Tehtävä 1

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Opiskelijat tutustuvat Janne Matikaisen tutkimusraporttiin: Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla [1] ja selvittävät millaisena yhteisönä tai joukkona sosiaalisen median sosiaalinen järjestelmä näyttäytyy? sekä Juha Suorannan Kriittinen pedagogiikka ja mediakasvatus – artikkeliin [2] ja pohtivat mitä tarkoitetaan ”mediayhteisöllisyydellä”? Tehtävä suoritettava ajalla 18.4-1.5.


  • Valmis luettavaksi 24.4.
  • Kommentoitu 26.4.
  • Valmis 1.5.

Sosiaalinen media[muokkaa]

Sosiaalisella medialla tarkoitetaan verkkoviestintäympäristöjä, joissa jokaisella käyttäjällä tai käyttäjäryhmällä on mahdollisuus olla aktiivinen viestijä ja sisällöntuottaja tiedon vastaanottajanaolon lisäksi. Sosiaalisessa mediassa viestintä tapahtuu siis monelta monelle, eli perinteisille joukkotiedotusvälineille ominainen viestijän ja vastaanottajan välinen ero puuttuu. [1] Julkaisukynnys sosiaalisissa medioissa on erittäin matala, sisältö leviää viiveettä ja ilman ulkopuolisen tahon suorittamaa etukäteisvalvontaa. Osallistumisesta ei makseta rahallista korvausta. Yleensä sosiaalisen median palvelut toimivat alustoilla, joiden ylläpitäjillä ei ole samanlaista roolia sisällöntuotannon ohjaamisessa kuin perinteisen julkaisutoiminnan vastuuhenkilöillä.[2]

Viime vuosina sekä internetin sekä median kehityksessä toistetuin sana lienee sosiaalinen media. Muutamassa vuodessa suosituimmat sosiaalisen median palvelut, kuten YouTube, Facebook tai Wikipedia, ovat keränneet huiman määrän käyttäjiä. Sosiaaliselle medialle ei ole selkeää määritelmää, mutta karkeasti ottaen käsitteellä viitataan mediasisältöjen tuotannon hajautumiseen. Käytönnössä siis käyttäjät tuottavat sisältöä. Sosiaalisen median toimintamallin voi tiivistää siten, että yleisö tuottaa yhteisöllisesti ja vuorovaikutuksellisesti sisältöä verkkoon ja palvelun tuottajan roolina on lähinnä ylläpitää toimivaa järjestelmää ja infastruktuuria. Sisältö voi olla tuotettua, lainattua, kopioitua, kommentoitua tai esemerkiksi linkkien lähettämistä. (Matikainen 2009, 5.)

Sosiaalista median sosiaalisuutta ei siis voida pitää yksiselitteisesti sosiaalisena tai ei sosiaalisena. On olemassa yksilölähteistä sosiaalisuutta kuin myös yhteisölähteistä sosiaalisuutta. Erilaiset yhteisöt ja ryhmät voivat olla melko väljiä ja ne saattavat muuttua melko nopeasti. Jotta voidaan puhua sosiaalisesta median tuotannosta edellyttää se sopeutumista jonkinlaisiin sääntöihin ja todennäköisesti yhteisen identiteetin tuottamista ja siten yhteisöllistä toimintaa. Tämän kaltainen hajautunut tuotanto saattaa olla hyvinkin yksilölähtöistä, jolloin sen tuottajat eivät ole tekemisissä toistensa kanssa eikä sosiaalista kanssakäymistä juurikaan ole. Tuottajat sitoutuvat jonkin alustan käyttöön ja sen sääntöihin, jolloin kyseessä on sosiaalinen toiminta. (Matikainen 2009, 101.)

Sosiaalinen media on toimiva kokonaisuus silloin, kun sen käyttäjillä on samanlaiset säännöt ja odotukset sosiaalisen median käytön suhteen. Matikainen on omassa teoksessaan nostanut esiin Jussi-Pekka Erkkolan opinnäytetyön määritelmän sosiaalisesta median määritelmästä ja Erkkolan tekemät viisi sosiaalisen median ominaispiirrettä. Ensimmäisenä on tarkasteltu sosiaalisen median eroa perinteiseen mediaan. Näitä erottavia piirteitä ovat sosiaalisen median vuorovaikutteisuus, kaksisuuntaisuus, avoimuus sekä demokraattinen luonne. Toinen sosiaalisen median ominaispiirre liittyy tietokäsityksiin ja erityisesti siihen, että sosiaalinen media kyseenalaistaa kanonisoidut tiedot, kuten tieteellisen tiedon tai uutistiedon muodot. Sosiaalisessa mediassa tieto on pirstaleista ja rakentuu hajanaisesti, ehkä sattumanvaraisestikin. Kolmas sosiaalisen median piirre on teknologiasidonnaisuus, joskin sosiaalinen media ei itsessään ole teknologia, vaan internet-teknologiaan pohjautuva ja sitä hyödyntävää. Neljäs piirre on kollektiivisuus, jota on kuvattu mm. yhteisöllisyyden ja joukkojenn älykkyyden käsitteillä. Lisäksi vertaistoimista ja- tuotanto nähdään ominaisena sosiaaliselle medialle. Sosiaalinen media nähdään siis monin tavoin uutena sosiaalisen kanssakäymisen ja koordinoinnin tapana. Viides sosiaalista mediaa luonnehtiva piirre on kudelmaisuus, jolla tarkoitetaan sosiaalisen median mnimuotoista ja -ulotteista luonnetta ja sitä, että sosiaalisen median osat ovat nivoutuneet toisiinsa monin tavoin. Sosiaalisen median moninaisuus tarkoittaa sitä, että käytännössä voi olla haastavaa osoittaa mikä oikeasti on sosiaalista mediaa ja mikä ei. (Matikainen 2009, 12.)

Sosiaalinen media muistuttaa joukkoliikennettä kuten wikipedia, joka koostuu pyyteettömästä osallistumisesta, tiedon vapaasta kulusta ja vaihdosta, demokratiasta sekä amatöörien ja käyttäjien vallan kasvusta. Sen toimintaan voi kuka tahansa oasallistua, ihmiset eivät tunne toisiaan kuin satunnaisesti, ajatusrakennelma ohjaa joukkoliikenteen toimintaa ja tavoitteita vaikka ideologia välttämättä ei ole selkeä tai kirjattu.(Matikainen 2009, 94.)Sosiaalisen median etuna on se, että kaikilla on mahdollisuus sitä käyttää ja osallistua toimintaan, mutta toisaalta sosiaalinen media myös luo eriarvoisuutta, jos taidot eivät riitä tiedon käsittelyyn.

Verkkoyhteisöt[muokkaa]

Sosiaalinen media edustaa (verkko)yhteisöllisyyttä. Mutta voidaanko verkkoyhteisöjä pitää yhteisöinä? Perinteisten yhteisömääritelmien kannattajat korostavat sitä, että yhteisön olemassaolo vaatii olemista kasvokkain ja kommunikaatiota. Howard Rheingold esittää verkon edistävän uudella tavalla yhteisöllisyyttä. Selkeitä yhteisöllisiä yhteisöjä löytyy paljon verkosta, erityisesti faniuteen liittyviä. Molemmat sekä kasvokkaiset että verkossa olevat yhteisöt perustuvat yhteenkuuluvuuden tunteeseen, eivätkä näin eroaisi perusluonteeltaan toisistaan. (Matikainen 2009, 87-88.)

Rheingold (1993,5) on määrtellyt verkkoyhteisöt seuraavasti: ”Virtuaaliset yhteisöt ovat sosiaalisia ryhmiä, jotka muotoutuvat Internetissä kun riittävä määrä ihmisiä osallistuu julkisiin keskusteluihin riittävän kauan niin, että siihen liittyy riittävä määrä inhimillisiä tunteita, ja muodostavat henkilökohtaisten suhteiden verkon kyberavaruudessa.” (Rheingold 1993, 5.)[3]

Verkkoyhteisön krieeriksi Quentin Jones (1997) on esittänyt: (1) Vuorovaikutuksen määrää: Yhteisö edellyttää jäsenten kesken vietintää ja vuorovaikutusta. (2) Viestijöiden määrää: kaksi ihmistä ei muodosta yhteisöä, vaan yhteisössä on useita viestijöitä. (3)Yhteinen julkinen tila: Verkkoyhteisölä pitää olla yhteinen paikka jossa foorumi voi kokoontua. (4) Yhteenkuuluvuuden tunne: Yhteisön jäsenet kokevat yhteenkuuluvuutta ja olevansa yhteisön jäseniä (Matikainen 2009, 89.)

Willian Dutton (2008, 216) jakaa ihmisten toiminnan ja osallistumisen verkossa kolmeen tasoon. Ensimmäinen taso on jakaminen, jolloin käyttäjät jakavat toisilleen linkkejä tai sisältöjä. Toinen taso on osallistuminen, jolloin kyttäjät tuottavat sisältöä jonkun ryhmän tai yhteisön hyväksi. Kolmannessa tasossa luodaan yhdessä, mikä tarkoittaa yhteistyötä osallistujien kesken.(Dutton 2008, 92.)[4]

Joukot sosiaalisessa mediassa[muokkaa]

Suuret joukot kerääntyvät sosiaalisen median ympärille. Esimerkiksi IRC-Galleria kerää 500 000 suomalaista nuorta käyttäjää ympärilleen ja MySpace 11 miljoonaa. (Matikainen 2009, 90.) Tietyissä olosuhteissa joukojen tuottavuus on merkittävää. Joukkojen määräytyminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Surowiecki (2007) on asettanut joukkojen tehokkaalle toiminnalle neljä ehtoa 1) joukoisa tulee olla erilaisia näkemyksiä, jotta ne voivat johtaa luoviin ratkaisuihin. 2) Jokaisen jäsenen on voitava tuottaa itsenäisesti omat mielipiteensä tai näkemyksensä. 3) Joukon tulee olla hajautettu, jotta se voi johtaa monipuolisiin näkemyksiin. Ja 4)koordinointi, yksittäiset mielipiteet on kyettävä kokoamaan mielekkäällä tavalla. Mikäli nämä ehdot täyttyvät on joukko kykenevä tuottavaan toimintaan, esimerkkinä tällaisesta on Wikipedia. Sen taustalla vaikutttavat yhteiset tavoitteet ja motiivit. (Matikainen 2009, 91-92.)

Joukkojen toimintaan on haettu selitystä sosiaalisen identiteetin teoriasta. Joka tarkoittaa, että identiteettimme rakentuu ryhmäjäsenyyksien kautta, jolloin meidän on helmpompi samaistua joihinkin ryhmiin ja toimimme niiden normien mukaan. Tällä voidaan selittää myös sitä, ettei joukoissa ja ryhmissä toimita täysin kasvottomasti, vaan identiteettiä tuotetaan aktiivisesti ja tietoisesti sosiaalisiin ryhmiin ja luokituksiin samastumisen kautta. (Matikainen 2009, 92.)

Esimerkiksi suomalaisessa nuorisokulttuurissa ei ole enää samanlaisia nuoria yhdistäviä joukkoja kuin muutama vuosikymmen sitten. Koska muorilla on edelleen tarve olla osa tiettyä ryhmää, haetaan sosiaalisen mesian kautta ryhmä, johon voidaan liittyä ja joka voi olla maailman laajuinen. Verkkoyhteisöjen olemassaoloa on kritisoitu, koska esim. Rheingoldin mukaan perinteistä ryhmää ei voida verrata virtuaaliyhteisöön. Rheingold (1993) perustelee väittämänsä sillä, ettei virtuaaliseen yhteisöön kuulu perinteiset vuorovaikutuksen muodot. Kuitenkin virtuaalisissa yhteisössä toimivat toiminnan edellytyksinä ulkoiset syyt, kuten yhteinen kiinnostuksen kohde ja kieli. (Matikainen 2009, 88.)

Nykypäivänä voidaan ihmetellä mikä motivoi ihmisä toimimaan joukkojen mukana, vaikka johtaja puuttuukin? Selityksiä voidaan etsiä esim. sosiaalisen median motivaatiotekijäistä. Voidaan myös ajatella Michel Foucaultin (1980) mukaan vallan toteutuvan ihmisten oman toiminnan kautta. Ihmiset pystyvät toimimaan tietyn alustan kautta (esim. facebook), jolloin ihmiset pysyvät ruodussa ja yhteiskunnallisesti vaarattomina. Tärkeintä on, että alustan käyttäminen on mielenkiintoista ja viihdyttävää, eikä sitä koeta vallankäyttönä.(Matikainen 2009, 93.)

Joukkojen ja rymien tutkiminen on haastavaa. Lähinnä hankaluuksia tuottaa rymien ja joukkojen määrittely. Joukkoja pidetään irrationaalisina ja suunnittelematonta toimintaa pitävänä, jossa ihmiset toimivat kasvottomasti, vastuuttomasti ja heikentyneen kontrollin vallitessa. Ryhmiä taas pidetään toimivina ja tuottavina. Usein joukkojen toimintaa kuvataan verkossa erilaisissa aspekteissa. Toisaalta taas sosiaalisen median kohdalla joukkojen toiminta on jossain määrin suunniteltua, vastuullista ja kontrolloituakin. (Matikainen 2009, 91.)

Matikainen (2009, 29 - 30) on taulukoinut kymmenen maailman suosituinta www-sivua ja kymmenen suomen suosituinta www-sivua. Taulukoista käy ilmi, että maailmanlaajuisesti kymmenestä suosituimmasta sivusta yhdeksän voidaan väljästi ottaen laskea sosiaaliseksi mediaksi. Hieman tiukammin määriteltynä ainakin seitsemän sivua on sosiaalista mediaa. Suomen kohdall suurin osa on sosiaalista mediaa. Näiden tilastojen valossa sosiaalisen median kulutus näyttäytyy suurena. (Matikainen 2009, 29 - 30.)

Blogit[muokkaa]

Blogit ovat sosiaalisen median osa. Blogin määritteleminen on hankalaa, vaikka blogi vakiintunut nimitys onkin. Blogi voidaan määritellä verkkosivuksi tai -sivustoksi, johon tuotetaan ajankohtaista, päivämäärällä varustettua sisältöä. Luonteenomaista blogeille on, että vanhat merkinnät säilyvät muuttumattomina ja luettavissa. Useampia blogeja voi kommentoida ja tyypillinen bloggaaja linkittää ahkerasti myls muille sivuille, erityisesti muille blogeille. Yleisesti voidaan sanoa, että blogeille on tyypillistä dynaamisuus, kronologinen esitystapa sekä esityksen minä-muoto. (Matikainen 2009, 13 - 14.)

Blogit ovat tänä päivänä noussut vaikuttavaan asemaan ja niiden kautta levitetään mahdollisimman ajankohtaista asiaa. Blogien pitäjät keräävät, analysoivat ja tulkitsevat tietoa sekä julkaisevat työnsä tulosta. Blogit ovat se sosiaalisen median alue, jossa sosiaalinen ja perinteinen media kohtaavat. Blogien tärkeyttä korostaa mm. sellainen ajatus, että bloggaamisesta on tullut yrityksille välttämätöntä toimintaa. (Matikainen 2009, 13.)

Heinonen ja Domingo, jotka ovat tutkineet blogeja, ovat löytäneet neljä erilaista blogityyppiä. Tyypittely on mielenkiintoista, koska blogien ajatellaan toimivan epäsystemaattisesti ja harrastuspohjalta. Blogit on jaoteltu kansalaisblogeiksi, yleisöblogeiksi, journalistiblogeiksi ja mediablogiksi. Journalismin kannalta blogit ovat mielenkiintoisia, koska ne voivat haastaa perinteisen journalismin sekä sisältä, että ulkoapäin. Toisaalta ollaan myös keskusteltu siitä voivatko blogit oikeasti haastaa journalismin ja median kaltaisia vakiintuneita instituutioita. (Matikainen 2009, 15.) Ehkä blogit eivät vielä uhkaa perinetistä mediaa, mutta uskon, että ne tuovat esiin asioita ja näkökulmia, joista ei perinteisissä medioissa ole vielä keskusteltu.

Blogien rinnalle on tullut myös miroblogien käsite, jolla tarkoitetaan hyvin lyhyitä blogimerkintöjä. Esimerkkeinä mikrobloggauksesta ovat Twitter ja kotimainen Jaiku. Myös Facebookin lyhyitä seinäkirjoituksia voidaan pitää mikrobloggauksena. (Matikainen 2009, 14.)

Blogien merkitystä on vaikea arvioida ja arviointi riippuu tarkastelu näkökulmasta. Yhteiskunnallisia vaikutuksia arvioitaessa voidaan olettaa, ettei Suomen kaltaisessa korkea elintason maissa yhteiskunnalliset eriarvoisuudet ja epäoikeudenmukaisuudet nouse merkittäviksi aiheiksi blokeissa.(Matikainen 2009, 17.) Kuitenkin Facebookin kaltaisissa yhteisöissä saadaan helposti kymmenien tuhansien ihmisten vetoomuksia ja adresseja aikaiseksi hyvin lyhyessä ajassa ja ne on nostettu esiin myös perinteisissä medioissa. Siksi voisikin olettaa, että mikroblogeilla on jonkinlaisia vaikutuksia.

Blogien erilaisuudesta johtuen on vaikeaa keksiä blogeille muuta yhdistävää tekijää kuin julkiasumuoto tai -alusta (Matikainen 2009, 17). Blogilista.fi-palvelu pitää kattavaa listaa suomalaisista blogeista. Käyttäjät ilmoittavat blogit listalle itse palveluu rekisteröityen. Blogit on järjestetty sisältöjen mukaan 25 eri kanavaan, jonka lisäksi ne on merkitty käyttäjälähtöisillä asiasanoilla. Blogilista sisältää lyhyet kuvaukset blogeista. (Matikainen 2009, 18.)

Mediayhteisöllisyys[muokkaa]

Deweyn mukaan " yhteisö tapahtuu viestinnässä, kommunikaatio rakentaa ja ylläpitää yhteisyyttä, jonka puitteissa ihmisten yhteiselämä käy mahdolliseksi" (Suoranta 1998, 42).

Informaatioteknologia mahdollistaa uusien yhteisöllisyyden muotojen kehittymisen ja uuden kansalaisyhteiskunnan kommunikaatiokanavan muodostumisen. Yhteisöllisyyden kysymys kuuluu tietoyhteiskunnan peruskysymyksiin. Kommunikaatio ei perustu ainoastaan välineiden varaan, koska sosiaalinen todellisuus voi tällöin jäädä tyhjäksi. Globaalin tietoisuuden sisällöllisellä tyhjyydellä tarkoitetaan että perinteiset vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat. Tärkeää olisi kiinnittää huomiota tiedon sisältöön ja laatuun. Demokraattinen näkökulma sisältää ajatuksen siitä, ketä on tiedon omistaja ja mitkä ovat ideologiasuhteet; kuka omistaa median ja informaatioteknologian välineet, mikä on median tehtävä, kuka hyötyy mainonnasta jne. Koulujen verkottaminen ja tietokoneistaminen voi mahdollistaa epätasa-arvoisuuden syntymisen koulumaailmaan, koska opiskelijat lähtevät hyvin erilaisista yhteiskunnallisista asemista. Koulu palvelee niiden tarpeita, joilla informaatiovälineet ovat osa jokapäiväistä elämää. (Suoranta 1998, 41-42.)

Maarit nosti esiin edellisessä kappaleessa median käytön koulukaailmassa ja sen miten se voi eriarvoistaa oppilaiden roolin, koska he tulevat erilaisista lähtökohdista. Kuitenkin teknologia mahdollistaa koulujen keskinäisen tasa-arvon, sillä informaatioteknologian käyttö takaa sen, että oppilailla on mahdollista saada sama tieto huolimatta siitä missä fyysisesti ovat. Dewey onkin väittänyt, että yhteisö tapahtuu viestinnässä: kommunikaatio rakentaa ja ylläpitää yhteisyyttä, jonka puitteissa ihmisten yhteiselämä käy mahdolliseksi. (Suoranta 1998, 41.)

Sosiaalista mediaa voidaan esimerkiksi käyttää hyväksi vanhuksilla yksinäisyyden ehkäisemiseksi. Sosiaalisen median kautta heillä on mahdollisuus "keskustella" muiden kanssa ja tavallaan se voi myös luoda turvaa kun vanhus tuntee, ettei hän ole aivan yksin.

Lähteet[muokkaa]

  1. Dutton, William 2008. The Wisdom of Vollaborative Network Organiszations: Capturing the Value if Networked Individuals.
  2. Foucault, Michel 1980. Tarkkailla ja rangaista. Helsinki: Otava.
  3. Kalliala, Eija & Toikkanen, Tarmo 2009. Sosiaalinen media opetuksessa. Finn Lectura. Viitattu 28.4.2011 http://www.sosiaalinenmediaopetuksessa.fi/
  4. Matikainen Janne 2009. Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. Viitattu 28.4.2011 http://www.valt.helsinki.fi/blogs/crc/sosiaalisen_ja_perinteisen_median_rajalla_raportti.pdf
  5. Rheingold, Howard 1993. The Virtual Vommunity: Homesteading on the Electronic Frontier. Reading, MA. Addison-Wesley.
  6. Sosiaalisen median tekijänoikeuskysymyksistä ensimmäinen opas yrityksille. 2007. Tampereen yliopiston tiedote. Viitattu 28.4.2011 http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalinen_media#cite_note-5
  7. Suoranta, Juha 1998. Kriittinen pedagogiikka ja mediakasvatus. Tiedostotutkimus 21 (1), 41-42. Viitattu 28.4.2011 http://www.uta.fi/kirjasto/nelli/verkkoaineistot/yht/suoranta.pdf
  8. Surowiecki, James 2007. Joukkojen viisaus. Helsinki: Terra Gognita.