Verkkoemotionaalisuus

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

< Tietoverkon sielu 2008

Prosessuaalisuutensa vuoksi kommunikatiivinen ja vuorovaikutuksellinen tietoverkko on hyvin vahvasti emotionaalinen.

Väite tietoverkon emotionaalisuudesta on kuitenkin hämmentävä, koska sitä on voimakkaasti pidetty teknisenä ja sen vuoksi tavallaan maskuliinisena, kylmän rationaalisena toimintaympäristönä.

Tietoverkon emotionaalisuus merkitsee sitä, että tietoverkossa kanssakäymistä kuljettavat ennen kaikkea tunteet.


Emotionaalinen perusta

Tietoverkon emotionaalinen perusta kytkeytyy vimman – turhautumisen, kiinnostuksen – välinpitämättömyyden, voiman tunnon – saamattomuuden tunnon sekä itsensä omistamisen – koskettamattomuuden tunnejännitekentissä liikkumiseen.

Kun yksilö menee mukaan johonkin verkkotapahtumaan – keskustelulistalle, www-foorumille, työskentelyprojektiin tms. – hän voi aluksi olla tavattoman innostunut esittämään mielipiteitään tai seuraamaan toisten vuoropuhelua. Innostusta sävyttää vimmainen listan seuranta tai omien ajatusten esittäminen. Hän haluaa olla koko ajan läsnä. Intensiivinen osallistuminen kuitenkin tyrehtyy yleensä viikon tai kahden kuluessa. Vimmaa seuraa turhautuminen, vuorovaikutus ehkä loppuu kokonaan. Uusi vimma voi kuitenkin alkaa (odottamatta) toisessa tilanteessa ja toisena ajankohtana samassa tai eri verkkoympäristössä.

Vimmaan liittyy kiinnostus. Vimma voi olla pakonomaista sanomista, kun taas kiinnostus on osallistujan omien intressien motivoimaa osallistumista: asiat ja ihmiset kiehtovat. Mutta kiinnostuskin häipyy, ei enää jaksakaan olla mukana, aihe väljähtyy ja ihmiset eivät enää kosketa. Kiinnostuksen tilalle tulee välinpitämättömyys, joka käytännössä ilmenee esimerkiksi siten, että sitä vaan poistaa surutta esimerkiksi keskustelulistoilta tulevat viestit niitä lukematta.

Kun verkko-osallistuja on itse aktiivinen, hänen osallistumisensa herättää hänessä itsessään tunteen, hänellä on sanottavaa ja että häntä seurataan. Hänen puheenvuoronsa herättävät toisten kiinnostusta ja hän saa vastakaikua. Verkko-osallistuja elää tärkeyden ja merkittävyyden tunnepiirissä, voiman tunnossa.

Vuorovaikutustilanne saattaa kuitenkin usein kehittyä suuntaan, jossa osallistujan puheenvuorot ja reaktiot eivät kosketakaan toisia, viesteihin ei enää vastata. On vain omat sanat ja ajatukset. Tämä yksinjoutumisen tila voi viedä osallistujan saamattomuuden tunteeseen: "en osaa sanoa oikein" "en pysty puhumaan oikeista asioista", en saa kanssakäymisessä mitään aikaiseksi". Ja lopulta näiden tunteiden vallassa yksilö luopuu verkkoaktiivisuudestaan, eikä viitsi enää osallistua – "mitäpä se hyödyttää?"

Voiman ja saamattomuuden tunnon rinnalla kulkee syvempi itsensä omistamisen ja koskettamattomuuden tunnepolariteetti. Voiman tunto ikään kuin kasvaa suureelliseksi "minä olen jotain erityistä" kokemukseksi: "minä omistan erinomaisen itseni", "muut eivät pääse minuun käsiksi", "olen ylivoimainen". Kun vuorovaikutus tyrehtyy, itsensä omistamisen tunto kääntyy – samalla voimalla – vastakuvakseen: "Eivätpäs käsittäneet minua." Osallistuja irtaantuu kontaktiyhteydestä, eikä hän enää osallistu mahdollisesti käynnistyviin vuorovaikutusprosesseihin. Hän tuntee: "kun suuruuttani ei ymmärretty, minua eivät nämä aiheet ja ihmiset enää kiinnosta."

Vimma – turhautuminen, kiinnostus – välinpitämättömyys, voiman ja saamattomuuden tunto sekä omistamisen ja koskettamattomuuden tunto saavat emotionaalisen voimansa siitä, että verkkoihminen on ensisijaisesti tekemisissä itsensä kanssa. Verkkososiaalisuus ei ole välittömästi jaettua yhdessä oloa, ja siksi kuvatut tunnetilat pääsevät verkossa kasvamaan vahvoiksi verkkotoimintaa suuntaaviksi tekijöiksi.


Luonteenpiirteitten tunnepiirit

Kommunikatiivisen verkon emotionaalinen perusta kytkeytyy verkon luonteenpiirteistä kohoavaan seitsemään tunnepiiriin: levottomuus – levollisuus, piittaamattomuus – herkkyys, hukassa olo – intuitiivisuus, poissaolo – läsnäolo, pidättyvyys – välittömyys, riippuvuus – mielenkiinto ja kuormittuminen – tasapaino.

Levollisuus nopeatempoisessa liikkeessä viestistä ja viestisisällöstä toiseen merkitsee sitä, että jotkut viestit koskettavat verkkotoimijaa ja hän reagoi niihin jotenkin, ja toiset taas eivät kosketa häntä ja ne hän sivuttaa niistä häiriintymättä. Levottomuus taas merkitsee sitä, että verkossa toimiva kokee vain hektisen viestintäliikkeen, eikä hän pysty liittymään varsinaisiin viesteihin tai jättämään rauhassa niitä huomiotta. Näin levottomuuden tunne kohoaa koetusta sisällyksettömyydestä.

Pirstaleinen herkkyys tarkoittaa sitä, että verkkotoimija on valpas huomaamaan ja luomaan sirpalesisällöistä kokonaisuuksia – herkkyys on valppautta. Fragmentaarisuuden kohtaamisen vaikeus taas voi johtaa piittaamattomuuteen. Se on tunteena torjuntaa - "ei kuulu minulle, ei kiinnosta, olkoon".

Yllätyksellinen intuitiivisuus on emotionaalisena tilana luottamista siihen, että sisällöissä voi olla arvokkaita ituja ja alkuja. Yllätyksellisyyteen liittyvä hukassa olo liittyy tyhjyyden tunteeseen – "ei tuossa ole mitään (mieltä)".

Etäisessä läsnäolossa vallitsee tunne itsensä jakamisesta ja antamisesta toisille sekä tunne sielullisesta kosketuksesta ja yhteydestä toisiin verkkoihmisiin. Etäinen poissaolo taas liittyy vierauden tunteeseen, siihen ettei toisiin saa yhteyttä, että he eivät kosketu.

Paljastava välittömyys on rohkeaa itsensä ilmaisemista ja uskallusta olla oma muuntuva itsensä. Pidättyvyys liittyy itsestään kertomisen ja julkisesti näkyväksi tulemisen pelkoon . Se voi olla myös laskelmointia, tavallaan pelon järkeistämistä siten, että kertoo itsestään vain sellaista, jonka tulkitsee itselleen edulliseksi.

Vangitseva kiinnostus on tunnetilana kontrolloitua innostusta. Osallistuja sallii itsensä tulla vietellyksi johonkin kiinnostavaan mukaan. Riippuvuudessa taas ei ole emotionaalista itsekontrollia, vaan ´pakonomainen tarve pysyä mukana´ on vallitseva tunneviritys.

Kerroksellinen tasapaino on samanaikaista hallinnan, tehokkuuden ja järjestyksen tunnetta. Asiat ja ihmiset ovat kohdallaan – "homma pelaa". Kuormittumista taas kuvaavat väsymyksen ja jaksamattomuuden tunteet sekä voimattomuus, joka alkaa ahdistaa.


Emotionaalinen kontrolli

Tunnekentillä ja –piireillä on kasvokkaista emotionaalisuutta merkittävämpi vaikutus verkkokanssakäymiseen, - opiskeluun ja -työskentelyyn tietoverkossa toteutuvan emotionaalisen kontrollin luonteen vuoksi. Emotionaalisella kontrollilla tarkoitetaan tässä tunteiden esille päästämisen ja ilmaisun valvontaa.

Kasvokkaisissa tilanteissa kanssaihmiset vaikuttavat toistensa tunteisiin ja tunneilmaisuun ilmeillään, eleillään ja äänensävyillään. Ne kontrolloivat tunteiden voimakkuutta ja suuntautumista. Tietoverkkovuorovaikutuksessa emotionaalinen kontrolli on vain yksilöllisen toimijan vallassa, hän kontrolloi itse emotionaalisuuttaan. Tietoverkkovuorovaikutuksessa ei ole välitöntä toisten aikaansaamaa tunnekontrollia ja siksi tunteet tulevat verkkokanssakäymiseen helposti hetken mielijohteitten pohjalta ja voimakkaampana kuin kasvokkaisissa tilanteissa.

Vimma ja turhautuminen jne. sekä läsnäolo ja poissaolo ym. purkautuvat verkkovuorovaikutuksen tekijöiksi yksilöiden omien tunnetilojen kautta. Vuorovaikutuskumppaneiden sanattomat viestit eivät kontrolloi näitä tunnetiloja. Verkkokanssakäymisessä emme saa toisilta suoraa emotionaalista palautetta, vaan ainoastaan sanojen ja merkkien välittämää palautetta ja reagoimme niihin omien tunnetilojemme pohjalta.

Tavallaan siis reagoimme itseemme. Jokainen verkko-osallistuja välittää toisille verkkokumppaneille oman tunnetilansa ja sitten taas reagoi toisten tunnetiloihin omalla tunnetilallaan. Verkossa ei synny välittömästi jaettua emotionaalisuutta ja yhteistä emotionaalista tietoisuutta. Verkossa emotionaalinen kontrolli on aina subjektiivista. Toiset ihmiset eivät koskaan vaikuta siihen suoraan.

Verkkoemotionaalisuus on yksilöiden ainutkertaisen emotionaalisuuden takia vahvan yksilöllistä. Sitä ei ohjaa yhteinen sosiaalinen tila, vaan verkkotoimijat itse. Siksi verkkoemotionaalisuus on "paljaampaa" , "raaempaa" ja "imevämpää" kuin kasvokkainen emotionaalisuus. Tämän takia verkkotyöskentelyssä tunteiden roolin ymmärtäminen on keskeistä.

Kun ihmiset ovat aloittamassa verkkoaikakauttaan, emotionaalinen kontrolli kuitenkin toimii usein edellä kuvatusta poikkeavalla tavalla. Osallistujat ovat hyvin varovaisia ja miettivät tarkkaan, mitä ilmaista ja sanoa. He pyrkivät toimimaan tavallaan hyvin neutraalisti. Perimmältään tässäkin on kyse oman tunnetilan huomaamattomasta siirtymisestä verkkokäyttäytymiseen. Arkuus, epävarmuus ja pelko ilmenevät verkkoaktiviteetissa "mitäänsanomattomuutena" ja ohuena osallistumisena tai ehkäpä vain seurailemisena, "näkymättömyytenä".


Sukupuolisuus ja verkkoemotionaalisuus

Tietoverkon emotionaalista dynamiikkaa voidaan myös tarkastella feminiinisen ja maskuliinisen emotionaalisuuden läpi.

Feminiininen emotionaalisuus on tunteiden sisällä olemista ja niihin samaistumista. Maskuliininen emotionaalisuus on tunteiden kohtaamista välimatkan päästä, ikään kuin ulkopuolelta.

Verkkokanssakäymisessä perustilanne valottuu maskuliinisen emotionaalisuuden kautta: yksilö itsekseen tietokoneen äärellä näpyttelemässä. Voi olla, että edelleenkin pääasiassa elämme tätä verkkoaikaa – ensisijaisesti miehet viihtyvät tietokoneen kanssa puuhailemassa?

Kun perustilanne häipyy taustalle ja päästään varsinaiseen verkkokanssakäymiseen (siis jos päästään!), siirrytään vuorovaikutusprosessiin, joka etenee omalakisesti; sitä on vaikeaa hallita. Prosessuaaliselta luonteeltaan verkkoemotionaalisuus on feminiinistä. Tunnejännitteet ja –tilat vievät mukanaan, osallistujat ovat (mielikuvissaan) niiden sisällä. Tai sitten he kieltäytyvät todellisesta vuorovaikutuksesta ja vain jakavat toisilleen dokumentteja. Olemme ehkä astumassa tähän prosessuaalisen verkkokanssakäymisen vaiheeseen, vaikka paljon verkkoaktiviteetti on edelleenkin vain tietojen antamista ja ottamista.

Vaikka verkkoemotionaalisuus on vahvasti prosessuaalista (feminiinistä), niin se samalla kuitenkin on vain ja ainoastaan välittynyttä emotionaalisuutta. Siinä ei ole suoria, samassa fyysisessä tilassa koettuja yhteisiä vuorovaikutustunteita. Välittyneisyytensä vuoksi verkkoemotionaalisuus on maskuliinista. Toisten tunteet pitää tulkita, niitä ei voi kokea suoraan. Ja toisten tunteita tulkittaessa, niistä tulee tunnemielikuvia, tavallaan tulkitsijan omia tunteita. Niitä ikään kuin katselee, mutta samalla katseleekin (tiedostamattaan) itseään. Useimmiten tuntuu siltä, että niin miehet kuin naisetkin ovat vielä täysin tiedostamattomia välittyneestä verkkoemotionaalisuudesta – miehet eivät sitä vielä huomaa ja naiset eivät sitä vielä ymmärrä, ja siksi todellinen verkkokanssakäyminen on alkeellista ja olematonta.

Välittynyt verkkoemotionaalisuus on kuitenkin hektisyytensä, yllätyksellisyytensä, paljastavuutensa, vangitsevuutensa ja kerroksellisuutensa kautta feminiinistä.

Hektinen emotionaalisuus on nopeaa liikettä tunnetiloista ja tunteista toisiin. Tunteet limittyvät ja elävät osittain yhtäaikaisesti vaihtuakseen nopeatempoisten kommunikatiivisten muutosten myötä erilaisiksi emotionaalisiksi virittymisiksi.

Yllätykselliselle emotionaalisuudelle on ominaista se, että jokin tunnetila odottamatta täyttää mielen. Se voi olla hämmästystä, innostusta tms. ja tällaisen "tilanteen sattuessa kohdalle", verkkotoimija on emotionaalisesti kiinnittynyt tunnetilaansa.

Paljastavuuteen kutoutunut emotionaalisuus on myös itseensä ottavaa. Se voi olla varovaisuuden tai rohkeuden ja yltiöpäisyyden tunnemuunnelmia, mutta sillekin on tyypillistä, että verkkotoimijan sielu on kietoutunut kyseisiin tunteisiin.

Vangitseva emotionaalisuus on "nimensä mukaisesti" vahvasti otteessaan pitävää. Vangitsevassa emotionaalisuudessa – on se sitten riippuvuutta tai kiinnostusta – verkko-osallistuja on emotionaalisesti sidottu tekemiseensä, hän on "vangittu" tunnevirittymiseensä.

Kerroksellisuudessa samanaikaisesti toteutuvat asiat ja ihmissuhteet tuottavat myös emotionaalisen päällekkäisyyden. Verkkotoimija on yhtä aikaa erilaisten tunneviritysten kietomana, hän ikään kuin on niiden sisällä.

Näissä kaikissa tiloissa kokija on kietoutunut yhteen hektisyyden, yllätyksellisyyden, paljastavuuden jne. tekijöiden kanssa. Sen sijaan fragmentaarisuuden eli pirstaleisuuden ja etäisyyden kautta kokijat eivät kietoudu näihin tiloihin, vaan fragmentaarisuudessa ja etäisyydessä kokija havainnoi osia ja katselee toisia verkkokumppaneita etäältä – toki parhaimmillaan kuitenkin pyrkien tekemään itsensä matkan päästä läheiseksi.

Fragmentaarinen emotionaalisuus koostuu erillään olevista tunteista. Ne voivat koskettaa toisiaan, mutta useimmiten koetaan yhden tunteen liittyvän "tuohon", toisen taas "tähän" jne. Fragmentaarinen emotionaalisuus on ulkoista emotionaalisuutta.

Tietoverkon etäisyys ulottuvuudessa verkkoihminen on kokemuksellisesti itsekseen tietokoneensa ääressä ja toiset ihmiset tulevat hänen katseltavakseen tietokoneen näytölle. Myös ihmisiin ja heidän viesteihinsä liittyvät tunteet ovat ikään kuin näytöltä katsottavana. Vaikka verkkoviestintä voi muodostua läheiseksi ja kohtaavaksi, niin etäinen emotionaalisuus on kuitenkin perusluonteeltaan ulkoista. Verkkotoimija ei kietoudu etäiseen emotionaalisuuteen, vaan "katselee" sitä.


Verkkokanssakäymisessä emotionaalinen dynamiikka toteutuu siis ulkoisen ja kietoutumisen leikkinä:

Tietokoneella toteutettu vuorovaikutus --> ulkoinen emotionaalisuus

Prosessuaalinen verkkoviestintä --> kietoutunut emotionaalisuus

Välittynyt verkkokanssakäyminen --> ulkoinen emotionaalisuus

Hektinen, yllätyksellinen, paljastava,vangitseva ja kerroksellinen verkkovuorovaikutus --> kietoutunut emotionaalisuus

Fragmentaarinen ja etäinen verkkovuorovaikutus --> ulkoinen emotionaalisuus.

Mielenkiintoinen ja vangitseva, mutta samalla niin etäisen omituinen ja luotaantyöntävä juttu! Sitähän elämä, verkkoelämäkin on. Ja mikä haastavinta: tietoverkko nostaa esille ja jalostaa niin miesten kuin naistenkin feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta.


Verkkoemotionaalisuus taitona

Kun verkkoemotionaalisuus mielletään kyvyksi koskettaa ja käyttää tunteita verkkokanssakäymisessä, ollaan tekemisissä virtuaalisen tunnetietoisuuden, -osaamisen ja – vastuullisuuden kanssa.

Tietoverkkokohtaamisissa ja –kanssakäymisessä on olennaisen tärkeää tiedostaa kommunikatiivisen tietoverkon emotionaalinen perusta. Tietoverkkokommunikaation kehittyminen ja vahvistuminen vaatii tunnetietoisuutta; millaiset tunnevoimat verkkokanssakäymistä kuljettavat.

Tunnetietoisuuden rinnalle tarvitaan tunneosaamista. Se merkitsee, että tietoverkkotunteiden tiedostamisen kautta aletaan myös ilmaista tunteita tietoverkossa. Nythän tietoverkkotunneilmaisu on joko räiskähtelevää ja purskahtelevaa (ns. fleimaus) tai näkymätöntä "rivien välissä" tapahtuvaa. Molempiin liittyy paljon tulkintaa, mikä tietoverkkososiaalisuuden tulkinnallisen luonteen vuoksi vielä korostuu.

Tunneosaaminen tietoverkkokanssakäymisessä on ennen kaikkea sitä, että tunteita ja kokemuksia sanallisesti ilmaistaan tai käytetään riittävästi sellaisia tunteita ilmaisevia merkkejä, jotka ovat osallistujille tuttuja. Ja tietysti tietoverkkotyöskentelyn tunneosaaminen on sitä, että tunteiden ja kokemusten ilmaisemista aidosti arvostetaan ja halutaan kehittyä siinä.

Tunnetietoisuuden ja tunneosaamisen lisäksi kommunikatiivisen tietoverkon emotionaalisuuden taju merkitsee myös tunnevastuullisuuden toteuttamista kanssakäymisessä. Tämä taas merkitsee, että kanssakäymiseen osallistuva on tietoinen ja vastuunsa tunteva siitä, mitä nopea tai hidas reagointi ja vastaaminen voi saada aikaan kommunikaatiossa, miten viestien sivuuttaminen vaikuttaa, mitä seurauksia provosoivilla tunneilmauksilla on jne. Kaiken kaikkiaan tunnevastuullisuudessa on kyse siitä, millaista tietoverkkoemotionaalisuutta verkkosubjekti viljelee – rakentavaa vai tuhoavaa.