oppimiskäsitystä kulkevat rinnakkain. Suorannan ehdotukset opetuksen muutoksesta olivat tosin innostavia. Hän ottaisi opetukseen mukaan myös digitaaliset välineet ja oppikirjat, mutta korostaisi yhdessä tekemistä ja keskustelua. Suoranta ehdotti, että "digitaalinen antaisi sytykkeen ajatusprosesseille". Opettamista pitäisi hänen mielestään viedä pois perinteisestä suuntauksesta, jossa "yksi kertoo miten asiat on ja muut tallentavat sen paperille". Opettajan (kuten ammattimaisen tiedonhakijankin!) rooli olisi nimenomaan esittää oikeita kysymyksiä, jotka virittäisivät ajattelemaan asioita ja oppimaan uutta. En tiedä, mikä meininki nykyään on esimerkiksi peruskouluissa, mutta omalta ajaltani muistan opettajan taululle kirjoittamien muistiinpanojen kopioinnin. Niitä sitten tankattiin ennen koetta. Opetuksessa pitäisi minunkin mielestäni enemmin korostua tekemisen kautta oppiminen ja asioiden syvällisempi ymmärtäminen faktojen luettelun sijaan.--Emilia Naukkarinen (keskustelu) 2. joulukuuta 2014 kello 19.02 (UTC)

Wikipediasta ja evoluutiosta[muokkaa]

Hyviä kommentteja teillä! Itse kommentoin paria videokeskustelun kohtaa. Tuosta Suorannan toteamuksesta, että jotkut opettajat sanovat, että ”älä käytä Wikipediaa”, tuli mieleen yksi sananvaihto viime viikolta. Ihmettelen edelleen joidenkin negatiivista suhtautumista Wikipediaan tiedonhakupaikkana. Tutkimustyöparini nimittäin naurahti sille, että olin katsonut määritelmän opettajamme vinkkaammalle käsitteelle. Googletin käsitteen ja Wikipedian määritelmä tuli heti ensimmäisenä. Mielestäni Wikipediassa on monesti hyvin määritelty asioita. Siellä kun on lähteetkin usein merkitty niin, että pääsee itse arvioimaan ovatko ne luotettavia ja niihin voi sitten viitatakin tehdessään tutkimusta.

Suoranta kommentoi, että emme kohta tarvitse kuin yhtä sormea tai peukaloita. Tästä minulle tuli mieleen ihmisen mahdollisesta tulevaisuuden evolutiivisesta kehityksestä lukemani Helsingin Sanomien artikkeli, jossa siis asiantuntijoilta oli pyydetty ennustus siitä, millaiselta ihminen mahdollisesti tulisi näyttämään. Yksi neurologi kommentoi: ”Kolme pitkää sormea riittäisi mainiosti, koska lähinnä näpyttelemme tietokoneita ja erilaisia kosketusnäyttöjä”. Lisäksi artikkelissa kirjoitetaan: ”useimmat käyttävät näitä laitteita etusormillaan, joten peukalo ja pikkusormi voisivat olla nykyistä lyhyemmät. Sormien nopeus olisi hurja, silmät suuret ja lähinäkö tarkka”. --Katijl (keskustelu) 7. joulukuuta 2014 kello 21.28 (UTC)