Hakkarin koulu 8.A (kevät 2015)/Pistekirjoitus

Yleistä tietoa pistekirjoituksesta[muokkaa]

Pistekirjoitus on sokeille tarkoitettu kirjoitusjärjestelmä, jota luetaan sormin. Järjestelmä muodostuu kuudesta suorakulmion muotoon asetellusta pisteestä, joista saadaan merkkejä poistamalla osa pisteistä. Näin saadaan 64 merkkiä ja loput niistä tehdään asettamalla useita merkkejä vierekkäin. Pistekirjoituksella voidaan tehdä esimerkiksi numerot, nuotit, fysiikan ja kemian merkkejä, kaikki matemaattiset merkit, eri kielten kaikki kirjaimet, välimerkit ja jopa pelikorttien symbolit. Pistekirjoitukseen luodaan uusi merkki aina kun siihen on tarvetta.

Pistekirjoitusjärjestelmä on maailmanlaajuinen, eli samat merkit tarkoittavat samoja kirjaimia kaikkialla maailmassa. Joitakin eroja kuitenkin on esimerkiksi välimerkeissä. Suomessa pistekirjoitusta käyttää lähes 2000 ihmistä.

Pistekirjoituksen ja sen kehittäjän historiaa[muokkaa]

Nykyisen pistekirjoitusjärjestelmän eli Braille-kirjoitusjärjestelmän loi vuonna 1809 syntynyt ranskalainen Louis Braille, joka oli hyvin nuorena menettänyt näkönsä. Onnettomuus tapahtui Louisin isän työpajalla, kun poika sai piston nahkurinveitsestä silmäänsä. Myöhemmin toinenkin silmä sokeutui sympaattisen oftalmian vaikutuksesta.

Braille opiskeli Pariisin sokeainkoulussa, ja opiskelunsa aikana hän kehitti järjestelmänsä Charles Barbierin keksimän yökirjoituksen pohjalta. Yökirjoitus oli sotilaskäyttöön luotu 12 pisteeseen perustuva kirjoitustapa, jota tarvittiin sodasssa pimeällä kun haluttiin lukea viestejä ilman valoa ja vihollisen huomaamatta. Vuoteen 1824 mennessä Louis Braille oli saanut valmiiksi aakkoset ja vuonna 1829 olivat valmiina myös matemaattiset merkit ja nuotit. Järjestelmä sai Braillen koulussa virallisen aseman vasta vuonna 1849, kun Braille jo toimi siellä opettajana. Hän kuoli pari vuotta myöhemmin 43 vuotiaana ja vasta sen jälkeen Braille-kirjoitus alkoi leviämään Euroopassa.

Muut sokeain kirjoitusjärjestelmät[muokkaa]

Braille-kirjoitusjärjestelmän lisäksi kehitettiin muitakin kohokirjoitusjärjestelmiä, joista merkittävimmät olivat Moonin kirjoitus ja Reliefkirjoitus. Moonin kirjoituksen keksi englantilainen William Moon 1840-luvulla. Se perustuu seitsemään merkkiin ja niiden asentoihin. Kirjoitusta luettiin joka toinen rivi oikealta vasemmalle joka toinen vasemmalta oikealle.

Reliefkirjoitus on yksinkertaisesti tavallista tekstiä, joka muutetaan kohokirjoitukseksi. Järjestelmää käytettiin 1860-luvun aikana Yhdysvalloissa ja osassa Euroopan maita. Suomessa se oli käytössä 1860-1880 lukujen välisenä aikana.

Pistekirjoituksen merkitys[muokkaa]

Pistekirjoitus on sokeiden parhaita reittejä omatoimiseen tiedonhankintaan ja se on heidän ainoa keinonsa lukea tai kirjoittaa. Sen avulla he voivat merkitä omat tavaransa, tehdä muistiinpanoja ja muita viestejä, suunnistaa julkisissa tiloissa sekä asioida helpommin. Pistekirjoitus auttaa myös kielten oppimisessa. Ainoastaan itse lukemalla tai kirjoittamalla voi oppia sanojen ulkoasun ja oikeinkirjoituksen. Mitkään äänitteet eivät voi korvata pistekirjoitusta.

Miten pistekirjoitetaan?[muokkaa]

Pistekirjoitusta voidaan kirjoittaa joko käsin, pistekirjoituskoneella tai sitä voidaan tulostaa tietokoneelta pistekirjoitustulostimella. Myös netissä voi lukea pistenäytön avulla. Kun tietokone lähettää näytöllä näkyvän tekstin pistenäytölle, se nostaa pinnalleen tappeja, jotka muodostavat kirjoituksen.

Pistekirjoituksessa käytetyt kuusi pistettä nimetään yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi ja kuusi. Kolme ensimmäistä pistettä ovat vasemmalla rivillä ylhäältä alaspäin ja kolme seuraavaa oikealla rivillä samalla tavalla. Tietokoneella ei käytetä normaalia kirjoitusjärjestelmää, vaan kahdeksan pisteen järjestelmää, jossa kaksi "ylimääräistä" pistettä lisätään pisteiden 3 ja 6 alle. Nämä kaksi pistettä ovat merkitsemässä numeromerkkiä ja ison kirjaimen merkkiä. Tarkoituksena on vapauttaa lisää tilaa kirjoitukselle.

Joihinkin kieliin on kehitetty lyhennekirjoitus, koska pistekirjoitus vie lähes kolme kertaa enemmän tilaa kuin tavallinen kirjoitus. Siinä usein käytetyt sanat tai niiden osat saavat oman merkin. Suomessa ei käytetä lyhennekirjoitusta, vaikka sitä onkin kehitetty.

Numerot muodostetaan pistekirjoituksessa käyttämällä kirjaimia a-j. Näiden kirjainten eteen vain lisätään numeromerkki, joka kertoo kyseisen kuvion olevan numero. Kun käytetään yhdeksää suurempia lukuja, vain ensimmäisen merkin eteen laitetaan numeromerkki ja loput kuviot kirjoitetaan niiden perään.