Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2011 kurssi/ABC-piiri/Pöytäkirja 23.11

Pöytäkirja 23.11.2011

Keskustelun alussa kiinnitettiin huomiota siihen, millaisille kuulijoille keskustelun aiheena ollut luento oli suunnattu. Tästä ei kuitenkaan käyty laajempaa keskustelua. Pohdittiin sitä, että tietynlaisen koulutuksen arvostus on perinteisesti vahva, ja oltiin jokseenkin samaa mieltä siitä, että luennon esimerkki palomiehen ammatista oli osuva. Lisäksi suomalaisessa kulttuurissa todettiin olevan piirre, joka edellyttää nykyiseltä sukupolvelta edellistä sukupolvea korkeamman koulutustason saavuttamista. Lisäksi toisenlaiset sivistyksen muodot, kuten työväenliikkeen ja poliittisten puoluiden toimesta tapahtuva kansansivistys, ovat jäänet paitsioon.

Esitettiin myös mielipiteitä siitä, kätkeytyykö luennon sanoman taakse myös tietynlaista elitismiä – miten määritellään, ketkä ovat niitä, joiden ei tarvitse opiskella? Tuotiin esille mahdollisuus siitä, että luennoitsija esittää jokaisella olevan oman, muuttumattoman paikkansa maailmassa ja sen järjestyksessä. Tästä oli jonkin verran eriäviä näkemyksiä keskustelijoiden kesken, sillä kaikki meistä eivät nähneet tämän ideologian läsnäoloa katsotulla videolla.

Käsiteltiin myös jonkin verran niitä syitä, jotka johtavat kouluttautumatta jättäytymiseen. Eräänlainen luokkayhteiskunnan malli on nähtävissä, ja tämä ulottuu usein henkilön identiteettiin ja siihen voidaan liittäää tietyntyyppinen elämänpiiri. Kiinnitettiin huomiota myös etuihin, joita ei-lineaarisessa koulutusjärjestelmässä voisi olla, ja toisaalta huomioitiin, ettei ihmisen elämänpolku ylipäätään ole välttämättä lineaarinen.

Keskustelussa tutkittiin deterministisen ihmiskäsityksen ja koulutusjärjestelmän epäonnistumisen (ei tarjoa riittävästi luonnollisia ominaisuuksia tukevaa koulutusta) välistä suhdetta: käsiteltiin myös sitä, kuinka tasa-arvo suhteutuu näihin kysymyksiin. Voiko olla aitoa tasa-arvoa deterministisen ihmiskäsityksen rinnalla?

Keskusteltiin siitä, että merkittävä osa ihmisistä tekee työtä, josta he eivät välttämättä pidä. Todettiin, että joidenkin tutkimusten mukaan korkeammin koulutetut ovat jonkin verran muita tyytyväisempiä työhönsä. Pohdittiin syitä tälle.

Tuotiin esille myös se, että eniten ehkä turhautuvat ihmiset, joilla on selkeä suunnitelma siitä, mitä tahtovat alkaa tehdä (kuten luennon palomiesesimerkissä). Esimerkiksi yliopistoihin toisaalta hakeutuu ihmisiä, jotka ovat epävarmoja siitä, mitä oikeastaan haluavat. Huomautettiin, että tietynlaiset työt eivät välttämättä vaadi juurikaan uuden oppimista, vaan ovat varsin toisteisia.

Koulutuksen räätälöinti herätti kysymyksiä siitä, kuinka varhaisessa vaiheessa tämä räätälöinti tulisi mukaan koulutukseen. Huomautettiin myös, etteivät tämänsuuntaiset ajatukset ole täysin uusia, sillä ne osaltaan toteutuivat kansakoulu- ja oppikoulujärjestelmässä. Esitettiin myös ajatus, jonka mukaan pidemmällä oppivelvollisuusajalla on tiettyjä etuja. Käsiteltiin myös lyhyesti luokatonta, vapaamuotoista opiskelua.

Kokonaisuudessaan video ei tarjonnut kovinkaan paljoa varsinaista substanssia, mikä havaittiin lähemmässä tarkastelussa. Luennoitsijan tausta ei myöskään ollut tuttu keskusteluun osallistujille.