SMAL/Keskustelu IX

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alussa keskustelimme väitteestä jonka mukaan lapset astuvat 100 vuotta ajassa taaksepäin heidän astuessaan kouluun. Onko todella näin? Korhonen-Vemmelsääri huomautti että samaa voisi sanoa esimerkiksi pesäpallomatsin katsomoon astumisesta, vaikka eihän se oikeasti niin mene. Lapset menevät kouluun ja ajattelevat, että koulussa toimitaan näin. Tämä ei tarkoita etteikö koulussa olisi asioita joita voisi ja tulisi korjata, mutta väite on kuitenkin lopulta aika raju.

Toinen asia, johon keskustelumme vietti oli kysymys siitä, pitäisikö harrastukset synkata koulun kanssa? Olimme samoilla linjoilla kuin oppilas, jonka ajatuksia videolla tuotiin esiin: vapaa-ajan harrastuksia ja intohimoja ei välttämättä halua ja tarvitse tuoda kouluun. Harrastukset ovat kivoja, koska ne eivät ole koulua. Lisäksi jotkin harrastukset ja kiinnostukset ovat niin oma juttu, ettei niitä halua tuoda kouluun kaikille jaettavaksi. Lapsilla on erilaisia mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia, ja vapaa-ajalla kehittyneet taidot näkyvät varmaan sitten esimerkiksi hyvänä lukutaitona tai hyvänä tietotekniikkaosaamisena. Miten tällöin käytännössä saadaan samat taidot kaikille? Onko se edes mahdollista?

Tämän jälkeen siirryimme aiheesta kolmanteen eli multitaskaukseen. Tunnistimme sen, miten levotonta ja keskittymätöntä on monien laitteiden auki pitäminen yhtä aikaa ja monia välilehtien auki pitäminen selaimessa. Molemmilla meistä on myös kuitenkin ihan perinteiset kirjat vahvasti käytössä. Olemme molemmat huomanneet, että keskittyminen yhteen asiaan antaa vahvemman lopputuloksen kuin monen asian kerralla hoitaminen. Siinä mielessä koulussa yhteen aineeseen keskittyminen ja asiaan kerrallaan keskittymisen oppiminen on tärkeää. Monen asian kerralla pyörittäminen on loppujen lopuksi hyvin haastavaa oli oppija minkä ikäinen tahansa.

Keskustelimme myös poikien pärjäämisestä koulussa. Aika ajoin mediassa on juttua siitä, miten huonosti pojat nykyään pärjäävät koulumaailmassa. Koulumaailma on alkujaan miesten pojille kehittämä. Tytöt ovat astuneet sisään tähän järjestelmään ja oppineet pärjäämään sen sisällä, systeemissä, jota ei olla kehitetty heitä silmälläpitäen. Siksi ajatukset siitä, että koulujärjestelmä pitäisi muuttaa koska se on "tyttöjä suosiva" ovat aika kummallisia. Puhumattakaan siitä, että aina on ollut heitä jotka pärjäävät koulussa paremmin kuin toiset. Edelleenkin on sekä tyttöjä että poikia jotka ovat hyviä koulussa ja tyttöjä ja poikia jotka on vähemmän hyviä koulussa. Pitäisi ehkä kysyä, miksi nämä tietyt ihmiset, tai tietyt pojat (jos poikiin halutaan keskittyä) eivät pärjää koulussa sen sijaan, että todetaan yleisesti että ’pojat eivät pärjää koulussa’.

Videolla tuli esiin myös jänniä, suhteellisen itsestäänselviä toteamuksia kuten se, että monenlaiset lukutaidot eivät itse asiassa huononna lukutaitoa. Korhonen-Vemmelsääri huomautti, että yllättäväähän olisi jos monilukutaidot huonontaisivat perinteistä lukutaitoa.