Tehtävä 2

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tehtävä 2 Leena Rantalan Kriittiset lukutaidot mediayhteiskunnassa [3] ja Janne Matikaisen tutkimusraporttiin: Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla [4] Janne Matikaisen tutkimusraporttiin: Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla, kappaleeseen 4 , (s.73- 86) Luottamus perinteiseen ja sosiaaliseen mediaan ja pohtivat medialukutaidon suhdetta raportissa esitettyihin tuloksiin Suomalaisten luottamuksesta sosiaaliseen mediaan. Tehtävä suoritettava ajalla 2- 8.5.


3.5. Teksti valmis luettavaksi

5.5. Mennessä kommentit

8.5. Valmis

Medialukutaito[muokkaa]

Medilukutaidolla tarkoitetaan ihmisen kykyä muodostaa henkilökohtaisia merkityksiä erilaisita symboleista kuten verbaalisista ja visuaalisista. Tähän sisältyy myös ihmisen kyky epäillä, valita ja kyseenalaistaa informaatiota. Yksilöllä on taito erilaisten tekstien käyttöön ja arvioimiseen. (Nurminen 2000.)

Kautta historian lukutaito on ollut tärkeä vallankäytön väline. Lukutaito mahdollistaa osallistumisen yhteiskunnallisiin asioihin ja oman äänen kuulumaan saamiseen. Myös mediayhteiskunnassa lukutaitoa voidaan pitää myös vallan ja valtautumisen välineenä. Leu ym. (2004) ovat tiivistäneet kolmeen kohtaan 2000-luvun lukutaitokeskusteluun vaikuttavat yhteiskunnalliset voimat: 1) globaali taloudellinen kilpailu, joka perustuu tehokkaaseen informaation käyttöön ja viestintään, 2) internetin merkityksen kavu viestinnän ja informaation välineenä, 3) internetin ja muiden tekniikoiden käyttö korkean lukutaidon tukemiseksi. (Rantala 2007, 139-140.)

Medialla on merkittävä rooli nykypäivän yhteiskunnassa. Yhteiskunnan muuttuessa, lukutaito ja myös medialukutaito muuttuvat. (Nurminen 2000.) Lukutaidot ovat tarpeen yhteisöä rakentaessa. Lukutaidon avulla osallistutaan yhteiseen keskusteluun ja neuvotteluun. Lukutaitoon sisällytetään uusia merkityksiä, jotka ovat syntyneet uudessa digitaalisessa mediaympäristössä. Dobson ja Willinsky (2007) ovat verranneet digitaalisen lukutaidon kehittymistä teknologian kehitykseen: 1980-luvulla tietokoneet tulivat tavallisten kuluttajien käyttöön, information määrä ja saatavuus lisääntyivät. 1990- luvulla kehittyi internet ja 2000-luvulla sosiaalisen median sovellukset. (Rantala 2007, 141-142.) 1980- luvulla puhuttiin tietokonelukutaidosta, 1990-luvulla verkkolukutaidosta. Nämä käsitteet voidaan sijoittaa suuremman käsitteen alle, jota kutsutaan medialukutaidoksi. (Nurminen 2000.)

Miten sitten opettaa kriittistä medialukutaitoa, koska tiedon määrä on niin valtavaa. Siihen on vaikea kasvattaa, kasvu tapahtuu pikemminkin omassa itsessään. Kasvattajan tehtävänä on luoda lukutaitokäytäntöjä, jotka ovat suotuisia kriittiselle lukutaidolle esim. valitsemalla yhteiskunnallisia tekstejä ja erilaisia näkökulmia.(Rantala 2007, 144, 146.) Lapsille on opettava sääntöjä verkossa toimimiselle ja kriittistä suhtautumista median antamaan informaatioon (Nurminen 2000). Leun ym. (2004) mukaan kriitisyys osana uusia lukutaitoja liittyy kriittisen ajattelun taitoihin, tiedon hankintaan ja sen kriittiseen arviointiin. (Rantala 2007, 144.) On myös tärkeää osata kirjoittaa omat näkökulmansa ja myös tutkia väitteiden taustat (Vainio 2006).

Yhteiskunnan yhtenä tehtävänä on medialukutaidon opettaminen, kuten yllä olevassa kappaleessa todettiin. Kriittisen lukutaidon opettaminen ei koske vain peruskoulua, vaan kaikkea kasvatuksen ja koulutuksen nimissä tapahtuvaa toimintaa (Rantala 2007, 138). Tämän seurauksena tulisi huomioida se, että kriittisen medialukutaidon opetus ei ole nuorten oikeus, vaan siitä tulisi huolehtia myös vanhempien ihmisten kohdalla, joilla ei ole samanlaisia valmiuksia tekniikan käytössä kuin nuorilla. Keskeisenä yhteiskunnallisena kysymyksenä on jo pitkään ollut se miten taata kaikille kansalaisille pääsy uusille informaation lähteille, mahdollisuus itsensä ilmaisuun ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen uusilla välineillä. Sosiaalisen median myötä on haastettu tietoon liittyviä kysymyskiä, esimerkiksi Wikipedian on ajateltu muuttavan ihmisten suhdetta tietoon, kun kenellä tahansa on mahdollista osalllistua yhteisen tiedon rakentamiseen. (Rantala 2007, 142.)

Medialukutaidon katsotaan myös moninaistuneen, sillä digitaalisen mediakulttuurien tekstit ovat yhä useammin multimodaalisia eli ne sisältävät kirjoituksen lisäksi kuvaa tai ääntä. Se tarkoittaa, että median lukutaidossa on hallittava erilaisia lukutaitoja. Kasvatuksessa tuleekin ottaa huomioon monipuolisesti oppijan taidot omaksua erilaista tietoa ja asenteita, sillä mediakriittisyyttä ei voida väkisin opettaa, vaan tiedostamisen prosessi syntyy jokaisessa itsessään. Rantala on tekstissään nostanut esiin, että kriittisiä lukutaitoja opetetaan ja opitaan välitiloissa, jossa tavoitteet ja arjen lukutaidot kohtaavat ja törmäävät. Puhutaan kolmannesta tilasta, jossa kriittiset lukutaidot, uudet tavat puhua maailmasta ja uusi tieto voivat syntyä (Rantala 2007, 143-145.) Nykyisin tiedon prosessointiin tarvitaan kriittisyyttä, sillä tiedon määrä on äärimmäistä ja sen omaksuminen vaatii kykyä poimia suuresta määrästä olennaisimmat.

Suomalaisten luottamus sosiaaliseen mediaan[muokkaa]

Matikainen (Matikainen J. 2009) toteaa tutkimuksessaan useimmissa kyselyissä nousevan esille erityisesti nuorten luottamus sanomalehteä kohtaan. Kyselyyn pitää kuitenkin suhtautua hienoisella varauksella, sillä tutkimuksen tilaaja on sanomalehtien etujärjestö. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että suomalaisten luottamus on korkealla perinteistä mediaa kohtaan. (Matikainen J. 2009.)

Luottamus erilaisia medioita kohtaan, ratkaisee sen mitä mediaa ihmiset tulevat tulevaisuudessa käyttämään. Erilaisilla kyselyillä on kyetty osoittamaan, että suomalaiset pitävät perinteisiä medioita luotettavina. Näitä perinteisiä medioita ovat esimerkiksi erilaiset sanomalehdet, joita suomalaiset pitävät luotettavimpina. Mielenkiintoista kyselyiden pohjalta on, että erilaisten medioiden siirtyessä verkkoon, pitävät ihmiset perinteistä sanomalehteä luotettavampana kuin verkossa luettavaa näköislehteä. Joskin tutkimustietoa tästä on niin vähän ettei tuloksia voida vielä pitää yleistettävinä. (Matikainen 2009, 73-74).

Luottamus[muokkaa]

Luottamuksessa on kyse suhteesta eli luottamuksessa on kyse ihmisten, ryhmien, instituutioiden, tuotteiden, organisaatioiden välisistä suhteista (Marková et al. 2008,9). Tällöin luottamus on myös tilanne- ja kontekstisidonnainen. Verkossa luottamuksen kannalta keskeistä on se, kuinka rehellistä ja täsmällistä tietoa ihmiset jakavat. Luottamus on noussut hyvin ajankohtaiseksi teemaksi (Ilmonen & Jokinen 2002). Syynä tähän ajankohtaisuuteen lienee maailman nopeat muutokset, kuten globalisoituminen, teknologisoituminen, verkottuminen ja entisten rakenteiden nopeat muutokset (Matikainen J. 2009).

Vainio on pohtinut Wikipedian luetettavuutta. Vainion mukaan Descartes määrittelee, että pidämme ehdotonta varmuutta tiedon tärkeimpänä ominaisuutena. Jotta uskomuksemme olisivat tietoa sen tulee perustua varmoihin havaintoihin ja kuvaukset maailmasta oltava sellaisia kuin se meille näyttäytyy. Luulot ja mielipiteet ovat erillään tiedosta. Myös tieto on riippumaton henkilökohtaisista näkemyksistä. (Vainio 2006)

Pohdittaessa sosiaalisen median luotettavuutta on perinteinen media luonteva vertailu kohde, sillä siihen luotetaan vahvasti. Suomalaiset luottavat eniten Yleisradioon, joka on vanhin sähköinen uutiskanava Suomessa, ja mikä on saanut jonkinlaisen ”virallisen” uutisvälityksen maineen. Luottamuksen tyyppejä on luokiteltu eri tavoin. Ilmonen ja Jokinen (2002) ovat jakaneet mediaan kohdistuvan luottamuksen neljään eri tyyppiin; välitön ja henkilökohtainen luottamus on kyseenalaistamatonta ja se otetaan annettuna riippumatta siitä, onko se ansaittua. Tämän tyyppinen luottanus kuuluu läheisiin ihmissuhteisiin. Toinen tyyppi on luottavaisuus, joka on annettua luottanusta, mutta välillistä ja persoonatonta. Kolmantena voidaan puhua luottamusketjusta, joka tarkoittaa johonkin luotetaan siksi, että kuuluu verkostoon. Neljättä tyyppiä kuvataan ns. humanistiseksi luottamukseksi, jossa luotamme ihmisiin joita emme tunne, koska oletamme heillä olevan samoja ominaisuuksia kuin meillä. Tämän tyyppinen luottamus voi olla hyvin tilannekohtaista (Matikainen 2009, 76.) Sosiaalisen median kohdalla luottamus lienee useimmiten ansaittua. Perinteisen median kohdalla luottamuksessa on kyse epäpersoonallisesta ja välillisestä luottamuksesta. Sosiaalisessa mediassa kyse saattaa olla erityyppisestä luottamuksesta, sillä kyse on enemmän persoonallisesta luottamuksesta, ja asettuu henkilökohtaisen vuorovaikutuksen tasoon. (Matikainen J. 2009.) Jolloin jokaisen pitää ansaita luottamus. Luottamuksen luonne on erilainen perinteisen ja sosiaalisen median kohdalla. (Matikainen 2009, 75-77.)

Daryl Koehn (2003) erottaa neljä erilaista luottamuksen tyyppiä. Tavoitepohjainen luottamus tarkoittaa luottamusta, joka perustuu osapuolten samoille päämäärille, mutta on siitä johtuen kapea-alaista. Laskelmoiva luottamus on sellaista, jossa luottamuksesta käydään kauppaa ja vertaillaan molempien osapuolien panostusta luottamukselliseen suhteeseen, tämä suhde perustuu pitkälti myös neuvotteluun. Tietopohjainen luottamus perustuu osapuolien tuntemiseen ja tietämiseen. Luottamus perustuu tunteisiin ja ystävyyteen, tällaista luottamusta edustaa mediassa blogit ja verkkoyhteisöt. Kunnioitukseen perustuva luottamus on tasoista syvin ja se perustuu kyseenalaistamattomaan kunnioitukseen ja dialogiin. (Matikainen 2009, 76.)

Tutkimustuloksia sosiaalisen median luotettavuudesta[muokkaa]

Tutkimuksessa todetaan luottamuksen olevan kaikissa ikäryhmissä perinteistä mediaa kohtaan vahvinta ja vastaavasti yhteisöpalveluihin heikointa. Jakamispalvelut (Twitter, Wikipedia) sekä iltapäivälehtien vastaajat näkevät, ikäryhmän juuri vaikuttamatta, olevan hieman alhaisempaa kuin perinteisen median. Galleria, Facebook, YouTuben luottamuksen katsottiin olevan kaikkein heikointa. Tutkimuksessa todetaan että kiinnostavan lisäpiirteen tuo se, että luottamus sosiaalisen median palveluita kohtaan pysyy samana iän myötä ja osin jopa kasvaa. Tutkimus ei löydä tälle selvää syytä. (Matikainen J. 2009)

Tutkimuksissa on noussut esiin blogien luotettavuus ja se kykenevätkö ne haastamaan perinteisen median verkkosivujen uutisoinnin. Tulokset ovat olleet ristiriitaisia, koska toiset tutkijat ovat saaneet tuloksen, jossa blogien tiedon synällisyyteen uskotaan, mutta tietoa ei pidetä välttämättä oikeudellisina. Blogeja, joita itse seurattiin pidettiin luotettavampina kuin niitä, joihin ei oltu tutustuttu. Kaikki tutkimukset tulivat kuitenkin siihen tulokseen, että jos kyseessä on blogin uskottavuus ja oikeudellisuus, se on todennäköisesti heikompi kuin perinteistä mediaa koskeva luottamus. (Matikainen 2009, 77-78.)

Pohdintaa[muokkaa]

Luottamusta näyttävät herättävän perinteinen media sekä sisältö. Perinteisiin medioihin luotettiin uutislähteenä ja niitä pidettiin yleisemminkin luotettavuuden takeena. Luottamus ei kuitenkaan ole selviö, sillä epäilevyys nousi iän myötä ja sisältöä pidettiin tärkeänä luottamuksen kannalta. Perinteisen median luottamus nojaa sisältöön, ei niinkään muiden käyttäjien suosituksiin tai lukijoiden lähettämiin valokuviin. (Matikainen J. 2009)

Kyselyn tuloksista ilmenee eri ikäryhmien luottamus eri uutislähteisiin, josta luottamus perinteiseen mediaan on vahvinta jokaisessa ikäluokassa ja jakamispalveluihin heikointa. Yllättävänä voidaan pitää, että nuoret luottivat eniten perinteiseen mediaan ja vähiten vanhimmat. Ja luottamus yhteisöpalveluihin nuosi nuorten ja vanhojen kohdalla mutta laski keski-ikäisten kohdalla. Nämä olivat yllättäviä tutkimusten tuloksia, sillä olisi voinut ajatella että vanhimmat luottavat eniten perinteiseen mediaan, sillä harvemmilla vanhuksilla on käytössään tietokonetta saati internettiä. Joka on tosiaan nykypäivänä yleistymässä. Sosiaalisen median luotettavuuteen saattaa vaikuttaa kyselyyn vastanneiden kokemukset sosiaalisesta mediasta, jolloin nuorilla sekä vanhemmilla ihmisillä saattaa olla enemmän positiivisia kokemuksia sosiaalisesta mediasta. Sosiaalisen median kohteena on 2000-luvulla heränneet myös kysymykset siitä, miten taata kaikille kansalaisille mahdollisuus päästä uusiin informaation lähteisiin, mahdollisuus itsensä ilmaisuun ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen uusilla välineillä. (Matikainen 2009, 82-84; Rantala 2007, 142.)

Kyselyssä selvitettiin myös sitä mikä on luottamus verkkosisältöihin. Jossa suurimmaksi luottamuksen osatekijäksi osoittautuu perinteistä mediaa kohtaan osoitettu luottamuksen tae. Seuraavaksi tärkein tekijä on sisältö, myös epäilevyys on kohtalaisen suuressa roolissa. Luottamus on verkkosisällöissäkin merkittävässä roolissa. Ihmiset kokevat tärkeänä saada luotettavaa tietoa luotettavalta taholta, tällöin juuri perinteisen median olemassa olo vahvistuuu. Perinteisiä medioita pidettiin merkittävänä uutislähteenä ja niitä pidettiin yleisemminkin luottettavuuden takeena. Kiinnostavaa oli myös huomata, että epäilevyys nuosi iän myötä, jolloin voidaan ajatella myös medialukutaidon kehittyneen kasvamisen ja tiedon lisääntymisen myötä. Tärkeää medialukutaidoissa on kiinnittää huomiota myös kriittiseen suhtautumiseen erilaisia medioita kohtaan. Kriittisyyttä on vaikea opettaa vaan siihen opitaan itsestään kun tiedostamisen prosessi syntyy. (Matikainen 2009, 86; Rantala 2007, 144.)

Tänä päivänä mikään median muoto ei voi tuudittautua ansaittuun luottamukseen, sillä uusia tiedon lähteitä syntyy koko ajan. Perinteinen media on edelleen tärkeässä asemassa tiedon oikeudellisena tuottajana, mutta uudet median muodot, kuten blogit saavuttavat paljon lukijoita ja herättävät mielipiteitä. Median tulee säilyttää monipuolisuutensa myös siksi, että vanhemmat ikäryhmät eivät välttämättä osaa hyödyntää verkkoympäristöä, eivätkä siitä syystä tavoita sitä tietoa mitä blogeissa ja sosiaalisissa yhteisöissä on. Voisikin olettaa, että eri medioiden uskottavuus ja luottamuksellisuus perustuu monipuolisuuteen ja siihen, että ne täydentävät toisiaan.

Lähteet[muokkaa]

Matikainen J. 2009. Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. Viestinnän tutkimuskeskus CRC, Helsingin yliopisto. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 3/2009. [1]

Immonen, K. & Jokinen, K. 2002. Luottamus modernissa maailmassa. Jyväskylä: Sophi.

Marková, I.& Gillespie, A. 2008. Trust and Distrust in Society. In Marková, I.& Gillespie, A. (eds.) Trust &Distrust. Sociocultural Perspectives. Information Age: United States of America.

Nurminen, O. 2000. Medialukutaidon uudet ulottuvuudet. Opetushallitus. Mediakasvatuskeskus. http://www.edu.helsinki.fi/media/trio/loppuraportti/nurminen.pdf

Rantala, Leena (2007) Kriittiset lukutaidot mediayhteiskunnassa. Teoksessa: Aittola, Tapio & Eskola, Jari & Suoranta, Juha (2007) (toim.) Kriittisen pedagogiikan kysymyksiä. Tampere: Yliopistopaino OY.

Vainio, N. 2006. Muuttaako Wikipedia käsitystämme tiedon luonteesta? http://www.virtuaaliyliopisto.fi/vy_etusivu_fin/nakokulma_0606_fin.ht...