Verkkorationaalisuus

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

< Tietoverkon sielu 2008

Verkkokanssakäyminen pakottaa fragmentaariseen ja intuitiiviseen ajatteluun. Jos niihin ei kykene, verkkokanssakäyminen tuntuu sisällyksettömältä "jaarittelulta" Tämä taas johtaa vetäytymiseen verkkovuorovaikutuksesta sekä kritiikkiin: verkossa ei saada aikaan sisällöllisesti merkittävää vuoropuhelua.

Prosessuaalinen verkkokanssakäyminen toteutuu oman "logiikkansa" mukaisesti. Ennakolta suunniteltu ja jäsennetty sekä ajateltuun tavoitteeseen pyrkivällä verkkotoiminnalla on taipumus epäonnistua. Verkkotoiminta tulee näkyväksi tulokseksi vasta omassa ainutkertaisessa prosessissaan. Voidaanko tästä tilanteesta hahmottaa esille jotakin prosessuaalisen verkkorationaalisuuden luonteesta?

Kun mietitään tietoverkkokanssakäymisen luonteenpiirteitä, niin ajatukselliset sisällöt liittyvät erityisesti pirstaleisuuteen ja yllätyksellisyyteen. Sisällöt ovat fragmentteina, palasina ja usein odottamattomissa yhteyksissä ja tilanteissa. Varsinaisessa verkkovuorovaikutuksessa ajattelu kytkeytyy fragmentteihin ja niiden yhteyksien huomaamiseen sekä yllätyksellisten käänteiden ja niihin kutoutuvien ajatusten ja ideoitten oivaltamiseen.

Verkkokanssakäyminen pakottaa fragmentaariseen ja intuitiiviseen ajatteluun. Jos niihin ei kykene, verkkokanssakäyminen tuntuu sisällyksettömältä "jaarittelulta" Tämä taas johtaa vetäytymiseen verkkovuorovaikutuksesta sekä kritiikkiin: verkossa ei saada aikaan sisällöllisesti merkittävää vuoropuhelua.

Puhtaasti verkossa tapahtuvan vuorovaikutuksen rationaalisuus kiinnittyy siis fragmentaariseen ja intuitiiviseen ajatteluun. Verkkotyöskentely voi kuitenkin synnyttää myös järjestelmällistä analyyttis-synteettistä ajattelua. Mutta se tapahtuu varsinaisen verkkotoiminnan ulkopuolella.

Verkkotoiminta virittää fragmentaarisuudessaan ja intuitiivisuudessaan sisällöllisiä mietteitä. Niitä yksilöt pohtivat itsekseen ja mahdollisesti kasvokkaisissa tilanteissa ystävien, opiskelijoiden ja työtoverien kanssa. Näin sisältöfragmentit ja intuitiiviset oivallukset siirtyvät erittelevän ja jäsentävän ajatustoiminnan piiriin. Useimmiten tämä rationaalisuus toteutuu yksilön omassa fyysisessä tilassa ja yhteisissä fyysis-sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa.

Verkkokanssakäymisen kirvoittaman loogis-analyyttis-synteettisen ajattelun tulokset voivat sitten tulla dokumenteiksi tietoverkossa jaettaviksi tai puheenvuoroiksi, jotka antavat verkkorationaalisuudelle uusia sisältöfragmentteja ja keksittäviä ideoita. Ne ovat myös tuloksia verkon ulkopuolella, perinteisessä ympäristössä tapahtuvalle työskentelylle, tehtävien suorittamiselle sekä ihmisten itsensä ja toistensa ymmärtämiselle.