SMAL/Keskustelu II

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Video wikioppimisesta sai paljon pohdintaa aikaan ryhmässämme. Ajatuksemme ja keskustelumme olivat aika hajanaisia, mutta tässä poimintoja keskustelusta.

Omaehtoinen oppiminen ja ryhmässä tekeminen ovat hienoja ajatuksia, mutta mietimme että ollaanko wikioppimisessa tietynlaisessa kuplassa. Erityisesti jos kaikki ovat samaa ikäluokkaa ja/tai suhteellisen samalla tasolla oppimisessa. Toistuisiko siinä samat virheet koko ajan? Alkaisiko yksi jäsen tai muutamat jäsenet auktoriteetiksi? Tulisiko eriäviä mielipiteitä ja saataisiinko aikaan hyvää keskustelua? Ihmiset ovat läpi historian oppineet vanhemmilta ihmisiltä. Kaikki mitä opimme ja kehitämme nyt nojaa meitä ennen tulleiden ajatuksiin, oppeihin ja kehityksiin. Kukaan ei opi tyhjiössä. Ympärillä on aina muut ihmiset ja sosiaalinen, kulttuurinen ja historiallinen konteksti. Kuinka hyvin wikioppimisessa hahmottaa sen, että oppiminen ei ole historiatonta sekä sen, keneltä oppii?

Pohdimme myös, voiko wikioppimista soveltaa mihin vaan. Voiko sen avulla oppia esimerkiksi kiinnostavasti ja hauskasti englannin sanoja tai kertotaulua? Vai onko asioita, joita on vain päntättävä ja johon wikioppiminen ei sovellu? Voiko oppiminen ylipäätänsä olla aina kiinnostavaa ja hauskaa? Niin sanottujen faktojen tankkaaminen on työlästä, mutta se auttaa hahmottamaan suuria kuvioita ja linkittämään irrallista tietoa yhteen. Teoriaa tarvitaan, koska ilman sitä käytäntö rakennetaan kuin ilmaan. Teoriapohjan rakentaminen ei myöskään tarkoita, että hyväksyy ns. virallisen tiedon kritiikittä.

Videolla mainittiin, että opettajan tehtävänä on kiinnostuksen suuntaaminen ja materiaalin keruu, mutta olimme sitä mieltä että siihen tarvitaan muutakin, etenkin jos puhutaan lapsista. Epäilimme myös sitä, että lapset oppisivat itsestään vain sillä että heille annetaan opetusmateriaali. Jonkun täytyy vähintäänkin ohjata oppimista. Myös vanhempien opiskelijoiden voi olla hankala edetä ilman opettajan ohjausta. Apua voi esimerkiksi tarvita siihen, mistä kannattaa aloittaa ja mikä erityisen tärkeää oppimisen kannalta, mikä on oleellista ja mihin panostaa. Mistä saa sen pohjan josta alkaa kehittämään tietoutta ja jolle rakentaa.

Yritimme myös hahmottaa sitä, miten wikioppiminen käytännössä toimii, sillä meillä ei ole henkilökohtaista kokemusta siitä. Lukupiirin käsitteen kautta tunsimme jotenkin ymmärtävämme, mitä wikioppiminen voi olla. On yhteinen pohja, jota käsitellään ja oppiminen on yhteinen prosessi — kuten lukupiireissä. Mietimme myös, onko wikioppimen sellainen asia, joka pitäisi tuoda kouluihin? Vai onko toimiiko se parhaiten vapaa-ajalla opiskellessa? Olimme loppujen lopuksi sitä mieltä, että wikioppimista ei tulisi irtaannuttaa kaikesta muusta. Korhonen-Vemmelsääri huomautti lisäksi, että motivaatio täytyy löytää myös metodiin, jotta oppiminen sillä tapaa olisi hyödyllistä.