Hakkarin koulu 8.A (kevät 2015)/Delfiinien viestintä

Yleistä delfiineistä

Delphinus Delphis, eli delfiini, on yleisin valaslaji. Se voi painaa yli sata kilogrammaa ja kasvaa kaksimetriseksi. Niillä on kaikuluotaukseen soveltuva äänielin. Alaleuassa niillä on 40-50 hammasta ja yläleuassa 46-55. Delfiini on yleensä jonkin harmaan sävyinen, mutta väri voi vaihdella. Ne syövät pikkukaloja ruuakseen ja pyydystävät niitä laumassa. Delfiinejä esiintyy eniten lämpimissä merivesissä, mutta niitä tavataan kaikissa merissä. Delfiineillä on todella kehittyneet aivot ja se on yksi maailman viisaimmista nisäkkäistä.

Delfiinien aistit

Kuulo-ja näköaisti ovat delfiinien tärkeimmät aistit. Delfiini käyttää myös kaikuluotauksen tapaista menetelmää saalistaessaan pimeässä. Delfiinien silmät sijaitsevat suunpielien takana ja ne näkevät yhtä hyvin veden alla, kuin pinnallakin. Niiden kuuloaisti on erittäin tarkka. Ihminen kuulee kymmenen kertaa matalammin kuin delfiini. Ääniaallot kulkeutuvat delfiinin korvaan eri tavalla, kuin ihmisellä. Delfiini ottaa äänen vastaan alaleukansa kautta, sillä niillä ei ole korvalehtiä. Delfiineillä on myös kyky paikantaa ääni todella tarkasti. Delfiinit ovat ainoita eläimiä, joiden aivokuori on poimuttunut voimakkaammin kuin ihmisen ja niiden aivot ovat myös suhteessa suuremmat, kuin kenenkään muun nisäkkään. Delfiinit ovat älykkäitä ja jopa alttiita psykologisille traumoille. Vuonna 2001 tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että delfiini voi tunnistaa itsensä peilistä. Niillä on siis samanlainen itsetietoisuus kuin kehittyneemmillä kädellisillä ja norsuilla.

Vedenalainen viestintä

Veden alla delfiinit kommunikoivat erilaisilla vihellysäänillä. Kohteiden paikantaminen ja suunnistaminen onnistuu naksuttelulla. Kommunikointi veden alla on tehokasta. Delfiinilajit ovat jokainen joissain määrin sosiaalisia. Sosiaaliset verkostot ovat eri lajien välillä hyvin erilaisia. Osa delfiineistä elää tuhansien yksilöiden parvissa, kun taas osa vain muutaman lajitoverinsa kanssa. On tiedetty jo jonkin aikaa, että delfiinit pystyvät välittämään ohjeita toisilleen veden alla. Miten ne sen tekevät, sitä ei vielä tiedetä.

Delfiinien äänten tutkinta

Tutkijat pitävät todennäköisenä sitä, että delfiinien viheltely on luonnossa lähin vastine ihmisen käyttämille kielille. He uskovat myös että delfiinien viserrys on aitoa viestintää. Delfiinien viheltelyviestintään uskoo muun muassa Vincent Janik. Hänellä on monia perusteita. Niiden äänivalikoima on suurempi kuin millään muulla eläimellä, suurin osa äänistä ei ole synnynäisiä vaan opittuja. Yleensä eläinkunnassa selitetään eläinten viheltely sillä, että se on vain soidinlaulua. Delfiineillä äänikuviot ovat niin mutkikkaita, ettei sitä voi selittää samalla tavalla. Ne alkavat ääntelemään sosiaalisissa tilanteissa lauman sisällä. Eivät houkutellakseen puolisoa itselleen. Tutkinta on hidasta sen vuoksi, että luonnossa eläviä delfiiniparvia on hankalaa seurata. Suuri osa tutkimuksista tehtiin vankeudessa eläville delfiineille, mutta ongelmana on se, että delfiineistä tulee hiljaisia kun ne eivät saa elää vapaana.

Allekirjoitusvihellys

1990-luvulla delfiinien ääniä on alettu tutkia järjestelmällisemmin, joista eniten tutkittu laji on pullonokkadelfiini. Kyseinen laji on yleinen delfinaarioissa ja se elää kaikissa valtamerissä. Jokaisella delfiinillä on allekirjoitusvihellys, eli oma nimi. Se on vihellysten sarja, joka kaikilla delfiineillä on erilainen. Sillä se tiedottaa olinpaikkansa muille lauman jäsenille. Jos delfiini haluaa kiinnittää lajitoverinsa huomion, se viheltää lajitoverinsa allekirjoitusvihellyksen, eli nimen. Jopa yli puolen kilometrin päässä oleva yksilö vastaa viheltämällä oman nimensä. On selvinnyt myös mistä delfiini saa oman nimensä. Poikasena delfiinin ääntely on yksinkertaista jokeltelua, kun taas aikuisena ääntely on monimutkaista viheltelyä. Ensimmäiset mutkikkaat ääntelyt ovat poikasen allekirjoitusvihellys. Tammikuussa 2005 julkaistuissa tutkimustuloksissa, kerrotaan poikasten kehittävän allekirjoitusvihellyksensä itse. Poikanen valitsee mallikseen lähettyvillä elävän aikuisen delfiinin, joka ei kuitenkaan ole poikasen oma emo eikä lähisukulainen. Muutama vuosi sitten samassa tutkimuspaikassa töitä tekevä Jennifer Miksis huomasi, että vankeudessa elävät delfiinit kehittävät heidän kouluttajansa pillin vihellystä muistuttavan allekirjoitusvihellyksensä. Lukuun ottamatta allekirjoitusvihellystä, tutkijat ovat samassa tilanteessa kuin hieroglyfejä tutkineet egyptologit 1800-luvulla. Monimutkaisia merkkejä on paljon, mutta niiden merkityksestä ei ole tietoa.

Perusvihellys

Vladimir Markov ja Vera Ostrovskaja ovat luokitelleet delfiinien äänivalikoimaa. Heidän tutkimansa ryhmä luonnossa eläviä pullonokkadelfiinejä käyttää yhdeksää erilaista perusvihellystä. Yksi niistä on nouseva ja laskeva ja toinen nouseva, laskeva ja nouseva, ja lista jatkuu samalla tyylillä. Perusvihellyksistä esiintyy aina monia muunnelmia, se voidaan kiljaista eri äänenkorkeudelta tai se voi olla hidas tai nopea. Delfiinit puhuvat erittäin nopeasti, sillä yksi perusvihellys kestää 17-80 tuhannesosasekuntia. Sen takia tutkimus on teknisesti erittäin haastavaa, joten äänet nauhoitetaan ja tutkitaan myöhemmin vertaillen äänen värähtelytaajuutta esittäviä käyriä.

Naksuttelu

Viheltelyn lisäksi delfiinit naksuttelevat. Naksautussarjoissa vaihtelevat naksautusten määrä sekunnissa, sarjan kesto ja äänenkorkeudet. Tekniikka on näissäkin tutkimuksissa tärkeää, sillä delfiini voi päästää yli 200 naksautusta sekunnissa. Naksahdusten väliin delfiinit luikauttelevat puhallinsoittimelta kuulostavia ääniä. Niitä on kahdenlaisia, lyhyt matala ja vielä korkeampi lyhyt ääni. Delfiinit muodostavat naksautuksista ja puhallinsoitoista sarjoja, joissa on 2-10 äännähdystä. Niitä delfiinit yhdistävät aina vain pidemmiksi ketjuiksi, jotka ovat osana isompaa kokonaisuutta.

Markovilla ja Ostrovskajalla ei ole kaikista tutkimuksista huolimatta mitään tietoa siitä, mitä delfiinit haluavat oikeasti sanoa.

Delfiinien fyysinen kommunikointi

Eräs vilkas tutkimushanke, nimeltään Dolphin Communication Project tutkii luonnossa eläviä pullonokkadelfiinejä Japanin edustalla ja Bahamasaarten vesillä eläviä täplädelfiinejä. Tutkimusta johtaa amerikkalainen Kathleen Dudzinskin. Projektissa tutkitaan delfiinien kosketuksia äänten lisäksi. Niitä on paljon, esimerkiksi tönimistä, hyväilyä, vartalokontaktissa uimista ja vartaloiden hankaamista yhteen. Todella usein esiintyvä ele on toisen delfiinin rintaevän hierominen omallaan. Dudzinskin luulee sen olevan tervehdysele, sillä sitä näkee erityisesti uusien delfiinitoverien kohdatessa.

Lähteet

https://fi.wikipedia.org/wiki/Delfiini

https://fi.wikipedia.org/wiki/Delfiinit

http://m.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/mita_delfiini_sanoo_

http://yle.fi/uutiset/juoruileva_delfiini_haastaa_ihmisen_ylivertaisen_alyn/5531277

http://tieku.fi/luonto/elaimet/delfiinit-kutsuvat-toisiaan-nimelta

Jonna Katajisto 2008: Nisäkkäät Luonnossa. Weilin&Göös Oy