Työskentelymuotoja

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aloitteellisuus, vietteleminen ja taukojen taju ovat prosessuaaliseen työskentelyyn kytkeytyviä taitoja. Ne eivät liity järjestelmällisiin, ennakolta tiukasti sovittuihin ja normitettuihin toimintatapoihin. Tästä seuraa, että toimivat verkkotyöskentelymuodot ovat luonteeltaan usein assosiatiivisia eli hyppelehtiviä tai akuutteja eli lehahtavia.

Assosiatiivinen hyppelehtivä verkkotyöskentely on jatkuvaa, etenevää. Se kulkee aiheesta toiseen siten, että aiheilla ei ole välitöntä yhteyttä toisiinsa. Esimerkiksi verkkotutorointikoulutuksessa tutorin roolin tarkastelusta hypätään verkkomateriaalien tuottamisen kysymyksiin ja niistä ponnahdetaan pohtimaan sitä, millaisia oppimisympäristöjä verkkopedagogiikassa on mielekästä käyttää ja siitä taas tutorin erilaisten tehtävien pohtimiseen jne.

Akuutti lehahtava verkkotyöskentely on epäjatkuvaa. Aihe tulee prosessin sisällöksi käynnissä olevan tilanteen mukaisesti, mutta se ei etene, vaan hiipuu kun se on ammennettu tyhjiin. Vuorovaikutuksen kuitenkin jatkuessa siihen pompahtaakin edellisen aiheen jälkeen jokin uusi aihe, joka ei enää mitenkään sivua edellistä.

Käytännössä verkkotyöskentely on hyppelehtivän ja lehahtavan toimintatavan yhdistelmä. Ensin saatetaan edetä assosiatiivisesti ja sitten pysähdytäänkin yllättäen johonkin erilliseen aiheeseen, ja kun sitä on aikansa prosessoitu, siirrytäänkin johonkin muuhun teemaan, jota hyppelehtien "tutkaillaan" eri puolilta.

Järjestelmällinen verkkotyöskentely liittyy sellaiseen verkkotoimintaan, jossa verkon käyttö yhdistyy kasvokkaiseen työskentelyyn. Silloin toiminnan eteneminen sovitulla tavalla antaa raamit vaikkapa opintosuoritukselle, joka edellyttää tietynlaista osallistumista, jotta opiskelija voi saada suoritusmerkinnän. Järjestelmällinen työskentely voi myös liittyä osaksi jotakin projektia, jonka toteuttaminen vaatii osallistujia tekemään systemaattisesti tiettyjä tekoja verkossa. Ja elleivät he sitä tee, hierarkisen vallan omaava projektin vetäjä voi asettaa osallistujille sanktioita.

Aito verkkotoiminta, jolla ei siis ole välitöntä kasvokkaista kytkentää, toteutuu aina hyppelehtivästi ja lehahtaen. Jos niitä yritetään sanktioiden avulla muuttaa järjestelmällisiksi, verkkotoiminta tyrehtyy.

Hyppelehtivä ja lehahtava verkkotyöskentely tarvitsee kuitenkin järjestelmällisyyttä tuekseen siten, että verkkovuorovaikutus- ja toimintaympäristö rakenteistetaan optimaalisella tavalla toimintaa tukevaksi: miten on mahdollista keskustella, miten jäsentävät koosteet ja kannanotot dokumentoidaan, onko mahdollisuutta reaaliaikaiseen vuoropuheluun, miten on järjestetty työskentelyn vetäjien osallistuminen? jne.