Julkisen sosiologian projekti/Syksy 2018: C. Wright Millsin sosiologia/Ryhmä nro. 3
Ella, Maija, Janne, Riku
-Haastaa opiskelijoita. Haastavuutta vahvistavat selkeys ja tarkat ohjeet. Ohjeiden ”raadollinen” listaaminen tavallaan helpottavaa luettavaa opiskelijoille.
-Ajatus siitä, että koko elämä on sosiologiaa tuntuu raskaalta. Mills perusteli tekstissä työ- ja vapaa-aikaminän erottelua ajatuksella työn sisällöttömyydestä. Pohdimme voisiko liittyä enemmän työn raskauteen. Kuka jaksaa jatkuvasti katsoa maailmaa esim. sosiologisin silmin? Onko jatkuvasti maailman havainnointi sosiologisesta näkökulmasta raskata? Toisaalta kyllä, toisaalta voi myös helpottaa, että omalle toiminnalle saa selityksen. Onko aito vapaa-aika sosiologisesta ajattelusta mahdollista?
-Kirjoittamisen selkeys oli mielestämme yksi keskeisin pointti tekstissä. Mills väittää erityisesti sosiologien kirjoittavan ”liian vaikeaksi”. Meilläkin keskustelu usein lähtee pätemiseksi. Miten taistella tätä vastaan? Miten uskaltaa puhua yksinkertaisesti? Miten uskaltaa kysyä, jos ei ymmärrä jotakuta? Usein se, ettei ymmärrä vaikeaa kieltä mielletään noloksi. Mills kääntää asetelman toisin päin: liian vaikean kielen käyttö noloa puhujalle. Keskeisenä ohjeena nousi esille sen pohtiminen, mitkä asiat tosiaan vaativat sivistyssanoja ja ovatko kaikki ajatukset todella niin monimutkaisia, että se tarvitsisi selittää vaikeilla termeillä. Reflektoimme myös omia tekstejämme.
-Pohdimme asemaamme paitsi kirjoittajina, myös lukijoina. Uskallammeko kyseenalaistaa sivistyssanoja käyttäviä auktoriteetteja?
-Esimerkkisén merkitys. Vaikka asia olisi esitettävä sivistyssanoin, myös esimerkeillä voi selventää. Tekstissä on tärkeää paitsi kieli, myös se millä tasolla liikutaan.
-Voiko tietty tapa käyttää kieltä liittyä siihen, että sosiologia on ollut aliarvostettu tieteenala ja sen asemaa ”kovana tieteenä” on halutta parantaa. Tekstissä nousi esille enemmän se, että vaikean kielen käyttö on nimenomaan yksilöiden oman aseman pönkittämistä.
-Helposti kirjoittaminen keksitty varmasti aiemmin. Mills varmaan yksinkertaistaa väittäessään, että kaikki sosiologit kirjoittavat vaikeasti.
-Mitä kertoo tiedeinstituutiostamme se, että vaikealla kielellä on pyritty pönkittämään tieteenalan asemaa? -Mikä on hedelmällistä tutkimusta?
- millä voidaan vaikuttaa?
-Hämmästelimme empiirisen tutkimuksen kritiikkiä. Väite ei oikein sovi Millsistä rakennettuun hahmoon.
- Onko Millsin aikana tehty paljon empiiristä tutkimusta? Voiko väite olla ”vastalause” tähän?
- Kritisoiko empiriaa ylipäätään vai tietynlaista empiiristä tutkimusta?
- Kritisoiko esim. valmiiden empiiristen työkalujen käyttöä?
-Metodologia: jokaisen oltava oman metodologiansa arkkitehti.
- siihen mitä metodologioita käytetään kietoutuu paljon valtaa
Chronotopes of Human Science Inquiry - artikkelin pohdintaa
- Hieman pettynyttä artikkeliin, sen lopulliseen antiin. Mitä tämä artikkeli loppujen lopuksi antoi? - Ei paradigman käyttö vaan kronotoopin käyttö, mutta ei tullut niin selväksi meille miksi juuri se? - Historiallinen katsaus, jossa oli sinänsä historiallinen tuttu eteneminen.
3. Pohdintatehtävä
-Ydinasiana se, että kokemuksen tutklimusta tulee problematisoida
-Näkökulma kokemuksen vaikeasta sanallistettavuudesta erikoinen. Ei mitenkään voi päästä autenttisesti siihen mitä tukitaan
-Tutkijan valta-aseman tiedostaminen, kokemukseen ei pääse kasvottomana kyselytutkimuksella. Kysymys siitä, pitäisikö kokemusta edes tutkia
-Käytännön eettiset kysymykset. Tutkijan vastuu
-Kukaan ei voi kokijan lisäksi olla kokemuksen asiantuntija.
- mikä on asiantuntijan määrittely? Asiantuntija kokemuksen yhdistäjänä laajempiin kokemuksiin. ”Objektiivinen suhtautuminen”
- Valta-aseman tiedostaminen. Tosin aina tutkija tekee tulkintoja ja käyttää valtaa. Tekstissä painotettiin sitä, että tutkijan tulee olla nöyrä ja kunnioittava tutkimuskohdettaan kohtaan.
- Omakohtainen kokemus lisää tietoa, mutta voi myös tehdä aiheen tutkimuksen ongelmalliseksi ja voi hämärtää näkökulmaa.
-Gothonin eläytyminen ja etääntyminen
- emotionaalinen läsnäolo haastattelutilanteessa ja etääntyminen aineistoa tutkiessa
- Pelkkä kokemus ei tee asiantuntijaa
Pohdimme kokemuksen käsitteen ymmärtämistä. -Kuten artikkeleissa nousi esille, kokemuksemme ovat tietyssä kulttuurisessa kontekstissa ja voimme samaistua muiden kokemukseen.
-Ovatko kokemukset jokaisen omia vai samaa?
-Jälkien tutkiminen. Erilaisten ilmaisutapojen käsittely
-Eri tiedon muotojen tunnistaminen, miten tutkija voi päästä niihin? Ulkoa vai sisältä?
Tekstissä näkyi Kritiikki kirjoitus-kyselymenetelmää kohtaan.
- vain aihetta käsitelleet pystyvät vastaamaan raskaita aiheita käsitteleviin kysymyksiin?
- mielestämme kyselykirjoitus menetelmää tulee arvioida tutkimusaihekohtaisesti
- Miten tutkija katsoo? Osaako tutkija kysyä tutkimuskohteelle merkityksellisiä asioita?
Oma tietämys ei jokaisen kappaleen alla riittänyt siihen, että tekstiä olisi pystynyt lukemaan sulavasti eteenpäin, mutta huomasimme, että silloin kun käsiteltävistä henkilöistä ja asioista oli enemmän pohjatietoa, tekstin lukeminen ja ymmärtäminen oli sulavampaa. Artikkelin keskeinen sanoma näyttäytyi näiden paradigmojen ymmärrykseksi niiden historialliseen kontekstiin liittyen ja niiden geneologiana, siis se miten ne ovat kehittyneet. Eli miten ne ovat ajallisesti ja paikallisesti kehittyneitä, mutta silti limittyvät ja silti eri kronotoopit elävät silti tutkimuksessa.
4. POHDINTATEHTÄVÄ
- Kuvaa täytyy osata lukea. Meidän täytyy samanaikaisesti ymmärtää kuka ja millainen Trump on ja omata jonkin sortin kuva neandetaalinihmisestä.
- Rinnastus samannäköisyyden perusteella. Trump asetetaan lokeroon: enemmän kuin tyhmä, ei ihminen. Oletetaan, että katsojalla on tietynlainen kuva neandertalinihmisestä.
- Miten Trumpin kannattaja katsoo kuvaa? Miten posthumanistisen tieteen edustaja katsoo kuvaa?
- Kuvan määräävä kehys on Trumpin arvon laskeminen, kun taas sekundaarikehykseksi voidaan nähdä Trumpin halventamisen kääntöpuoli: neandertalinihmisen kuvan representoiminen epäinhimmillisenä, huonompana kuin ihminen. Onko tarkoitus reprensentoida neandertalinihmistä vai tuoda vain jotain halventavaa Trumpin rinnalle?
- Toinen sekundaarikehys kuvan tutkiminen poliittisena tekona: kenelle kuva on tarkotettu? Representoiko Trump itseään, populistipoliitikkoa, viholliskuvaa?
Sosiologia ja kirjallisuus ja sosiologia ja kirja ja sosiologia
Bauman: On writing
- Teksti vähän sekava, ei selkeää punaista lankaa, toisaalta paljon hyviä ja mielenkiintoisia ideoita - Tekstilajin määrittely herätti pohdintaa, ei perinteisesti tieteellinen, muttei ihan kaunokirjallinenkaan, kirjoitus käsittelee käsitteellisiä välitiloja mutta sijoittuu myös itse johonkin "välille", sattumaako - Käsittelee löyhästi sosiologian tehtävää (lupausta), kirjoittaminen tässä tekstissä ymmärrettävä hyvin laajassa merkityksessä - Sosiologiaa tarvitaan enemmän kuin koskaan, sosiologin tehtävä "ylittää" itsestäänselvyydet, haastaa ja kritisoida - Keinoina tähän esimerkiksi olla matkalla, väleissä, yhtäaikaa sisä- ja ulkopuolella - Kielen muodon ja sisällön merkitys ilmiöiden ymmärtämisessä korostuu tekstissä, esimerkiksi kaksikielisyyden kautta maailman hahmottaminen eri tavalla (rikkaammin) - Kaksikielisyys tai kahden kulttuurin välillä oleminen voi käytännössä olla myös hankalaa ja vaivalloista, ei välttämättä helppoa - Baumanin tekstissä esitetty vain rikkautena - Asiantuntijuudesta: Bauman puhuu deliberatiivisen demokratian puolesta, mutta hänen mukaansa toisaalta tarvitaan sosiologeja, mikä asiantuntijuuden rooli Baumanilla tässä kuviossa? - Sosiologit kykeneviä toteuttamaan hyvin Millsiläisen ajatuksen sosiologian tehtävästä (yksityisen ja yleisen yhdistäminen)
- Voivatko vain sosiologit tehdä tätä? Toisaalta mitä Bauman tässä tarkoittaa sosiologialla, enemmän idea kuin käytännön tiedejako?
Liksom: 1. teksti, sosiaalityöntekijä
- Tekstissä päähenkilön ajatus, että välittämisestä tulee lisää duunia -> tehokkuus ja sosiaalipalveluiden rationalisointi
- Käydään kolme ihmistä läpi hyvin lyhyesti
- Yhteiskunnallinen kritiikki, työntekijällä ei aikaa ihmisille
- Etäinen suhde asiakkaan ja työntekijän välillä, vaikka juuri tällaisessa työssä olisi hyvä olla läheinen ja kohdella ihmisiä ihmisinä, ja lopussa vielä käy ilmi että työntekijä vaihtuu - korvattavissa
- Toisaalta sosiaalityöntekijän representointi stereotyyppinen - harvoin hyvä tyyppi (esim. kirjallisuudessa, elokuvissa)
- Edustaa/symboloi järjestelmää? - Toimimaton systeemi henkilöidään sosiaalityöntekijään, mutta ongelmallinen representaatio - Tässä sosiaalityöntekijä niin överi, että voi lukea ei-ihmisenä eli rakennekritiikkinä, toisaalta työntekijää voi lukea juurikin pahana tyyppinä
- Hoitotyön rationalisointi ja käytännön mahdottomuus ottaa ihmistä huomioon - Tekstin tarkoitus: ihmissuhteille ei työssä tilaa
- Mutta onnistuuko parhaalla mahdollisella tavalla? Tulkinta voi jäädä pintatasolle? - Voisiko teksti johdattaa paremmin pohtimaan rakenteita?
- Tekstin näkökulma mielenkiintoinen, vain työntekijä puhuu, mutta kenen näkökulmaa teksti edustaa? Asiakkaan (?), jolloin sosiaalityöntekijä voidaan nähdä pahana ulkopuolisena - Sosiaalityöntekijät todellisuudessa voivat olla aktiivisia toimijoita rakenteiden muuttamiseksi, mm. vaatimassa vähempää työmäärää ja enemmän resursseja ihmisten kohtaamiseksi -> Tekstiin tarvittaisiin Millsiläisempää näkökulmaa, ongelma ei vain yksi työntekijä (emmää ny viitti) vaan rakenteellinen taso, joskin tämä on nytkin luettavissa tai tulkittavissa tekstistä, ja on tekstissä jonkin verran myös rakenteellista näkökulmaa
Kaunokirjallisuus ja sosiologia
- Kaunokirjallisuudesta voi sosiologisesti pohtia
- Miten kaunokirjallisuudessa representoidaan eri asioita, mitä kertoo, mitä voidaan tulkita? - Kuva yhteiskunnasta, esim. ajallinen vertailu - Miten kriittistä teksti on, voiko taide tavoittaa yhteiskunnallisia muutoksia ennen tiedettä? - Taiteen voima luoda uusia mahdollisuuksia (esim. tulkintoja ja merkityksiä), vrt. Baumanin ja Millsin sosiologian tehtävään - Tässä mielessä kaunokirjallisuus voi tulla lähelle sosiologiaa