Viestintätaitoja

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Verkkoyhteisöllisyyden muodostumisessa viestinnällä on keskeinen merkitys. Siksi myös viestinnän luonteen ymmärtäminen ja sen kautta viestintätaidot ovat verkkoyhteisöllisyystaitoja.

Tietoverkossa tapahtuva viestintä voidaan jäsentää neljäntyyppiseksi viestinnäksi: esitysviestintä, suoritusviestintä, vuorovaikutusviestintä ja luomisviestintä. Kaksi viimeksi mainittua ovat erityisesti verkkoyhteisöllisyyden muodostumiseen liittyviä viestintätaitoja. Esitys- ja suoritusviestinnällä on myös vaikutuksensa verkkoyhteisöllisyyteen, mutta ne toteutuvat kuitenkin tilanteessa, jossa verkon ulkopuolisella toiminnalla on vahva yhteys verkkotyöskentelyyn.


Esitysviestintä liittyy tilanteeseen, jossa tietoverkkoon sijoitetaan toiminnassa tarvittavia materiaaleja ja lähteitä. Taidollisesti on kysymys tietoverkkomateriaalien tuottamis- ja esitystaidoista, eikä niillä ole verkkoyhteisöllisyyden kehittymisen kannalta keskeistä merkitystä.

Suoritusviestintä taas liittyy tilanteeseen, jossa toimijat voivat verkon avulla tai verkossa tehdä tehtäviä. Viestintä ei ole kovin vuorovaikutuksellista, sillä joku on laatinut suoritettavat tehtävät verkkoon ja suorittajat toimivat annettujen tehtävämääritysten mukaisesti. Suoritusviestinnässä on kysymys tietoverkon välineellisen käytön taidoista. Viestintätulokset ovat yhteydessä jonkin opintokokonaisuuden tai työtehtävän hyväksyttyyn tai hylättävään suorittamiseen, jota kontrolloi verkon ulkopuolinen taho, kuten oppilaitos tai työorganisaatio.

Koska suoritusviestintään ei sisälly kovinkaan paljon avointa prosessuaalisuutta, sen taidoilla ei myöskään ole paljon merkitystä verkkoyhteisöllisyyden muodostumisessa.

Verkkoyhteisöllisyyttä muodostavat viestintätaidot liittyvät siis erityisesti vuorovaikutus- ja luomisviestintään.

Vuorovaikutusviestinnässä on kysymys siitä, että verkko-osallistujat osaavat ylläpitää verkossa tapahtuvaa prosessia käynnissä. Siinä on olennaista, että he eivät suuntaa kanssakäymistä isoiksi monologeiksi tai viittauksiksi materiaalien ja lähteitten kautta tapahtuvaan kontaktointiin. Vuorovaikutusviestintään eivät myöskään kuulu suoritukselliset tehtäväksiannot, vaan prosessin kuluessa siitä itsestään nousevat täsmentävien kysymysten esittämiset ja kommentoinnit. Vuorovaikutusviestinnässä ei myöskään pyritä tuottamaan uutta, mutta vuorovaikutusprosessi voi tietysti toimia osallistujille virikkeenä uusien luovien oivallusten ja ratkaisujen keksimisessä.

Vuorovaikutusviestintä voidaan temaattisesti suunnata uuden luomiseen. Silloin se muuttuu luomisviestinnäksi. Siinä on olennaista, että osallistujat ovat alusta saakka tietoisia siitä, että he vuorovaikutusprosessin avulla pyrkivät synnyttämään jotakin uutta. Tämä uusi ei kuitenkaan ole ennen verkkotapahtumaa mitenkään tiedossa, vaan luomisviestinnässä luotetaan siihen, että osallistujien verkkoaktiivisuus tuottaa uusia näkemyksiä, ratkaisuja, malleja ja "keksintöjä".

Luomisviestintä edellyttää osallistujilta vahvaa aihetietoisuutta ja –osaamista, herkkyyttä nähdä verkkokanssakäymisessä kehkeytyviä luovia virikkeitä, taitoa ylläpitää luovaa prosessia sekä kykyä käsitteellistää havaintoja ja ilmaista ne toisille osallistujille.

Vuorovaikutus- ja luomisviestintä tapahtuvat puhtaasti verkossa. Niihin ei liity verkon ulkopuolisia, kasvokkaisia kytkentöjä, vaikka tietysti vuorovaikutus- ja luomisviestinnän ""tulokset" voivat vaikuttaa osallistujien tietoverkon ulkopuolisiin suhteisiin ja tehtäviin. Tietoverkossa tapahtuvan vuorovaikutus- ja luomisviestinnän spesifejä työkaluja ovat edellä kuvatut aloitteellisuus, vietteleminen ja taukojen taju.