Tietotyön johtaminen/Seminaari 2

NEGRI & LAZZARATO

ALUSTETTAVA MATERIAALI:

Antonio Negri: Välimaastoja http://megafoni.kulma.net/index.php?art=145

Maurizio Lazzarato: Variaation voima http://megafoni.kulma.net/index.php?art=292

Porvarillinen kapitalismi ei ole keksinyt kurijärjestelmiä ja biopolitiikkaa siis mekanismeja yksilöiden, työläisten ja väesön voimien kasvattamiseksi. Porvarillinen kapitalismi on perinyt ne Polizeiwissenschaftista ja käyttänyt niitä hyväkseen.

Lazzaraton mielestä työtä pitäisi lähestyä osana vallan mekanismien sommitelmaa ja osana vastarinnan muotoja. Hänestä olisi kiinnostavaa analysoida niitä strategisia mahdollisuuksia, joita kapinat talouden ja politiikan alueella tarjoavat vähemmistöjen logiikan kehittäämiselle ja vastakäytänteiden kapinalle

Yritin jotenkin sisäistää näitä tekstejä muutaman kurssiin kuuluvan kysymyksen kautta. Tässä pikku kirjoitelma.Mesa

1) Millainen voi olla organisaatio ilman yhteistä tehtävää tai päämäärää? Mikä on se ydin, miksi ihmiset tahtovat tehdä ylipäätään mitään tai parhaansa yhteisten asioiden hyväksi? Mesa: Voiko olla organisaatiota ilman mitään yhdistävää sidettä?

2) Millainen on organisaatio (ilman yhteistä päämäärää), joka koostuu yhteisestä ja jaetusta, jonka käyttö tuottaa yksilöllistymistä? Mesa: Hallinnan taitona etiikka, taito hallita itseään on keskeinen. Ei haluta olla ohjattavana, halutaan ohjata itseä. Variaatio (erojen tuotanto) ei vastusta mitään, eikä se ole samanlainen eikä yhteneväinen minkään kanssa? Millaisia instituutioita me haluamme? Yhteinen, kollektiivi ja tasa-arvo eivät ole hyviä tai positiivisia asioita itsessään.

(LAZZARATO) 

Nietzsche: meillä voi olla yhteinen, joka valitsee keskiarvon, keskinkertaiset mielenkiinnon kohteet, karjalaumaihmisen, keskinkertaisen ihmisen.

3) Kuinka yrityksen ympärillä vellovaa ja jatkuvasti liikkuvaa verkostoa voidaan organisoida kun rajat yrityksen ja yhteiskunnan väliltä alkavat sulaa?

Tuottamisesta ja elämisestä yhteiskunnassa on tullut saman kokonaisuuden osia ja siksi yhteiskunnallinen tuottavuus on yrityksen haltuunottama. Sillä ei ole merkitystä, tuleeko saavutettu arvo yhteiskunnallisesta tuottavuudesta vai ulkoistetuilta tehtailta (NEGRI).

Mesa: Viittaako Negri tässä Foucaultin määrittämään elämän astumiseen historiaan? Elämä ja ihminen ovat kysymyksiä politiikasta ja taloudesta. Foucaultin määritelmässä biopolitiikka hakeutuu politiikan ja talouden vallan ulkopuolelle? Elämä virtuaalisena, ei siis biologisena, on uuden vallan mekanismin keskiö. Negrillä talouden ja politiikan välillä ei ole enää eroa.

Työn yhteiskunnallinen tuottavuus muodostuu metropolitaanisessa mehiläispesässä (tuotantopaikat ja toiminnot ilman paikkaa sekoittuvat)? Mehiläispesissä voitto ilman työtä näyttää mahdolliselta? Ei ole olemassa arvoa ilman työtä, eikä lisäarvoa ilman työn riistoa? Uusi riiston muoto: uusi alkuperäinen kasauma it-teknologiooissa ja niiden soveltamisessa työelämään? (NEGRI)

Mesa: Ajatteleeko Negri, että nykyihmiset pitävät vain näkyvää raudan takomista tai leipomista tuottavana työnä? Mitä hän tarkoittaa lisäarvolla ilman työn riistoa? Sitäkö, että joku työskennellessään palkkatyössä kehittää innovaation eikä saa siitä immateriaalioikeuksia itselleen täysimääräisesti? Työläisestä hyödytään enemmän kuin hänelle maksetaan palkkaa? Tarkoittaako it-teknologia tässä nyt open source –softia?

Tuotannon ja yhteiskunnan välissä sijaitsee välimaasto. Siellä syntyy luovuus ja aktiviteetti. (NEGRI)Mesa: Mutta miten? Kommunikaation, viestinnän ja kulutuksen keskeyttäminen (UNOHDUS), jotta unohtaisimme enemmistön mallin ja avaisimme luomisen tilaa. Harjoittaa radikaalia konstruktivismia taiteen ja tieteen avulla. (LAZZARATO)

Mesa: On huomioitava, että politiikan ja talouden hallitessa maailmaa, juuri tiede ja taide kaupallistetaan. Kuin salavihkaa, pikkuhiljaa ujutetaan ”yrittäjyyttä” myös näille alueille. Nämä sivistyksen peruspilarit ovat poliittisen ja taloudellisen pelin kohteita. Taiteilijoille järjestetään yrittäjyyskursseja ja pidempi aikaista yrittäjyyskoulutusta, taiteesta halutaan taloudellista arvoa suoraan ja välillisesti, taiteilijasta halutaan yrittäjä. Yrityksen tärkein tehtävä on tuottaa voittoa. Voiko työtä, joka perustuu elämänkokemukseen, näkemykseen tai yhteiskunnalliseen kannanottoon valjastaa pääomaksi? Taiteen arvot? Tuleeke teoksesta tuote? Onko perfomanssitaiteilija tuottaja? Onko yhteisötaide teos vai tuote? Onko performanssiin osallistuva ihminen kuluttaja? Entä tilataidetta katsova? Listaa voi jatkaa....

VIRTANEN: YLEINEN TALOUS:TALOUS HALLINTANA

(Biopoliittisen talouden kritiikki, Akseli Virtanen)

1700-luvun Ruotsi-Suomessa ”yleisen talouden” tarkoitus oli edistää valtion sisäistä materialistista ja henkistä hyvinvointia. Sisäinen hyvinvointi olivat sisältä käsin käytettävät keinot ja tästä erotettiin valtiotaito, jonka keinoin vahvistettiin valtion voimia ulkoisten ja liittoumien ja asevoimien kautta.

Yleinen talous:

1) Politia (ordiningswärket) henki, ruumis, onni - yhteiskunnan järjestys ja turvallisuus, terveydenhoito, väestön lisääminen, elinkeinojen kasvattaminen, jumalanpalvelukset, kasvatus ja opetus, teatterit, pelit, infrastruktuuri 2) Oeconomie - säännöt ja toimenpiteet joihin elinkeinojen oli mukauduttava, jotta ne olisivat yhteiskunnalle hyödyksi. Elinkeinoja olivat: maatalous, vuorityö, käsityö ja kauppa 3) Cammar hushållningen (kameraalitiede) - verojen kerääminen, ohjattava asukkaat ja elinkeinot toimimaan niin, että niiltä voitiin kerätä veroja joilla maksettiin yleisiä menoja, rahaliikenteen ohjaaminen

”Terveen talouden harjoittaminen on maan hyvinvoinnin lähde” Per Kalm, 1. talousopin professori Suomessa 1747 Turku

Yleisen talouden hoidon keinoja olivat veronkanto, aseistetut joukot ja laki.

Yleisen talouden tehtävä: valvoa ja pitää huolta yhteiskunnasta, edistää työ- ja kauppasuhteita sekä ihmisten välisiä suhteita ja kommunikaatiota

Foucault: Poliittinen marginalismi yleisessä taloudenpidossa: yksilöllä on väliä niin kauan kuin hänen työllään on edes vähäinen merkitys valtion voimien tilassa.

Valtion sisäisen voiman kasvu riippui siis ihmisten työpanoksesta ja onnellisuudesta johon päästiin terveen taloudenpidon harjoittamisella.

Johtaminen yleisessä taloudenpidossa tarkoitti ihmisten ohjaamista suhtessa itseen ja toisiin, tavaroihin ja asioihin.

Johtamisen tavoite: tuottaa vaurautta suurin mahdollinen määrä, tavoitteeseen pääsemiseksi oli organisoitava

Seuraus: merkantilismistä tuli valtion voimavarojen keskeinen komponentti

VIRTANEN: ELÄMÄN ASTUMINEN HISTORIAAN

(Biopoliittisen talouden kritiikki, Akseli Virtanen)

Klassinen maailmassa elämä jaettiin kahteen luokkaan:

- Zoe: yhteinen kaikille eläville, ihmiseille, eläimille ja jumalille - Bios: poliittinen elämä, sovelias elämäntapa, hyvä elämä

- elävänä olentona ihminen on oikoksessa, poliittisena subjektina poliksessa, ihminen toteuttaa itseään poliksessa kielen avulla

- Foucault osoitti, että vallan harjoittamisen muoto muuttui kun oikonomia ja politiikka yhdistyivät

- ihminen on poliittinen eläin, Aristoteleelle ja Foucaultille ihminen on eläin,jonka elämän ihminen osaa kyseenalaistaa politiikan avulla.

- Aristoteles: polis on syntynyt itse elämän turvaamista varten, mutta se on olemassa hyvää elämää varten, kristillisessä mielessä politiikan (taito johtaa hyvään elämään) tuli palvella korkeampaa tavoitetta

- Foucaultin mukaan emme osaa erottaa enää biologista elämäämme elävinä olentoina ja polittisena olemassa olona, elämä astuu historiaan kun talous ja politiikka yhdistyvät

- Elämä ja ihminen on poliittisten kamppailujen kohde sekä taloudellisten ongelmanasettelujen keskipiste

- Foucault esitti tutkielmia ruhtinaan vallan harjoittamisesta nimellä ruhtinaan peilit, uuta oli se, että tekninen ja käytännöllinen tieto syrjäytti kaikki metafyysiset pohdinnat. (Biovallan käsite alkaa muotoutua)

- Machiavelli: ruhtinaan suhde ruhtinaskuntaan on transsendentaalinen (uniikki, ulkoinen)

- Ei ollut enää kyse hyveistä vaan miten vahvistetaan ruhtinaan ja ruhtinaskunnan välistä suhdetta. 1500-luvun lopulla edellinen kyseenalaistettiin. Tämä muoto (side) hallinnan taitona muuttui niin, että hallinnan menetelmät eivät enää koskeneet vain ruhtinasta vaan kotitaloutta, lapsia, sielua, uskontoa ja perhettä, itseä, valtiota jne.

- Eroteltiin 3 hallinnan taidon lajia: - etiikka – taito hallita itseään - ekonomiikka – taito hallita perhettä - politiikka – taito hallita valtiota

AGAMBEN: THE POWER AND THE GLORY

Ihmisten ja asioiden hallinta (govern, government – hallinta, esivalta, järjestys)

Agamben esittää, että kristillisestä teologiasta nousee 2 paradigmaa:

1) Poliittinen teologia, joka perustuu yhteen jumalaan ja suvereenin vallan transendenssiin. Tämä on juridinen paradigma, johon perustuvat niin poliittinen filosofia kuin moderni teoria suvereenisuudesta

2) Taloudellinen teologia, jossa inhimillinen ja jumalallinen elämä ovat osa oikonomiaa, asioiden järjestyksessä pitämistä. Johtamisen paradigma, biopolitiikan juuret, talouden ja johtamisen ylivalta nyky-yhteiskunnassa

Agambenin tutkimus alkaa kreikkalaisesta oikonomia –käsitteestä. Aristoteelisen perineen mukaan talous eroaa politiikasta samoin kuin ”oikos” talo (talon asioiden järjestyksessä pitäminen) eroaa poliksesta, kaupungista. Kreikkalaisesta näkökulmasta katsoen politiikkaa ei voi ”alentaa” (reduce) taloudeksi.

Aristoteelisessa käsityksessä talous ei ole tiede vaan käytöntö, jonka avulla tehdään päätöksiä ja joka voidaan ymmärtä olemassa olevan tilanteen ja ongelmien suhteena. (Käännös kreikkalaiselle termille taloudesta (economy) on johtaminen (management).

Agamben hypoteesi: Talouden mysteeri (arvoitus) on ollut piilossa oleva modernin hallinnan ontologinen paradigma.

Agamben käyttää teologiaa ymmärtääkseen ja voidakseen perustella tämän hypoteesin, joka syntyi ajatuksesta, että varhaiset teologit esittivät jumalan olevan absoluuttinen ykseys. Sen sijaan jumalan talouden pito, asioiden järjestyksessä pitäminen, tapa miten hän johti jumalallista taloa ja elämää talon herrana ei ollut ykseys. Jumalan talouden pito oli delegoitua. Jumala pystyi jakamaan hallinnan poikansa ja muiden ihmisten kesken menettämättä valtaansa. Jumala pystyi siis delegoimaan johtamisen ja ihmisten pelastamisen pojalleen Kristukselle.

St. Paul kirjoitti kirjeissään pelastuksen mysteerin ekonomiasta. Teologit Irenaues, Hipolitus ja Tertullian puhuivat kolminaisuudesta (trinity) ekonomian mysteerinä. Näihin viittauksiin perustuen jumala ei ole mysteeri vaan hänen ekonomiansa, hänen toimintansa on mysteeri. Tästä seuraa kaksi diskurssia:

1) Ontologinen – jumalan olemassa olo 2) Taloudellinen – jumalan toiminta, tapa johtaa maailman hallintaa ja pelastuksen mysteeriä

Agambenin tutkumus kysyy:

1) Minkälainen käytäntö oikonomia on? 2) Mikä on hallinnan sisäinen rakenne? 3) Mikä on jumalallisen johtamisen sisäinen rakenne? 4) Miksi ihmisen johtaminen on ylipäätään mahdollista?

Agamben löysi tutkimuksestaan hallinnan toiminalle 5 keskeistä ajatusta:

1) Jumalallisen anarkian paradoksi (hallinnan rakenne) Oppi jumalallisesta taloudesta kehitettiin yksinvaltiaan jumaluusopin turvaamiseksi, se päätyi kuitenkin esittämään jumaluuden kahtena rakenteena: olemisena ja toimintana, ontologiana ja ekonomiana. Jos oleminen ja toiminta olisivat yhtä, toimintaa ei voisi hallita. Anarkia kreikankielessä tarkoittaa alkua, perustamissta. Jumalan taloudella ei ole alkua. Sen sijaan Kristuksella oli alku jumalassa. Ortodokseilla Kristus on riippumaton jumalallinen olento, jolla ei ole alkua. Kristillisessä perinteessä toiminnalla ei ole alkua olemassa olossa (action has no foundation in being). Hallinnan (govern) ja epäjärjestyksen (anarchy) välillä vallitsee solidaarisuus?

2) Kuningaskunta ja hallinta, hallinnan kaksoisrakenne Jumalallinen maailman hallinta. Jumalan kaitselmus (providence): Jos jumala pitäisi hetken tauon maailman hallinnassa maailma romahtaisi. Kaksoisrakenne syntyy tästä: Jumala ei hallinnoi kaikkia pikku yksityiskohtia vaan jumala hallinni yleismaailmallisten periaatteiden avulla. Jumalallinen hallinta koostu yleisistä laeista ja toimeenpanosta.

Biopolar machine: hallinnan toimet kaaoksessa ja suvereniteetin yhteistoiminta? Ordinato (järjestys) ja executio (toimeenpano) perustuvat teologiaan ei poliittiseen teoriaan. Modernissa yhteiskunnassa toimitaan lakien ja säännösten mukaaan ja toimeenpanovalta huolehtii yksityiskohdista.

3) Paradigm of collateral damage, pahan ongelma Jos jumalan talouden pito on täydellistä, miksi on luonnon katastrofeja, rikoksia yms. Jumalan lait ovat aina hyviä. Paha on hyvän hallinnan sivuvaikutus.

4) Jumala johtaa olentoja kuten he omasta tahdostaan johtaisivat itseään. Malebranche: Theory of general will. Johdettavat johtavat itseään. Bossuet 1700-luv. Jumala tekee mailman vaikka olisi itse poissa. God makes the world as if god were absent.

5) Hallinnan valta (vicarious – toisen puolesta kärsitty, sijais) Kristinuskossa Jeesus kuoli toisten puolesta, toimeenpantiin jumalan tahdosta. Paavi: Olen jumalan paimen Keisari: Olen hyvän paimen? Vallan lähdettä on vaikea kuvata länsimaissa, kenellä valta loppujen lopuksi on. Constitutive power is founded by constituent power. Lakisääteinen valta perustuu valitsijan valtaan. Länsimaisen politiikan historia on kahden vielä erottamattoman paradigman Crossing and intertwining, risteyskohdan ja yhteen kietoutumisen paradigma: Kuningaskunta ja hallinta, isä ja poika, suveriniteetti ja talous, laki ja järjestys, laillisuus ja valtuutus Moderni demokratia tästä näkökulmasta on epätoivoinen yritys yhdistää pysyvä rakenne, siksi demokratia on niin hauras.

Agambenin tutkimus osoittaa, että politiikan salainen ydin ei ole suveriniteetti tai laki vaan hallinta.