Tehtävä3

KANERVAN KOMMENTIT Teksti on hyvää ja etenee sujuvasti olisin luenut hieman enemmänkin. Tässä työssä tekstisuhteet ovat hieman erikoiset. Kappaleita on kolme (alku- keskikohta- loppu) ja kaikki ovat suhteessa toisiinsa hyvin samanpituisia. Ongelma tulee siitä, että varsinaista asiaa onkin liian vähän suhteessa alkuun ja loppuun. Pohdinta on toki hyvä ja kattava, mutta jäin kaipaamaan täytettä keskikohtaan. Pohdinta ei oikein voi olla varsinaista asiaa laajempi kokonaisuus. Lähteitä olette käyttäneet hyvin ja kiinnostava oli vuoden 1985 Masterman lainaus, jossa varoitetaan liiallisesta mediakriittysyydestä. Hauska aikaan sidottu näkemys.

Kriittinen lukutaito

Kriittinen lukutaito on hyvin laaja-alainen käsite.Kriittisen lukutaidon juuret ovat lähtöisin Frankfurtin koulun ja erityisesti Paulo Freiren kriittisestä pedagogiikasta ja teoriasta 1960-luvulta. Freire totesi, että jokaisessa ihmisessä on mahdollisuus inhimillistyä, tulla omaksi itseksi ja esittää perusteltuja näkökulmia. Nämä kaikki liittyvät myös kriittisen lukutaidon sisäistämiseen. Reijo Kupiaisen ja Sara Sintosen teoksessa Medialukutaidot, osallisuus, kasvatus on hieman määritelmää kriittisestä medialukutaidosta, joka luonnehditaan ei yksinomaa henkilökohtaiseksi taidoksi, vaan se on laajempaa ymmärrystä taloudellisista, poliittisista ja ideologisista käytännöistä. Kun käytämme kriittistä medialukutaitoamme, Tulkitsemme samalla sosiaalista todellisuuttamme. Pyrimme sen avulla muuttamaan kulttuurista elämäämme. (Kupiainen&Sintonen 2009, 127.)Leena Rantalan (2007, 147) Rantalan mukaan kriittisiä lukutaitokäytänteitä voidaan tarkastella kolmesta näkökulmasta. Kriittinen tekstien analyysi ja arvioiminen muodostavat ensimmäisen askelman. Toiseksi hän korostaa yhteisöllisyyden merkitystä ja kolmantena tasona hän näkee poliittiset lukutaitokäytännöt, jotka miettivät arvokysymyksiä ja yhteiskunnallista asemaa.(Rantala 2007, 147.)Esa Reunasen ja Auli Harjun kirjassa: “Media Iholla politiikan julkisuus kansanedustajien ja aktivistien kokemana” on haastateltu poliitikkoja ja aktivisteja heidän sosiaalisen median käytöstään.Yleisöltä saamaansa palautetta haastateltavat pitivät tärkeänä, sillä sen perusteella he pyrkivät arvioimaan sitä miten esillä oleviin asioihin yleisön joukossa suhtaudutaan.Palaute tuottaa myös paljon tietoa siitä miten vireillä olevat asiat vaikuttavat ihmisten elämään. (2012, 203) Monilla kirjassa haastatelluista oli myös kokemusta häirinnästä ja uhkailusta. Poliittisesta keskustelusta ei kuitenkaan tule mitään jollei tunteita ja niiden ilmaisuja jossakin määrin sallita.(2012, 204-205)

Kriittinen lukutaito tämän päivän yhteiskunnassa

Vaikka kriittinen lukutaito tämän päivän yhteiskunnassa ja mediakasvatuksessa erityisesti on oltava perustaitoa, niin siitä huolimatta mediakasvatukselta ja median käytöltä ei saa poistaa elämänhalua.LÖysimme vanhasta Len Mastermanin (1980 -luvun mediaguru Englannissa) kirjasta Medioita oppimassa - mediakasvatuksen perusteet varoituksen, minkä mukaan mediaopettajat ovat voimakkaasti kehittämässä oppilaiden kriittistä mediaymmärrystä, jolloin siitä helposti kärsii mediamyönteisyys ja median käytön nautinnollisuus. (Masterman 1985,207-208.) Eräässä verkkoartikkelissa pohdittiin mediaa ja sitä miten sitä pitäisi kriittisesti lukea. Alussa Tikkanen kommentoi että ei enään riitä että osaa vaan lukea vaan täytyy osata lukea kriitisesti tekstiä , jotta niistä voi oppia sen tarpeellisen. Laaja monimediainen lukutaito muodostuu perinteiden lukutaidon pohjalta. Henry A. Giroux ja Peter McLaren (2001, 98-99) edustama kriittinen pedagogiikkan yksi keskeisiä tavoitteita on tarjota opiskelijoille kriittisiä keinoja neuvotteluun ja opiskelijoiden omien kokemustensa ja väheksyttyjen tiedonlajien kriittiseen tulkintaan. Giroux ja McLaren toteavat myös, että kriittinen lukutaito on kiiinnostunut valta intresseistä ja niistä asioista joista valta intressit vaikenevat. Keskeisenä ajatuksena Girux ja McLaren pitävät sitä että kriitinen lukutaito täytyisi olla koulujen opetussuunitelmissa, jotta voitaisiin nähdä miten oppilaat omaksuvat valta median tuottamaa tietoa ja miten opiskelijat sitä soveltavat opiskelussaan. Jotta kriittinen lukutaito olisi tehokasta, sen täytyy tulla osaksi opiskelijoiden konkreettisia elinolosuhteita. ”Lukutaito on kriittistä, mikäli se auttaa lukijaa (mediankäyttäjää) tiedostamaan, miten valtasuhteet, institutionaaliset rakenteet ja representaation mallit muokkaavat hänen mieltään ja ruumistaan pitääkseen hänet voimattomana hiljaisuuden kulttuurin vankina.” (Kotilainen & Tikkanen 2000 ) Kupiaisen ja Sintosen mukaan medialukutaitoa (myös kriittistä medialukutaitoa) ohjaavat seuraavat kysymykset: (1) Kuka tämän viestin on luonut? (2) Mitä tekniikoita on käytetty herättämään mielenkiintoni? (3) Miten eri ihmiset voisivat ymmärtää viestin eri tavoin kuin minä? (4) Mitä elämäntyylejä, arvoja ja näkökulmia viestissä on esitetty tai jätetty esittämättä? (5) Miksi tämä viesti on lähetetty? Kriittinen medialukutaito on ymmärrystä monimutkaisista taloudellisista, poliittisista ja ideologisista käytänteistä, eikä siis pelkästään henkilökohtainen taito.(Kupiainen & Sintonen 2009)

Omia pohdintojamme kriittisestä lukutaidosta tänä päivänä

Aivan varmasti tässä teknisessä ja hektisessä yhteiskunnassa nimenomaan kriittiset lukutaitokäytänteet ovat tärkeitä ja ne tulee ottaa huomioon. Aiemmin tulleetkaan ajatelleeksi kuinka monelta suunnalta niitä voidaan tulkita. Kaikki tärkeitä. Kriittisyys on pohjimmiltaan arvostelua. Kriittisessä lukutaidossa on kyse arvojen ristiriidoista. Tietyn arvomaailman omaava henkilö voi kritisoida toisenlaisen arvomaailman omaavaa tekstiä. Kuka oikeasti voi taata sen ettei lasta siinä heitetä pesuveden mukana pois. Tietty arvomaailma voidaan nähdä kokonaan hyljättävänä valtarakenteena. Kyse tuossa kohdin voikin olla aivan muusta. Kriittinen lukija voi nähdä tekstissä jotain mitä siinä ei todellisuudessa ole. Kriittiseen lukutaitoon näyttää näin sisältyvän myös suuri erehtymisen mahdollisuus. Kriittisyyden korostuksella saattaakin joissain tapauksissa olla aivan päinvastainen vaikutus, kuin mihin alunperin on pyritty. Kriittisyys on hyvin arvosidonnaista.Omat arvot ja asenteet voivat tulkita tekstiä, niin että siihen liitetään oman arvomaailman kautta joitakin merkityksiä, joita alkuperäinen teksti ei ollenkaan sisällä. Toisaalta kriittisyys on meille kaikille ihan luontaista. Mitään ei uskota ilman näkemättä. Kaikkeen uutteen näkemäämme ja kokemaamme suhtaudumme yleensä kriittisellä aseteella. Omat asenteemme ja odotuksemme muovaavat kaiken ympärillä olevan todellisuuden juuri kritiikin avulla omaksi todellisuuden käsityksemme. Emme näkisikään tässä yhteydessä sanaa kriittinen varsinaisesti arvosteluna vaan kenties mieluummin avarakatseisuutena ja avoimuutena erilaisille vaihtoehdoille. Erehtyminen on mahdollisuus oppia ja löytää uusia ratkaisumalleja. “Virheistä” oppiminen ei aina kuitenkaan ole yksilölle helpoin muoto oppia, mutta parempi kai oppia erehdyksen kautta kuin välttää koko oppiminen. Kriittisyyden myös näkisin enemmän mahdollisuutena kuin oppimista rajoittavana tekijän. Vaikka meille suomalaisille se virheistä oppiminen onkin se pahin pelko. Usein tullut vastaan se hirveä tunne kun on tehnyt jotain väärin ja oppinut siitä mutta se itsensä nolaamisen ja häpeän tunne on niin pinttynyt meihin. Kriittisyyteen täytyy kasvaa ja sitä pitää opetella sekä muokata itseään kriittisenä lukijana. Koska kriittisyys liittyy selkeästi omiin arvoihin ja elämänasenteeseen, niin uudenlaisen, erilaisen ja radikaalilta tuntuvan informaation vastaanottaminen on usein haasteellista. Kun rakentavan ja valikoivan kriittisesti käsittelee uutta informaatiota niin yllättää usein itsensä siitä, miten alkaakin ymmärtää uudenlaisen informaation merkityksen ja pystyy näin itse laajentamaan elämän ymmärrystään, vaikka ei itse allekirjoittaisikaan kaikkia uuden informaation rakentajien ajatuksia ja arvoja.

Lähteet:

Kupiainen, R. & Sintonen, S. 2009. Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus. Helsinki: Palmenia. Rantala, L. 2007. Kriittiset lukutaidot mediayhteiskunnassa. Teoksessa Tapio Aittola & Juha Suoranta (toim.) Kriittisen pedagogiikan kysymyksiä. Tampere: Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitos, 137-152. Reunanen, E & Harju, A. 2012. Media iholla. Politiikan julkisuus kansanedustajien ja aktivistien kokemana. Masterman Jan. 1985. Teaching The Media, Käännös 1989. Medioita oppimassa - mediakasvatuksen perusteet. Paino Hakapaino, Helsinki. Kotilainen, S. & Tikkanen, J. 2000. Medialukutaito.