Hakkarin koulu 8.A (kevät 2015)/Vauvojen kommunikointi
Johdanto
[muokkaa]Vauvan ensimmäiset elinvuodet ovat aikaa, jolloin on tärkeää luoda hyvä pohja lapsen myöhemmälle kasvulle ja kehitykselle. Aluksi vauvan tärkein kommunikointitapa on itku. Vauvan kanssa ollessa on tärkeää, että huomioit aktiivisesti vauvan eleet, jotta hän ymmärtää, että voi eleillään vaikuttaa ympäristöön, jossa elää. Vauva kommunikoi kanssasi monin eri tavoin. Koita ymmärtää, mitä vauva sinulle eleillään viestii, ja osoita ymmärryksesi hänelle. Tämä vahvistaa yhteisyyden tunnetta. Reagoi vauvan itkuun mahdollisimman nopeasti. Vauvaa ei voi hemmotella pilalle. Kasvatuksessa on tärkeää osoittaa lapselle, että hän voi vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Vauva tajuaa toistuvat rutiinit, ja oppii odottamaan tiettyjä asioita.
Itkeminen
[muokkaa]Vauvat itkevät kommunikoidakseen. Se on vauvan tapa kertoa, mikä on hätänä tai mitä hän kaipaa. Itkevä vauva on hyvä nostaa syliin ja keinuttaa häntä hieman. Vauvaa voi myös rauhoitella. Tämä luo turvallisuuden tunnetta. Ajan myötä vauvan itkusta oppii päättelemään, mikä hänellä on hätänä. Normaalisti vauva itkee heti syntymän jälkeen. Se johtuu järkytyksestä, joka johtuu suuresta ympäristönmuutoksesta. Jos vauva ei itke synnytyksen jälkeen, jotain voi olla vialla. Vauva itkee seitsemästä eri syystä. Näitä syitä ovat kipu, epämukavuus, nälkä, yksinäisyys, ärsykkeiden runsaus,ärsykkeiden vähyys ja turhautuminen. Itkuilla on erilaiset sävyt, korkeudet ja voimakkuudet. Vauva ilmaisee kipunsa yleensä terävällä, vihlovalla itkulla. Koliikki on pitkäaikaistaja toistuvaa itkua tai huutoa. Koliikin syyt ovat vielä tuntemattomat, mutta vauva vetää jalkansa usein vatsaansa vasten aivan kuin hän kärsisi kovista kivuista. Vauva itkee silloin, kun hänellä on epämukava olla. Nälän voi tunnistaa itkun ajankohdasta tai rytmistä. Kun vauva itkee äänekkäästi ja keskeyttää itkun ainoastaan vetääkseen henkeä, on usein kyseessä kova nälkä. Vauvan itkiessä toistuvasta surullisen kuuloisesti, vauva luultavasti kokee joutuneensa hylätyksi. Yliväsyneenä vauva usein kitisee ja hieroo silmiään. Heti vauvan synnyttyä hän kiintyy äitiinsä. Hän voi päästää hätäitkun, jos äiti menee liian kauaksi. Hätäitkun jättäminen huomiotta ei tee pienelle vauvalle hyvää. Hän voi luulla, ettei äiti enää palaa, ja hänen epäluottamus kasvaa. Turhautumisesta johtuva itku on yleistä varsinkin taaperoikäisillä lapsilla. Taaperot yrittävät paljon uusia asioita, ja turhautuvat nopeasti, jos eivät onnistu nopeasti.
Hymyileminen
[muokkaa]Ihmisvauvat hymyilevät vanhemmilleen saadakseen heidän huomionsa. Se on tärkeä viestimistapa, joka säilyy läpi elämän. Hymyileminen on vauvalle synnynnäistä, eikä siihen vaikuta hirveästi vanhempien esimerkki. Vauvan hymyillessä äidilleen hymyyn liittyy usein katsekontakti. Vauvan hymyt voidaan jakaa kolmeen erilaiseen hymyyn. Jo kolmantena päivänä syntymän jälkeen vauvalla voi esiintyä refleksihymyä tai esihymyä. Refleksihymy voi olla vaikea tunnistaa hymyksi, koska se on hetkellistä. Yleishymy kehittyy vauvalle noin neljän viikon iässä. Tällöin vauva hymyilee lähelleen tulevien henkilön kasvoihin valikoimatta kelle hymyilee. Noin puolen vuoden ikäisenä vauva ei enää välttämättä hymyile tuntemattomille, vaan henkilökohtaisemman viestintäjärjestelmän takia hän tunnistaa lähimmäistensä kasvot ja osoittaa hymynsä heille. Tätä kutsutaan erityishymyksi.
Puheen kehitys
[muokkaa]Ensimmäisinä kuukausinaan vauva jokeltelee ja ääntelee muillakin synnynnäisillä tavoilla. Yleensä vauva aloittaa ääntelyn noin kuukauden ikäisenä. Puhumisen aloittaminen perustuu pitkälti vauvan haluun jäljitellä muita ihmisiä. Puhe kehittyy todella nopeasti. Jotta vauva oppisi puhumaan, on hänen kuultava muiden puhuvan. Siksi vanhempien kannattaa jutella vauvalle, ja kertoa hänelle ympäröivistä asioista. Esimerkiksi mitä ollaan tekemässä. Vauvat eri puolilla maailmaa käyttävät melko samanlaisia "ynähdyskieltä". Vauva viestii erilaisilla ynähdyksillä eri asioita. Jotkut tutkijat epäilevät, että nämä äännähdykset ovat muinaisten esi-isiemme käyttämästä kielestä peräisin. Jokeltelussa on mitä luultavammin neljä erilaista äännekuviota. Näitä on tutkittu tallenteiden avulla. Jokaiseen äännekuvioon kuuluu yksi tietty konsonantti ja vokaali. Noin vuoden ikäisenä vauva oppii ensimmäiset sanansa. Yleisiä ensimmäisiä sanoja ovat muun muassa äiti ja isä. Tämä johtuu luultavasti siitä, että usein vanhemmat puhuvat itsestään hän-muodossa puhuessaan vauvalle. Esimerkiksi, Isi tulee auttamaan. Tässä vaiheessa vauvan sanat muistattavat oikeita sanoja vain vaillinaisesti, ja vanhempi yleensä toistaa vauvan sanoman sanan oikein. Esimerkiksi, jos vauva sanoo: Ättii!, äiti voi vastata: Äiti tulee!
Kommunikoinnin kehitys ensimmäisen kahden vuoden aikana
[muokkaa]Vauvan kehitystä on mukava ja mielenkiintoinen seurata. Moni vanhempi kirjaa ylös vauvan kehityksessä tapahtuvat muutokset esimerkiksi vauvakirjaan. Monet myös pitävät blogia vauvansa kehityksestä. Vauvan kehitys on yksilöllistä. Ensimmäisten vuosien aikana vauvan kommunikoinnin kehitys on nopeaa. Vauvan ensimmäinen kommunikointitapa on itku, mutta itkussakin tapahtuu kehitystä, kun vauva kasvaa. Yleensä jo kahden viikon ikäisenä vauva on niin kiintynyt äitiinsä, että tunnistaa äitinsä äänen muiden naisten äänien seasta. Vauva ilmaisee mielipahansa itkulla vasta noin neljän kuukauden iässä. Samassa iässä vauva yleensä "pyytää seuraa" ja "keskustelee" äitinsä kanssa. Kun vauva on neljä kuukautta vanha, hän yleensä myös nauraa äänekkäästi ja selvästi. Silloin vauva myös reagoi eri tavalla eri sävyisiin ääniin. Siksi vanhempien on tärkeä käyttää tilanteeseen sopivaa ääntä puhuessaan lapselleen. Neljän ja puolen kuukauden iässä vauvan ääntelyssä on havaittavissa erilaisia sävyjä, ja noin puolen kuukauden kuluttua hän kuuntelee ja tuottaa erilaisia ääniä. Normaalisti noin viiden kuukauden iässä vauva alkaa ilmaiseemaan suuttumusta ja pettymystä eleillään. Puolivuotiaana vauva alkaa jokellella. Vasta keskimäärin kahdeksan kuukauden ikäisenä vauva tunnistaa oman nimensä. Tähän toki vaikuttaa se, kuinka paljon vanhemmat käyttävät lapsen nimeä puhuessaan hänelle. Yhdeksän kuukauden iässä vauva tunnistaa puheesta lyhyitä sanoja, ja vuoden ikäisenä joitakin lyhyitä lauseita. Tässä iässä lapsi myös sanoo muutamia merkitseviä sanoja. Tästä noin puolen vuoden päästä lapsi noudattaa yksinkertaisia ohjeita. Kahden vuoden vanhana lapsi käyttää kahden sanan mittaisia lauseita ja nimeää kuvista, esimerkiksi kirjoista, esineitä. Vasta myöhemmässä iässä lapsi alkaa kyselemään erilaisia asioita.
Vauvan kanssa kommunikoiminen
[muokkaa]Vauvapuhe
[muokkaa]Vauvapuhe on vauvoille suunnattu puhetapa, joka poikkeaa normaalista puhetavasta. Vauvapuhetta käytetään ympäri maailmaa. Siitä on lapselle hyötyä. Siinä on tyypillistä, että vanhemmat käyttävät lapsilleen puhuessaan korkeaa ja lepertävää ääntä. Vanhemmat voivat myös puhua laulavaan sävyyn ja liioitella kasvonilmeitä. He käyttävät lyhyitä lauseita ja puhuvat hitaasti. Vauvapuhetta ei kuitenkaan kannata käyttää, jos lapsi on melkein vuoden vanha, koska vauvan kuuluisi tässä vaiheessa jäljitellä vanhempien puhetyyliä. Jos vanhemmat puhuvat vielä vuoden ikäiselle lapselle vauvapuhetta, vauva luulee, että se on ns. oikeaa puhetta, ja normaalin puheen kehitys hidastuu.
Vessahätäviestintä
[muokkaa]Vessahätäviestinnässä lapsi ja vanhempi kommunikoivat keskenään. Vanhempi oppii tunnistamaan lapsen vessahädän, ja lapsi oppii ilmaisemaan vessahätänsä selvemmin. Lapsen vessahätäviestintä on usein vaikea erottaa. Hän saattaa ilmaista vessahätänsä melkein samalla tavalla kuin yksinäisyyden. Vanhempien on kuitenkin tärkeää oppia tunnistamaan, milloin lapsella on vessahätä. Kannattaa käyttää hyväksi päivän rytmiä, yleensä lapsi pissaa tiettyyn aikaan esimerkiksi heti herättyään. Kun tunnistaa lapsen vessahädän, lasta pitää kannustaa tekemään tarpeensa. Lasta pitää kehua, kun tarpeiden teko sujuu hyvin. Lapsi ei opi itse potalla käymisen taitoa, vaan tarvitsee vanhempien tukea ja kannustusta. Vanhempien kannattaa kuitenkin käyttää tähän aikaa, sillä potalla käynti on iso askel lapsen elämässä.
Kommunikointi kohtuvauvan kanssa
[muokkaa]Monet kommunikoivat jo kohtuvauvan kanssa. Sitä ei ole pakko tehdä, mutta monet kokevat, että kohtuvauvan kanssa "puuhailu" on mukavaa. Joidenkin mielestä se on luonnollista, kun taas jotkut ajattelevat sen olevan todella epäluonnollista. Vauvalle voi esimerkiksi jutella ja laulaa. Useat vanhemmat silittävät vatsaa vauvan potkiessa. Vauvan kanssa voi myös tanssia tai kuunnella musiikkia.
Lähteet
[muokkaa]http://www.vau.fi/Perhe/Kasvatus/Kasvatus-alkaa-kommunikoinnilla/
Morris, Desmond 2008: Vauva. Tammi, Helsinki.
http://www.terve.fi/vauvaika/lapsen-aanellisen-viestinnan-kehitys
http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Kasvu-ja-kehitys/Lapsi-0-1-v/Vauvasta-asti-vaipatta/
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/0_1-vuotias/vuorovaikutus/
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/haetko-apua/vauva-itkee/
http://www.vauva.info/foorumi/topic/21710-mitenkuinka-usein-kommunikoit-kohtuvauvan-kanssa/