Wikiopiston opintotarjonta/Hakkarin koulu/Äidinkieli ja kirjallisuus/Suomen sukukielet

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kielisukulaisuus[muokkaa]

Kielisukulaisuudella tarkoitetaan kahden tai useamman kielen sukulaisuussuhdetta. Toisilleen sukua olevat kielet ovat kehittyneet samasta kantakielestä. Kielisukulaisuudesta kertovat:

  • kielten yhteiset rakennepiirteet
  • samankaltainen perussanasto ja
  • usein myös maantieteellinen läheisyys.

Uralilainen kielikunta[muokkaa]

Suomen kieli ja sen sukukielet muodostavat yhdessä uralilaisen kielikunnan. Kaikki uralilaiset kielet ovat lähtöisin kantauralista, jota puhuttiin noin 400 eaa. Kantauralia on puhuttu todennäköisesti Keski-Venäjällä, mahdollisesti keskisellä Uralilla tai Volgan seudulla.

Uralilaisten kielten levinnäisyys

Suomen kieli kuuluu uralilaisten kielten suomalais-ugrilaiseen haaraan. Suomen kielen läheisimpiä kielisukulaisia ovat itämerensuomalaiset kielet eli karjala, viro, vepsä, vatja, liivi ja inkeroinen. Suomen kaukaisempia kielisukulaisia eli etäsukukieliä ovat unkari, hanti, kansi, komi, udmurtti, mordva, mari ja saamelaiskielet. Uralilaisen kielikunnan toisen haaran muodostavat samojedikielet eli enetsi, nenetsi, nganasani ja selkuppi.

Lähteet[muokkaa]

Byckling, Henriikka - Keinänen Minna - Paalanen, Piila 2010: Aktiivi 9, äidinkieli ja kirjallisuus. Tammi, Helsinki.

Oppilastyöt[muokkaa]