Digitaalinen sosiologia 2024/Lainaukset 15.01.2024
Lainaus tähän viittauksen kanssa.
"Ero vanhaan ja uuteen aikaan on siinä, että aiemmin digitaalisuus liittyi enemmän tai vähemmän opetuksen kehittämiseen. Tavoitteena ja lupauksena saattoi joka tapauksessa olla opetuksen laadun, saatavuuden ja saavutettavuuden parantaminen. Nykyisinkin näistä puhutaan, mutta vaikuttaa siltä, että tärkein tavoite on tehostaa opetusta digitaalisilla järjestelmillä ja vauhdittaa opiskelijoiden läpivirtausta kohti työmarkkinoita. (Suoranta & Teräs, 2022; sit. Suoranta & Teräs 2023.)
"Digitaalisilla järjestelmillä pyritään joka tapauksessa korvaamaan ihmistyötä eli esimerkiksi opetuksen tukipalveluiden henkilökuntaa. Tämä on johtanut opettajien kokonaistyömäärän kasvuun ja akateemiseen urakointiin. Pelko on, että digitaalisilla järjestelmillä yliopistoista ollaan luomassa eräänlaisia tee se itse -etäopistoja ja -työpajoja." (Suoranta & Teräs 2023.)
”Voiko digitaalisten järjestelmien käytöstä kieltäytyä? Kuuluko kieltäytyminen yliopistolaisen toimintamahdollisuuksiin? Ajatusta voisi verrata aseistakieltäytymiseen. Hieman samaan tapaan, kuin aseistakieltäytymistä, myös ”digitaalista kieltäytymistä” voi perustella eettisesti: jos digitaaliset toiminnot ja palvelut eivät paranna ihmisten elämää vaan heikentävät sitä, on viisasta olla käyttämättä niitä ja kehitettävä parempia järjestelmiä ja toimintatapoja.” (Suoranta & Teräs 2023.)
”Henrike Kohpeißa (2023) viehättää ajatus, että vieraannuttavan työn kokemus sysäisi liikkeelle muutosvaatimukset. Siksi hän ehdottaa, että työntekijöiden olisi suorastaan tavoiteltava työhönsä liittyviä vieraantumisen kokemuksia.” (Suoranta & Teräs 2023.)
”Digitalisaation vieraantumisefektit koetaan usein akateemisen työn yksinäisyydessä. Vieraantumisen kriittinen tiedostaminen ja muutoksen aikaansaaminen tapahtuu vain harvoin, jos koskaan yksin: tarvitaan tutkimusta ja yhteistoimintaa, yhteistoiminnallista ja osallistavaa kanssatutkimusta (Kulmala et al., 2023), jotka tuovat esiin digitaalisen työn vieraantuneita piirteitä ja voivat ylittää ne.” (Suoranta & Teräs 2023.)
”Nykyisin tuntuu mahdottomalta ajatella, että opetus- ja tutkimustyötä voisi korkeakoulussa tehdä avaamatta tietokonetta ja pitämättä yhteyksiä monenlaisten digitaalisten tietoverkkojen ja järjestelmien avulla.” (Suoranta & Teräs 2023.)
”Digitalisaation alkuaikoina, kun opetustyöhön soveltuvia digitaalisia välineitä kehitettiin, opettajien odotukset saattoivat vielä olla korkealla. Myöhemmin heidän arvionsa muuttuivat. Uudet digitaaliset järjestelmät toimivat huonosti ja lisäsivät byrokratian tuntua sen sijaan, että ne olisivat auttaneet työssä ja sen kehittämisessä.” (Suoranta & Teräs 2023.)
”Digivisio 2030 -hankkeen aineistossa kuvattu digitalisaation ’potentiaali’ voidaan ymmärtää yrityksenä paitsi korkeakoulutuksen kokonaisvaltaiseen haltuunottoon myös oppijasubjektien kolonisointiin.” (Suoranta & Teräs 2022, 34.)
”Usein jää kuitenkin näkymättömiin, kuinka ”oppimista” tai ”osaamista” kuvaavat ja oppimisalustan toimintaan vaikuttavat muuttujat on määritelty, valittu ja pelkistetty alustan analytiikan vaatimaan muotoon. Tarkastelematta jäävät myös näiden valintojen sosiaaliset ja tekniset reunaehdot. Näin on käynyt myös Digivisio 2030 -hankkeessa ainakin tähänastisen aineiston perusteella.” (Suoranta & Teräs 2022, 35.)
”Molempia on kuitenkin vaikea saada yhtä aikaa: opiskelun kokeilevuus ja vapaus ovat vaarassa kaventua, jos opiskeluprosesseja ”muotoillaan” sopiviksi digitaalisille oppimisalustoille, joiden toimintalogiikka rajaa jo lähtökohtaisesti erilaisia opiskelun ja oppimisen mahdollisuuksia. Käytännössä digitaalisten oppimisalustojen muotoiluprosessit välineistävät opiskelijat digitaalisen järjestelmän tilastomuuttujiksi.” (Suoranta & Teräs 2022, 35.)
"Digitaalisen oppimisalustan väitetään algoritmien avulla tukevan yksilön itseohjautuvuutta ja sen kehittymistä; toisaalla opiskelun algoritmipohjaisen suuntaamisen voi käsittää jatkuvaksi valvonnaksi ja kontrolliksi." (Suoranta & Teräs 2022, 38.)
”Tehokkaat menetelmät, kuten algoritmit, saavat ihmiset vähitellen unohtamaan mielekkäiden yhteiskunnallisten päämäärien pohdinnan – ja itsenäisen ajattelun. Koulutuksen tavoitteet alkavat muistuttaa enemmän teollisen tuotannon päämääriä kuin perusteellista pyrkimystä maailman hahmottamiseen.” (Suoranta & Teräs 2022, 39.)
”Korkeakouluyhteisöllä on oltava mahdollisuus muutosten arviointiin ja tarpeen tullen myös niiden hylkäämiseen, sillä muutokset eivät ole ’luonnollisia’ eikä korkeakoulutuksen digitalisaatiossa ole mitään väistämätöntä.” (Suoranta & Teräs 2022, 41.)
”Myös digitaalisen oppimisalustan kehittämistä ohjaavat näkymättömiin jäävät teoreettiset valinnat eli se, millaisiin filosofisiin, taloudellisiin, psykologisiin ja muihin ideologiapitoisiin teorioihin kehittäjät nojaavat tietäen tai tietämättään. Näillä on vaikutuksensa siihen, millaista dataa alustalle kerätään ja millaisia päätelmiä ja analyyseja datan pohjalta ylipäätään tehdään (opettajan tai koodattujen algoritmien toimesta).”(Suoranta & Teräs 2022, 35.)
”Koulutuksen digitalisaatio pelkistyy ohjelmoidun oppimisen tavoitteiden tapaan kysymykseksi sellaisten digitaalisten teknologioiden (kuten oppimisalustojen ja oppimisanalytiikan sovellusten) kehittämisestä̈, jolla opiskelua saadaan virtaviivaistettua ja tehostettua ja samalla vähennettyä̈ henkilökohtaisen opetuksen eli opettajien tarvetta.” (Suoranta & Teräs 2022, 38.)
”Vaihtoehtoisten digitaalisten opiskelukäytäntöjen kehittämisessä̈ olisi syytä ottaa lähtökohdaksi opiskelijoiden aktiivisen opiskelutottumusten ja toimijuuden sekä̈ vastavuoroisuuteen perustuvien oppimisen kulttuurien kehittäminen." (Suoranta & Teräs 2022, 39.)
"Digivision 2030:ssä tulevaisuutta luonnehditaan kiristyvän kilpailun, kamppailun, yksilöllisen vastuun, joustavuuden ja kiihtyvän muutostahdin metaforilla. Ne kuuluvat yleisemminkin uusliberalistisen uuskielen perussanastoon48, jolla tullaan rakentaneeksi kaksijakoinen tarina jähmettyneestä valtiojohtoisesta menneisyydestä ja notkeasta mutta epävarmasta markkinavetoisesta tulevaisuudesta." (Suoranta & Teräs 2022, 33.)
"Digitalisaatiota on luonnehdittu ”käänteeksi” tai ”harppaukseksi”, mutta myös kapitalismin uudeksi vaiheeksi, jossa se mukautuu uusiin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Digitalisaation sovelluskohteita on ryhdytty etsimään yritystoiminnan lisäksi myös korkeakoulutuksesta, joka on tulkittu kapitalistiseksi tuotantovoimaksi." (Suoranta & Teräs 2022, 30.)