Tropes vs Women: Randomin keskustelu

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Video ”Tropes vs Women in Video Games” ei periaatteessa tarjonnut mitään uutta tietoa. Tuliko jollekin yllätyksenä, että naiset ovat peleissä usein niitä damseleitä tai muuten vain objekteja? Tuskin sentään. Esimerkki siitä, että nainen on usein se ”pallo” jota kaksi miestä heittelevät toisilleen oli aika osuva. Myös Zelda oli mielenkiintoinen esimerkki: mieheksi naamioituneena hän on hyödyllinen ja aktiivinen hahmo, mutta heti muututtuaan takaisin naishahmoon joutuu siepatuksi. Mitä tämä kertoo feminiinisyydestä? Ei selvästikään käy, että naishahmo näyttää naiselta ja osaa tehdä jotakin; sehän saattaisi olla liian radikaalia stereotyyppiselle miespelaajalle. Jännä muuten, että niin moni peli tuntuu olevan suunnattu nimenomaan miehille, jos niiden visuaalista tyyliä tai pelattavia hahmoja ajatellaan. Luulisi yhtiöiden jo heränneen siihen, että naisetkin pelaavat (ja vieläpä muuta kuin Simsiä).

Jospa käännetään kelkka ja mietitään niitä pelejä, jossa naishahmot ovat jotain muuta kuin avuttomia prinsessoja? Ehkä tuossakin videosarjassa käsitellään asiaa myöhemmin (en jaksanut tarkistaa), mutta jos nyt tuon ensimmäisen osan perusteella mennään, niin olisi virkistävää tarkastella asian toista laitaa. Tomb Raider, anyone? Tietysti siitäkin voisi sanoa, että Lara on huono esimerkki, koska hän on rintava ja pukeutuu jokseenkin paljastavasti. Itse väittäisin, että Laran perinteinen asu on kuitenkin aika järkevä (ei sentään juoksentele korkokengissä), ja kauneus/seksikkyys ei itsessään esineellistä ketään. There’s a difference between sexy and sexualized. Voisiko hän pukeutua peittävämminkin? No tietysti. Eihän Indiana Joneskaan juoksentele ympäriinsä paljastavissa asuissa. Tai ei ainakaan joka päivä… http://www.standbyformindcontrol.com/wp-content/uploads/2013/11/Temple-of-Doom-Screencap-indiana-jones-18905057-1024-440.jpg

Portal-sarja voisi myös olla hyvä esimerkki järkevästi implementoidusta naishahmosta. Toki tikusta voisi tehdä asiaa ja listata syitä, miksi tämäkään ei ole hyvä, mutta tämä moduli ei lopu ikinä jos aletaan siihen.

The Legend of Zelda mainittiinkin jo videossa, mutta joko kuulitte ”naispuolisesta Linkistä”? http://www.eurogamer.net/articles/2015-11-12-female-link-linkle-confirmed-for-hyrule-warriors-legends Hyrule Warriors Legends ei tietenkään ole The Legend of Zelda –peli, mutta kiinnostava ajatus silti. Ilmeisesti jopa Zelda pääsee tekemään jotain jossain muodossa. Huomasin myös, että Princess Peachillä on oma pelinsä, jossa hän pelastaa Marion ja Luigin. http://www.mariowiki.com/Super_Princess_Peach Hieno juttu, mutta varmasti seuraavassa Mario-pelissä hän taas joutuu siepatuksi? En tiedä, en ole koskaan ollut Mario-fani.

Modulin toinen video "The Oscars and the Bechdel Test" ei sekään varsinaisesti tarjonnut mitään uutta: valkoinen (hetero)mies on edelleen Hollywoodin suosikki. Mikä yllätys. Bechdel Test on tosin melko kiinnostava, vaikka videossakin tuli esille sen ongelmat. Videota katsoessa ja testistä kuullessa tuli mieleen vain Guillermo Del Toron elokuva Crimson Peak, joka muuten kannattaa käydä katsomassa vielä kun ehtii. Tämä leffa läpäisee testin ja sen naishahmot muutenkin ovat hyvin kirjoitettuja, eivätkä lopulta mitään damseleitä (on muutenkin aika hyvä).

Elokuvien kanssa on tietysti vähän ankeaa, että niin monessa päähenkilönä on valkoinen mies, ja muut mahdollisuudet jätetään usein käyttämättä – eikä ihme, jos tekijät pelkäävät kansan reaktiota. En todellakaan jaksa käsitellä tätä pidemmälle, joten jos joku muu haluaa ottaa puheeksi Mad Max: Fury Roadin ja sen aiheuttaman kohun siitä, kuinka se on feminististä propagandaa koska siinä on aktiivinen naishahmo (mitä helvettiä nyt taas, maailma), niin olkaa hyvä.

Tämän modulin sisältö tuntuu niin laajalta, että on vähän vaikea saada siitä kiinni kirjoittamatta jotain älytöntä romaania tähän. Pääpointteja?

1) Nainen on peleissä ja elokuvissa heikko ja mies vahva. Miksi? Koska yhteiskunta, kulttuuri, ja male privilege. Mitä sille voi tehdä? Samaa mitä on tehty jo vuosikymmeniä. Ovathan asiat parantuneet sitten 50-luvun. Ehkä viidenkymmenen vuoden kuluttua peleissä ja leffoissa nähdän muutakin kuin valkoisia miehiä.

2) Seksikkyys ei ole synonyymi esineellistämiselle. Niiden välinen raja on kuitenkin häilyväinen ja vaikea hahmottaa, ja ehkä paras keino selvittää onko naishahmo pelissä/elokuvassa seksiobjekti on katsoa hänen asuaan (tai käytöstään) ja miettiä, onko se tilanteeseen sopivaa, järkevää, tai perusteltua.

3) Cracked. Olisi ehkä kannattanut vain lukea tämä artikkeli noiden videoiden katsomisen sijaan. http://www.cracked.com/blog/6-sexist-video-game-problems-even-bigger-than-breasts/ - Lea


Naisten asema ja se, miten naiset esitetään mediassa on ongelma, mistä ei tunnuta koskaan pääsevän eteenpäin. Parannusta on tapahtunut, kuten Lea totesi, mutta liian usein peleissä, elokuvissa, sarjakuvissa ja muissa käytetään samaa vanhaa kaavaa pelastettavasta esineestä, joka ei tee itse mitään tai liiemminkään myöskään ajattele paljoa itse. Tässä on kyse kulttuuriin (eikä pelkästään vain länsimaiseen) syvälle juurtuneista käsityksistä, joista ei oikein tahdota päästä irti. Vertaa esim. naisiin vs miehiin kohdistuvia trooppeja ja miten ne eroavat toisistaan. http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/GenderDynamicsIndex

Bechdel testi on tässä suhteessa mielenkiintoinen, koska päältäkatsoen sen pääkriteerit (vähintään kaksi naishahmoa, jotka keskustelevat jostain muusta kuin miehistä) luulisi olevan helppoa toteuttaa: mutta kun testiä alkaa soveltamaan eri fiktioihin, huomaakin, kuinka yleistä on, ettei testiä läpäistäkään. Onko naishahmojen kirjoittaminen muka niin vaikeaa? Jotenkin tuntuu, että esimerkiksi Hollywoodin käsikirjoittajista osalla ei ole mitään käsitystä miten käsikirjoittaa realistisia naishahmoja, jos heitä pitää erotella mieshahmoista esim. seksualisoimalla. Tässä toki taustalla vaikuttaa kulttuuriin syvälle juurtuneet asenteet ja se, että valtaosa elokuvakäsikirjoittajista on miehiä. http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/MostWritersAreMale

Pelien osalta tilanne on elokuviakin toivottomampi monessa suhteessa. Lean edellä mainitsemista tapauksista on jännä huomata, että esimerkiksi Linkle (naispuolinen Link) ei seikkaile sarjan flagship-pelissä, vaan spin-offissa: omat kokemukseni Linkistä päähenkilönä ovat tuoreimmillaan supernintendo aikakaudelta, joten tämä tuskin enää pitää paikkansa, mutta vaikka naispuolinen vaihtoehto on positiivinen asia, Link on päähenkilönä niin hiljainen ja mitäänsanomaton, etten ymmärrä, miksei Linkleä olisi voinut flagship-pelinkin päähenkilöksi iskeä. Tuntuu jotenkin puolivillaiselta, että näinkin pitkän pelisarjan ensimmäinen varsinainen naisprotagonisti saa vain spin-offin. Lisäksi kyseinen spin-off ei ole edes kaanoninen sarjan muuhun historiaan nähden, ja ehkä tämä selittää, miksi suunnittelutiimille sallittiin naispäähenkilön käyttäminen (Linklen hahmodesign oli aiemmin pääsarjan yhden taidekirjan sivuilta bongattavissa "hylättynä vaihtoehtona" päähenkilöksi). Sama spin-off -ongelma on myös tuossa Princess Peach -pelissä, joskaan Mario -peleissä ei voida kaanonisuuden ongelmasta ehkä oikein puhua, sillä sama kidnappauskuvio toistuu kaikissa sarjan peleissä poikkeuksetta kuitenkin eikä mikään juuri muutu sarjan edetessä.

Viimeinen ongelma, mikä tästä kaikesta tuli mieleen on se, että populaarikulttuurissa, varsinkin peleissä, naishahmot, joilla on oma agendansa, tahtonsa tai motivaationsa, usein kuvataan pahoina jos he eivät ole tarinan protagonisti. Tällaiset naishahmot saattavat säästyä seksualisoinnilta, mutta onko heidän kuvaaminensa pahoina tai muuten moraaliltaan kyseenalaisina yhtään sen parempi vaihtoehto tasa-arvon kannalta? Esimerkkinä mainittakoon Dragon Age sarjan Morrigan, jota ulkonäöstään huolimatta ei ole esineellistetty, mutta jonka koko hahmo on rakennettu darwinistisen survival of the fittest -ajattelun ympärille; sarjan miespuoliset pahoina kuvatut henkilöt ovat motivaatioiltaan ja moraaleiltaan kuvattu paljon moniulotteisemmin (olen toki itse pelannut vain sarjan ensimmäisen pelin läpi, jos asiat ovat sarjan edetessä muuttuneet, korjatkaa virhekäsitykseni). http://www.gamerblahhhg.com/wp-content/uploads/2009/11/16_morrigan.jpg http://i.imgur.com/xXhDDqY.jpg - Taneli

Viimeisenä moduulina onkin sitten tällainen varsin laajahko teema. Syitä siihen, miksi naiset esitetään mediassa niin kuin esitetään, on monia. Kaikki syyt kuitenkin juontavat juurensa hyvin kauas historian hämäriin. Yhteiskunnat ja uskonnot ovat lähteneet kehittymään tiettyihin suuntiin, ja lopputulos on nyt nähtävillä. Sanoisin kuitenkin, että muutos realistisempaan naiskuvaan on ollut todella nopeaa, vaikka se ei meistä siltä tunnu. Viimeisen sadan vuoden aikana naiseus ja siihen liittyvät asiat ovat muuttuneet todella radikaalisti. Tämä on mielestäni erittäin positiivsta, kun ottaa huomioon, että lähes kaikissa kulttuureissa nainen on ollut tuhansia vuosia se heikompi osapuoli. Mitä yritän tässä siis sanoa, on se, että suunta on oikea, ja että sinne on menty viimeisien vuosikymmenien aikana nopeasti. On kohtuutonta ajatella, että lukemattomien sukupolvien ajan vallinneet ajattelutavat muuttuisivat yön aikana. Mutta tässä oli nyt tämä filosofinen avauskappale.

Siirrytään siis nyt tähän keskusteluun peleistä. Kyllähän se taitaa niin olla suurimmaksi osaksi, että naishahmot ovat joko avuttomia tai sitten, jos he ovat todella badasseja niin sitten heidän koko olemuksensa on yliseksuaalinen vähintäänkin. Mutta mistä se sitten johtuu näiden jo ennaltamainittujen asioiden lisäksi? Lea mainitsee, että myös tytötkin pelaavat. Onhan se näin kyllä, mutta uskallan väittää, että suurin osa pelaajista (jossei nyt lasketa jotain random farmvillejä) on ainakin perinteisesti ollut miespuolisia. Tämän seikan jälkeen ei varmaan tunnu enää kovin erikoiselta, että mies- ja naishahmot ovat peleissä mitä ovat. Suurin osa pelien suunnittelijoista on miehiä, ja useita pelejä on pitkään suunniteltu juuri miespuolisille pelaajille. Tässä asiassa on varmasti myös taloudellinen tekijä läsnä. Jos pelejä on mennyt kaupaksi hyvin niukkapukeisilla naishahmoilla (kaikki tappelupelit nyt ainakin...), niin sehän tarkoittaa sitä myöten sitä, että tietynlaisten naishahmojen lisääminen peleihin on ollut kannattavaa! Asiasta on varmasti tehty jotakin tutkimuksia, olisi mielenkiintoista lukaista tulokset. Mutta eivät ne naishahmot siis ole sellaisia sattumanvaraisesti.

Välihuomautuksena täytyy tosin todeta, että mielestäni 2013 vuoden Tomb Raider oli aika hienosti toteutettu tässä suhteessa, vaikka joku voi nyt olla sitten eri mieltä. Pelin alussa Lara on varsin normaali nuori nainen, mutta kokemukset saarella muovaavat häntä sitten siihen suuntaan, mihin pelisarjassa on aiemmin totuttu eli erittäin pystyväksi seikkailijaksi. Hänestä tulee kyllä ns. Dadmsel in distress, mutta hän selviää ongelmista aivan itse ilman minkään rambon apua. Eli tavallaan pelissä kuvataan tällainen kasvutarina suhteellisen realistisella tavalla siten, että kummankaan sukupuolen ei pitäisi siitä ottaa nokkiinsa. Kyllähän Lara edelleen on erittäin kaunista katsella, mutta toisin kuin aikaisemmissa peleissä, se on paljon järkevämmällä tasolla. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että tässä ollaan kuitenkin nyt tekemässä kärpäsestä härkästä. Naispelaajia tulee koko ajan lisää, ja uskoisin, että peliteollisuus reagoi siihen pienellä viiveellä muokkaamalla mm. peleissä esiintyviä naishahmoja. Noista katsottavista videoistakin voisi saada paremmin irti, jos niissä olisi kommentointi mahdollista...

Silläkin uhalla, että tämä moduuli ei lopu ikinä, otan kantaa Lean Portal-esimerkkiin. Tavallaan ymmärrän, mitä tarkoitat järkevästi implementoidulla naishahmolla, mutta toisaalta taas en. Pelin luonteen takia on sinänsä se ja sama, millä siinä pelaisi. Koska pelaajalla ei ole edes vuorosanoja, niin pelihahmo voisi olla vaikka gorilla. Eli tuntuu vähän siltä, että Valvella on mietitty tällaista eksperimentaalista peliä devatessa, että laitetaan nyt sitten siihen vaikka nainen pelihahmoksi, kun ei sillä kuitenkaan ole mitään merkitystä tarinan kannalta. No joo, katotaan tuleeko Tomilla vielä tähän jotain hyvää kommenttia! - David

Niin, tuo damsel in distress troopin suuri esiintymismäärä ei ollut kyllä mikään yllätys. Ennen 2000-lukuahan tuo oli se helpoin kaava järjestää pelin "juoni", tai paremminkin sankarin motivaatio mennä peli läpi ja kukistaa loppuvastus. Kysymyksessähän on lähinnä laiska tapa käsikirjoittaa peli, ja tuo käytäntö yleistyi 80-90 -luvuilla sen verran, että tasoloikkien, beatemuppien, shmuppien, jne tarinallisesti yksinkertaisten genrejen kaava oli oletettavasti tuo sama; pelaa peli läpi, koska prinsessa täytyy pelastaa. Tarinankerronnallisesti monimutkaisissa peleissä trooppi saattoi toki myös esiintyä. Esim Super Mario RPG:ssähän Peachin pelastaminen oli aluksi päätehtävä, josta kuitenkin harhauduttiin melko pian. Myöhemmin pelissä Peach saatiin myös ryhmän jäseneksi. En nyt mitenkään yritä perustella trooppia, mutta lähinnä vain näen sen ajalle yleisenä laiskana tarinankerrontana, yhdistettynä siihen, että suurin osa pelaajista oletettiin olevan poikia, mikä näkyi aika selvästi vaikka tuossa Sarkeesianin videolla esiintyneistä ajan mainospätkistä. Huolestuttavampaa on tietenkin että samaa kaavaa jaksetaan käyttää edelleen. Tosin uusimmassa, vuoden 2013 lopulla ilmestyneessä Mariossa (Super Mario 3D World), Peach on yksi neljästä pelattavasta hahmosta, ja prinsessan sijasta Bowser on vaihteeksi kidnapannut ja purkittanut jotain tähtikeijuja. Juoni ei edelleenkään tosiaan noissa perus-Marioissa ole keskiössä.

Zeldassa kyseessä on ainakin omasta näkökulmastani hieman monimutkaisempi juttu. En tosin niinkään tarkoita Zeldaa, jonka kohdalla videon kritiikki pitää paikkansa, vaan pelin sankari Linkiä. Link on ainakin viime aikoina alettu nähdä melko androgyyninä hahmona. Esimerkiksi Link on varmaankin enemmän naisten kuin miesten suosima cosplayn kohde, mikä tosin voi ehkä kertoa myös jotain hyvien naispuolisten pelihahmojen puutteesta. Pointti kuitenkin on se, että hahmo ei ole kovinkaan selvästi sidottu yhteen sukupuoleen. Tuo Linkle-juttuhan sai alunperin alkunsa uuden Zeldan trailerista, joka taisi ilmestyä vuoden 2014 E3:n yhteydessä. Trailerilla esiintyi hieman eri vaatteita ja hiustyyliä kantava sankari, joka ei ihan selvästi muistuttanut edellisiä Linkin versioita. Internet alkoikin sitten spekuloida melkko kiivaasti, että saataisiinko vihdoinkin naispuolinen Link. Näillä näkymin näyttäisi että Link on silti vielä perinteinen Link, jos sillä nyt on kenellekään mitään väliä, sillä hahmohan ei ole koskaan puhunut mitään tai esittänyt muitakaan sukupuoleen viittaavia toimintoja (jos ei lasketa tyhmiä Nintendo Powerin sarjakuvia tai kahta CD:i:lle ilmestynyttä peliä). Eli asiat olivat entisellään... kunnes Nintendo ilmoitti Linklen tulosta Hyrule Warriorsin 3DS-versioon (peli on siis ulkoisen pelintekijätiimin tekemä Zelda-spinoff). Etenkin naispelaajat ja kriitikot eivät olleet tästä omien havaintojeni mukaan mitenkään innoissaan, koska tämän naispuolisen muka-Linkin olemassaolo ehkä myös antaa jonkinlaisen lausunnon siitä, että "oikea" Link on selvästi mies. Niin... tuntuu että näillä japanilaisilla peliyhtiöillä on ehkä enemmän ongelmia näiden tasa-arvo-juttujen kanssa, minkä tosin tietyssä mielessä ymmärrän kulttuuristen syiden takia.

Vaikka peleissä ei ehkä enää ihan jokaisessa pelastella neitokaisia pulasta, ovat naispuoliset pelihahmot toki melko marginaalisessa osassa, lähinnä jonkinlaisina objekteina, tai korkeintaan apureina. Ongelma on ainakin vielä melkko vahvasti itse pelialan miesvaltaisuudessa, ja myös siinä mielikuvassa(?) että suuri osa pelaajista on miehiä. Tosin ongelma itsessään menee vielä syvemmälle kulttuurisidonnaisiin asioihin, sen suhteen minkälaisiin tarinoihin olemme tottuneet. The Last of Us on erinomainen peli, joka kertoo vuosikausia sitten tyttärensä menettäneen keski-ikäisen, hyvin aggressiivisen äijän ja neljätoistavuotiaan tytön matkasta maailmanlopun jälkeisessä Amerikassa. En oikein tiedä olisinko ollut okei sen kanssa, jos pelin päähenkilöiden sukupuolet olisi vaihdettu. Tämä kertoo melko vahvasti siitä, miten tällaiset roolit ja hahmotukset ovat syöpyneet kulttuuriimme, ja kierrätämme oikeastaan vain samoja tarinoita variaatioilla.

Bechdel-testihän osoittaa myös samaan ongelmaan. Jopa kaikista parhaina pitämämme leffat ovat hyvin mieskeskeisiä, mutta tämä jää varmaan noin puolelta ihmisistä huomaamatta, koska pidämme sitä täysin normaalina. Ongelma on edelleen siinä, että olemme vuosikausien ajan tottuneet tähän, ja ne ihmiset, jotka huomaavat että tässä on jotain vikaa, eivät saa ääntänsä kuuluviin tarpeeksi hyvin. Tällaiset testit ovat tietenkin erinomaisia sen suhteen, että ne lisäävät tietoisuutta. Mutta sitten on tosin niitäkin ihmisiä, jotka eivät pidä näitä asioita ongelmallisina, ja esittävät antifeminististä kantaansa melko äänekkäästi. Noh, ehkä vielä joskus saadaan jotain oikeaa muutosta aikaan. Tietenkin kaikki tietoisuuden lisääminen auttaa, mutta tähän tahtiin saattaa tosiaan kestää melko kauan ennen kuin mitään konkreettista tapahtuu.

Niin, olen tosiaan tuosta Portalista vielä Davidin kanssa aika samaa mieltä sen suhteen ettei pelin päähenkilö ole ehkä mitenkään kovin kummoinen naishahmo. Portalin Chell on kuitenkin hahmo, joka ei puhu mitään, ja jonka oikeastaan näkee pelissä vain katsoessaan itseään portaalin läpi. Pidän tätä hieman samassa kategoriassa kuin pelejä, joissa pelaaja saa määrittää hahmonsa sukupuolen itse, eikä sillä sitten ole pelin juonen tai muun kannalta mitään väliä. Toisaalta on mielenkiintoista että Chell on kuitenkin melko suosittu pelihahmo, vaikka ei varsinaisesti omaakaan persoonallisuutta. Tosin hommahan on täysin sama kuin Gordon Freemanin (Half-Life) kanssa, joka ei myöskään puhu mitään. Hiljaisissa päähenkilöissä on ehkä oma viehätyksensä, koska saamme rakentaa heidän persoonaansa enemmän oman mielikuvituksen valossa, ja näin ollen ehkä Chell ja Freeman ovat juuri hiljaisuutensa ansiosta pidettyjä hahmoja. Suurin osa ihan niistä puhuvista pelihahmoistahan on tosin myös melko tylsiä ja elottomia, jos asiaa tarkemmin ajattelee. Käsikirjoitusten taso on oikeastaan vasta viime vuosina alkanut kohota ihan tarinankerronnan huipputasolle, joten ehkä meilä on myös toivoa parempien naishahmojen suhteen. -Tomi