Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2011 kurssi/ABC-piiri/Huomioita ja kommentteja yllä olevasta artikkelista

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Digilukutaitojen määrittely nykyajan välttämättömiksi perustaidoiksi vakuuttaa. Kun paljon puhutussa "informaatiotulvassa" tms. vastuu tiedon oikeellisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta tuppaa usein jäämään yksilölle itselleen, täytyy tietenkin löytää uusia keinoja selviytyä tässä informaatioviidakossa. Eikä vain selviytymään, vaan toki myös käyttämään sitä hyödyksi "aitoja tarpeita varten, aidoissa tilanteissa". Voisi väittää, että hyvinvointi laajasti ymmärrettynä ja toimeentulo yhteiskunnassa edellyttävät digilukutaitojen huomiointia myös poliittisen päätöksenteon tasolla. Digilukutaitojen lukeminen osaksi kansalaistaitoja on siis ihan perusteltua ja niiden mukaanotto perusopetukseen jne. tarpeellista.
"Information and technology affects every person in every possible setting" -seikka herättää myös myönteistä vastakaikua. Teknologiaan liittyvien uhkien aiheuttamat epävarmuudet, yksilölliset voimattomuuden tuntemukset ja huolet sen arvaamattomista seurauksista taitavat olla vaihtelevassa määrin arkipäivää suurelle osalle ihmisiä. Tarpeiden tyydytys, oppiminen ja yksilön vapaus ylipäätään ovat koetuksella, kun jokainen joutuu vastaanottamaan merkityksetöntä ja monessa mielessä kyseenalaista informaatiota. Pidän erityisesti siitä, että artikkelissa tähän haasteeseen vastataan järkiperäiseltä kannalta. Usko ihmisen kykyyn ymmärtää informaatioympäristöä ja hallita sitä tahtonsa mukaan teknologian avulla taitaa olla löydettävissä artikkelista. Aleksi 12. joulukuuta 2011 kello 14.05 (UTC)


Niin, tosin yksi asia mikä näissä jutuissa jää aina enemmän tai vähemmän häiritsemään on se, että konkretiaa sille, miten informaatiolukutaitoa pitäisi oikeastaan opettaa, ei tunnu hirveän paljon löytyvän. Toki on olemassa erilaisia malleja, kuten tässä artikkelissa käsitellyt, mutta silti monia kysymyksiä kokonaisuudesta jää avoimeksi. Eräs tärkeimmistä on varmaan se, miten näiden taitojen oppiminen varmistetaan eri vaiheissa koulutusputkea - helpompaa on aloittaa tässäkin varhain kuin ryhtyä kiinnittämään huomiota kysymykseen vasta verraten myöhäisessä vaihesssa.

Olen usein ajatellut, että onko informaatiolukutaidosta ja informaatiotulvasta puhuminen ainoastaan jonkinlainen murrosvaiheen ilmiö. Muutaman vuosikymmenen kuluttua tämä jatkuva, joutava informaatiotulva on itsestäänselvyys (kuten tietysti jo nykyäänkin), ja informaatiolukutaidot ehkä rakentuvat siinä mielessä toisenlaisesta lähtökohdasta käsin. Ehkä nykyään vielä muistetaan, osin nostalgisestikin, yhden lähteen (text book) aika, jolloin asiat olivat näennäisesti yksinkertaisempia. Toki voi myös ajatella, että ilman välttämättömiä informaatiolukutaitoja ei yksinkertaisesti nykyään pärjää, ja tästä syystä ne tulevat hankituksi joka tapauksessa tavalla tai toisella. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi järkevää kiinnittää huomiota kysymykseen ja pyrkiä siinäkin oikopolkuihin niin paljon kuin mahdollista.

Heikrant


Minäkin palaan vihdoin tähän artikkeliin. Artikkelista tosiaan kävi ilmi että nykyään saatavilla on mieletön määrä informaatiota, joten ongelmana ei ole tiedon löytäminen vaan löydetyn tiedon arviointi. Ennen, kun kaikki lukivat samaa asiaa samasta oppikirjasta, opiskelu oli hyvin erilaista kuin nykyään, kun oppilaat käyttävät sujuvasti nettiä koulutehtävien tekemiseen. Uskon kuitenkin että monilla ihmisillä tiedonhakumenetelmissä olisi paljon parannettavaa, samoin tiedon ja sen luotettavuuden arvioinnissa. Wikipedia ei saa olla ainoa tiedonlähde.

Artikkelissa esitelty Big6-lähestymistapa oli mielenkiintoinen, tosin jäin hieman miettimään että tarjoaako se sittenkään kovin paljon mitään uutta. Joitakin esimerkkejähän artikkelissa esiteltiin, mutta itse olin (ehkä hieman typerästi) kuvitellut että mainitunlaiset esimerkit olisivat jo arkipäivää useimmissa kouluissa, ts. että lapset käyttäisivät verkkoa tiedon etsimiseen ja tekisivät tuloksista PowerPoint-esityksiä. Tosin nämähän ovat hyvin luonnollisia tilanteita käydä läpi esim. tiedonhankintamenetelmiä ja luotettavan tiedon kriteerejä, joten siinä mielessä ne ovat esimekkeinä ihan paikallaan.

Informaatiolukutaitoon liittyen olisin enemmän huolissani vaikkapa seniori-ikäisistä ihmisistä kuin koululaisista. Mistä he saavat koulutusta tiedonhankinta-asioissa tai yleensäkään tietokoneisiin liittyvissä asioissa? Väittäisin että nykyajan lapset suhtautuvat hyvin luontevasti teknologiaan, mutta monelle vanhukselle tietokone saattaa aiheuttaa ahdistusta ja alemmuudentunnetta.

Saila