Tehtävä 3

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tehtävä 3 Juha Suorannan artikkeli Wikioppiminen ja radikaali tasa-arvo [5] Pohtikaa Klafkin portaiden ja toisaalta Rhizome- sävellyksen nuottikuvan avulla koulujärjestelmää ja ajattelun vapauden suhdetta toisiinsa. Kirjoittakaa vapaasti ja lennokkaasti. Tehtävä suoritettava ajalla 9- 15.5.




10.5. Valmis luettavaksi

12.5. kommentoitu

15.5. valmis



Johdanto[muokkaa]

Tehtävän tarkoituksena on tarkastella koulutusjärjestelmää ja ajattelun vapauden suhdetta toisiinsa Klafkin portaiden ja Rhizomen -sävellyksen nuottikuvan pohjalta. Tarkastelun kohteena on Wikimaailman luomat oppimismahdollisuudet ja poliittisesti säädelty, opetussuunnitelmaan pohjautuva muodollinen koulutusjärjestelmä. Weilin (2007) mukaan nykyaikaista opetusta kutsutaan massojen opetukseksi, jolla pyritään niin sanottuun yleistajuistamiseen eli sullotaan jäännös oppia toivovien päähän. Wikimaailma on tuonut oppimiseen uuden näkökulman. Siinä on kysymys uusien lukutaitojen omaksumisesta ja oppimisesta. (Suoranta 2009, 1,6.) Uudet lukutaidot koostuvat enemmän osallistumisesta, yhteistyöstä ja ovat vähemmän asiantuntijakeskeisiä (Suoranta 2007, 122). Hewlet (2007, 99) on todennut ihmisten olevan poliittisia olentoja, koska he ovat lukutaitoisia. Sanojen merkityksillä pystytään riitelemään ja kamppailemaan vallankäyttäjien, siis niiden, jotka määrittelevät sanoille tarkoituksia sekä vallattomien välillä.

Kriittinen pedagogiikka pitää sisällään erilaisia käsitteellisiä lähestymistapoja ja teoreettisia näkökulmia, joita yhdistää kriittinen tiedonintressi ja toivon näkökulmasta löytyvän muutoksen mahdollisuuden etsintä oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta. Viime vuosien keskeisiksi tutkimuskysymyksiksi ovat nousseet erilaiset sukupuoleen, etnisyyteen, yhteiskuntaluokkiin ja globaalisuuteen liittyvien kysymyksien lisäksi kansalaisuutta ja sekä julkista kasvatus- ja koulutusjärjestelmää koskevat teemat: Miten Suomessa käytössä olevat julkiset kasvatus- ja koulutusjärjestelmät poikkeavat yksityisten koulujen koulutusjärjestelmistä kuten steiner-koulujen tai yksityisten seurakunnan koulujen koulutusjärjestelmistä ja miten opetussuunnitelmat eroavat toisistaan julkisen ja yksityisten koulujen välillä? (Aittola ym. 2007, 5-6.)

Järjestelmäkoulutus[muokkaa]

Valtiollinen koulutus on suljettu järjestelmä. Klafkin (2004) esittää suljetun koulutusjärjestelmän "totaalisuutta" koulutusjärjestelmän hierarkisilla portailla. Oleellista portaissa on koulutusjärjestelmän moniportaiset tikkaat ja hierarkia, joka läpäisee yleisen globaalisen koulutuspolitiikan aina yksittäiseen oppilaaseen asti. Portaissa on koulutusjärjestelmän poliittisesti ohjattujen säätelymekanismien lisäksi koko joukko oppimiseen ja opettamiseen vaikuttavia sidosryhmiä: poliittiset puolueet, elinkeinoelämä, kirkko, opettajien ammattijärjestö, vanhempainyhdistykset jne. Huomioitavaa portaissa on nimenomaisesti portaisuus, jolla oppimista säädellään poliittisesti ja hegemonisesti. Järjestelmäkoulutus lähtee yleensä siitä olettamuksesta, että joku tietää aina ennalta sen, mitä jonkun toisen pitää tietää ja mitä mikäkin asia tarkoittaa. Suljettu järjeselmä on itsessään ongelma inhimillisen toiminnan ja demokraattisen elämän kannalta; se ei itsessään sisällä vaihtoehtoisia tapoja oppia, ei liioin yhteisoppimisen mahdollisuuksia. (Suoranta 2009, 1-3.) Järjestelmäkoulutus on saanut vankan jalansijan, jota on vaikeaa muuttaa, mutta tulevaisuudessa ollaan tilanteessa, jossa erilainen oppimininen on mahdollisuus. Tietoa tulee joka paikasta ja sitä on kaikkialla, joten ei voida olettaa, että opettaja edelleen tietää kaiken. Järjestelmäkoulutus tulee todennäköisesti pohjautumaaan edelleen hierarkiseen järjestelmään, mutta uskon, että erilaisia tapoja opettaa ja oppia huomioidaan paremmin, kun opettajat tutustuvat erilaisiin oppimisympäristöihin.

Koulutusjärjestelmä perustuu opetussuunnitelmaan, jota opettajat pykivät noudattamaan mahdollisimman tarkasti. Opettajan voidaan katsoa olevan sekä vallankäyttäjä ja vallankäytön kohde. Opettajien ja oppilaiden välisessä vuorovaikutuksessa näkyy yhteiskunnalliset, että institutionaaliset valtasuhteet kuten erilaiset normit, toimintaohjeet ja käyttäytymissäännöt. Nämä erilaiset valtasuhteet tulee jokaisen kasvattajan ja kasvatettavan tiedostaa, jotta pystyttäisiin estämään yhteiskuntamme jäsenten vajoamisen hierarkiseen ja yhdenmukaistamisen yhteiskuntaan. (Suoranta 2009, 2-3.) Edellä kuvattu toteamus on osittain ristiriitainen, koska toisaalta opetus pohjautuu hierarkiseen järjestelmään mikä pohjautuu opetussuunnitelmaan, mutta toisaalta opetukselta kaivataan vuorovaikutuksellisuutta, niin että yksilöllisyydelle ja tasa-arvoisuudelle jää tilaa. Miten koulumaailma pystyy vastaamaan erilaisiin tarpeisiin jää nähtäväksi, sillä normien ja vanhojen toimintaohjeiden ja käyttäytymissääntöjen muuttaminen vie aikaa. Koulutuksessa on lähdetty kuitenkin siirtymään enemmän itseopiskeluun, ryhmätöihin sekä tiedon itsenäiseen etsimiseen, jopa muille (opettajillekin) uuden tiedon antamiseen. Erilaisia koulumuotoja on valittavissa kuten Montesori ja Steiner, jotka mahdollistavat paremmin Wikityylisen oppimisen lapsuusiästä lähtien. Eri pedagogista tyyliä toteuttavat koulumuodot etenevät myös tietyn suuntauksen mukaisesti, määrätyntyylisiä menetelmiä käyttäen ja kuitenkin tiettyä hierarkiaakin toteuttaen. Sanojen merkitykset ovat määrittyneet ja historia sekä arkielämä määrittävät ajatuksia.

Wikimaailma[muokkaa]

Koulun ulkopuolella vallitsee toisenlaisen oppimisen ideologinen järjestys kuin sen sisäpuolella. Arjessa opitaan yleensä tekemällä sitä ja osallistumalla siihen, mikä on tarpeellista. Arkipäivässä opitaan itse (itseoppineet) ja muilta (vertaisoppiminen). Yksi tällainen arkipäiväisen oppimisen alue on syntynyt internettiin. Suoranta (2009, 3) kutsuu tätä kasvun ja kasvatuksen aluetta wikimaailmaksi, joka on internetin ja vapaiden ohjelmistojen mahdollistama, ennakoimaton, tavallisten ihmisten jakama ja heidän yhteistyönään syntynyt ja luotu maailma. Wikimaailman ehkä tärkein tähän mennessä syntynyt esimerkki on Wikipedia, vapaa tietosanakirja. Wikimaailman tavoitteena on vapauttaa ajatteluun ja toimintaan. Wikipedian tavoitteeksi onkin asetettu kaiken inhimillisen tiedon oleminen vapaana kaikille wikimaailman ideologisina ihanteina, joiden toteutuminen ei tietenkään ole itsestään selvää. Wikimaailman kehittämisessä ja wikioppimisessa on kysymys myös niin sanottujen uusien lukutaitojen opettamisesta ja omaksumisesta. (Suoranta 2009, 3-6.) Vaikka Wikimaailman sanotaan olevan kaikille avoin, niin se kuitenkin rajaa ulkopuolelle ihmiset, joilla ei ole lukutaitoa. Wikimaailma vaatii kriittisyttä ja valikoimista, niin että pohjattomasta tiedosta kykenee nostamaan esiin olennaisen. Wikimaailmassa yksi tärkeä oppi on olennaisten poimimisen kyky ja taito havainnoida asioista merkityksellisin.

Suoranta (2009) luonnehtii wikioppimista Sylvano Bussotin Rhizomen sävellyksen nuottikuvalla, jossa sävellyksen rakennetta kuvataan rihmastona. Nuottiviivastot syntyvät ja elävät orgaanisesti. Kun taas muodollinen koulutusjärjestelmä esitettään Klafkin portaiden mukaan hierarkisena. (Suoranta 2009, 2,4.) Tämä kuvaa hyvin wikimaailman ajatusten vapautta ja koulujärjestelmän tiukkaa ohjeisiin ja sääntöihin noudattavaa mallia. Rhizomen nuottikuvaus ja Klafkin portaikko edustavat mielenkiintoisella tavalla oppimisen vastakkain asettelua. Vastakkain asettelu on ehkä paikallaan siinä, kun halutaan herättää keskustelua opetuksen oikeellisuudesta, mutta toisaalta se on haaste, sillä näiden kahden maailman yhdistäminen vaatii myös opettajilta uusien taitojen opettelua. Opettajien tulisikin laajentaa opetusta koskemaan wikioppimista, wikilukutaitoa ja wikikirjoittamista. Wikimailmaa voivat kehittää ihmiset ympäri maailman. Kieliä on useita ja tietoa paljon. Toteutuuko tasa-arvo kun kieliä on niin monia? Emme ymmärrä kuin omaa kieltämme ja se rajoittaa maailmanlaajuisen ymmärtämisen. Emme myöskään ymmärrä kulttuurien tuomaa eroa josta ajatukset kumpuavat. Mutta toisaalta wikimaailma voi lisätä yhteistyötä eri ihmisten välillä ja eri kuttuurien tuntemusta.

Wikimaailman ja muodollisen koulutusjärjestelmän erot[muokkaa]

Wikioppiminen tarkoittaa informaalia tai arkipäiväoppimista, jossa olennaista on oman kiinnostuksen pohjalta lähtevä halu tai käytännön tarve oppimiseen. Järjestelmäkoulutus pohjautuu taas ennelta laadittuihin oppimistavoitteisiin, arviointeihin ja tutkintoihin. Wikimaailmassa tapahtuvaa oppimista ei ole suunniteltu opetussuunnitelmien avulla kuten järjestelmäkoulutuksessa, vaan se on avointa ja järjestyksestä riippumatonta. Wikimaailmassa oppiminen perustuu täysin vapaaehtoisuuteen, mutta järjestelmäkoulutuksssa oppivelvollisuus säätelee ja määrää oppimista ja opettamista. Wikimaailmassa tarvitaan ainostaan luku- ja kirjoitustaitoa sekä välttävää tietokoneen käyttötaitoa. Wikioppimmista luonnehtii vertaisoppiminen eli oppiminen tapahtuu toiselta toiselle, eikä tavoitteena ole tutkinto vaan oman tietämyksen lisääminen. Järjestelmäkoulutuksessa taas oppiminen on yleensä opettajajohtoista ja identiteetti ja tieto määrytyy opettajalta oppilaalle, ylhäältä alas. Wikioppimisessa tulee muistaa kriittinen katsantokanta internetin lähteisiin, esim. wikipedia ei lupaa luotettavuutta vaan vapaan tietosanakirjan. Wikioppimisessa korostuvat myös yhdessä tekemisen ja luomisen taidot, ajatus siitä että yhdessä saavutetaan paremmat tulokset kuin yksin. Järjestelmäkoulutuksessa taas oppilaat keskittyvat opettajan kuuntelemiseen, muistiinpanojen tekemiseen ja oppikirjojen lukemiseen. Wikioppimisessa hyödynnetään tavallisten kansalaisten älykkyydet ja yhdistetään niistä kaikille avoin oppimisen mahdollisuus. Wikioppiminen perustuu aina ongelma-/ilmiölähtöisyyteen, oppiminen tapahtuu oman kiinnostuksen pohjalta. Kouluoppimisessa tiedot taas ovat jaettu eri oppiaineisiin, eikä niillä ole välttämättä yhteyttä toisiinsa. (Suoranta 2009, 4-5,8.) Lapset on opetettava lukemaan ja kirjoittamaan, jotta Wiki oppiminen on mahdollista. Lisäksi lapsi / nuori tarvitsee yleissivistystä ymmärtääkseen ja oppiakseen kyseenalaistamaan asioita. Jos katsotaan kouluttamattomiin, lukutaidottomiin maihin tai kulttuureihin, herää kysymys, osaavatko he kyseenalaistaa uskomuksia ja väittämiä? Jonkinlaista yleisoppia siis tarvitaan, mutta miten sen oppiminen tapahtuu onkin jo toinen asia.

Oppimisen tasa-arvo[muokkaa]

Tasa-arvoa voidaan pitään kasvatuksen ja oppimisen lähtökohtana, ei tavoitteena. Filosofi Ranciéren radikaalin tasa-arvon mukaan kaikki ovat tasa-arvoisia yhteiskunnalliseen asemaan, sukupuoleen, etniseen taustaan, ikään tms. katsomatta. Tämä merkitsee kasvatuksellisesti sitä, että kaikilla on mahdollisuus oppimiseen niin tahtoessaan. Mediakasvatuksessa painotetaan yhdessä tekemistä ja osallistetaan toimintaan kyseenalaistamalla tiedon siirtomalli. Ranciéren "osallisuuden pedagogiikan" lähtökohtana on kaikkien tasavertaisuus asiantuntijoina, jotka jakaen tietojaan ja taitojaan antavat älynsä ja ajttelunsa yhteiseen käyttöön. Tässä ajattelumallissa kenenkään ei tarvitse olla tietäjä/kasvattaja "kaikki tietävä" vaan ajatuksena on, että tietoisuutta laajennetaan ja kykyjä kehitetään yhdessä. (Suoranta 2009, 7-8.) Tätä tekniikkaa olemmme höydyntäneet myös tällä opintojaksolla. Tehtävämme on ryhmässä tutustua annettuihin aineistoihin, jonka jälkeen vastaamme ryhmässä siihen esitettyihin kysymyksiin. Laajennamme yhdessä tietoisuuttamme saadusta aiheesta.

Radikaali tasa-arvo ja mahdollisuuksien tasa-arvo toimivat eri äänilajissa. Radikaalissa tasa-arvossa esitetty vaatimus tarkoittaa jokaisen oikeutta olla ja oppia, mitä tahtoo. Kukaa ei voi tarjota tätä mahdollisuutta toiselle, sillä radikaalin tasa-arvon logiikka ylittää mahdollisuuksien tasa-arvon logiikan: kysymys on mahdollisuuden sijasta jokaisella olemassa olevan älyn käyttämisestä ja toteuttamisesta oppimisen halun avulla. (Suoranta 2009, 9.) Rancieren (1995) mukaan nykyaikainen järjestelmäkoulutus ohjataan ylhäältä ja se kiinnittyy valtion asettamiin päämääriin eikä näin täytä radikaalin tasa-arvon kriteereitä (Suoranta 2007, 121). Mutta toisaalta, opetussuunnitelmat mahdollistavat sen, että jokainen oppilas saa saman opetuksen paikkakunnasta huolimatta ja tämä mielestäni mahdollistaa oppilaiden tasa-arvoa.

Pohdinta[muokkaa]

Jos ajatellaan nykyisen koulujärjestelmän oppilaiden vapaata ajattelua ja asioiden kyseenalaistamisen mahdollisuutta, ovat ne mielestäni vielä aika vähäiset. Hyvät oppilaat ovat koulujärjestelmämme mukaan kilttejä ja kuuliaisia, eivätkä sano opettajalle vastaan. Omat mielipiteensä esittävät oppilaat, jotka ovat opettajan kanssa eri mieltä, monesti leimataan hankaliksi. Oppilaiden käytösarvosanojen kriteerit peruskoulussa ovat nykyään ankarat ja ne suosivat hiljaisia ja kilttejä oppilaita. Kiitettävä arvosana käytöksessä vaatii sellaista käytöstä, johon edes aikuinen ei yllä. Jo päiväkodista lähtien lapset pyritään yhdenmukaistamaan samaan muottiin. "Normaalit lapset" ovat sosiaalisia, ulospäinsuuntautuneita, pitävät esiintymisestä ja ovat ketteriä. Ne lapset, jotka ovat hiljaisia ja kömpelöitä eivät sovi normi lapsen muottiin. Mitä tämä kertoo yhteiskunnastamme? Pitäisikö yhteiskuntamme ennemmin korostaa lasten ja oppilaiden persoonallisiä piirteitä, ja pitää sitä rikkautena että olemme erilaisia. Nykyään opettajien koulutuksessa korostetaankin sitä, että huomioitaisiin yhä enemmän oppilaiden erilaiset persoonalliset piirteet. Antikainen (2007) tutkimuksessaan mainitseekin, että muodollisen koulutusjärjestelmän ongelmaksi saattaakin muodostua se, että se tarjoaa liian jäykkää ja yksiulotteista identiteettiä.

Wikimaailman voidaan katsoa laajentavan oppilaiden maailmaa ja lisäävän tietämystä. Tieto on helposti saatavilla. Monessa asiassa voi oppilailla olla laajempi tietämys aiheesta, kuin itse opettajalla. Joustava ja viisas opettaja osaa hyödyntää oppilaidensa tietämystä. Koulussa mielestäni aika vähän vielä hyödynnetään wikimaailmaa tiedon lähteenä. Oppilaat kotonaan ehkä käyttävät tiedon haussa enemmän juuri wikipediaa kuin tietosanakirjaa, ehkä juuri sen helppouden ja nopeuden tähden. Mielestäni erityisesti ala-asteella olen havainnut että tietokonetuntejakin on melko vähän, mutta tiedonhakua on tunneilla harjoiteltu. Mutta miten mahtaa olla kriittisen ajattelun eli tiedon kyseenalaistamisen opettaminen oppilaille? Aikuisopiskelijoilta tänä pävänä vaaditaan paljon itsenäistä opiskelua, sillä lähiopetusta ammatillisella puolella on vähän ja opetussuunnitelma perustuu etätyöskentelylle. Wikimaailman kaltaisen opiskelun käyttö on useille opiskelijoille vierasta, sillä he ovat opiskelleet aiemmin perinteisessä koulujärjestelmässä. Aikuisopiskelijoiden yksi suuri haaste opiskelun alkuvaiheessa on uuden oppimistavan omaksuminen ja tietokonetaitojen opiskelu.

Wikimaailma tarjoaa rajattomasti mahdollisuuksia joita hyödyntämällä lisättäisiin myös koulujärjestelmän kiinnostavuutta. Teknologian kehittyminen on tuonut mukanaan monia uudistuksia sekä haasteita. Useimmat lapset/nuoret kiinnostuvat jo varsin varhain tietokoneista ja erilaisista pelikonsoleista. Tietokoneiden käytön opettamisen lisäksi on syytä opettaa turvallista käyttäymistä wikimaailmassa sekä tietoteknologian terveellistä käyttöä. Näin lisättäisiin lasten/nuorten tietoa myös internettiin liittyvistä vaaroista. Nykyään lisääntyneet ongelmat lapsien/nuorten keskuudessa liittyvät myös liialliseen internetin käyttöön, jonka vanhemmat osaksi mahdollistavat. Wikimaailma mahdollistaa opiskelun yli koulurajojen, sillä erilaiset verkko-opintoja on mahdollista suorittaa, vaikka fyysisesti kaukana fyysistä opetustiloista. Erilaiset verkko-opinnot mahdollistavat myös opetuksen ja oppimisen rakentumisen yksilöllisesti, koska opiskelijat voivat etsiä mielenkiintoisia oppimateriaaleja esim. juuri wikimaalmasta.

Herään miettimään pitääkö kaikkien tietää kaikki vai voiko eriytyminen alkaa jo lapsena mielenkiinnonkohteista, vai eväämmekö sillä mahdollisuuden kiinnostua aikusena johonkin muuhun? Kuka tietää mitä haluaa jo lapsena? Moni lapsi haluaa olla julkkis, urheilija, näytteliä tai jotain muuta hienoa ja perustyöntekijöitäkin kuitenkin tarvitaan. Toisaalta jään myös pohtimaan onko Wiki oppimisessa sittenkin kyse oppimisesta johon kaikilla ei jokatapauksessakaan ole mahdollisuutta ymmärryskyvyn tai oppimiskyvyn vuoksi? Reijo Kupiaisen ja Sara Sintosen (2009, 167-168) ajatus "vapautumista on itsensä ja omien kykyjensä löytäminen sekä niihin uskominen" antaa uskoa siihen, että jokaisen taitoja tarvitaan.

Lähteet[muokkaa]

Aittola, T., Eskola, J. & Suoranta, J. 2007. Kriittisen pedagogiikan kysymyksiä. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy.

Antikainen A. 2007. Koulutus identiteetin ja kulttuurin rakentajana. Suomen Akatemia koulutuksen vaikuttavuuden tutkimusohjelma. (http://193.167.96.163/fi/A/Tiedeyhteiskunnassa/Tutkimusohjelmat/...)

Hewlett, N. 2007. Badiou, Balibar, Ranciére. Re-thinking Emancipation. New York:Continuum.

Kupiainen, R & Sintonen, S. 2009. Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus. Helsinki: Palmenia/Gaudeamus.

Suoranta, J. 2007. Ranciere radikaalista tasa-arvosta ja kasvatuksesta. Teoksessa Katajamäki, Heli ym. (toim.) Lukija- ja käyttäjälähtöinen viestintä, 115-126.

Suoranta, J. 2009. Wikioppiminen ja radikaali tasa-arvo. (http://.wordpress.com/files/2009/11/wikioppiminen-ja-radikaali-tasa-arvo-pdf)