Julkisen sosiologian projekti/Julkinen sosiologia 2022 / Public sociology 2022/Lainaukset 12.04.2022

PIILOTTAJAN PÄIVÄKIRJA

Juha Suoranta

Lindan muistiinpanot

Metateksti

Muistiinpanot jakautuvat kahteen pääosaan: 1. Kurssin tavoitteet mielessä pitäen, ensimmäinen osa käsittelee aktivismia ja 2. Muut teoksen yhteiskunnalliset teemat.

Johdanto

Teoksen keskeisin tarina on turvapaikkahakijan Ashrafin ja häntä avustaneen Juha Suorannan inhimillinen taistelu Ashfarin turvapaikan saavuttamiseksi.

Teoksessa käsitellään myös seuraavia teemoja: Yliopiston ja kirkon asema yhteiskunnassa, mediakeskustelu turvapaikanhakijoista vuonna 2009, moraalit ja arvot, auttajan rooli, aktivismi ja byrokratia.

1. AKTIVISMI JA JULKISEN SOSIOLOGIAN TEMATIIKKA TEOKSESSA

Tutkija aktivistina?

’’--- ammattiini kuuluvat sekä ammattitaidollinen ydin --- ja aktivismi: asioihin puuttuminen ja niiden selvittäminen silloin kun ne sitä vaativat.’’ (s. 102).

Kenttätyön merkitys

Suoranta kritisoi Jussi Halla-ahon tekstiä, jossa Halla-aho esittää turvapaikanhakijat etuoikeutettuina kunniakansalaisina. Suoranta kommentoi kokemuksensa kertovan aivan muusta. (s. 91)

Auttaminen aktivismin muotona?

’’--- Muiden armoilla olevien auttamista korostavan perinteen haluaisin välittyvän tyttäreni lisäksi myös opiskelijoilleni osana kriittisten yhteiskuntateorioiden opetustani.’’ (s. 65)

Järjestäytymisen merkitys aktivisti toiminnassa

’’Jos Suomessa on maahanmuuttajien auttamiseen kohdistuvaa aktivismia, missä aktivistit majailevat? Varsinaista maahanmuuttoaktivismia Suomesta on vielä vaikea löytää, ellei sellaisena pidä yksittäisten ihmisten harvahkoa joukkoa. Se ei oikein ole edes verkosto puhumattakaan suunnitelmallisesta organisoitumisesta esimerkiksi solurakenteeksi, jossa toimintaa johdettaisiin ja tietoja vaihdettaisiin. Jotain tällaiseen viittaavaa aktiivisuutta kuitenkin on olemassa, mutta toiminta ei ole avointa ja siksi tietoa käytännöllistä tavoista auttaa turvapaikanhakijaa on vaikea saada.’’ (s. 102).

-> Organisaatiot, verkostot ja niiden avoin toiminta kerää yhteen aktivisteja.

Peruste aktivismille & yhden ihmisen voima

’’Ehkä ajattelutapojen ja toiminnan muutos tosiaan nytkähtää liikkeelle jokapäiväisten ja pieneltä näyttävien asioiden seurauksena, ei vallan huipulla tehdyistä ratkaisuista. Kasautuessaan pikkuseikat saavat yleisen huomion ja purkautuvat kansalaisliikehdinnäksi ja viranomaistoimenpiteiksi.’’ (S. 107)

Lopuksi

’’Tänään Ashraf muuttaa koulun asuntolaan --- Ashrafin opiskelu ja tulevaisuus on nyt jonkun vaateliasta työtä tekevän Maahanmuuttoviraston virkailijan käsissä. Niin yksinkertaista se on. ’’ (s. 141).

2. TEOKSEN MUUT YHTEISKUNNALLISET TEEMAT

Media

’’ Aamulehti kirjoittaa Suomen tarvitsevan huomattavan määrän lisää maahanmuuttajia joka vuosi, mikäli nykyiset eläke-edut halutaan säilyttää’’ (44)

’’Helsingin Sanomissa --- Turvapaikanhakijoita pidetään jutussa rikollisina, jokseenkin ala-arvoisina ihmisinä, joiden motiivit --- ovat epäilyttäviä ja tuomittavia’’ (s. 55)

’’Supon ja Maahanmuuttoviraston päälliköt kirjoittavat Helsingin Sanomissa maahanmuuton hallinnan etsikkoajan menevän kohta umpeen. Pelotellaan terrorismilla.’’ (s. 79)

Kirkon ja yliopiston yhteiskunnallinen asema

’’--- Kalifornian yliopiston Irvinen ja Riversiden kampuksilla on todella tarjottu suojaa pakolaisille.’’ (s. 33)

’’ Yliopiston pitäisi harkita vapaapaikkoja maahanmuuttajille ja muille köyhille ja vähävaraisille. Ehkä tällainen on mahdollista Tampereen yliopistossa, joka maireasti korostaa yhteiskunnallista suuntautumista tai on puolivirallisesti julistautunut ”kansan yliopistoksi”. Vuodesta 2010 lähtienhän yliopistot ovat lain mukaan aiempaa autonomisempia päättämään asioistaan ilman valtion ohjausta.’’ (s. 52)

[Yllä olevan konteksti: Suorannan ajatus, joka juontui hänen kysyessään, voisiko olla maksamatta 100 euron kurssimaksua, jotta Ashraf saisi osallistua suomen kielen alkeiskurssille. Vastaus oli kielteinen.]

Kirkko turvapaikkana? (s. 59)

’’Kirkon on otettava kantaa yhteisiin yhteiskunnallisiin asioihin sanoin ja teoin, jotta se saisi kirkollisverona kannettavan kolehtini’’ (s. 59)

’’Häntä harmittaa kirkon tapa toimia: strategioissa korostetaan heikoimman rinnalla kulkemista, mutta kun näin pitäisi tehdä, mitään ei tapahdu.’’ (s. 63)

’’Kirkossa työskentelevä tuttavani on myös kriittinen kirkon toimintaa kohtaan ja kuvaa sitä palaveritoiminnaksi: kiinnostus kestää palaverin verran, ikään kuin toiminnan kohde olisi palaverissa eikä sen ulkopuolella.’’ (s. 77)

Byrokratian seinät

Tekstissä tulee ilmi, etteivät viranomaiset, poliisit, Maahanmuuttovirasto, kirkko, järjestöt, virkailijat tai oikeastaan kukaan tunnu ymmärtävän kokonaisuudessaan sitä byrokraattista prosessia, jonka turvapaikanhakijat käyvät läpi. Yhteydessä ollaan myös koulutuslaitoksiin ja muihin toimijoihin. Törmätään jatkuvasti uusiin haasteisiin: pankkitiliä varten tulisi olla sosiaaliturvatunnus. Sosiaaliturvatunnusta ei ole. Jotta turvapaikka voitaisiin myöntää esimerkiksi opiskelun perusteella, pitäisi turvapaikanhakijan pystyä kustantamaan opinnot. Töihin ei pääse, koska ei ole myönnettyä turvapaikkaa. Ja turvapaikkaa ei irtoa, jos ei ole koulutusta tai työpaikkaa.

’’--- on kansantaloudellista haaskuutta makuuttaa kaikinpuolin kehityskykyisiä nuoria ihmisiä vastaanottokeskuksissa hyödyntämättä heidän potentiaalejaan.’’ (s. 91).

’’Olen tullut huomaamaan, että paras tapa edistää näitä (byrokraattisia?) ja ehkä muitakin asioita on olla kuin – jäävuori, ei meuhkata eikä protestoida, vaan pysyä asiassa’’ (s. 79)

Ajatuksia, keskustelun jyviä ja kysymyksiä

’’Aktivisti en ole’’ (s. 23) – Kokemus siitäkö, ettei teko ollut aktivistinen vaan moraalinen ja näin ei tunnustaudu aktivistiksi? Mikä näkemys 12 vuoden jälkeen kokemuksesta?

Kenttätyön merkityksestä heränneet ajatukset: 1. yht.kunt.tutkija joka toimii kentällä jota tutkii, onko se aktivismia ja 2. Empiirisen tutkimuksen tärkeys eritoten kun mediakeskustelu vilkasta ja 3. saksiliike.

Niin sanotttu palaveritoiminta näyttäytyi kirkon toiminnan lisäksi virastojen jne toiminnassa – missä on yhtenäinen linja, missä on instituutio tai toimija, joka hoitaisi asiat alusta loppuun? Pitäisikö toimijoita olla useita (aktivistit, järjestöt, viranomaiset...)?

Kaisan muistiinpanot:

(Päivä)kirjassa kulkevat rinnakkain tapahtumaketjun julkinen ja yksityinen ulottuvuus. Yksityiseen voisi kuulua Suorannan pohdiskelu omista motiiveistaan ja roolista auttajana, Suorannan ja Ashrafin suhde sekä arjen pyörittäminen aina asumisesta ja ruokailujen järjestämiseen. Toisaalta arki kietoutuu toimeentulon kysymyksiin ja vie yksityisen ja julkisen välimaastoon, johon voisi liittyä esimerkiksi pankkitilin ja vakuutuksen hankkiminen. Samalla yksityinen ulottuvuus muuttuu hiljalleen julkiseksi, koska toimeentuloon ja oleskelulupaan liittyy olennaisesti byrokratia ja instituutiot ja aiheeseen olennaisesti liittyvät kansainväliset sopimukset. Kirjassa tuodaan esiin myös turvapaikanhakijoihin liittyvää julkista keskustelua.

Lainauksia byrokratian koukeroista ja instituutioiden toiminnasta:

Virkamiesten vastuunpakoilusta

(s. 27) ”… laki ja sen tulkinta ovat eri asioita kuin (yhteiskunta)moraali ja auttamisen etiikka.”

Tähän lainaukseen kiteytyy kirjassa useissa kohdissa esitetty virkamiesten ja eri instituutioiden edustajien toiminta. Aina virkavirheestä puhtaaseen tietämättömyyteen ja uuden tilanteen kohtaamiseen instituutioiden edustajilla on mahdollisuus piiloutua asiakirjojen ja ohjeistusten taakse. Puheen tasolla auttaa haluttaisiin, mutta käytännössä toimintamallit eivät edistä turvapaikan tai oleskeluluvan saamista.

Kirkon toiminnassa ristiriidat opetusten ja toiminnan välillä kirkon turvapaikkaa haettaessa

(s. 48) : ”Kirkkoherran puollosta huolimatta maallikoista koostuva seurakuntaneuvosto hylkää turvapaikkamenettelyn kokouksessaan. Asia harmittaa myös muutamia asiaa lähellä olevia kirkon työntekijöitä, joiden kristilliseltä pohjalta nouseva auttamistahto tyrmätään asenteisiin ja epäluuloihin muukalaista kohtaan.”

(s. 59) ”Kirkko turvapaikkana -asiakirjaa luetaan monella tavalla. Kirkon byrokratiassa siitä tavataan tark¬kaan kriteerit, joiden pitää täyttyä avunantami¬sessa. Hakijalla tulee olla perusteltu vainon pelko, hänen perhe-elämäänsä on kohdistuttava vakava uhka, hänen tähänastinen turvapaikkaprosessinsa on oltava epäoikeudenmukainen tai turvapaikkahakemuskäsittelyyn liittyvä tutkinta puutteellinen. Minua sen sijaan puhuttelevat kirkolle kuuluvan auttamisen perustana asiakirjan kohdat, joissa täh¬dennetään kirkon moraalista vastuuta lähimmäi¬sestä Jeesuksen sanoilla…”

Yliopiston ristiriita sanojen (”kansan yliopisto” ja tekojen välillä kurssimaksun yhteydessä

(s. 51) ”Mieluummin tietenkin ottaisin satasen kuin hatunnoston. Yliopiston pitäisi harkita vapaapaikkoja maahanmuuttajille ja muille köyhille ja vähävaraisille. Ehkä tällainen on mahdollista Tampereen yliopistossa, joka maireasti korostaa yhteiskunnallista suuntautumista tai on puolivirallisesti julistautunut ”kansan yliopistoksi”.”

Turvapaikanhakuprosessin monimutkaisuudesta

(s. 136) ” Kuinka turvapaikan¬hakijan status vaikuttaa koulun opiskelijoista saa¬maan niin sanottuun yksikköhintaan? Asia on ongelma, vaikka Ashraf on valittu opiskelemaan opetushallituksen yhteishaussa. Rahoituksen lisäksi huoli nousee siitä, että tämä on ensimmäi¬nen kerta, kun turvapaikanhakija on otettu tähän kouluun. Selvitän hänelle seikkaperäisesti opiske¬lupaikan ja oleskeluluvan välistä yhteyttä. Ensin pitää olla opiskelupaikka, ja sitten sen ja muiden vaadittavien asioiden perusteella myönnetään oles¬kelulupa, jos myönnetään.”

Kotouttamislain uudistamisesta ja siitä, että turvapaikanhakijat jäisivät lain ulkopuolelle

(s. 139)” Yksi tapa on se, että turvapaikanhakijoita ei pidä ottaa mukaan kotouttamislakiin, näin ei syntyisi väärää käsitystä, että hakemalla turvapaikkaa pääsisi koulutuksen piiriin ja saisi näin luvan jäädä. Toinen, ja minusta järkevämpi tulkinta lähtee siitä, että maahantulon perusteesta riippumatta Suomessa elämiseen kuu¬luu opiskelu, eikä viranomaispäätösten odottelemi¬nen vastaanottokeskuksessa. Jos opiskelua ajattelee vain taloudelliselta kan-nalta, on selvää että turvapaikanhakijoiden kou¬luttaminen on paljon kannattavampaa kuin heidän säilömisensä vastaanottokeskuksissa.”

Lainauksia julkiseen keskusteluun liittyen

Vastakkainasettelu suomalaisten ja maahanmuuttajien välillä

(s. 32) ” Joka tapauksessa nämä kaksi asiaa, suomalaiset köyhät ja turvapaikanhakijat, asetetaan kansalaiskeskustelussa yleensä vastapuoliksi. Ajatuskokeena asetettakoon nämä kaksi köyhyyden ja riiston muotoa samalle puolelle, tai samaan vaakakuppiin ja mietittäköön, mitä toiseen kuppiin pantaisiin”

(s. 55) ” Turva¬paikanhakijat ovat epäilyttävää porukkaa, valehte¬lijoita ja rikollisia, haastateltavat poliiseja. Sairaala-päivystyksen potilaat ovat sen sijaan huolenpitoon oikeutettuja autettavia, jotka tarvitsevat lähimmäi¬sen ”rakkautta, ruokaa ja uskoa”; jutun haastateltava on keräyksen alulle pannut rohkea ja oikeamielinen kansalainen, itsekin kärsinyt.”

(s. 41-42) ” keskustelun kuvi¬teltu subjekti on yleensä joko ”murtuvan keskiluo¬kan” edustaja tai työtön, tai sitten työttömyysuhan alainen”

Vaihtoehtoisia ajatusmalleja vastakkainasettelulle voisi lähteä pohtimaan seuraavien lainausten avulla

(s. 115) ”Siitä, ettei tunne kuuluvansa mihinkään, ei mihinkään ammattiin, eikä paikkakuntaan tai maankolkkaan, ei kuitenkaan väistämättä seuraa vieraantumista, raivoa, alistumista tai muukalaisten halveksuntaa”

(s. 115) ” Voisihan tietynlaisen ”paikattomuuden” ja mihin¬kään kuulumattomuuden kokemus johtaa myös luovaan ja sallivaan olemassaolon tapaan, joka antaisi mahdollisuuden kuunnella ja oppia monia ääniä, joista yksi kuulostaa omalta.”

(s.117 Suorannan pohdintoja Baumanin muukalaisuutta koskevista ajatuksista) ”Kun moderni aika (teol-listumisineen, kaupungistumisineen, viestintäväli¬neineen) toi ihmiset hyvinkin lähelle toisiaan ”glo¬baaliin kylään”, se samalla teki kaikista muukalaisia toisilleen ja itselleen.”

Julkiseen keskusteluun lukeutuvat myös kirjassa esitellyt ja mainitut mielipidekirjoitukset ja julkiset kannanotot maahanmuuttoa ja turvapaikanhakuprosessia koskien.

Lainauksia auttajan ja autettavan suhteesta:

Auttamissuhteeseen liittyy etiikan ja myös vallan kysymykset, sillä kirjan tapahtumissa Ashraf on eräänlaisessa riippuvuussuhteessa auttajiinsa.

(s. 83) ”…kaikkein hankalimmaksi asiaksi Ashrafin kanssa koen arkisen kanssakäymisen. En osaa tarkkaan sanoa, miksi näin on. Yritän pohtia asiaa erotta¬malla toisistaan vanhemmuuden, ystävyyden ja aut¬tamissuhteen sekä niissä vallitsevat erilaiset käyt¬täytymissäännöt ja moraalikoodit.”

(s.84) ” Minusta paras tapa onkin mieltää suhteemme auttamissuhteeksi. Siinä ei edellytetä pitkälle mene¬viä henkilökohtaisuuksia eikä intiimiyttä, ei ystä¬vyyttä, vaan ennen kaikkea sellaista vieraan ihmi¬sen auttamista ja tukemista, jonka kokee itselleen soveliaimmaksi.”

Kirjassa pohditaan paljon Suorannan ja Ashrafin suhdetta ja päiväkirjamerkinnöissä käydäänkin tunteiden vuoristorataa liittyen koko tapahtumaketjuun, Suorannan ja Ashfranin suhteeseen sekä instituutioiden menettelyjen kyseenalaistamiseen ja toisaalta työntekijöiden hyväntahtoisuuteen.

Miskan muistiinpanoja

”Tuttavani soittaa kertoakseen, että nyt kun tilanne on avoin eikä meidän tarvitse piilotella, myös Kirkko turvapaikkana -asiaa voitaisiin auttaa, jos seurakunnan kirkkoherra saadaan sen taakse.” (s.46.)

- Kirja oli täynnä tämänlaisia esimerkkejä. Byrokratia ja lait menevät moraalisten kysymysten edelle. Ihmiset ja instituutiot eivät ole valmiita auttamaan, jos he joutuisivat rikkomaan säännöstöä tai lakia.

”Yliopiston pitäisi harkita vapaapaikkoja maahanmuuttajille ja muille köyhille ja vähävaraisille.” (s. 52)

- Avoin sivistys, opiskelu, tieto, ikuinen oppiminen yms. vähentäisi epätasa-arvoa, loisi merkitystä ja turvaa, mahdollistaisi paremman työllistymismahdollisuuden.

”… Hannah Arendtin kirjassaan Vita Activa tekemän erottelun kahteen työn tekemisen muotoon, kahteen elämään: siihen, jossa työtä tehdään juurikaan ympärilleen katselematta yrittäen suoriutua tehtävästä ja saada yksi asia pois toisen alta, ja toisaalta siihen jossa työ(elämä)n edellytys on sen yhteiskunnalisten ja poliittisten velvoitteiden ja eettismoraalisten seurausten selventämä.” (s. 27)

- Mikä ylipäätänsä on työn ja työelämän tarkoitus? Näemmekö työn vain välineenä elää, vai voisimmeko elää työmme kautta? Onko toisaalta yleisesti ottaen sallittua elää työtänsä?

”Yritän pohtia asiaa erottamalla toisistaan vanhemmuuden, ystävyyden ja auttamissuhteen sekä niissä vallitsevat erilaiset käyttäytymissäännöt ja moraalikoodit.” (s. 83)

- Miten tulkitsemme ja koemme erilaiset sosiaaliset suhteet? Minkälaisia normeja ja odotuksia sisältyy erilaisiin sosiaalisten suhteiden kategorioihin?

”Hän lisää miltei kättelyssä, että ammatissaan toimivan auttajan ei pidä ”päästää asiak aita iholle”, sillä on olemassa työvälineitä auttamistyön tekemiseksi. Lisäksi hänen on korostettava, ettei hän ole henkilökohtaisella ristiretkellä, vaan ammattiauttaja.” (s. 61)

- Monille heikoimmassa tilanteessa oleville nuorille juuri empatia ja maanläheisyys ovat tärkeässä osassa, jotta ammattilaiseen voi turvautua.

” Juristilta sähköpostia. ”Eilen soitin Migriin [Maahanmuuttovirastoon]. Henkilö, jonka kanssa asiasta voisi keskustella on paikalla vasta maanantaina. Tänään laitoin hallinto-oikeuteen vastineen ja pyynnön, että asia palautetaan kiireellisesti Migrin käsittelyyn. Soitan kyllä vielä Migriinkin ensi viikolla.” (s. 50)

- Esimerkki perinteisestä suomalaisesta byrokratiasta pähkinänkuoressa.

" Kaikilla on tarjota hienoja ideoita, mutta kukaan ei halua tehdä mitään konkreettista."

- Ihmiset kiittelevät ja sanovat asioita, mutta kun olisi aika laittaa oikeasti omaa aikaa tai vaivaa, tai riskeerata jotakin omasta elämästä, ovat todelliset tekijät vähissä.