Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2011 kurssi/Kasvikset

Kohteesta Wikiopisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tehtävämme on luoda Wikipedia-artikkeli kasvatuksen historiasta Suomessa. Aihetta rajattu uudelleen 9.11.11, sillä löytyi samansuuntaisia artikkeleita, joskin hieman eri nimillä. Uusi rajaus kulkee nimellä "Ammattikasvatuksen historia Suomessa 1600-luvulta nykypäivään".

Tarkoituksenamme oli työstää tiivis paketti laajasta aiheesta ja oppia/kerrata samalla sekä kasvatuksen historiaa Suomessa. Jokainen meistä on käyttänyt Wikipediaa tiedon etsimiseen, mutta kukaan ei ollut aiemmin työstänyt sinne itse mitään. Tavoitteenamme oli samalla oppia käyttämään wikejä ja tuottaa hyödyllistä tietoa muille, etenkin opiskelijoille.

Valmis artikkeli Wikipediassa:


Mitä jäi käteen:

  • kasvatuksen ja ammattikasvatuksen historiasta on olemalla paljon tietoa, etenkin kirjallisuudessa, mutta sen jäsentäminen on vaikeaa, sillä tieto on usein pirstaleista ja jotain yksittäistä asiaa koskevaa. Paljon enemmän tietoa voisi olla sähköisessä muodossa kuin mitä nyt. Usein historiasta kertovat opukset ovat tiiliskivimäisiä ja luontaantyötäviä, joten sähköiset versiot voisivat lisätä aiheen kiinnostavuutta.
  • artikkelin tekeminen Wikipediaan on yllättävän helppoa, kun oppii käyttämään työkaluja. Wikioppimista voisi hyödyntää paljon enemmän opiskelussa, mm. ryhmätöiden tekemisenä kirjatenttien sijaan. --> monipuolisempaa opiskelua ja ei vain ulkoa opettelua. Peruskäyttö on maallikolle helppoa, mutta hieno ulkoasuun jne. tarvitaan enemmän osaamista. Kun joku asian kokee omakseen, siitä innostuu ja se motivoi oppimaan. On hienoa saada jotain "konkreettista" aikaan, muutakin kuin numero NettiOpsuun.
  • mielenkiinto kokeilla erilaisia wikejä, blogeja omaan toimintaan.
  • aiempaa kriittisempi suhtautuminen Wikipedian artikkeleiden sisältöön. En ole ottanut niitä aikaisemminkaan täydellisen kattavina paketteina, mutta nyt kun artikkelia on ollut itse työstämässä, niihin suhtautuu kriittisemmin. Viitteisiin ja lähteisiin kiinnittää tulevaisuudessa varmasti enemmän huomiota.
  • ryhmätyömuotona ja -alustana wiki on hyvä. Ei ole olemassa eri versioita, jokainen voi tehdä omaan tahtiin, haluamassaan paikassa ja haluamanaan kellonaikana. Toisilta oppii uusia näkökulmia ja työskentelytapoja.
  • Oli ylipäänsä kiinnostavaa nähdä, miten Wikipediaan tuotetaan sisältöä. Kyseistä palvelua on käyttänyt satoja kertoja, mutta en ole tullut ajatelleeksi artikkelin luontiprosessia.
  • Yllättävää oli myös se miten nopeasti moderaattorit ja muut Wikipedian käyttäjät olivat tehneet muokkauksia artikkeliin.


Ammattiin koulutus 1600-1800-luvulla[muokkaa]

Ammattilaiseksi kasvaminen tapahtui 1600-luvulta ainakin 1800-luvun alkuun asti täysin käytännön työelämässä. Usein ammatti periytyi isältä pojalle.[1] Perinteisiä käsityöläisammatteja olivat mm. suutari, räätäli, kultaseppä ja kirvesmies. Myös tulevat kauppiaat hankkivat ammattitaitonsa työhön tutustuen kauppiastalouksissa. [2]

Maaseudulla ei käsityöläisten ammattitaidosta ollut määräyksiä, mutta kaupungin käsityöläiseksi pääsi vain mestarin ohjauksessa tämän taloudessa. Uusi tulokas aloitti opintonsa oppipoikana , keskimäärin 19-vuotiaana. 4-5 vuotta opiskeltuaan oppipoika saattoi antaa työnäytteen eli kisällinäytteen taidoistaan, jonka hyväksynnän jällkeen hän sai kisällin arvonimen.[2]

Tämän jälkeen kisällin tuli opiskella vähintään kolmen vuoden ajan ennen mestarinäytteen antamista.[2] Joillakin aloilla ammatinoppimiseen vaadittiin kisällivaellusta eli toimimista useamman mestarin opissa monipuolisten ammatillisten taitojen hankkimiseksi.[1] Läheskään kaikki eivät opiskelleet mestareiksi asti vaan noin puolet ammatinharjoittajista jäi kisälleiksi.[2]

Mestariksi eli itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi pääsi suorittamalla mestarinäytteen, jonka ammattikunnan täytyi hyväksyä ja katsoa, että kaupungissa oli tilaa uudelle mestarille.[1]

1800-1910 Suomesta tulee autonominen Venäjän suuriruhtinaskunta[muokkaa]

  • Elinkeinon edistäminen koulutuksen avulla
  • Ammattihierarkioiden vahvistaminen
  • Elinkeinovapaus
  • Teollistuminen

Suomeen haluttiin kehittää elinkeinoja ymmärtävää virkamieskuntaa ja maatalouden neuvontatoimintaa, vaihtoehtona uskonnollisesti ja akateemisesti kasvatetulle eliitille.[3] Ammattikasvatus alkoi kehittyä omaan erityiseen suuntaansa 1800 luvulta lähtien. Perinteinen ammattikuntapohjainen oppilaskasvatus ja elinkeinoelämän käynnistämä ammattikasvatus alkoi vähitellen muuttua yhteiskunnan kustantamiksi, valtion ohjaamiksi ja kontrolloimiksi koulumaisiksi järjestelmiksi. 1800-luvun alkupuolella syntyivät ensimmäiset sunnuntaikoulut, kauppakoulut, tekniset reaalikoulut ja maanviljelyskoulut. Jo 1800-luvulla mm.teollisuushallituksen todetaan välttämättömäksi erottaa ammatillisesti suuntautunut kasvatus ja yleissivistävä kasvatus toisistaan.[4]

Ammattikasvatuksen pioneerivaihetta elettiin 1820-30 luvulta aina 1860-70 luvulle.[3] Maaseudun käsityöläisten ammattitaidosta ei ollut mitään määräyksiä, mutta kaupunkien käsityöläiseksi esim. suutariksi, räätäliksi, kultasepäksi, kirvesmieheksi, muurariksi tai verankutojaksi pääsi keskiaikaiseen tapaan mestarin ohjauksessa ja taloudessa ensin oppipojasta kisälliksi ja kisällistä lopulta mestariksi.[5] Koulutetun hoitohenkilökunnan tarve tuli Suomessa ajankohtaiseksi ensin maaseudulla ja sittemmin taajamien hoitolaitoksissa. Kätilöt, diakonissat ja kiertävät sairaanhoitajat olivat ensimmäisiä koulutettuja nais-ammattilaisia.[3] Miesten institutionaalisen ammattikasvatuksen varhaisin alue, merenkulkualan koulutus alkoi Suomessa 1813 kolmessa oppilaitoksessa ja liittyi läheisesti kauppiaskoulutukseen, sillä alusten päälliköt harjoittivat kauppaa ulkomaan satamissa käydessään.[5]

1840-1880 oli perinteisen käsityöläisyyden elpymisen aikaa. Talouden vapauttaminen lisäsi maaseudun käsityön ja teollisuuden merkitystä. Maaseudun omavaraisuus ja epämuodollisen oppimisperinteen jakaminen oli kuitenkin käsityössä ja teollisuudessa vallitsevaa. 1880-1910 teollisuus-Suomen ohjelma voimistui. Suomeen alettiin rakentaa teollista infrasstruktuuria. Rauta- ja maanteiden, vesivoiman sekä sähköistämisen rakentamiseen tarvittiin ammattitaitoista työvoimaa. Töitä alettiin ammatillistaa sekä työnjaollisia hierarkioita oikeuttaa koulutuksella.[3]


Ammattikasvatus 1900-luvun alusta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan[muokkaa]

  • Eri ammattialojen itsenäistyminen
  • Yhteiskunnan rakentaminen
  • Työn ammatillistuminen

1900-luvun alussa maatalouden modernisointiin kuului isäntien ja emäntien koulutusta ja työtehovalistusta. Tällöin perustettiin myös komiteoita suunnittelemaan ammattikasvatusta, koska tarvittiin lisää ammattimiehiä. Lisäksi tyttöjen ammattikoulutuksesta käytiin keskustelua. 1910-luvulla perustettiin myös ensimmäiset teknilliset opistot Suomeen.[3]

1917-1918 Suomen itsenäistymisen ja kansalaissodan aikaan Suomi-ohjelmien sisäiset ja keskinäiset ristiriidat kärjistyivät ja hyvinvointi-Suomen ohjelma itsenäistyi. Ammattikasvatuksen taustalla oli luotettavan ydintyövoiman kouluttaminen. Lisäksi työvoimien luokittelut ja hierarkiat olivat tärkeitä. Tämän vuoksi 1920-luvulla työnantajajärjestöt ryhtyivät järjestämään työnjohtajakursseja ja useat työnantajat ja yritykset perustivat ammattioppilaitoksia, jotka olivat lähes kaikki pojille tarkoitettuja käsityön ja teollisuuden ammattitaidon edistämiseen tarkoitettuja laitoksia. Tytöt sijoittuivat pääasiassa valmistaviin ammattikouluihin, joissa valmisteltiin tyttöjä perheenemännyyteen ja kodinhoitamiseen. Sama tehtävä oli myös kansakoulua seuraavilla 1-2-vuotisilla jatkokouluilla, jotka olivat alussa lähinnä tyttöjen kouluja. Jatko-opetuksen syntymisellä oli yhteys ajankohtaan, jolloin yhteiskunnallista integraatiota korostettiin sisäisesti vahvan kansallisvaltion rakentamiseksi. 1920-luvulla ammattikasvatus alkoi laajentua, mutta ongelmia tuotti sen liittäminen muuhun koulujärjestelmään. 1923 säädettiin oppisopimuslaki, jonka perusteella kaikkien oppisopimuskoulutuksessa olevien täytyi opiskella iltaisin yleisissä ammattikouluissa.[3]

1930-luvulla yliopisto-opiskelijoiden osuus oli kasvanut niin suureksi, että puhuttiin ylioppilastulvasta. Tämän vuoksi perustettiin 1934 ylioppilastulvan vastustamiskomitea, jonka tehtävänä oli puhua ammatillisen koulutuksen laajentamisen puolesta.[3] Ammattiopetuksen laajeneminen käynnistyi voimakkaasti vasta toisen maailmansodan jälkeen. Sotakorvaukset ja jälleenrakennus vauhdittivat varsinkin metalliteollisuutta ja siihen liittyvää koulutusta. Useat ammattikoulut onkin perustettu 1950-1960-luvuilla.[6] Yhteiskunta koostui rationalisoitavista tehtävistä, jotka kuului järjestää tiedon hallintaan perustuvaksi hierarkkiseksi työnjaoksi. Työ myös ammatillistui ja ammattiyhdistykset aktivoituivat erityisesti suurteollisuudessa ja julkisissa töissä.[3]

1960-1980[muokkaa]

Yhteiskunnallisten olosuhteiden vaikutus ammattikasvatukseen[muokkaa]

Suomalainen yhteiskunta alkoi muuttua 1960-luvulla. Teollisuus- ja palveluelinkeinojen osuus kasvoi koko ajan. Maatalous koneellistui ja vapautti työvoimaa. Ihmiset alkoivat hakeutua Etelä-Suomen kaupunkeihin ja moni suuntasi myös ulkomaille, erityisesti Ruotsiin. Uusista kasvatus- ja koulutusarvoista keskusteltiin kulttuuriradikalismin voimistumisen seurauksena. Myös toisen maailmansodan jälkeinen sotakorvausten maksaminen vaikutti ammatillisen koulutuksen laajenemiseen. Meritokraattinen koulutus- ja työvoimapolitiikka oli vallitseva eetos 1960- ja 70-luvuilla. Tavoitteena oli tietopuolisen opetuksen lisääminen. Näillä kaikilla tekijöillä oli vaikutusta ammatillisen koulutuksen kehittämiseen. [7] [8]

Ammattikasvatus osana koulutuksen kokonaisuudistusta[muokkaa]

1950-luvulla alettiin pohtia suomalaisen koulujärjestelmän kokonaisuudistusta. 1960-luvulla luotiin suomalainen yhtenäiskoulujärjestelmä, jonka mukainen yhdeksän vuoden mittainen peruskoulutus antaisin hyvän perustan ammatinvalinnalle. [9] [10]

1960-luvun mietinnöt konkretisoituivat 1970-luvulla. Yleissivistävän koulutuksen ohella myös ammatillinen koulutus kiinnosti koulutussuunnittelijoita. Keskiasteen koulutuksen ongelmana pidettiin 1970-luvulla yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen erillisyyttä. Ongelmana nähtiin myös ylioppilaiden määrän kasvun vaikutukset ylioppilastutkintoa suorittamattomien opiskelumahdollisuuksiin sekä ammatillisen koulutuksen arvostukseen. Ammatillisen koulutuksen yleissivistävyyttä haluttiin lisätä. Ammattikoulutuksesta haluttiin lukion kanssa kilpailukykyinen väylä, josta voisi jatkaa korkeakouluopintoihin, ottaen huomioon työelämän asettamat vaatimukset ja niissä tapahtuvat muutokset. Ammatillisen koulutuksen tavoitteena oli ammattitaito, sen ylläpitäminen ja laaja-alaistaminen. Valtioneuvosto teki asiasta periaatepäätöksen 1974, joka vahvistettiin lailla 1978. [9] [10] [7]

Ammatillisen koulutuksen laajeneminen ja järjestelmällistyminen[muokkaa]

Ammattikasvatusneuvosto oli vuonna 1947 hyväksynyt ammattikasvatuksen kehittämisen 10-vuotissuunnitelman. Vuonna 1958 vahvistettu laki ammattioppilaitoksista vahvisti osan suunnitelman tavoitteista. Suunnitelman päätavoitteet olivat:

  • kaupunkien ja kuntien velvoittaminen perustamaan ammattioppilaitoksia
  • koko maan kattavan ammattikouluverkon perustaminen,
  • ammatillisen opettajakoulutuslaitoksen perustaminen ja opettajien palkkauksen kehittäminen
  • ammattioppilaskasvatuslainsäädännön uudistaminen
  • ammatinvalinnan ohjaustoiminnan aloittaminen
  • teknisen alan opiskelijamäärien kasvattaminen
  • kauppaoppilaitosten oppilastilojen lisääminen
  • ammattioppikirjojen julkaisutoiminnan kehittäminen.

Monet näistä tavoitteista toimeenpantiin 1960-luvulla. Koulutuksen järjestämisellä pyrittiin myös nostamaan ammattikuntien arvostusta. Myös ammatillisen koulutuksen hallinnossa tapahtui kehitystä ja uudistuksia. Ammatillisen koulutuksen valvonta siirtyi tiukasti valtiolle. [7]

Kauppaoppilaitosten määrä ja sen myötä oppilasmäärä lisääntyivät voimakkaasti 1960-luvulla. 1960-luku oli myös teknillisen ammatillisen koulutuksen voimakkaan kasvun aikaa. 60-luvulla perustettiin yhdeksän uutta teknillistä oppilaitosta ja oppilaiden määrä yli kaksinkertaistui. Suuret ikäluokat, tietoisuus koulutuksesta, tihentynyt oppilaitosverkosto, arvostus, ylioppilaiden kiinnostus ja yleissivistävän koulutuksen tasonnousu vaikuttivat ammatillisen koulutuksen suosion kasvuun. Myös merimiesten ammattikoulutus tuli pakolliseksi vuonna 1961. [7]

1960- ja 70-luvuilla ammattikoulutus lisääntyi kaupallisen ja teknillisen alan lisäksi metsä-, kotitalous- ja hoiva-alalla. Ammattikoulutus vähentyi ainoastaan maatalousalalla. Oppisopimuskoulutuksen asema vähentyi laitosmaisen koulutuksen laajenemisen myötä. [7]

Ammatillisen koulutuksen muutosvuodet, 1980-1995[muokkaa]

Nousukausi & lama[muokkaa]

1980-luvun alkupuolella taloudellinen kasvu oli kiihtyvää ja Suomi eli nousukauden aikaa. Etenkin ulkomaankauppa ja tieteellis-tekninen kehitys olivat vilkkaita. Työttömyys laski jopa alle kuuden prosentin, ja sekä bruttokansantuote että palkat olivat nousussa. [9]

Vuonna 1986 tapahtuneen Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aikoihin Suomen talouskasvu kääntyi kuitenkin laskuun. Erityisesti itärajan taakse suuntautuva kauppa väheni. Yritykset pyrkivät irtautumaan yhteiskunnan valvonnasta ja lopulta kaikki johti egoismin kasvuun. Yhteiskunnallinen arvomaailma oli kokenut kolauksen, joka näkyi pikkuhiljaa myös koulutuksessa. [9]

Ammatillisen peruskoulutuksen uudistussuunnitelmat[muokkaa]

Peruskoulututkintoon pohjautuva ammatillinen koulutus uudistettiin vuoden 1974 valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Opinnot organisoitiin laaja-alaisiksi peruslinjoiksi, joissa yhteisen perusjakson jälkeen jatkettiin opiskelua omilla erikoistumislinjoilla. Myös valintaprosessi ammatilliseen koulutukseen muuttui kaksivaiheiseksi, jossa peruskoulun päätösvaiheessa valittiin peruslinja ja erikoistumisopinnot valittiin peruslinjan aikana. [10] [11] Ammatillinen koulutus uudistettiin vuosina 1982-88. Koulutuksen rakenteeseen ja opetussuunnitelmaan tehtiin muutoksia, jotka saatiin kirjattua lakiin vuonna 1987. Lakiuudistus avasi mahdollisuuden siirtyä kouluasteelta opistoasteelle ja sitä kautta myös korkeakouluopintoihin. Vuosina 1987-88 valtioneuvosto linjasi ammatillisen koulutuksen tehtäväksi perus-, täydennys- ja jatkokoulutuksen, johon sisältyi muun muassa työnantajien ja työntekijäjärjestöjen avustuksella henkilöstökoulutus. Myös kansalais- ja työväenopistojen suosio oli kasvussa. [9]

Nuorisokoulu- ja ammattikorkeakoulukokeilut[muokkaa]

1980-luvun koulu-uudistusten johdosta koulutustaso nousi, mikä vaati lisää paikkoja jatkokoulutukseen. Tämä synnytti nuorisokoulukokeilun 1990-luvun alussa. Nuorisokoulun tavoitteena oli yhdistää koulutuksessa nuorten koulutustoiveita ja työelämän tarpeita. Vuonna 1991 alkoi ammattikorkeakoulukokeilu ja vuonna 1995 tuli voimaan ammattikorkeakoululaki.[12] Ammattikorkeakoulukokeilulla pyrittiin hankkimaan kokemuksia, joiden avulla peruskoulun jälkeisiä koulutuksia voitaisiin kehittää. Työelämäyhteistyö sekä monipuoliset ja joustavat koulutusmahdollisuudet olivat erityisesti kehityksen alla. Tavoitteena oli luoda opiskelijoille resursseja kilpailla kansainvälisilläkin työmarkkinoilla. [13]

Sekä nuorisoasteen koulutuskokeilun että ammattikorkeakoulukokeilun tarkoituksena oli selvittää, miten peruskoulun ja lukion jälkeista opiskelua voitaisiin tasollisesti nostaa, tyydyttää työelämän ja yhteiskunnnan tieto-taidollisia vaatimuksia, monipuolistaa koulutusmahdollisuuksia sekä parantaa muuten Suomen koulutusjärjestelmää. Nuorisokoulu oli ns. ammattilukion kokeilu, sillä siinä opiskelija pystyi yhdistelemään yhdestä tai useammasta oppilaitoksesta tarjottavia kursseja ja kokonaisuuksia. Opiskelija suorittin näin joko ammatillisen tutkinnon tai ylioppilastutkinnon sisältäen myös toisen oppilaitoksen oppeja. Ammattikorkeakoulukokeilu aloitettiin väliaikaisilla ammattikorkeakouluilla, joiden tarkoitus oli opistoasteen ja ammatillisen korkea-asteen yhteistyö korkeakoulututkinnon järjestämiseksi. Väliaikainen ammattikorkeakoulu sai myös järjestää aikuiskoulutusta sekä koulutusta tukevaa tutkimus-, palvelu- ja kehittämistoimintaa. Väliaikaisessa ammattikorkeakoulussa tutkintoajat säädettiin kestämään 3-4 vuotta ja opinnot suunniteltiin ammatillisen tutkinnon sekä lukion pohjalle, kuitenkin kohottamalla opintojen teoreettista tasoa. [14]

1995-nykyaika[muokkaa]

1990-luvulla ja Suomen liityttyä Euroopan Unioniin koulutuspolitiika päätavoite EU:ssa on ollut elinikäisen oppimisen edistäminen. Käänne liittyi ylikansallisen koulutuspalveluklusterin rakentamiseen; ammatin ja kasvatuksen sijasta keskeisiksi tulevat työllistyvyys ja asiantuntijuus, elinikäinen ja työssäoppiminen tietoyhteiskunnassa [3]. Samalla koulutuspolitiikan luonne on muuttumassa, tietyille ammateille ominaisten taitojen ja osaamisen sijasta elinikäisen oppimisen tavoitteena ovat alati vaihtuviin työtehtäviin päivittymisen mahdollistavat taidot, kuten tiimityötaidot, sosiaaliset ja komminikointitaidot, oppimaan oppimisen sekä ongelmanratkaisu- ja monikulttuurisuustaidot [3]. Tavoitteena on siis pyrkiä vastaamaan suoraan työelämän jatkuviin muutoksiin. Uusi työelämään suoraan suuntautuva koulutuspolitiikka näkyy myös ammattikorkeakoulujen tavoitteissa. Vuonna 1997 Opetusministeriö aseitti tavoitteeksi, että suomalaiset ammattikorkeakoulut asettuisivat eurooppalaisen ammattikorkeakoulujen kärkeen vuosituhannen vaihteessa. Tämä tarkoitti laadun parantamista, niin että ammattikorkeakoulut ovat kansallisesti ja kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Ammattikorkeakoulun laatutaso liittyy pitkälti sen yhteyksiin työ- ja elinkeinoelämään. Tarkoituksena oli, että työelämän ja koulutuksen välillä olisi mahdollisimman paljon yhtäläisyyksiä, kuitenkin siten, että koulutus samalla kehittäisi ja uudistaisi työelämää. [15]).

Ammatillisen koulutuksen kehittämisen suunta[muokkaa]

Koulutuksen laajentaminen on jatkuvasti lisännyt koulutuksen mahdollisuuksia. Peruskoulun jälkeisen toisen asteen koulutuksen opiskelupaikka on periaatteessa ja yhä selvemmin myös käytännössä turvattu koko ikäluokalle. Lisäksi toisen asteen ammattillisen koulutuksen tasoa ja kilpailukykyä on pyritty nostamaan lukioon nähden. Vuoteen 2001 mennessä kaikki toisen asteen koulutus muuttui kolmivuotiseksi, kun aikasemmin oli mahdollisuus käydä ammatillinen koulutus kahdessa vuodessa [15]).

Katso myös[muokkaa]

Lähteitä/Kirjallisuutta[muokkaa]

  • Ammatillinen koulutus ja ammattikorkeakouluopinnot. 1995. Lakikokoelma. Toim. Linhala, J. Laki 391/1991.
  • Anttila, A.-H. & Suoranta, A. (toim.). 2001. Ammattia oppimassa. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura.
  • Kasvatus ja Aika -lehti
  • Klemelä, K. 1999. Ammattikunnista ammatillisiin oppilaitoksiin. Ammatillisen koulutuksen muotoutuminen Suomessa 1800-luvun alusta 1900-luvulle. Turun yliopisto. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 48.
  • Kuikka, M.T. 1991. Suomalaisen koulutuksen vaiheet. Otava.
  • Meriläinen, R. 2011. Valkolakki vai haalarit, vaiko molemmat. Koulutuspolitiikan vaikuttajien näkemykset toisen asteen kehityksestä. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/27400/valkolak.pdf?sequence=1. SUPER 1/2011. 22.11.2011.
  • Nurmi, V. 1981. Maamme koulutusjärjestelmä. Kolmas painos. WSOY.
  • Suomalaisen ammattikasvatuksen historia. 2000. Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiön julkaisuja. Tampereen yliopiston Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja. Toim. Rajaniemi, R.
  • Tolkki, K. 1996. Ammattioppilaitos 1990-luvun murroksessa. Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Hämeenlinna. Tutkimuksija-sarja. Julkaisuja-sarja. Toim. Asp, E. & Haavio, A. Koulutuksen ja työn murros.
  • Tähtinen, J.&Skinnari, S. Kasvatus- ja koulutuskysymys Suomessa. 2007.
  • Vehviläinen, M. 1996. Ammattikorkeakoulun opiskelijavalinnan kehittäminen. Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Hämeenlinna. Tutkimuksija-sarja. Julkaisuja-sarja. Toim. Asp, E. & Haavio, A. Koulutuksen ja työn murros.
  • Lehtisalo, L. & Raivola, R. Koulutus ja koulutuspolitiikka 2000-luvulle.WSOY 1999.

Aiheesta internetissä[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 1,2 http://www.craftmuseum.fi/kassaatko/heikkila.pdf- Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”mestari” on määritetty usean kerran eri sisällöillä Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”mestari” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1631
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 3,6 3,7 3,8 3,9 Anttila, A.-H. & Suoranta, A. (toim.), Ammattia oppimassa. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura.
  4. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13296/9513917215.pdf?sequence=1
  5. 5,0 5,1 http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1631
  6. http://openetti.aokk.hamk.fi/seppoh/opehistoria/aika%20-50-60.htm
  7. 7,0 7,1 7,2 7,3 7,4 Klemelä, K. 1999. Ammattikunnista ammatillisiin oppilaitoksiin. Ammatillisen koulutuksen muotoutuminen Suomessa 1800-luvun alusta 1900-luvulle. Turun yliopisto. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 48.
  8. Tähtinen, J.&Skinnari, S. Kasvatus- ja koulutuskysymys Suomessa. 2007.
  9. 9,0 9,1 9,2 9,3 9,4 Kuikka, M.T. 1991. Suomalaisen koulutuksen vaiheet. Otava.
  10. 10,0 10,1 10,2 Nurmi, V. 1981. Maamme koulutusjärjestelmä. Kolmas painos. WSOY.
  11. Klemelä, K. 1999. Ammattikunnista ammatillisiin oppilaitoksiin. Ammatillisen koulutuksen muotoutuminen Suomessa 1800-luvun alusta 1900-luvulle. Turun yliopisto. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 48.
  12. Rauhala, Itälä. Suomalaisen ammattikasvatuksen historia. 2000. Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiön julkaisuja. Tampereen yliopiston Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja. Toim. Rajaniemi, R.
  13. Vehviläinen, M. 1996. Ammattikorkeakoulun opiskelijavalinnan kehittäminen. Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Hämeenlinna. Tutkimuksija-sarja. Julkaisuja-sarja. Toim. Asp, E. & Haavio, A. Koulutuksen ja työn murros.
  14. Ammatillinen koulutus ja ammattikorkeakouluopinnot. 1995. Lakikokoelma. Toim. Linhala, J. Laki 391/1991.
  15. 15,0 15,1 Koulutus ja koulutuspolitiikka 2000-luvulle.WSOY 1999.