SISsit/Keskustelu VII

Reetan ajatuksia Changing Education Paradigms -videosta

Sir Ken Robinson nosti videolla esiin monia hyviä pointteja koulutuksen vanhanaikaisuudesta. Vaikka itse koen hyötyneeni hyvin paljon videolla esitetystä mielivaltaisesta ja valheellisesta kahtiajaosta akateemisiin eli älykkäisiin ja ei-akateemisiin eli tyhmiin ihmisiin, olen aina pitänyt tätä kahtiajakoa hyvin keinotekoisena ja riittämättömänä kuvaamaan ihmisten ominaisuuksia. Olen aina pärjännyt erinomaisesti koulujen standardioiduissa kokeissa, kuten yo-kokeissa, mutta minulla ei ole esimerkiksi minkäänlaista sosiaalista älykkyyttä. Vaikka olen opiskellut informaatiotutkimusta yliopistossa ja tunnen kirjastonhoidon teoriaa, kohtaan asiakaspalvelutilanteissa monia asiakkaita, joita en sosiaalisen tyhmyyteni vuoksi osaa palvella kunnolla. Sen sijaan äitini, jolla on ammattikoulun tason koulutus, pärjää erinomaisesti hoitotyössään kehitysvammaisten lasten parissa, mihin en itse ikinä pystyisi, ja lisäksi äitini on todella luova ja taitava käsitöiden tekijä - onpa hän jopa ollut ehdolla erääseen palkintoon. Akateeminen älykkyys ei missään nimessä ole ainoa asia, jonka mukaan ihmisiä pitäisi jaotella hyviin ja huonoihin. Itse asiassa ihmisiä ei pitäisi jaotella ollenkaan: ei ole olemassa "huonoja" ihmisiä, on vain ihmisiä jotka loistavat erilaisilla älykkyyden ja taidon alueilla.

Myös videolla esitetty idea - josta myös Vadén ja Suoranta mainitsivat Hipit, jupit, jne -videolla - siitä, että koululaitos noudattaa teollisuuden mallia, on mielenkiintoinen huomio, joka kenties osuu osin oikeaankin. Tietysti mielestäni tämän videon suurin ongelma on se, että vaikka videolla esitetään oivaltavasti nykymuotoisen koulutuksen heikkouksia, videolla ei mielestäni esitetä kunnollista vastinetta nykyiselle mallille. Miten esimerkiksi peruskoulu järjestettäisiin, käytännön tasolla, jonkin muun mallin kuin teollisuuden mukaan? Robinson kysyy, miksi kouluissa lapset luokitellaan iän mukaan. Kenties vastaus on, että ikä on suhteellisen tasa-arvoinen (tai pikemminkin mielivaltaisen tasa-arvoinen, koska se ei ota lasten merkittäviä ominaisuuksia huomioon vaan tällaisen epämerkittävän ominaisuuden) tapa saada lapset kouluun alun alkaen. Jos kaikkia kuusivuotiaita ei automaattisesti kutsuta kouluun, miten tiedetään, milloin kukakin on valmis kouluun?

Onko lapsilla aidosti tarvetta monille teollisen koulutusmallin piirteille, kuten erillisille oppiaineille tai vaikkapa erillisille vessoille ja liikuntatunneille? Vai johtuuko se, että minäkin ajattelen, että lapset tarvitsevat tätä, siitä, että olen itsekin niin tiukasti kiinni teollisessa koulutusmallissa? Haluaisin tähän teiltä muilta ryhmäläisiltä kommentteja, koska en itse osaa sanoa, vaikka kysymys on hyvin kiinnostava. Enhän tiedä yhtään mitään lasten kasvattamisesta tai opettamisesta. Onko lapsen välttämätöntä ymmärtää ensin erillisten oppiaineiden ydinasioita erikseen, ennen kuin hän voi luovasti yhdistellä eri oppiaineita ja nähdä niiden välisiä yhteyksiä? Onko jotain perusasioita, jotka on opittava, ennen kuin näitä tietoja voi hyödyntää luovasti ja nähdä laajemmissa konteksteissa? Vai osaisiko lapsi hahmottaa oppiaineiden laajan verkon, sen miten oppiaineet limittyvät, jo oppimisen alusta alkaen? Entä mitä tapahtuisi, jos kouluissa lapsia ei kohdeltaisi tyttöinä ja poikina, vaan vain lapsina tai peräti ihmisinä? Eli jos lapsilla olisi vaikkapa samat WC-tilat ja yhteiset liikuntatunnit. Entä esimerkiksi pukuhuoneet ja suihkussa käynnit? Tämä on omalle ajatusmaailmalleni ongelma. Olen sitä mieltä, että lasta ei saisi "opettaa heteroksi", eli mielestäni esimerkiksi isä tekee väärin, jos hän opettaa poikaansa kiinnittämään huomiota "tyttöjen söpöyteen". Tällöinhän isä tulee opettaneeksi, että heterous on normaalia ja homous poikkeavaa, eli toisin sanoen, että heterous on ensiarvoista ja homous toisarvoista. Siis myös siinä tilanteessa, että isä hyväksyisi poikansa homouden, homous on kuitenkin jotain "muuta", "toiseutta". Kuitenkin, vaikka mielestäni lapsia pitäisi kasvattaa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen nähden neutraalisti, en pidä siitä ajatuksesta, että tytöt ja pojat käyttäisivät samoja pukuhuoneita ja suihkuja. Vai olisiko niin, että jos lapset jo pienestä pitäen oppisivat olemaan luontevasti alasti vastakkaisen sukupuolen kanssa, asia ei edes nousisi ongelmaksi? Mielestäni kuitenkin esimerkiksi yhteiset WC-tilat ja yhteiset liikuntatunnit on helppo nähdä sukupuolten välistä erottelua vähentävinä käytäntöinä. Vai mitä olette mieltä?

Mitä enemmän pohdin tätä asiaa, sitä paremmin huomaan, että teollinen koulutuksen (ja kenties muidenkin elämän alueiden?) malli on juurtunut syvälle käsityksiini, ja vaihtoehtoisten mallien kuvitteleminen ylipäänsä on hyvin hankalaa. On myös todella hankalaa pohtia, olisivatko vaihtoehtoiset mallit vain vaihtoehtoisia malleja vai aitoja parannuksia, siis olisivatko ne samanarvoisia kuin teollinen malli tai sitä huonompia vai sitä parempia. Kuulisin hyvin mielelläni teidän muiden kommentteja tästä asiasta! Mielelläni jatkaisin keskustelua kommenttienne pohjalta. --Reetta Kannas (keskustelu) 26. marraskuuta 2014 kello 16.34 (UTC)

Lisään vielä sen, että käsittääkseni Rudolf Steiner on yrittänyt luoda vähän toisentyyppistä koulua, jossa laajojen kuvioiden kautta päästään yksityiskohtiin eikä toisin päin. Steinerkouluja värittää kuitenkin hyvin vahvasti antroposofia, eikä sen takia steinerkouluja oikein voida pitää vakavasti otettavana vaihtoehtona teolliseella mallilla järjestetyille kouluille. Vai tietääkö joku steinerkouluista enemmän ja osaa sanoa jotain fiksumpaa? --Reetta Kannas (keskustelu) 27. marraskuuta 2014 kello 01.01 (UTC)

Sanna mietteitä:

Tämä oli hyvin kiinnostava video ja aiheeseen ehdottomasti kuuluva. Miksi me opiskelemme, miksi koulujärjestelmä on olemassa? Meidät on kasvatettu tähän malliin ja sisäistämme sen niin hyvin, että on jopa vaikeaa miettiä muita mahdollisuuksia, koulutuksen autuaaksi tekevä paradigma on kuin yhteiskuntamme peruskiviä. Sinänsä videossa oli pikaisesti esitetty paljon näkemyksiä ja tietoja, jotka perustuivat Yhdysvaltain yhteiskuntaan, ne eivät ole suoraan sovellettavissa Suomeen, kuitenkin keskustelu koulutuksesta, sen tavasta ja tarpeesta on. Ensiksi kannattaa pohtia, miksi koulutusta järjestetään. Perusopetuslain toisessa pykälässä tavoite määritetään näin:

”Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.”

Kannattaa huomata ” yhteiskunnan jäsenyyteen”. Tämä peruste on hieman selkeämmin mainittu yliopistolaissa:

”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.”

Siis ” opiskelijoita palvelemaan isänmaata”. Ei koulutusjärjestelmää ylläpidetä sen takia, että ihmiset voisivat kehittää itseään ja saisivat siten hyvän elämän. Koulutusjärjestelmiä ylläpidetään, jotta yhteiskunnalle ja talouselämälle pystytään tuottama parasta materiaali, sellaista mitä se tarvitsee. Teollinen yhteiskunta tarvitsi tehokkaita työläisiä, teollinen vallankumous koulutetumpaa keittämiskykyistä väkeä, mitä jälkiteollinen yhteiskunta tarvitsee? Nykyinen koulutusjärjestelmä ei pystyne tähän vastaamaan ja muutos varmasti on tulossa. Mutta onko muutos vaikka se, että lapset testataan ja vain sopivia koulutetaan, vai, että kaikille luodaan uudenlaiset mahdollisuudet käyttää kykyjään. Sen tulee vielä näkemään, mutta taas olen pessimisti, en usko nykyiseen tasa-arvoisen mallin jatkumiseen.