Julkisen sosiologian projekti/Syksy 2018: C. Wright Millsin sosiologia/Kuuban vallankumouksen arvostajat ry
Henri, Kalle, Miikka ja Markus
-Oman ajattelun tärkeyttä ja sen kehittämistä, hallintaa ja jäsentelyä korostettiin läpi tekstin. Ajattelu ei myöskään rajoitu ainoastaan työntekoon, vaan ajattelutyötä tulisi Millsin mukaan tehdä myös arjessa. Mills myös painottaa sitä, ettei ajattelun ”kapasiteetti” ole synnynnäinen vaan sitä kehitetään jatkuvasti omien kokemuksien kautta. Tätä voi tehdä esimerkiksi linkittämällä omia subjektiivisia kokemuksia, laajempiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Mills näkee sosiologisen mielikuvituksen kykynä siirtyä näkökulmasta toiseen. Sosiologinen ajattelu vaatiikin tietynlaista ”leikkisää” asennetta, jolla hän tarkoittaa kykyä kokeilla erilaisia näkökulmia, käsitteitä ja teorioita. Tämä linkittyy hyvin jäykkien ja hierarkkisten käytäntöjen ja näkökulmien kritiikkiin.
Satunnaisia pointteja keskustelusta:
-Mills puhuu asioiden tyypittelystä, joka nykyisissä tutkimuskäytännöissä ei ole kovin suosittua (esim: sukupuolen moninaisuus). Tämä sytytti filosofista keskustelua siitä ovatko kategoriat edes olemassa tai onko kategorisointi reilua/eettistä. Toisaalta sosiaalipsykologian nimissä voidaan todeta, että kategorisointi on ihmisen ajattelulle välttämätöntä.
-Mietimme myös sitä ovatko kaikki Millsin neuvot todella kaikille yhteiskuntatutkijoille parhaita toimintatapoja, vai perustuvatko ne Millsin omiin preferensseihin ja toimintatapoihin. Esimerkiksi muistiinpanojen uudelleen järjestelyn tärkeyttä oli vaikea hahmottaa. Lisäksi muistivihkoon kirjoitettujen muistiinpanojen uudelleen järjestely kuulostaa todella työläältä ja aikaa vievältä prosessilta. Totesimmekin että kaikkien yhteiskuntatieteilijöiden tulisi ehkä mieluummin toimia niillä toimintatavoilla jotka yksilöt kokevat itselleen sopivimmiksi.
-Huomasimme kuitenkin mielenkiintoisen huomion muistiinpanoista. Meille muistiinpanot ovat aikaisemmin usein tarkoittanut aineiston tai teoksen tiedon tiivistämistä/kopiomista, kun taas Mills puhuu nimenomaan omien ajatusten "tallentamisesta".
Pohdintoja Chronotopes of Human Science Inquiry-artikkelista.
-Kokonaisuudessaan artikkeli tarjosi hyviä ideoita, näkökulmia ja viitekehystä kvalitatiiviseen tutkimukseen ja maailman tarkkailuun ylipäätään. Keskustelimme tästä paljon ja tässä muutama ajatus.
-Pohdimme kriittisesti valistukseen liittyvä ajatus siitä, että olisi mahdollista saada selvitettyä muuttumattomia totuuksia. Tällainen ajattelu ohittaa konstruktionistisen ajattelun ja on ainakin sosiologian kontekstissa melko ongelmallinen.
-Missään näistä ei päästä tasapainoiseen kuvaa todellisuudesta. Jokaisessa hyvä huomio tai piirre, mutta tämä huomio tehdään muiden kustannuksella.
-Pohdimme myös kielen merkitystä ihmisen ajattelun ja kehityksen kannalta.
Pohdintoja lihallisuudesta ja kokemuksen tutkimisesta
-Pohdimme sitä, että ihmisen kokemuksen välittäminen yksilöltä toiselle on jollain tasolla mahdollista, mutta sen täydellinen replikoimien on mahdotonta.
-Pohdimme myös, että kokemuksen voi viestittää parhaiten kielellisesti, koska esimerkiksi taide on usein monitulkintaisempaa.
-Kuvastavatko fysiologiset reaktiot (Kehon kokemuskartta) tunteita itsessään? Merleau-Ponty argumentoi että tunteet "ovat" vasta kun ne ilmaistaan.
Pohdintoja äänistä ja äänimaisemista
-Kuuleeko äänimaisemasta missä se sijaitsee? Tämä vaatisi äänien merkityksien sisäistämisen. Miten kulttuurierot vaikuttavat tähän äänimaisemien tulkitsemiseen?
-Missä äänet herättävät huomiota ja missä ei? Ääni herättää huomiota, jos se poikkeaa tavanomaisesta äänimaisemasta. Äänen konteksti (paikka ja aika) vaikuttavatkin suuresti äänen huomioon.
-Mikä on metelitason normi? Ollaanko Suomessa hiljempaa kuin muualla? Myös hyvin hiljainen ääni voi kiinnittää huomion. Äänen puute voi olla jopa häiritsevää. Aavemainen hiljaisuus yleensä meluisassa paikassa on häiritsevää.
-Äänimaisemien ymmärtäminen on riippuvainen omista kokemuksista. Esimerkiksi historialliset äänet ja äänimaisemat avautuvat vain kokemuksen kautta. Kadonneet äänimaisemat (viskuumasiina). Vanhat äänet voivat myös herättää muistoja (msn messenger).
Kirjallisuus ja sosiologinen mielikuvitus
-Ihmiset hakevat turvallisuutta mieluummin kuin vapautta, pyritään sulkemaan itsensä pois yhteiskunnallisesta ja poliittisesta.
-Liksomin tekstissä pyritään tuomaan yhteiskunnallisia ongelmia esiin hieman inhorealistisella tavalla, kaikki tekstit ovat esimerkkejä vailla mitään pakokeinoja?
-Mills: Yksilön tulee kyetä sijoittamaan itsensä aikakauteen, jotta hän voi ymmärtää kokemustaan. Esimerkiksi neljännessä tekstissä vaikuttaa siltä, että kertoja ottaa olotilansa annettuna.
-Eroavat valta-asemat, esimerkiksi ensimmäisessä Liksomin tekstissä sosiaalityöntekijä ei puutu ongelmiin.
-Miten sosiologien tavat tuoda asioita esiin poikkeavat runoilijoiden tai kaunokirjailijoiden tavoista, lopulta molemmat tuovat esiin ongelmia ja siten mahdollistavat niiden käsittelemisen. Sosiologia selittää ja ymmärtää samaan aikaan.
-Runous murtaa muurin, jonka takana on jotain, joka on aina ollut siellä. Kuulostaa melko sosiologiselta. Eivätkö molemmat pyri löytämään jotain tunnistettavaa yhteisestä kokemuksesta ja yhdistämään sen johonkin uuteen? Kuulostaa sosiologiselta mielikuvitukselta.