Julkisen sosiologian projekti/Julkinen sosiologia 2021 / Public sociology 2021/Tärkeät lainaukset

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

29.03.2021

"The climate crisis is both the easiest and the hardest issue we have ever faced. The easiest because we know what we must do. We must stop the emissions of greenhouse gases. The hardest because our current economics are still totally dependent on burning fossil fuels, and thereby destroying ecosystems in order to create everlasting economic growth." (Thunberg 2019, 37)

"I was so frustrated that nothing was being done about the climate crisis, and I felt like I had to do something, anything. And sometimes NOT doing things – like just sitting down outside the parliament – speaks much louder than doing things. Just like a whisper sometimes is louder than shouting." (Thunberg 2019, 21.) Merkinnyt: Ida Kontio 23.3.

”You only speak of green, eternal economic growth because you are too scared of being unpopular. You only talk about moving forward with the same bad ideas that got us into this mess. Even when the only sensible thing to do is to pull the emergency brake.” (Thunberg 2019, 18.) - JS

”And what is the point of learning facts within the school system when the most important facts given by the finest science of that same school system clearly mean nothing to our politicians and our society?” (Thunberg 2019, 17) - JS

"But Asperger is not a disease, it’s a gift. People also say that since I have Asperger I couldn’t possibly have put myself in this position. But that’s exactly why I did this. Because if I would have been ‘normal’ and social I would have organized myself in an organization, or started an organization by myself. But since I am not that good at socializing I did this instead." (Thunberg 2019, 21.) - JA

"But I don’t care about being popular, I care about climate justice and the living planet (Thunberg 2019, 12)." - JA

“The real power belongs to the people (Thunberg 2019, 13).” - JA

"We live in a strange world, ... where everyone can choose their own reality and buy their own truth." (Thunberg, 30.3.2019)

“Because if everyone is guilty then no one is to blame. And someone is to blame. Some people…have known exactly what priceless values they are sacrificing to continue making unimaginable amounts of money.” (Thunberg 2019, 14)

"That means that rich countries need to get down to zero emissions, within six to twelve years, so that people in poorer countries can heighten their standard of living by building some of the infrastructure that we have already built. Such as roads, hospitals, electricity, schools and clean drinking water. Because how can we expect countries like India or Nigeria to care about the climate crisis if we, who already have everything, don’t care even a second about it or our actual commitments to the Paris Agreement?" (Thunberg 2019, 10) - SP

“People always tell me and the other millions of school-strikers that we should be proud of ourselves for what we have accomplished. But the only thing that we need to look at is the emission curve. And I’m sorry, but it’s still rising. That curve is the only thing we should look at.” (Thunberg 2019, 37) - SP

”Until you start focusing on what needs to be done rather than what is politically possible, there’s no hope. We cannot solve a crisis without treating it as a crisis. We need to keep the fossil fuels in the ground and we need to focus on equity. And if solutions withing this system are so impossible to find then maybe we should change the system itself?” (Thunberg 2019, 13.)

"We children are not sacrificing our education and our childhood for you to tell us what you consider is politically possible in the society that you have created. We have not taken to the streets for you to take selfies with us, and tell us that you really admire what we do." (Thurnberg 2019, 38)

"Is my microphone on? Can you hear me?" (Thurnberg 2019, 35)


12.04.2021

"Kriittinen sosiologia on professionaalisen sosiologian omatunto siinä missä julkinen sosiologia toimii päätöksentekoa palvelevan sosiologian omanatuntona." (Burawoy 2006, 266)

”Orgaanisen julkisen sosiologin ja hänen yleisönsä välillä vallitsee dialogi, kaksisuuntainen valistusprojekti” (Burawoy 2006/2005, 263)

”On kuin maisteriohjelma olisi suunniteltu karsimaan opiskelijoilta kaikki eettiset sitoumukset, jotka alun alkaen saivat heidät kiinnostumaan sosiologiasta.” (Burawoy 2006/2005, 270)

“Park discouraged them from engaging in activism. “Park told them flatly that the world was full of crusaders. Their role instead was to be that of the calm, detached scientist who investigates race relations with the same objectivity and detachment with which the zoologist dissects the potato bug” (Smith and Killian 1974:197). Contrast this to Du Bois’s statement: “One could not be a calm, cool, and detached scientist while Negroes were lynched, murdered and starved” (Morris 2015:114).” (Romero 2020, 10–11)

"Alkuperäinen intohimo sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, taloudellisen tasa-arvon, ihmisoikeuksien, kestävän ympäristöpolitiikan, poliittisen vapauden ja sanalla sanoen paremman mailman puolesta toimimiseen, joka houkutteli niin monia meistä sosiologeiksi, on nyt kanavoitunut akateemisten meriittien tavoitteluun." "Toisin sanoen on aika palauttaa tieto takaisin niille joilta se on peräisin, tehdä yksilöjen ongelmista julkisia kysymyksiä ja siten vahvistaa sosiologian eettistä selkärankaa. Juuri tässä on julkisen sosiologian lupaus ja haaste- ei ammatillisen sosiologian negaatiossa vaan sen täydentämisessä."(Burawoy 2006, 260)

”Kriittinen sosiologia voi olla piikki professionaalisen sosiologian lihassa, mutta se on tarpeellinen piikki, joka tekee meidät tietoisiksi omista lähtöoletuksistamme, niin että ajan mittaan voimme muuttaa noita oletuksia." (Burawoy 2006, 272)

” Myös se vaara on olemassa, että julkinen sosiologia puhuu yleisöilleen alaspäin, eräämlaisen intellektuaalisen eturintaman roolissa. Sellaisen patologian voi löytää esimerkiksi C. Wright Millsin tavasta halveksia massayhteiskuntaa.” (Burawoy 2006, 273)

"White radicals in sociology engaged the writings of Mills and Gouldner, but there is no avoiding the reality that white males dominated professional associations, academic departments, and professional publications, which resulted in the male European and white standpoint of sociology." (Romero 2020, 13)

"Herruuteen perustuvassa maailmassa yhtenäisyydestä tulee aivan liian helposti vallanpitäjien määrittelemää yhtenäisyyttä. Tieteenalojen leimaaminen keinotekoisiksi vain sillä perusteella, että ne syntyivät tiettynä historian kautena, jättää huomiotta niiden nykyisen muuttuvan merkityksen ja ne näkökulmat, joita tieteenalat edustavat." (Burawoy 2006, 279)

“his (Trump’s) supporters confuse sociology with socialism, misunderstanding both” (Romero 2019, 3)

”Miksi kukaan kuuntelisi mieluummin meitä kuin median kautta virtaavia viestejä? Olemmeko liian kriittisiä voidaksemme vangita yleisöjemme huomion?” (Burawoy 2006, 263.)

“Indeed, while many will dispute this, the sociology I brought away with me from Columbia was the sociology of the white experience with its AngloSaxon and Teutonic roots. It certainly did not, nor does it now touch, except peripherally, upon the sociology of the black experience either in this country, or in Africa or the Caribbean.” (James Moss 1971 Romeron, 2019, mukaan, 13)

“Avoimen dialogin, jäsenistön vapaan osallistumisen ja sisäisen demokratiamme syventämisen kautta saamme kyllä äänemme kuuluviin julkisuudessa. Julkisten sosiologioiden moneus kuvastaa paitsi yleisöjen määrää, myös sosiologien piirissä vaikuttavien arvositoumusten määrää." (Burawoy 2006, 264.)

"We stand for data; we stand for evidence; we stand for critical thought; and we stand for an open and transparent presentation of research findings so they can be replicated or disconfirmed." (Romero 2019, 3)

”On parempi pitää kiinni julkisesta sosiologiasta alusta alkaen ja siten sytyttää myös professionaalisen sosiologian liekki.” (Burawoy 2006, 271.)

"By the 1890s, Weber did not entirely separate science and politics, and his writings appear to support the view that science was devoted to improving social conditions and “should serve the nation” (Sharlin 1974:341). Later in life, his theoretical essays on social science research actively explored ways for science to serve the nation and yet be separated from political and social attitudes." (Romero 2019, 3.)

"... generations of women sociologists were gradually erased from our origin story, particularly the men and women sociologists conducting empirical studies that were critical, reflexive, and activist sociology. Their theoretical and 'methodological pioneering' empirical studies have largely been deleted from our courses on introduction to sociology, research methods, urban sociology, immigration, social problems, social movements, and social change..." (Romero 2019, 8.)

"Sosiologien on nähtävä maailma marginaalista ja monista näkökulmista. Tällaiseen hankkeeseen sisältyy universaalien kertomusten ja luutuneiden ajattelutapojen kyseenalaistaminen, jolloin voi syntyä uusia kertomuksia ja ajattelutapoja. Imperiumin sisällä vääristymiä ja poissulkemisia syntyy kaikilla tiedon tuottamisen alueilla. Meidän on ryhdyttävä tarkastelemaan maailmaa reuna-alueilta ja nähtävä se monista näkökulmista." (Romero 2019, 24.)

"Joka vuosi tuotamme 25000 uutta alempaa tutkintoa, jossa pääaineena on sosiologia. Mitä tarkoittaa jos puhumme heistä potentiaalisena yleisönä? Sitä se ei ainakaan tarkoita, että voisimme pitää heitä tyhjinä astioina joihin kaadamme kypsää viiniämme, tai tyhjinä tauluina joihin kirjoitamme syvällistä viisauttamme. Mielummin meidän tulisi ajatella rikkaan elämänkokemuksen kantajina, joita voimme opastaa kohti syvempää itseymmärrystä erityisesti niiden historiallisten ja sosiaalisten kontekstien osalta, jotka tekivät heistä niitä ihmisiä, joita he nyt ovat." (Burawoy 2019, 264) -IK

"Edistyksen dialektiikka säätelee niin henkilökohtaista uraa kuin tieteenalaamme kokonaisuuttakin. Alkuperäinen intohimo sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, taloudellisen tasa-arvon, ihmisoikeuksien, kestävän ympäristöpolitiikan, poliittisen vapauden ja sanalla sanoen paremman maailman puolesta toimimiseen, joka houkutteli niin monia meistä sosiologeiksi, on nyt kanavoitunut akateemisten meriittien tavoitteluun." (Burawoy 2019, 260) -IK

"Voimme erottaa useita julkisen sosiologin tyyppejä ja puhua erilaisista yhteisöistä, mutta kuinka tuoda nuo kaksi puolta - akateeminen ja ulkoakateeminen - dialogiin keskenään? Miksi kukaan kuuntelisi mielummin meitä, kuin median kautta virtaavia viestejä? Olemmeko liian kriittisiä vangitaksemme yleisömme huomion?" (Burawoy 2019, 263) -IK

"As sociologists, we have an ethical and professional responsibility to use our sociological imagination, the array of professional tools at our disposal, and to partner in addressing the many obstacles that challenge our world. . . . There still exists a gap between the sociological imagination and an actual transformation of society." (Romero 2019, 25) -IK


19.04.2021

"To quote Appadurai, young people have ‘the right to the tools through which any citizen can systematically increase that stock of knowledge which they consider most vital to their survival as human beings and to their claims as citizens’ [54], and in this study I have not shared methodological tools with young people as co-researchers. As I have argued elsewhere, it is imperative that researchers develop youth-centred and participatory research on the climate strikes." (Bowman 2020, 5).

"Activism in no walk in the park" (Bowman 2020, 11).

“This means that emotion is the driver of action; that merely knowing something is not enough to achieve acting upon that knowledge. One needs to ‘feel’ the knowledge in order to be moved to act by it (see Roeser, 2012).” (Kleres & Wettergren 2017, 508.) -JA

“it (climate change) lacks the ‘moral shock effect’ (Jasper, 1998, Kleres & Wettergrenin 2017 mukaan) that would disrupt the social organization” (em. 512) -JA

"Young environmental activism must be understood in the context of broader political movements and conceptualized with intersecting oppressions in mind. " (Bowman 2020, 3) -IK

"In the consideration of climate change, it identifies (and celebrates) young people as those who ‘admirably display civic engagement [4], and whose role is to tell decision-makers to ‘listen to science’. The engagement approach excludes them from making decisions. It limits young people to roles of consuming scientific knowledge, but not holding knowledge or producing it." (Bowman 2020, 10) -IK

"This means that emotion is the driver of action; that merely knowing something is not enough to achieve acting upon that knowledge. One needs to ‘feel’ the knowledge in order to be moved to act by it (see Roeser, 2012) (Kleres & Wettergen 2017, 508) - IK

"Emotions orient action but different emotions shape the subject’s sense of agency and thereby action in different ways (Barbalet, 1998)"(Kleres & Wettergren 2017, 509)

"Young people are a subaltern group and categories of marginalization intersect. In this case, the marginalization of the complexity – and specifically, the obscuration of environmental justice in favour of more narrow, mainstream environmentalist concept – coincides with the marginalization of young people as political agents." (Bowman 2020, 9)

"In our interviews, non-acute fear appears in its capacity to alert activists against the future threat, but activists also speak of the potentially paralyzing effects of fear." (Kleres & Wettengren 2017, 517)

“The ambiguity of drawing on ‘negative’ emotions in mobilization suggests a strategic alignment with the neoliberal emotional regime that views anger and guilt (and their political implications) with suspicion.” (Kleres & Wettergren 2017, 515)

“‘Climate justice and equality’ is lost, but ‘listen to the science’ is retained, and in doing so, young environmentalist demands are recast in the familiar ‘narrowly constructed, technocratic, and dehistoricized ways’ of the mainstream environmental movement [8].” (Bowman 2020, 4)

"Each participant positioned themselves into a complex social arrangement with respect to various others. Drew referred to everyone and to everyone having a say, and illustrates a characteristic observed at the strike that climate strikers frequently spoke of horizontal structures, togetherness, and unity in sharing. Mickey spoke of future grandchildren ‘however many years in the future’ as well as parents, siblings and the self, and represents the complex negotiation of positions and especially generational positions. Mickey also made a specific mention of ‘systematic oppression’, and many climate strikers call for environmental justice." (Bowman 2020, 9.)

"The action alternatives depending on attribution of responsibility highlight how fear can transform into anger through the ascription of guilt. Guilt signals the self’s excess use of power over another (Kemper, 2001). Anger results from the experience of having one’s status withdrawn (Kemper, 2001) – e.g. through the breach of cherished norms/values – or encountering obstacles to one’s desired actions. When someone else is made responsible for the source of fear, guilt is ascribed to the other for the excess/wrongful use of power that causes the source of fear (Barbalet, 1998)." (Kleres & Wettergren 2017, 509.)

”This very strong emphasis on mobilizing with hope in collective action (‘you should come join us’) is expressed as an antithesis to a blaming approach” (Kleres & Wettegren 2017, 514) KP

”Elsewhere, it has been demonstrated that young people can struggle to maintain a justice claim on behalf of youth in the face of systematic oppression, and future studies could investigate how climate strikers like Mickey (above) maintain their ‘youth as a political position’ while also holding inequalities of race, gender, class and so forth in the light of critique” (Bowman 2020, 9) KP

”Taistelu on mahdollista vain siksi, että epäinhimillistyminen, vaikkakin se on historiallinen tosiasia, ei ole annettu päämäärä vaan seurausta epäoikeudenmukaisista rakenteista, jotka synnyttävät väkivaltaa sortajissa, jolloin nämä puolestaan epäinhimillistävät sorrettuja” (Freire 2005, 44) KP

26.04.2021

"Mielestäni Brookfield hieman liioittelee opttajien ja opiskelijoiden välistä eroa sekä vallan vaikutusta. Epäilemättä on kuitenkin niin, että yhteistoiminnan mahdollisuudet vahvistuvat, jos perinteiset opetuksen hierarkiat pystytään murtamaan. Ne eivät murru sanoin, vaan yhteisessä pedagogisessa toiminnassa, käsitteellisessä pohdinnassa ja käytännön työssä." (Suoranta 2009, 71.)

"Luen myös eräät taiteen muodot julkiseksi sosiologiaksi, sikäli kuin ne tuovat omia esitystapojaan käyttäen esiin jonkin yhteiskunnallisesti tärkeän keskustelukysymyksen tai tabun ja kiinnittävät huomion huomiotta jätettyyn." (Suoranta 2009, 69)

"Universities are—or they should be—the laboratories of public participation and action, in which students are to be taken not only as audiences but also as social agents..." (Suoranta & FitzSimmons 2017)

"[V]iolence, particularly structural violence, where all the power is on one side, creates ignorance. If you have the power to hit people over the head whenever you want, you don’t have to trouble yourself too much figuring out what they think is going on, and therefore, generally speaking, you don’t."(Graeber 2004)(Suoranta & FitzSimmons 2017, 280)

"Thus, under the new right-wing legislation, a student has become an apolitical learning machine, who must submit to the university administration’s command structure, resulting from the university’s weakened position in the tiers of educational policy and power."(Suoranta & FitzSimmons 2017, 283)

"Jos opetuksen tarkoitus on luoda yhteyksiä sosiaalisiin liikkeisiin, yhteiskunnalliseen aktivismiin tai osallistuvaan demokratiaan, opetusmenetelmien on paras olla osallistavia, dialogia ja todellista toimintaa sisältäviä. Osallistuvan demokratian luomisesta voi oppia vain osallistumalla itse – mikä pätee myös opettajaan." (Suoranta 2008, 718.)(Suoranta 2009, 70)

"“Nothing dramatic in this.” Such use of the above words reveals that the dramatic is something not only to avoid but also to dismiss from the campus. The occupation certainly broke the chain of conventions and revealed the hidden rules of behavior. From the ethogenic perspective, the campus occupation was an “enigmatic episode” (Harré & Secord, 1972, p. 171), a situation or an occasion without proper rules of conduct. In this case, power didn’t know how to act or respond—thus the use of force." (Suoranta & FitzSimmons 2017, 280) -SP

"Kulttuurisesti opittua auktoriteettiriippuvuutta tai vihamielisyyttä (erityisesti hallitsevan kulttuurin) auktoriteettia kohtaan on kuitenkin vaikea purkaa. Voimakkaasti hierarkkisen yliopistokulttuurin valtaepäsymmetriassa, rooli- ja muine jakoineen, opettajat eivät voi vain toivoa vaikutustaan pois. [...] Siksi kriittisesti tietoiset opettajat hylkäävät naiivin oletuksen, että opiskelijoiden ystäviksi ja vertaisiksi julistautuminen vielä tekisi heistä sellaisia. [...] He oivaltavat, että aito yhteistoiminta on mahdollista vasta sitten, kun opettaja on käyttänyt merkittävästi aikaa ansaitakseen opiskelijoidensa luottamuksen toimimalla demokraattisesti ja kunnioittavasti heitä kohtaan. (Brookfield 1995, 10–11.)" (Suoranta 2009, 71) -SP

”Julkisen sosiologian kannalta opiskelijana oleminen, tai yleisemmin ihmisyys tai kansalaisuus, ei ole teknisen tehokkuuden tai rationaliteetin ilmaus vaan sellaisten kasvatuksellisten kamppailujen tulos, joissa tietäminen yhdistyy vastarintaan, mielikuvitukseen, toivoon ja rakkauteen (Suoranta 2009, 75).” -JA

”What if there is more at play than meets the eye—something hidden within the layers? What if, besides the subjective violence with an identifiable agent, there are, as Žižek (2002) remarks, other forms of violence, those of symbolic and systemic violence, “the often catastrophic consequences of smooth functioning of our economic and political systems” (p. 2).” (Suoranta & FitzSimmons 2017, 281.) -JA

”Osallistumattomuus on kenties ajankuva meillä ja muualla (ks. Giroux 2007), mutta ikävintä on, jos se kertoo, ettei yhteisiä asioita enää ole sen paremmin yliopistossa kuin sen ulko- puolellakaan – paitsi globaalilla poliittisella ja talouseliitillä, jolla on taitoa ja tahtoa pitää huolta eduistaan. ” (Suoranta 2009 ,78)

”This asymmetry of the possibility for the public speech and critical presence in the agora is especially evident in our first case of an individual student protesting the Minister of Finance and the education cuts. The Minister can colonize the university by his talk show (it really was a one man show) with the administration’s and faculty’s approval, but the show cannot be disrupted or denied by the silent party...” (Suoranta & FitzSimmons 2017, 281.)

“the universities see students as consuming clients whose purpose is to study and graduate, but not to revolt.” (Suoranta & FitzSimmons 2017, 277)

"In playing safe in the changed conditions of power, the universities see students as consuming clients whose purpose is to study and graduate, but not to revolt." (Suoranta 2017, 277) -IK

To “achieve as much savings as possible through structural reforms so as to guarantee the quality of teaching and research” (Myklebust, 2015, para. 7) (Suoranta 2017, 278) -IK

"On vielä epävarmaa, ennakoiko kertomani tapausesimerkki yliopiston yritystaloudellistumisen tuomia muutoksia uudenlaisine valta- ja käskysuhteineen sekä omistusoikeuskysymyksineen. Selvältä kuitenkin näyttää, että myös yliopistosta on tulossa minkä tahansa muun yhteiskunnallisen laitoksen tapaan hegemoninen taistelukenttä, jossa hallinnollis-taloudellinen valta uhkaa entisestään korostua." (Suoranta 2009, 77) -IK

03.05.2021

"Sivistyneen aikakauden merkki olisi moraalisen harkinnan ja auttamisen etiikan ulottuminen viranomaiskäytäntöihin ja ihmisoikeuksien meneminen silmittömän lainkuuliaisuuden edelle, aina. Suomessa tämä on usein vaikeaa. Kuinka mahdoton onkaan tilanne, jossa viranomainen tai poliitikko arvioisi omaa toimintaansa uudelleen. Ja kuinka paljon tavallisempaa onkaan totella, vaikkei olisi varma, mitä tottelee tai miksi.(Suoranta 2010, 28-29)

"”Ainostaan syntyperäiset suomalaiset voivat olla Suomen valtion täysivaltaisia kansalaisia”, ohjelma linjaa. Päästäkseen edes toisen luokan kansalaisiksi maahanmuuttajien on sanouduttava totaalisesti irti omasta kulttuuristaan. Muuten he ovat ikuisesti ulkomaalaislakien alaisia, äänioikeudettomia, vailla pääsyä valtion tai kuntien virkoihin. Tämänkaltaista ajattelua on ehkä vaikeinta sietää. En hyväksy me ja muut -asetelmaa: ikään kuin Suomi-niminen valtio olisi jonkun tietyn ihmisryhmän omaisuutta, ja muut olisivat tämän herrakansan alamaisia. Kuka tähän joukkoon kuuluu? Kuka siihen hyväksytään mukaan? Itse en halua kuulua, mutten myöskään halua luovuttaa ”Suomea” näiden ihmisten käsiin". (Suoranta 2010, 39)

"Itseäni ja moraaliani tyydyttävä valinta, joskin sekin raskas, on olla tukihenkilö, joka tarvittaessa pystyy hoitamaan melko monia käytännön asioita ja ottamaan selvää asioista sekä tukemaan taloudellisesti, tarjoamaan väliaikaisen asunnon ja rahaa." (Suoranta 2010, 85)

"Yön yli nukuttuani jotain olennaista alkaa valjeta suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta. Opin oikeastaan vasta nyt sen, minkä luultavasti kaikki turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttoasioiden kanssa toimivat jo ennestään tietävät: virallinen Suomi on linnoitus, jonne on mahdoton tulla ilman tiettyjä edellytyksiä[--] Muut jätetään veteen ilman pelastusrengasta, lojumaan toimettomina vastaanottokeskuksissa sosiaaliviranomaisten myöntämällä toimeentulotuella. Tätä tarkoittaa käytännössä ”olla kuin hotellissa” -kommentti, jota silloin tällöin kuulee käytettävän kuvaamaan turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien tilannetta". (Suoranta 2010, 90)

"Teesini alkaa muodostua: auttaminen on vaikeaa, etenkin Suomessa, jossa tärkein asia on aina oma etu ja asioiden näennäinen sujuminen, vaikka ne todellisuudessa, läheltä sihdaten, menisivät päin helvettiä." (Suoranta 2010, 62)

”On aika surullista lukea perussuomalaisten kaupunginvaltuutetun Jussi Halla-ahon – tohtorismiehen (!) – kirjoittamaa tekstiä: ”Yksi keskeinen syy ’ulkomaalaisvastaisuuden’ lisääntymiselle on se, että turvapaikanhakijoiden ympärille muodostunut, kalliiksi käyvä ihmisoikeusteollinen kompleksi ja humanitaaristen tulijoiden kohtelu etuoikeutettuina kunniakansalaisina loukkaavat ihmisten oikeustajua ja panevat heidät kyselemään, mihin heidän verorahojaan käytetään.” (Suoranta 2010, 91)

”Esitelmässään Papiston päivillä 2002 Antti Eskola kiinnittää huomiota kirkon ja kristinuskon rooliin ”kulttuurisessa hegemoniakamppailussa, jota käydään erilaisille tosiseikoille annettavista merkitystulkinnoista”. Hänen mukaansa kristinuskoisten olisi oltava mukana tuossa kamppailussa puolustamassa ihmisyyttä eriarvoistumista vastaan. ”Olennainen asia ja varsinainen taistelukysymys, kuten 70-luvulla sanottiin, on tietenkin se, että erilaisilla tulkinnoilla on erilaisia käytännön seurauksia. Jos ihminen on pelkkä eläin, on vaikea perustella, miksi häntä tulisi muuna kohdellakaan, varsinkaan jos hän ei kuulu ’meihin’, vaan on ’maahanmuuttaja’ tai jonkin sortin luuseri”, kirjoittaa Eskola.” (Suoranta 2010, 52.)

"Joka tapauksessa nämä kaksi asiaa, suomalaiset köyhät ja turvapaikanhakijat, asetetaan kansalaiskeskustelussa yleensä vastapuoliksi. Ajatuskokeena asetettakoon nämä kaksi köyhyyden ja riiston muotoa samalle puolelle, tai samaan vaakakuppiin ja mietittäköön, mitä toiseen kuppiin pantaisiin." (Suoranta 2010,32)

”Onko mitään toivoa, Ashraf kysyy. Mitä tähän pitäisi vastata?” (Suoranta 2010, 16.)

10.05.2021

"Valvonnalta ja sensuurilta välttyminen on perusoikeus" (Ahmet Sabanci; Aktivismin aika Jakso 5: Oppi)

"Jos jossain maailman kolkassa tehdään vääriä asioita, vaikutukset tuntuvat kaikkialla" (Mohammed Rezwan; Aktivismin aika Jakso 5: Oppi)

"Olemme valmiita tekemään töitä, edistämään muutosta ja opastamaan muita" (Roegshanda Pascoe; Aktivismin aika Jakso 6: Hinta)

"Jos näkee, että toisia vahingoitetaan, heitä pitää auttaa, vaikka vahinko ei kohdistu itseen. Se on moraalisesti oikein ja kaikkien velvollisuus." Uriel Ferera; Aktivismin aika Jakso 6: Hinta)

"Puhu. Toimi. Tunne. Puhu. Toimi. Ole vapaa." (Vandana Shiva) & "Aktivismi on häiritsevää"..."we upset people" (Pastori Billy) (Aktivismin aika, Jakso 3: Johtaja)

"The problem is how to work on one's own experience to make something of it." (Pierre Bourdieu, Sociology is a Martial Art 46:58)

"Miltä tuntuu kun ryhtyy aktivistiksi? "Tulee iloinen ja virkeä olo. Tuntuu hyvältä herätä kun tietää, että voi tehdä jotain mielekästä. Se helpotti omaa oloani. -- Kannattaisi yrittää ja kokeilla tuntuuko se omalta. Siihen adrenaliiniryöppyyn jää ihan takuulla koukkuun." (Julieta Cederlöf; Aktivismin aika Jakso 1: Sisäinen palo) -IK

"Tarkoitus on motivoida heitä ja kertoa mitä olemme tehneet asian hyväksi. Käytimme kolme pitkää päivää esityksen tekemiseen. Kaikki tässä porukassa eivät ole poliittisesti aktiivisia, mutta näytelmän tekeminen on heille sopiva tapa vaikuttaa." (Julieta Cederlöf; Aktivismin aika Jakso 1: Sisäinen palo) -IK

"Ei ole kyse pelkästään avun antamisesta, Pnina saa siitä itselleen voimaa." (Pnina; Aktivismin aika Jakso 1: Sisäinen palo) -IK

"Sosiologia on kamppailulaji; sitä käytetään itsepuolustukseen." (Pierre Bourdieu, Sociology is a martial art) -JA

"Tässä työssä täytyy olla vahva." (Nasreen Aljanabi Larsson, Aktivismin aika, jakso 4) -JA

"Muiden auttamisesta saa... Se kasvattaa halua elää." (Guadalupe Gonzalez, Aktivismin aika, jakso 8) -JA

"Ihmisen velvollisuus, dharma, ei ole häviön ja voiton ratkaiseminen, vaan se, että toimii oikein. Toiminnan seuraus ei ole ihmisen päätettävissä. Minulle oikea tapa toimia on säilyttää siemeniä ja vastustaa sen määrittelemistä rikokseksi." (Vandana Shiva, Aktivismin aika: Jakso 3) - SP

"Olen tehnyt tätä ilman palkkaa koko ikäni. Tavallaan olen pettänyt oman perheeni." (Roegshanda Pascoe, Aktivismin aika: Jakso 6) -SP

"Kansainvälisen oikeuden mukaan sotilaiden toiminta on laitonta. Se motivoi minua olla osallistumatta järjestelemään." (Uriel Ferera, Aktivismin aika: Jakso 6) -SP

17.05.2021

Bourdieu ei ole tunteeton, päinvastoin. Hän näyttää kameralle, miten häntä jännittää englanniksi esiintyminen suurelle yleisölle. Haastattelutilanteissa sen sijaan, kun hän puhuu työstään, hän järkeilee etäällä tunteista. Bourdieu on aiheensa asiantuntija, mutta silti matkan päässä aiheestaan. Se on asiantuntemusta lintuperspektiivistä, ei ruohonjuuritasolta. Aktivismin aika -sarjassa nähtävät naiset puolestaan heruvat tunnetta. Syyrian kansannousua Ruotsista käsin tukeva Nasreen Aljanabi Larsson kuvaa, miltä tuntuu laskea vainajien ruumiita joukkohaudasta. Aktivismi vaatii voimia: ”Tässä työssä täytyy olla vahva.” Guadalupe Gonzalez laittaa ruokaa kylänsä läpi matkaaville siirtolaisille ja päivystää yötä päivää junaradan varressa ruokkiakseen ohi matkaavia siirtolaisia. Hän tukahduttaa kyyneleensä ajatellessaan omia vaikeuksiaan ja sanoo saavansa muiden auttamisesta. ”Se kasvattaa halua elää." Mietin, miten iso osa järjen ja tunteen kontrastista on projektiota – joko dokumentaristien harjoittamaa leikkausta tai omaa tapaani suodattaa havaintoja. Päädyn arvelemaan, että kyse on ennemminkin tutkijan tavasta performoida ammattiaan ja aktivistien tavasta performoida omaa tekemistään. Tai siitä, että tutkijan _täytyy_ performoida ammattiaan, kun taas aktivisti on _vapaa_ performoinnin kahleista. -JA

"Julkisen sosiologian työmääritelmä vaikutti jättävän tilaa hyvin monenlaiselle toiminnalle/työlle. Ajatus siitä, että jokainen sosiologian koulutuksen saanut tekee väistämättäkin julkista sosiologiaa sisäistettyään opintojen aikana sosiologista ajattelua, vähentää painetta hakeutua jollekin tietylle, erityisen sosiologiselle alalle. Koin havainnollistavana Suorannan & Ryynäsen (2014) jaottelun siitä, miten julkisessa sosiologiassa tehdään ”vahva sosiologinen interventio” sosiaaliseen todellisuuteen (1) pitämällä esillä jotakin yhteiskunnallista tärkeää ongelmaa, (2) herättelemällä ihmisten kriittistä tietoisuutta, (3) osallistamalla, voimauttamalla ja tukemalla heidän yhteiskunnallista toimintaansa ja/tai (4) osallistumalla suoraan epäoikeudenmukaisten yhteiskunnallisten olosuhteiden muuttamiseen. Samalla kun julkista sosiologiaa vaikuttaa olevan kaikkialla (kirjoissa, performansseissa, järjestöissä, opetuksessa, taiteessa, somessa), herää kysymys, mitä julkinen sosiologia ei ole. Jääkö ulos vain normeihin mukautunut ”tavanomainen” toiminta, jossa ei kritisoida, kyseenalaisteta, pyritä vaikuttamaan? Entä onko väliä sillä, kuka julkista sosiologiaa tekee? Tuleeko esimerkiksi Greta Thunbergin toiminnasta julkista sosiologiaa vasta kun sosiologit alkavat keskustelemaan siitä? Toisaalta Thunbergin voi nähdä tehneen ”vahvan sosiologisen intervention” sosiaaliseen todellisuuteen, jolloin hänet voisi nähdä jopa monia sosiologian yliopistokoulutuksen saaneita selkeämmin julkisena sosiologina." -AS

"Monenlainen vaikuttaminen tuntuu lisääntyneen joka puolella, jonka takia mielestäni kiinnostavaa onkin se mikä on loppujen lopuksi juuri julkista sosiologiaa. Missä menevät sen rajat vai onko mielekästä edes rajata sitä? Käsittääkseni julkisen sosiologin tehtävä on siis ikään kuin pitää yllä yhteiskunnassa valistuksen henkeä ja edistää yhteiskunnan kehittymistä entistä oikeudenmukaisemmaksi. Kautta aikojen erilaisia julkisia kiistanaiheita on ollut ja mielenkiintoista on tänään katsoa taaksepäin ja miettiä missä olemme jo saavuttaneet haluamamme tavoitteet, ja missä näemme vielä erityistä kehittymistä yhteiskuntanamme. Onko yhteiskunta toisaalta koskaan valmis ja onko se toisaalta edes tarkoituksenmukaista? Julkinen sosiologi tuntuu siis käyttävän opintojensa aikana oppimaansa tietoa yhteiskunnassa yleisen lukijakunnan edessä ja pyrkii vaikuttamaan siten yleiseen mielipiteeseen erilaisissa tilanteissa ja konteksteissa. Näkisin, että julkinen sosiologi on ikään kuin kameleontti siinä mielessä, että hän osaa soluttautua yhteiskuntaan uskottavasti, mutta ei pelkää näyttää todellisia värejään, kun hän saa jalansijaa ja paikan vaikuttaa. Toisaalta muistan aiemmista opinnoista myös sen, että mikäli haluaa muuttaa vallitsevia normeja tai saada aikaan keskustelua – täytyy myös olla sisäistänyt tietyllä tavalla vahvasti ne yhteiskunnan olemassa olevat normit. Käytännössä tämä tarkoittaa siis yksityisistä ongelmista julkisten kysymyksenasettelujen tekemistä." -IK

"Kiinnostuin Freiren ohjailun näkemyksestä, siitä miten hänen mielestään sorretun eli ohjaillun ihmisen tietoisuus mukautuu sortajan eli ohjailijan tietoisuuteen (em. 47-48). Näkemys oli kiinnostava opinto-ohjauksen hallinnallisuutta käsittelevän graduni kannalta, vaikkei Freiren näkemys ohjailusta istukaan suoraa opinto-ohjaukseen. On mielestäni kuitenkin kiinnostavaa, että viimeisimmän TAT:in (Talous ja nuoret 2021) Nuorten tulevaisuusraportin mukaan vanhemmat ja opinto-ohjaaja ovat merkittävimmät jatko-opintosuunnitelmiin ja ammatinvalintoihin vaikuttavat tekijät. Opinto-ohjaajilla ja vanhemmilla on siis huomattavaa valtaa suhteessa nuoriin, jotka vasta rakentavat tietoisuuttaan. Myös gradu voitaneen ajatella julkisena sosiologiana sen julkisuuden vuoksi. Sen luonteesta riippuu kuitenkin se, pyrkiikö se vaikuttamaan tai ottamaan kantaa sortoon tai epäoikeudenmukaisuuksiin. Vallan ja hallinnan tarkastelu ainakin pyrkii tekemään mahdolliseksi valtasuhteiden tiedostamisen ja kriittisen tarkastelun." KP