Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2010 kurssi/Jatka reaktiotehtävän pohdintaa

Kopioi ja liimaa -käyttäytymisessä jää opittavan asian sisäistäminen puolitiehen ja kun tietoa haetaan epäluotettavasta lähteestä, vertailematta tiedonlähteitä, ei välttämättä opita faktoja. Casessa, jossa seurattiin lukiolaisten Wikipedian sivujen toteutusta, tuli selkeästi esille se, että wikioppimisessa sisältö, substanssi nousee oppimisen keskiöön. Kun "julkaistaan" tuollaisella medialla, ollaan tarkempia siitä, minkälaista tekstiä tuotetaan, pyritään tieteellisen kirjoittamiseen ja halutaan olla varmoja faktoista. Toinen syy on se, että Wikipediassa ei onnistu toisten sivuilta kopioiminen suoraan vaan ainoastaan lainauksissa ja viittauksissa, eli toisten tekstiä ei voi esittää omanaan. Tällöin tekstiä muokatessa täytyy saavuttaa sellainen asian ymmärtämisen taso, että osaa pukea oppimaansa sanoiksi, kirjoittaa asiasta omin sanoin. Tuija 21. lokakuuta 2010 kello 12.12 (UTC)

Yksi ratkaisu kopioi ja liimaa -ongelmaan voisi olla se, että opettajat rohkaisisivat oppilaita omaan ajatteluun ja korostaisivat määrätyn pituuden sijasta sisällön tärkeyttä. Jos ohjeena on 10 sivua eikä oppilas saa tuotettua kuin 5 sivua, on suuri houkutus lisätä puuttuva aineisto kopioimalla jonkun muun tekstistä.

Kokenut opettaja varmaankin pystyy erottamaan, mikä ei ole oppilaan omaa tekstiä. Kaikilla on oma tapa ilmaista itseään, ja teettämällä pienimuotoisia kirjoitustehtäviä opettaja voi oppia tuntemaan oppilaidensa ilmaisutavan. Tämä on tietenkin vain ihanne, jota vaikeuttavat todellisen elämän suuret ryhmäkoot ja vaihtuvat opettajat. HennaK

Leikkaa-liimaa ongelma on hyvin yleinen tapa tehdä esimerkiksi kirjaesitelmiä, kun lukeminen ei esimerkiksi ole kiinnostanut tippaakaan. Olenkin sitä mieltä, että oppilaiden motivoiminen tehtäviin voisi olla helpompaa opettajille, jos tehtävistä tai luettavista kirjoista voisi valita itse mieleisensä. Törmäsin itse ollessani sijaisena, että kaikki lukivat saman kirjan ja jokainen teki tästä sitten kirjallisen esitelmän. Kannattaisikohan jo tässä opiskeluvaiheessa alkaa opettamaan vaikka ryhmissä ja lukupiireissä tai vaikka kirjoittamaan parityönä? Ryhmän painostus toimii useimmiten parempana kimmokkeena kuin opettajan. Toki täytyy sanoa, että taso yläkoulussa niinkin merkittävässä asiassa kuin kirjoitustaidossa vaihtelee hurjasti. Osa ei vielä ole sisäistänyt edes pisteiden ja isojen kirjainten merkitystä lauserakenteessa. Wikipedia-artikkelin kirjoittaminen tai vaikka oman kirja-arvostelun tekeminen nettiin saattaisi olla joissain tapauksisa parempi vaihtoehto kuin perinteinen essee. Lisäksi kysymyksenasettelua tulisi tehtävissä muuttaa siten, että niihin ei voi vastata suoraa kopioimalla. Huvittavaa on kuitenkin, että harva oppilaista ymmärtää, että kopiointihuijauksesta usein jää kiinni, jos opettaja vaan osaa käyttää googlea ja itse käyttää leikkaa-liimaa komentoa.Rom 24. lokakuuta 2010 kello 13.06 (UTC)

Omasta näkökulmastani copy-paste-oppimisen ongelmat liittyvät selvästi ainakin prosessoimisen käsitteeseen. Jos opettaja (minkälainen opettaja tahansa) asettaa kysymyksen niin, että oppijan täytyy ottaa informaatioon tavalla tai toisella kantaa, löydettyä informaatiota ei voi ainoastaan toistaa, vaan se muuttuu tiedoksi, integroituu oppijan maailmaan jonkinasteisesti. Tämän käytännön menetelmän tukena on tietenkin ratkaisevasti koko motivaatiota ja oppimisilmapiiriä koskeva eetos ja taito, kyky ohjata oppimaan oppimiseen (tai miksi sitä halutaankaan kutsua). Motivoituneena ja harjaantuneena erilaisten lainojen ja kollaasien tekeminen (myös copy-paste) on tietenkin hyvin tarkoituksenmukaista ja hedelmällistä - sen tietää mm. jokainen musiikkia kuunnellut tai kirjoja lukenut. Right? Nikom 25. lokakuuta 2010 kello 16.12 (UTC)

Kyseenalaistaisin alle parikymppisten kykyä (ja halua) omaksua tietoa syvällisesti. Siis niin, että se kiinnittyy vahvasti aiempaan tietoon syventäen sitä (omaksumista ja tiedon kiinnittymistä vaikeuttaa sekin, että tietoa maailmasta ei ole elämänkokemuksen kautta vielä juuri tullut). Koulutehtävätkin suoritetaan lähinnä, niin, suorittaen. Kopioitu on ammoiset ajat tietosanakirjoista ja muista tietokirjoista, nettikopioimisessa ei ole siihen nähden muuta eroa kuin se, että tietoa on rajattomammin saatavilla ja tietoa pitää itse osata arvioida kriittisesti. Toisaalta nykyinen koulujärjestelmä kannustaa juuri kopioimiskulttuuriin. Luennolla joku sanoikin ratkaisuksi kysymyksenasettelun muuttamisen, olen samalla kannalla. *Inkophile 26. lokakuuta 2010 kello 16.51 (UTC)