Keskustelu:Mystisten siilien kolo/Keskustelu 5

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Informaatiolukutaito koostuu kyvyistä hankkia, luokitella, käyttää ja arvioida informaatiota. Medialukutaito kattaa kirjoitetun aineiston lisäksi kuvat, audion ja videot. Internet on tuonut mukanaan vuorovaikutuksellisuuden näkökulman. Informaation luominen onkin lähempänä wikioppimisen ja digitaalisen lukutaidon käsitettä kuin informaatiolukutaidon kriteereitä. Tieteellisen informaation lukutaito sen sijaan kattaa myös informaation tuottamisen.

Perinteiset taidot voivat kadota uusien taitojen omaksumisen myötä. Esimerkiksi Googlella hakeminen vs. tietokannoista tehtävä tiedonhaku yhdistelmähakuna käyttäen eri hakusanoja ja operaattoreita (AND, OR, NOT). En tiedä yleisestä osaamisesta tämän asian suhteen, mutta itselleni videossa käytetty esimerkki ei ole ongelma. Boolen haun operaattoreistahan OR on käytettävissä googlehaussa. Tosin tuskin monet sitä käyttävät, itse en ole ainakaan koskaan niin tehnyt. AND-operaattorin googlehaku sen sijaan lisää automaattisesti hakusanojen välille. Esimerkiksi kirjastotietokannoista haettaessa operaattoreiden käyttö on helppoa, koska ne näkyvät valmiina vaihtoehtoina yhdistelmähaussa, ja eri hakusanoille on varattu omat rivinsä.

Kehitys on vähentänyt auktoriteetteihin perustuvan oppimisen ja tietokäsityksen uskottavuutta ja lisännyt jännitettä niiden ja omaehtoisuuden välille. Esimerkiksi Internetissä folksonomiat tägäämisen kautta vs. asiantuntijoiden tekemät taksonomiset luokittelut. Internetin volyymi on niin suuri, että se vähentää asiantuntijuuden asemaa ja merkitystä. Tieto on nykyisin myös entistä enemmän hajaantunutta, joten tiedon ytimeen on vaikeampi päästä.

Haittapuolena edellä mainitusta kehityksestä voisi sanoa sen, että se on mahdollistanut valitettavan paljon myös vähemmän validin ja suorastaan valheellisen informaation leviämistä. Leviämistäkin suurempi ongelma on se, että osa ihmisistä ottaa mainitun kaltaisen informaation myös kritiikittä vastaan. Silloin kun disinformaatio ja kyseenalaiset vaihtoehtoteoriat asetetaan vilpittömin (tai vilpillisin) mielin tieteellisen tiedon rinnalle, ja jopa edustamaan suurempaa totuusarvoa, tilanne ei voi olla ideaali.

Validia tietoa voi myös olla vaikeaa löytää hälyn takia, ja ihmiset voivat tyytyä vähemmän kuranttiin informaatioon tiedonhaun vaivalloisuuden vuoksi. Haaste ei näin jää vain tiedon hakemiseen, vaan hakuosumista pitäisi osata myös lähdekritiikkiä käyttäen löytää validi aines. Informaatiotulvan keskellä moni voi tuntea tilanteen ahdistavaksi ja päätyä helppoihin ratkaisuihin, jotka eivät välttämättä palvele päämäärää.

Wikipedian neutraaliin pyrkivä näkökulma voi olla tasapäistävä. Se ei ole videossa mainitun innostavan opettajan tai täysin divergenttikään näkökulma. Näkemyksistä ei myöskään keskustelujen kautta välttämättä saada aikaan konsensusta, vaan ne voivat eriytyä entisestään. Opettajia voi oppimisprosessissa olla myös useita, ja samoin eri tapoja tehdä tiedosta merkityksellistä.

Tässä ei oteta kantaa opettajien laatuun, vain määrään. Opettajia voi olla useita, mutta lopputulos ei tässäkään ole välttämättä osiensa summa. Ihmiset voivat tahattomasti osaamattomuuttaan tai tietämättömyyttään johtaa muita harhaan tai tehdä tämän myös tahallaan. On oikeastaan turhaa edes puhua oppimisesta kirjaimellisesti, jos kyseessä on paikkaansa pitämätön informaatio. Ellei sitten jossain vaiheessa opita pois disinformaatiosta. Toki pitää muistaa, ettei moni asia ole mustavalkoinen totuusnäkökulmankaan suhteen, vaan mahdollisia näkemyksiä on olemassa useita ja ne voivat myös keskustella toistensa kanssa.

Auktoriteettiuskoinen oppimistapa on videon mukaan epäreflektiivistä varmuutta, jossa ajatellaan asioiden olevan yksiselitteisiä ja uskotaan auktorisoituun tietoon. Wikimaailma edustaa sen sijaan reflektiivistä epävarmuutta, jossa tieto ei ole vain harvojen käsissä, vaan se on muovautuvaa. Videolla esitettiin esimerkkinä luonnontieteiden kehitys jossa aiempi tietämys saattaa näyttää myöhemmin naurettavalta.

Itse en välttämättä tekisi näin mustavalkoista erottelua. Jos yksilö on kriittinen toimija, niin hän on reflektiivinen myös perinteisen oppimismallin kautta tarjottuun informaatioon. Lisäksi väite, että ajateltaisiin asioiden olevan perinteisessä oppimismallissa yksiselitteisiä, on myös mielestäni liioiteltu näkemys. Tässä pitäisi erottaa toisistaan opittavien asioiden luonne ja opettamistapa. Ei-yksiselitteisistä asioista (mitä asiat nykymaailmassa usein ovat) on vaikeaa saada opetuksenkaan keinoin yksiselitteisiä.

Mielestäni videolla paistaa esiin näkemys, ettei toimija voi olla reflektiivinen muuten kuin wikimaailman tyylisessä oppimisympäristössä. Jos näin olisi, niin mistä kaikki vallankumoukselliset ajattelijat ovat aikaisemmin tulleet? Toki heitä on tullut perinteistenkin rakenteiden ulkopuolelta, mutta pääosin niiden sisältä. Toisin sanoen he ovat olleet koulutettuja. Toisaalta vertailu historiaan on ongelmallinen, koska mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu nykymaailmassa eri tavalla kuin aiemmin; ihmiset saavat (länsimaissa) koulutuksen, eikä varallisuudellakaan ole enää niin suurta vaikutusta, vaikka vanhempien asema tilastollisesti on vieläkin periytyvää ja ylisukupolvista.

Videolla mainittua auktorisoitua tietoa voi ja pitää kritisoida, mutta keskimäärin siihen on kuitenkin syytä luottaa enemmän kuin ei-auktorisoituun. Auktorisoidun tiedon ongelmana voi tosin olla hitaus, jolloin ei-auktorisoitu tieto voi tietynlaisissa tilanteissa olla käyttökelpoisempaa. On kuitenkin olemassa paljon myös harrastuneisuuden kautta saavutettua tietoa, joka monesti voi olla auktorisoitua tietoa ketterempää ja ajantasaisempaa. Esimerkiksi Internetin fanisivut voivat usein olla huomattavasti virallista tahoa informatiivisemmat.

Varmuus tiedosta ei välttämättä siis tarkoita sen oikeellisuutta. Digitaalisen maailman aineistot ovat eri tavalla epävarmoja kuin painetut lähteet, koska tiedon portinvartijoiden rooli on erilainen. Videolla peräänkuulutettiin yliopisto-opetuksen refleksiivisyyttä. Pitäisi kysyä mitä oikeastaan opitaan opittaessa. Yliopistot pitäisi ”wikipedisoida”, sillä myös epävarmaksi tiedettyä tietoa voisi käyttää tarkoituksenmukaisesti. Tämä kuuluu refleksiiviseen epävarmuuteen, eli tunnustetaan ja tiedostetaan tiedon konstruktiivisuus. Digitaalinen maailma on toiminut varmuuksien purkajana. Maailmasta voi olla erilaisia käsityksiä, mutta toisaalta sosiaalinen paine ohjaa ajattelua.

Mielestäni näkemys on romantisoitu visio wikimaailmasta, ja että siinä puhutaan enemmän ideaalista kuin todellisesta asiantilasta keskimäärin. Toki poikkeuksia löytyy myös wikimediasta, mutta itse en välttämättä näe amatöörimäisyydellä sinällään erityistä lisäarvoa muuten kuin osallistumisen vapauden kautta. Kuitenkin amatöörimäisyydessä voi olla se hyvä puoli, että perinteisten järjestelmien ulkopuolelta tuleminen voi tarkoittaa myös perinteisistä malleista eroavaa ajattelua, jolla voidaan nostaa esiin asioita, jotka eivät tulisi institutionalisoituneille tutkijoille koskaan edes mieleen.

Mitä taas tulee epävarmaan tietoon, niin tässä kohtaa voisi kysyä, että mistä muusta kuin epävarmasta tiedosta tieteelliset vallankumoukset ovat tulleet? Toisin sanoen epävarman tiedon hyödyntäminen ei mielestäni ole mitenkään uusi ja digitaaliseen ympäristöön liittyvä piirre. Toki se on siinä vain korostunut, mutta ei välttämättä aina hyvään suuntaan suuren hälymäärän takia. "Yliopistojen wikipedisoiminen" kuulostaa tieteentekijöiden suusta kuultuna oudolta, mutta videolla tämä liitettiinkin epävarman tiedon käyttämiseen. Itse asiassa esimerkiksi aiemmalla videolla käsitellyistä Wikipedian pilareista eivät muut kuin muiden käyttäjien kunnioittaminen tulisi kysymykseen yliopistojen kohdalla. Ei edes neutraliteettinäkökulma, sillä tutkimukset eivät esittele tasapuolisesti kaikkia ilmiön näkökulmia, vaan neutraliteetin sijaan kyse on objektiivisuudesta.

Internet toistaa ja korostaa tiettyjä piirteitä ihmisissä., ja ne voivat olla positiivisia tai negatiivisia. Tämä riippuu olosuhteista, jotka määrittelevät toiminnan ehdot. Wikiopisto synnyttää muutakin toimintaa kuin se mikä näkyy verkkosivuilla: Esimerkiksi kuuntelua sekä yhteistyössä tehtyä ajattelun prosessointia.

Digimaailma liittyy muihin toimintaketjuihin eli se on epäitsenäinen. Oppimisessa pitäisi painostaa yhdessä tekemiseen ja muuttaa perinteistä opettajamallia. Opettajan pitäisi herätellä omilla kysymyksillään metaoppimisen näkökohtia sekä muuttaa oppimisympäristön toimintaehtoja toiminnallaan. Oppimista ei pitäisi nähdä loogisena ja suorana polkuna, vaan moninaisena prosessina.

Opiskelijana voin sanoa, että yhdessä tekemiseen on oppimisessa nykyisin myös panostettu. Ymmärrän hyvin mitä tällä haetaan, mutta jälleen olemme kysymyksen äärellä, että puhutaanko ideaaleista vai vallitsevasta tilanteesta? Tällä tarkoitan sitä, että ihannetilanteessa yhdessä oppiminen prosessina olisi yhdessä oppimista myös todellisuudessa, mutta käytäntö on usein todistanut, ettei ryhmä ole aina osiensa summa, vaan sitä vähemmän.
--VilleTL (keskustelu) 22. lokakuuta 2015 kello 03.09 (UTC)


Videolla puhuttiin asiantuntijuuden merkityksen rapistumisesta – hakumenetelmien ollessa helppoja ja tiedon ollessa laajasti saatavilla ei asiantuntijoihin tukeutuminen enää ole välttämätöntä. Toisaalta voidaan pohtia eikö hakumenetelmien käydessä yhä yksinkertaisemmiksi ja käyttäjäystävällisemmiksi niin sanottuja asiantuntijamaisia hakumenetelmiä hallitsevilla voida katsoa olevan tietynlaista valtaa niitä osaamattomiin käyttäjiin nähden? Lisäksi mitä enemmän informaatiota on saatavilla – ja kun suuri osa siitä sisältää disinformaatiota tai epärelevanttia ”noisea” – eikö fokusoitunutta keskittymistä tiettyyn alaan myöskin tarvita, jotta voidaan poimia kaiken tietotulvan seasta se relevantti aines?

Wikioppimisen katsottiin olevan tulevaisuuden ideaali formaalin ja epäreflektoivan oppimistyylin korvaajaksi. Tietysti formaalissa opetusjärjestelmässä on paljonkin parantamisen varaa – mitä hyötyä loppujen lopuksi on esimerkiksi vuosilukujen pänttäämisestä kokeita varten? -, mutta voisin silti yhtyä Villen mielipiteeseen siitä, että videon sanoma on ehkä hieman liiankin idealistinen. Formaalin oppimisen wikipedisoimisesta on sikäli hankala puhua, että vielä ei tiedetä, miten kyseinen oppimisen muoto voitaisiin sovittaa yhteen vallitsevan järjestelmän kanssa.

Kysymys opettajan muuttuvasta roolista on mielenkiintoinen. Pitäisikö opettajan toimia lähinnä ajatusten ja keskustelun herättäjänä sekä kriittiseen ajatteluun ohjaajana pikemminkin kuin lopullisena paikkansapitävän tiedon tuomarina? Maailma näyttää kuitenkin olevan menossa siihen suuntaan, jossa tieto on lopultakin aina epävarmaa ja muutokselle altista. Voi siis olla, että koulujärjestelmän sisälläkin tullaan pikku hiljaa omaksumaan tämä näkökulma.
-Akadora


-epäreflektiivisen varmuuden tuottamilla tiedoilla & tiedonvälitystavoilla voidaan välittää reflektiivisen epävarmuuden aikaansaamia tietoja/faktoja/asioita; molempia tarvitaan :) esimerkiksi juuri uutta tieteellistä tietoa ei voitaisi julkaista (tai voitaisiin, mutta se hankaloituisi melkoisesti), jos ei olisi yhteisesti sovittuja mittoja & muita standardeja, joilla uusi informaatio esitetään
-pessimistinen metainduktio: voidaanko universumin jänistä totuuksista koskaan päästä täysin selville? Epäilen. Mitä enemmän ihminen ”tietää” sitä enemmän hän on väärässä. Sokrateskin sen ”totuuden” jo aikoinaan hyvin ilmaisi toteamalla että ” Tiedän vain sen, etten tiedä mitään.” Tiedon määrä on rajaton ja ihminen oppii sen vähitellen omaksuessaan uutta tietoa. Tiedon karttuessa huomaa miten paljon on vielä tietämättä.
-eipä taida löytyä montaa Aristoteleen mukaan ”viisasta” ihmistä (fronesis)

~pacwoman


Asiantuntijatiedon roolista vielä sen verran, että on pakko hieman ihmetellä videolla nähtyä tietynlaista intoa olla viemässä pohjaa asiantuntijatiedolta. Siinä ei ole tietenkään mitään ongelmaa, että tiedostetaan ne reunaehdot ja ongelmat mitä tieteellinen tieto kohtaa ja pitää sisällään, mutta tuntuu silti erikoiselta että tieteentekijät itse ovat videolla nostamassa "reflektiivistä epävarmuutta" ja laskemassa "epäreflektiivistä varmuutta". Varsinkin kun tieteen ulkopuolelta tulee kasvavassa määrin tieteen ja tieteellisen tiedon kyseenalaistamista.

Kyseenalaistamisessa ei tietenkään ole mitään vikaa, päinvastoin sehän on kehityksen elinehto, mutta monesti maallikkotieto ja tieteellisen tiedon kritiikki eivät ole yhteismitallisia tieteellisen tiedon kanssa. Ne eivät rakennu samojen kriteerien pohjalle kuin tieteellinen tieto. Siitä huolimatta ne kuitenkin helposti rinnastetaan keskenään ja asetetaan samanarvoiseksi. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka viime vuosina paljon julkisuudessa olleet erilaiset ravintosuositukset, joissa tutkijat ja professorit ovat joutuneet maallikoiden tulilinjalle, koska näkemykset eivät ole kohdanneet. Asetelma on usein ollut se, että asetetaan tutkimukset ja omakohtaiset kokemukset vastakkain. Tutkimukset ovat väärässä, koska omakohtainen kokemus sanoo toista kuin ne.

Mielestäni nimitykset reflektiivinen epävarmuus ja ei-reflektiivinen varmuus ovat hieman ontuvia, sillä esimerkiksi reflektiivinen epävarmuus wikitiedosta puhuttaessa sisältää todennäköisesti suuren osan kohdalla nimenomaan ei-reflektiivistä epävarmuutta, ei peräänkuulutettua reflektiivisyyttä. Videoiden perusteella saa sen käsityksen, että wikitieto on reflektiivistä siksi, koska sen sanotaan olevan sellaista. Mitä näyttöä wikitiedon tai wikioppimisen suuremmasta reflektiivisyydestä oikeastaan on? Tai siitä, että asiantuntijatieto ja auktoriteettilähtöinen oppiminen olisivat vähemmän reflektiivistä kuin wikitieto? Wikipedian ehdoissa esimerkiksi lukee, että artikkelien tulee viitata jo julkaistuun tietoon. Eli monessa tapauksessa auktorisoituun asiantuntijatietoon.

Reflektiivisyyttä sen sijaan olisi, että henkilö tutustuisi ja esittelisi esimerkiksi Wikipediassa erilaisia teorioita jonkin ilmiön kohdalta, ja hän itse sekä muut punnitsisivat vaihtoehtoja ja tekisivät tarvittaessa evidenssin pohjalta johtopäätökset asiasta. Tässä vaiheessa on kysyttävä, miten mainittu prosessi eroaa esimerkiksi esseen tai seminaarityön tekemisen suhteen? Mielestäni kyseessä ovat samanlaiset toimintatavat. Sen vuoksi tiedontyyppejä ja oppimisen tapoja pitäisi eritellä analyyttisemmin, eikä vain tyytyä nimeämään ne reflektiivisiksi tai ei-reflektiivisiksi.
--VilleTL (keskustelu) 27. lokakuuta 2015 kello 18.15 (UTC)


Tuo validin informaation ja disinformaation erottelun ongelma on kyllä valitettavan totta nykypäivänä internetin informaatiotulvassa. Tiedon luotettavuuden arviointiin kuluu toisinaan paljonkin aikaa, kun tieto on osattu esittää hämäävän tieteellisesti. Myös tiedon esittäjän korkea koulutus saattaa hämätä lukijaa – lääkärin kirjoittama artikkeli saavuttaa helposti lähes automaattisesti tietynlaisen ”yleisen uskottavuuden”, vaikka lääkärillä ei olisi kirjoituksessaan käsittelemänsä alan koulutusta (tästä hyvänä esimerkkinä lienee ehkä kaikille tuttu tapaus Antti Heikkilä). Kun tiedon validiuden arvioiminen edellyttää useiden lähteiden huolellista läpikäymistä, prosessi voi tuntua tavalliselle netinselailijalle turhan raskaalta. Epäilisin, että myös massan reaktioilla voisi olla vaikutusta ihmisten yleiseen informaationluokittelukäyttäytymiseen – jos hyvä kaveri jakoi / useat kaverit jakoivat jonkin artikkelin somessa, voisiko artikkelille tulla tavallaan enemmän painoarvoa ja ehkä jonkinlaista ”luotettavuutta” ihmisten silmissä, kun muutkin kerran jakoivat sen. Näin ollen taustatkin jäävät ehkä helpommin tarkistamatta ja samaa artikkelia uskalletaan jakaa uudelleen eteenpäin, kun muutkin ovat niin tehneet.

Oon samaa mieltä kanssanne tosta, että videon sanoma oli vähän turhan idealistinen. Mun mielestä formaalia opetusta ja oppimista ei voi täysin korvata wikioppimisella, en pitäisi sitä tulevaisuuden ideaalina. En usko, että wikioppiminen voisi olla kaikille paras mahdollinen opiskelutapa. Joillekin se voi olla ideaali, mutta toisille voi sopia paremmin vanha formaali opetustapa tai jokin ihan muu tapa. Toki wikioppimisvaihtoehto voisi olla hyvä vaihtoehtoinen opetustapa formaalin opetustavan lisänä, jos opiskelijat saisivat itse valita kumpaa haluavat käyttää. Siitä olen kyllä samaa mieltä Akadoran kanssa, että formaalissa opetusjärjestelmässä olisi paljon parantamisen varaa.

VilleTL, mäkin ihmettelin noita reflektiivinen epävarmuus- ja epäreflektiivinen varmuus -käsitteitä. Tuntui, että oli vähän nyt haluttu keksiä hienoa sanahelinää ja tyhjäteorioita. Jos lähdetään liikkeelle siitä, mitä on reflektio – tässä kohtaa voisi vaikka katsoa Wikipediasta (:D), Wikipedian mukaan ”reflektio on yleiskäsite niille kognitiivisille ja affektiivisille toiminnoille, joilla yksilö pyrkii selvittämään kokemuksiaan tavoitteenaan uuden tiedon konstruointi tai uusien näkökulmien löytäminen. Reflektio on välttämätön sekä yksilön että organisaation oppimiselle. Syvällinen oppiminen edellyttää teorian ja käytännön ymmärtämistä. Reflektiivisessä prosessissa pyritään tähän tietoiseen ymmärtämiseen. ” Tämä kuulostaa varsin järkeenkäyvältä. Oppimiseen sisältynee siis aina jonkinlainen reflektio, koska aina uusia asioita kuullessamme ja sisäistäessämme käymme tavallaan läpi myös aiemmin opittuja asioita ja muodostamme siltoja jo ennestään opitun ja uuden tiedon välille. Näin ollen en oikein näe syytä sille, miksi wikitieto olisi sen reflektiivisempää tai asiantuntijatieto epäreflektiivisempää. Vai tarkoitetaanko tässä ehkä sitä, että koska wikitieto ei ole koskaan varmaa ja lukijan on jatkuvasti punnittava tiedon luotettavuutta, reflektointi olisikin tällöin jotenkin vilkkaampaa kuin asiantuntijatiedon ollessa kyseessä? Siinäkin tapauksessa nuo käsitteet ovat kyllä pielessä, koska asiantuntijatietokin todennäköisesti aiheuttaa kuulijalle tai lukijalle ainakin jonkinlaisen reflektion.
-BP


BP, Olen samaa mieltä henkilöön liittyvien tekijöiden tuomasta vaikutuksesta tiedon uskottavuuteen. Korkea koulutus tai asema voivat luoda vaikutelman luotettavuudesta, jolloin henkilön viestiin ei suhtauduta yhtä kriittisesti kuin muiden. Samaa koskee mainitsemaasi esimerkkiä tiedonlähteiden tuttuudesta. Nämä lähteet ovat joko asemallaan, koulutuksellaan tai tuttuudellaan lunastaneet tiedon vastaanottajan silmissä erilaisen ja etuoikeutetun aseman, jossa todistelutaakka ei ole yhtä suuri kuin muilla.

Kuten olemme nähneet, niin pelkkä koulutus ja titteli eivät vielä välttämättä tarkoita mitään, jos tieto ei ole validia. Jotkut käyttävät koulutustaan propagoinnin välineenä ja tekevät politiikkaa ei-validilla tiedolla. Suomessakin on useita korkeasti koulutettuja henkilöitä, joiden sanoma muistuttaa enemmän dadaismia kuin tieteellistä tietoa. Tässä pitäisikin vielä tehdä erottelu tieteellisesti koulutetun tiedonlähteen ja tieteellisen tiedon välillä, koska niiden välillä ei ole aina yhtäläisyysmerkkiä.

Formaalin oppimisen ja wikioppimisen suhde on tosiaan monisyinen. Kuten kirjoitit, kaikki tavat eivät sovi kaikille yhtä hyvin. Wikioppiminen mahdollisesti antaa oppijalle onnistuessaan enemmän, mutta se myös vaatii enemmän. Itse ajattelisin asian niin, että wikioppimisen roolia voisi kasvattaa iän ja osaamisen karttuessa. Tämäkin on mielestäni ongelmallinen lähtökohta, sillä ikä ja osaaminen eivät välttämättä kulje samaan tahtiin ja samaan suuntaan, ja erot yksilöiden välillä voivat olla suuria. Mitään kaikkia kattavaa ohjeistusta on näin vaikea antaa, koska oppijat ovat erilaisia, mutta tämä sama problematiikka on tietenkin kaikessa oppimisessa ja opettamisessa, ei vain wikioppimisen kohdalla. Tuloksena on näin todennäköisesti keskiarvojen mukaan tehtyjä ratkaisuja, jotka sopivat useimmille, mutta jotka ovat liian vaikeita joillekin ja liian helppoja toisille.

Tässä on nyt useamman videon kohdalla tullut pohdittua tuota reflektionäkökulmaa. Luulen saaneeni nyt kiinni mistä videolla puhuttiin (tai ainakin yritettiin puhua, mutta tehtiin se epätarkasti). Eli wikioppimisen suurempi reflektio perustuu yksinkertaisesti sen omakohtaisuuteen ja sitä kautta merkityksellisyyteen, toisin kuin "ulkoapäin tulevan" tiedon kohdalla formaalissa oppimisessa. Tästä esimerkkinä uutinen Itä-Suomen yliopistosta koskien oppimis- ja opettamistapojen muutosta.

Tähän on kuitenkin pakko laittaa iso reunahuomautus (mitä videolla ei tehty): Wikioppiminen vaatii paljon enemmän kuin formaali oppiminen. Siksi yksinkertainen wikitoiminnan hehkutus antaa helposti väärän kuvan mistä asiassa oikeastaan on kysymys. Wikioppiminen ei sinällään vielä tee siitä syvempää ja parempaa, vaan tapa millä se tehdään. Itse asiassa keskustelu välineistä ja ympäristöistä (Wikimedia yms) vie harhaan, koska kyseessä on oppimisen ja opettamisen tapa ja laatu, joka ei välttämättä ole sidottu välineeseen tai ympäristöön. Näillä kuitenkin voidaan vaikuttaa asiaan.

Loppujen lopuksi wikioppiminen kuitenkin todennäköisesti ammentaa juuri perinteisen oppimisen tuloksista, joita käytetään lähteinä. Tämä on syytä ottaa huomioon wiki- ja perinteisen oppimisen erottelussa.
--VilleTL (keskustelu) 6. marraskuuta 2015 kello 16.40 (UTC)


VilleTL, tuo linkkaamasi uutinen Itä-Suomen yliopistosta oli kyllä mielenkiintoinen. Olisipa Tampereen yliopistossakin suuntana tuollaisten olohuonemaisten opiskelutilojen kehittäminen tylsien luentosalien tilalle! Artikkelissa kuvailluista tiloista tuli mieleeni lähinnä Oasis. Itsekin kuulun niihin, jotka usein tulevat luennolle 20 minuuttia myöhässä tai ei ollenkaan. Jos opetus olisi vuorovaikutteisempaa, siinä olisi mukana vapaamuotoista ryhmätyöskentelyä ja muutenkin enemmän kontaktia kanssaopiskelijoiden kanssa, olisi mukana oleminenkin ehkä motivoivampaa. Näinhän se usein eri kurssien harjoituksissa onkin. Toisaalta on kuitenkin hyvä, että on monentyyppisiä kursseja. Jos joka kurssilla olisi käytössä samanlaiset opiskelumenetelmät, sekin voisi kyllästyttää. On ehkä hyvä, että joukossa on myös niitä, joista voi selvitä lukemalla luentokalvot ja käymällä tentissä. Pakollisesta läsnäolosta en tykkää, mutta paikalla olemiseen voisi kannustaa vaikka kerryttämällä jokaisesta läsnäolosta pisteitä jotka laskettaisiin mukaan kurssisuorituksen arvosanaa määritettäessä. Tällainen systeemi onkin ollut käytössä joillain kursseilla.

Välineistä ja ympäristöistä puheenollen, mielestäni tämän Wikiversityn käyttöliittymä ei ole aivan paras mahdollinen. Tuntuu omituiselta, että jokaisella sivulla on myös oma keskustelu ja keskustelulla oma sivu ja nämä ovat useinkin hämmentävästi tyhjiä. Myös navigointi eri sivujen välillä tuntuu osin puutteelliselta ja koko sivusto on mielestäni vähän sekava. Tässä ympäristössä jotkut asiat saattavat näemmä myös olla täysin hukassa, esimerkiksi en löytänyt mistään infoa mihin ne eri modulien tiivistelmät olisi pitänyt laittaa mutta onneksi VilleTL oli ne sivut jostain bongannut ja linkittänyt meidän pääsivulle. En ole vieläkään keksinyt, mistä.
-BP


BP, Olen samaa mieltä tuosta opiskelumenetelmien vaihtelusta. Siinä kuitenkin pitäisi mennä oppiminen edellä. Miten sitten määritellään mikä menetelmä on sopivin? Tässä ei varmaankaan ole muita vaihtoehtoja kuin kokeilu sekä opiskelijoilta ja opettajilta tulevan palautteen huomioiminen. Näin toivottavasti löydetään kuhunkin tilanteeseen sopivimmat toimintamallit.

Mitä taas tulee tähän Wikiversityyn, niin aikamoinen mysteeri tämä on vielä minullekin.
--VilleTL (keskustelu) 30. joulukuuta 2015 kello 09.56 (UTC)