Yhteenveto Motivaatiomatojen keskusteluista 7
Video Changing Education Paradigms oli meidän mielestämme selkeä ja hyvin kattava kuvaus siitä, millainen koululaitos tänä päivänä on, millainen se on ollut ja millaiseksi sen tulisi tulevaisuudessa kehittyä. Video on hyvin informatiivinen koonti siitä, mitä ongelmia koululaitoksessa on, ja miten se voisi tulevaisuudessa toimia paremmin. Koulu toimii yhä edelleenkin pitkälti vanhan mallin mukaan, jossa kaikkien oppilaiden tulisi sopia samaan muottiin, istua hiljaa pulpetissaan ja kuunnella opettajaa. Tällöin tuohon muottiin sopimattomat oppilaiden itsetunto saattaa kärsiä, sillä he kokevat muut itseään fiksummiksi, vaikka todellisuudessa heillä varmasti riittäisi kykyjä moneen muuhun asiaan. Näin syntyy helposti kehä, jossa oppilas ei usko itseensä. Asiaan on jo pyritty puuttumaan esimerkiksi poikkeamalla perinteisestä luokkahuonemallista tai viemällä oppilaita muuhun ympäristöön kuin luokkahuoneeseen oppimaan uusia asioita tekemisen kautta, mutta muutoksia tarvitaan edelleen, ja tämänhetkinen tilanne on varmasti hyvin paljon kouluittain, kaupungeittain ja maittain vaihtelevaa. Esimerkiksi prosessioppimisen merkitys on koulumaailmassa kasvussa, mikä on hyvä asia, sillä kykyä muokata omaa työtään vastaanotetun palautteen perusteella tarvitaan myös muilla elämän osa-alueilla.
Koulun toimintaan liittyviä ongelmia on helppo löytää ja niiden ymmärtäminen on helppoa, mutta vastausten löytäminen erityisesti käytännössä on vaikeaa varsinkin, kun perinteinen koulumalli on iskostunut melko monen ihmisen takaraivoon. Koulumaailmassa kaivataan siis selkeästi uusia tuulia ja uudenlaisten oppimis- ja opetustapojen nostamista esiin. Varmasti asiaa hankaloittaa myös ihmisen perustarve luokitella kaikkea. Videolla puhutaan siitä, miten oppilaat luokitellaan koulussa usein perusteettomasti ryhmiin esimerkiksi iän mukaan. Luokittelu auttaa hahmottamaan isoa massaa oppilaita ja jaottelu on usein välttämätöntä opetuksen mahdollistamisen kannalta. Ehkä jaottelussa tulisi kuitenkin käyttää jotain muuta menetelmää? Voisiko esimerkiksi jaottelu oppilaiden taitojen ja kiinnostuksenkohteiden mukaan olla mahdollinen tai toteutettavissa? Koulutusjärjestelmää saadaan varmasti tulevaisuudessa vastaamaan enemmän nykypäivän tarpeita, mutta se vaatii kuitenkin paljon töitä ja asennemuutoksia. Riskinä on myös se, että kun maailma muuttuu jatkuvasti, on kehityksen mukana vaikea pysyä ja koulumaailman uudet innovaatiot voivat äkkiä tuntua vanhanaikaisilta. Tässä onkin paljon haasteita tulevaisuudelle.
Myös lukemisen tavat -video herätti meissä monenlaisia ajatuksia. Nykyään nuoret käyttävät valtavasti aikaa tietokoneiden ja älypuhelinten parissa, mistä johtuen perinteisten kirjojen ja tekstien lukeminen on vähentynyt. Videolla esitellystä tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että lukemisen määrä ei varsinaisesti ole vähentynyt, vaan lukemisen tavat ovat ainoastaan monipuolistuneet, kun nuoret ovat löytäneet uusia lukemisen tapoja sähköisten laitteiden ääreltä. Videolla sanotaan, etteivät tabletit ja muut laitteet ole vielä lyöneet läpi Suomessa, mutta tilanne on varmasti viime vuosina muuttunut, sillä vieon kuvaamisesta näyttää olevan vähän aikaa. Onkin hyvä, että myös kirjat ovat siirtynee sinne, missä nuoret ovat, eli nettiin. Näin saadaan nuorten lukuintoa pysymään yllä. Keskustelumme aikana heräsi kuitenkin kysymys siitä, onko kaikilla varaa tabletteihin ja muihin älylaitteisiin? Syrjäytyvätkö sellaiset ihmiset, joilla ei ole rahaa kustantaa informaation ja erilaisten tekstien lukemisen ja tuottamisen mahdollistavia laitteita? Perinteisillä kirjoilla on siis varmasti paljon merkitystä myös tulevaisuudessa, ja ne tarjoavat lukijalleen mahdollisuuden irrottautua näytön ääreltä. Videolla sanotaan, että koulumaailmassa on tärkeää perinteiden ylläpitäminen, ja ettei koulun tarvitse vastata nuorten vapaa-aikaa. Perinteiden vaaliminen on toki tärkeää, mutta myös koulun on kyettävä kehittymään nuorten mukana. Vaikka nuoret oppisivatkin paljon mediaan liittyviä taitoja vapaa-ajallaan, ei oppimista voi jättää pelkästään nuoren omalle vastuulle, sillä mediataidot ovat tärkeitä myös työelämässä.
E-kirjoihin liittyvä kielikysymyskin on mielenkiintoinen. Jos suomen kielelläkään ei ole kannattavaa tuottaa elektronista aineistoa sen pienuuden ja suppean levikin vuoksi, miten kannattavaa se voi olla vielä suomen pienemmän kielen kohdalla? Ajanhermoilla pysyminen vaatii digitaalisuutta, mutta entä jos elektronisten aineistojen tuottaminen pienelle ryhmälle ei ole taloudellisesti kannattavaa? Valtaako englannin kieli tulevaisuudessa enemmän tilaa elektronisissa aineistoissa? Millaisia vaikutuksia tällä on pienille kielille? Katoavatko kielet, jos ne eivät pysy mukana digitaalistuvan maailman kehityksessä?
Videolla puhutaan myös siitä, miten tavalliset ihmiset ymmärtävät lukemisen edelleen sen perinteisessä merkityksessä, kun heiltä kysytään lukemisen tavoista ja määristä. Tuottaminen ei siis sisälly tavallisen ihmisen mielestä lukutaitoon, ja suomen kielessä lukutaidon käsite onkin pitkään tarkoittanut ainoastaan perinteistä lukemista jättäen pois tuottamisen ja kirjoittamisen. Tulisikin ehkä ottaa yleisempään käyttöön monilukutaidon käsite tai jokin muu vielä parempi vastaamaan sekä tekstin lukemista että tuottamista. Tällöin muutkin ihmiset mahdollisesti ymmärtäisivät lukutaidon laajempana ilmiönä.