Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2011 kurssi/luento2-keskusteluun

Kohteesta Wikiopisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Käsitin wikioppimisen yksinkertaisimmillaan oppimiseksi wikissä ja wikin avulla. Tällaisen oppimisen on mahdollista olla erittäin tasa-arvoista, mutta toisaalta kaikilla ei ole saman verran tietoteknistä osaamista ja uskaltamista.

Videolla pohdittiin, miksi moni kokee wikioppimisen tyylisen yhteisoppisen vieraaksi ja pelottavaksi. Keittiöpsykologi sisälläni kehittelee seuraavanlaista vastausta: Ajatus siitä, että joku tietää paremmin, ja mahdollisimman monelle asialle on olemassa selitys, voi tuoda turvaa muuten kaoottiselta tuntuvaan maailmaan. Pieni lapsi selviää paremmin uskoessaan vanhempiensa neuvoja ja käskyjä ja niin edelleen... Löyhästi asiaa sivuten mieleen muistuu myös Yhdysvaltalainen psykologi Lawrence Kohlbergin teoria moraalin kuudesta tasosta, joista ensimmäinen on auktoriteetin rangasituksen uhalla synnyttämä tottelevaisuus. Kuudes eli kehittynein taso taas on yleisiin oikeudenmukaisuuden periaatteisiin nojautuva moraali, jossa yksilöillä on arvo itsessään (http://fi.wikipedia.org/wiki/Lawrence_Kohlberg).

Maija Lilja 2. marraskuuta 2011 kello 20.40 (UTC)


Video avasi silmiä wikioppimisen monimuotoisuudelle. Mietin esim. missä määrin verkon vertais- ja harrastefoorumit ovat wikioppimista, vaikka niiden osallistujien pääasiallinen motivaatio olisikin vaikkapa vertaistuen löytäminen tai yhteisöllisyyden kokemukset. Toisaalta, mikä on oikeastaan oppimisen ja yhteisöllisyyden suhde - onko toista ilman toista?

Mietin myös, mikä on opettajan rooli wikioppimisen tukijana. Itsestäni tuntuu, että entuudestaan tuntemattomille tiedon alueille sukeltaessa on ainakin alkuun tarve löytää joku, joka osaa opastaa tiedonlähteiden arvioinnissa ja selvittää niiden taustoja. Tarvittaisiin tavallaan joku, joka osaa kertoa, missä alan pöhinä on ja miten sitä seurataan.

Pohdinta yliopisto-opiskelun vapaaehtoisuudesta ja toisaalta työelämän asettamista vaatimuksista herätti kysymyksen, millaisella mekanismilla korkeakoulut voisivat nykyistä ketterämmin vastata työelämätaitojen kysyntään. Pitäisikö niiden esim. vakavasti pohtia sitä, miten työssäkäyviä opiskelijoita voitaisiin käyttää aktiivisesti silminä ja korvina.

Riikka 3. marraskuuta 2011 kello 13.00 (UTC)



Toi ajatus työssäkäyvistä opiskelijoista silminä ja korvina kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta. Mitenkähän sitä vois toteuttaa? Varmasti tälläkin kurssilla on opiskelijoita, jotka ovat tai ovat olleet töissä, joissa uudet lukutaidot tulevat käyttöön ja framille, kuten jo ryhmätöiden aiheita käsiteltäessä kävi ilmi. Reaalimaailman feedbackkiä siihen, mitä kurssilla puhutaan & käsitellään; mikä olis tapa kerätä ja saada sitä talteen? --Tere 3. marraskuuta 2011 kello 20.59 (UTC)

Tein tuossa videon katselun ohessa tällaisen dialogihahmotuksen:

  • Traditionaalinen (formaali) opetus: "Me tiedämme miten saamme ihmiset haluamaan sitä mitä heidän tulee haluta."
  • Steve Jobs: "Minä tiedän, että ihmiset eivät tiedä mitä haluavat (ennen kuin sen heille näytän)." [1]
  • Wikioppiminen: "Ihmiset tietävät mitä haluavat kun heille tarjoaa välineet sen itseohjautuvaan selvittämiseen."

Toki nämä ovat hyvin suppeita yksinkertaistuksia, mutta sisältävät jonkinlaisen hahmotuksen näistä ajattelutavoista. Näiden kautta voi hahmotella tätä asiaa hyvin monelta taholta.

Esimerkiksi voisimme ajatella, että vaikka jokainen näistä kolmesta tavoittaa jonkinlaisen kiteytyneen näkemyksen maailmasta, mikään niistä ei kenties kerro koko totuutta yksistään. Aluksi mielessäni kävi ajatus, että tuo kolmen kopla olisi muodostanut mukavasti teesin, antiteesin ja synteesin hahmotelman, kunnes huomasin, että traditionaalinen opetus ja Steve Jobs sanovat saman asian vain eri sanoilla. He siis nähdäkseni esittävät kumpikin samaa teesiä.

Ainoa selkeä ero on siis traditionaalisen ja wikioppimisen välillä. Traditionaalinen on ylhäältä alaspäin tapahtuva, ja wikioppiminen on alhaalta ylöspäin tapahtuva prosessi. Traditionaalinen on teesi, ja wikioppiminen vahva antiteesi. Itselleni tuli mieleen, että kenties Teren puhuttelema pointti siitä, miten jotain kuitenkin ehkä tulisi opettaa jotenkin koska kaikkia ei kiinnosta kaikki relevantti sisältö, pitää sisällään jonkinlaisen synteesin, jonka muotoilu hakee hieman itseään.

Asiaa voisi problematisoida sosiologian näkökulmasta. Esimerkiksi, että onko mikään todella itseohjautuvaa, ja mihin se itseohjautuvuuden raja tulisi vetää? Esimerkiksi halu toteuttaa Wiki juuri Harry Potterista ei ole yksiselitteisesti itseohjautuneesti syntynyt halu, vaan tämä mielenkiinnonkohde on myös otettu jostain ulkomaailmasta - ikään kuin jonkin tiedostamattoman ympäristötekijäauktoriteetin "opettamana". Mutta voimme määritellä itseohjautuvuuden tarkoittamaan vain selkeistä auktoriteettihahmoista vapaata toimintaa; että itseohjautuvuus on ympäristötekijöiden parissa tapahtuvaa ohjautuvuutta, jossa yksilö tekee valintoja vapaana selkeästi määriteltävistä auktoriteettihahmoista. Nähdäkseni tämä ratkaisee problematisointini merkittävimmiltä osiltaan ja tarjoaa jonkinlaista hahmotuksenpoikasta synteesistä.

Kenties traditionaalisen oppimisen ja wikioppimisen synteesi on jonkinlainen kollektiivin yhteismäärittelemä oppiminen ja tarve, jossa mikään taho ei ole selkeä auktoriteetti, mutta jossa kollektiivi itsessään ohjaa itseään - kollektiivi on ajan mukana liikkuva yksilön auktoriteetti? Tämä hahmotus vihjaa myös syvempiä rakennemuutoksia, joita synteesin täydellinen muodostaminen vaatisi. Toisaalta jos tarkastelemme ihmiskuntaa laajemmalta näkövinkkeliltä, näinhän se liike on aina tapahtunutkin, että kollektiivi on yksilön ajatusmuotoutumisen viime käden auktoriteetti. Mutta oleellisesti järjestelmämme eivät ole järjestäytyneet mahdollisia muutosliikkeitä tukeviksi, vaan pikemminkin järjestäytyneet kollektiivinkin mahdollista muutoshalua vastaan sotiviksi. Tässä koko yhtälössä Internet onkin erittäin merkittävä tekijä, koska se tarjoaa ihmiskunnan globaalin verkottautumisen ja todellisen, yhteydessä olevan kollektiivin muotouttamisen välineet. Huomattavasti nämä välineet ovat olleet saatavillamme vain äärimmäisen pienen hetken ajan, jota ennen historiamme on tapahtunut täysin eristäytyneenä ihmiskunnan laajuudesta ja ihmisten monimuotoisuudesta.

Siinä jälleen pohdinnan aiheita kerrakseen, toivottavasti saa jotain selvää.

--Mikko SK. 4. marraskuuta 2011 kello 13.14 (UTC)


Ajatuksia herättävä jaottelu. Ensimmäinen on auktoriteetin ääni, josta kuuluu taustalta, että jos et halua, niin itket ja haluat. Toinen on viettelevämpi, mutta mainosmiehen ääni. Kolmannessa raikaa anarkia (enkä tarkoita kaaosta ja sekasortoa), josta tulee mieleen ehkä jonkinlaiseksi vakiovastaukseksi muodostunut anarkistin vastaus anarkistisesta yhteiskunnasta:

"Mutta en halua sanoa tarkkaan, mikä on anarkistinen utopia. Anarkismissa on kysymys hierarkian ja vallan kritiikistä. Valmis määritelmä toimivasta anarkistisesta yhteisöstä olisi paradoksaalinen." Sen verran hän suostuu paljastamaan, että utopiayhteiskunnassa toiminta on ihmisistä itsestään lähtevää ja radikaalisti tasa-arvoista. [2]

Juuri kahta viimeksi mainittuahan wikioppiminen on. (Hups, tulikohan nyt paljastettua jokin piilo-opetussuunnitelma? Anarchy in the UTA) Ajanpuute on todellinen ongelma, mutta niin on ”pakettien” puutteellisuuskin. Kirjastontädiksi haluavana tunnen, etten vieläkään saa tietoa kirjaston käytännön työstä. Niinpä olenkin alkanut käymään seminaareissa yms. kuuntelemassa kirjastoihmisten juttuja. Yliopisto ei ole ammatti(korkea)koulu, mutta niinpä sielläkin piti enimmäkseen kaivaa haluamansa tiedot luomuviljelystä muualta kuin oppitunneilta. Suhtaudunko yliopistoon liian käytännönläheisesti ja pitääkö kaikki (mm. luettelointi, kirjavalinta, poistojen tekeminen, jne. jne.) oppia vasta työelämässä? Tästä olisi mukava saada enemmän tietoa etukäteen, että tietäisi mitä pitää opiskella aivan omalla ajalla. Olen lukenut opetussuunnitelman, mutta silti. Ja menipäs tilittämiseksi.

Informaatiotutkimuksesta on käsittääkseni karsittu tietoisesti liika ”kirjastoisuus” pois, joten Riikan ehdottama työskentelevien opiskelijoiden käyttö silminä ja korvina olisi erittäin tervetullutta. Jotenkin kummasti tulee nyt mieleen, että kätevin tapa kokemusten keräämiseen ja ideoiden kehittelyyn voisi olla joko wiki tai hieman rennompi blogi. Asiat säilyisivät muitten luettavina ja niitä pystyisi helposti kommentoimaan.

Vielä tuosta suurimmasta sivistysprojektista tällä hetkellä: siitä tuli välittömästi mieleen 1800-1900-lukujen taitteen seura- ja järjestötoiminnan kasvu. Kansakoulun ohella (tai sitä käymättä) ihmiset harrastivat ja opiskelivat, sillä heillä oli ensimmäisen kerran historiassa erillistä vapaa-aikaa. Tällaisella vapaaehtoisuuteen perustuvalla toiminnalla oli kuitenkin aina jokin taustaideologia, oli se sitten esim. kansallisuus- tai työväenaate. Onko Wikiversityllä ja Wikipedialla jokin päämäärä? Muu kuin esim. yleissivistys, sananvapaus ja sen sellaiset... mihin minä sen foliohatun hukkasin? --Introvertti 9. marraskuuta 2011 kello 17.24 (UTC)


Kirjasin katsoessani ylös muutaman mielestäni wikioppimisen osalta keskeisen asian. Näitä ovat osallistava, vapaaehtoisuuteen perustuva, projektioppimisen mahdollistava, tasa-arvoinen, kollektiivista älyä ja tekemällä oppimista hyödyntävä. Mielenkiintoista oli myös pohdiskelu luotettavuudesta: Wiki on tasan yhtä luotettava kuin tekijät. Luotamme me siis toisiin ihmisiin? Kehen voi luottaa?

Tällaista tällä erää. --Tevaniem 6. marraskuuta 2011 kello 13.27 (UTC)


Tästä videosta tarttui mukaan wikioppimisen ja perinteisen oppimisen vertailu. Toinen on kirjoista kumpuavaa, auktoriteettistä ja se suuntaa yhdeltä monelle. Wikioppiminen taas lähtee omasta kiinnostuksesta; se on yhteistyötä, jossa ihmiset tuottavat aineistoa toisilleen. Mietin, että se missä wikioppiminen eroaa perinteisestä oppimisesta, on eri mielipiteiden ja näkökulmien ilmeneminen. Ala- ja yläasteella oppikirjojen faktat olivat mustavalkoisia: asioista löytyi aina yksi totuus, joka sitten vastattiin koekysymykseen. Lukiossa eri asianlaitoja raotettiin opetuksessa hieman, mutta yliopiston puolella vasta todella ymmärsi, että asioista on aina monta näkökulmaa ja koulukuntaa, joiden mielipiteet voivat erota toisistaan paljonkin. Korkeakoulussakin aiheet käsitellään kuitenkin usein yhden luennoitsijan suulla, jolla on omat painotuksensa ja mielipiteensä siitä, mikä aiheessa on tärkeää. Vasta wikioppimisessa todellinen näkökulmien haitari tulee esille. Kuka tahansa voi samanarvoisesti tuoda mielipiteensä esiin ja asioista voi keskustella muiden kanssa. Tämän kääntöpuolena on se, mihin videon loppupuolella palattiin, että kaiken tiedon hankkiminen netistä on periaatteessa mahdollista, mutta se on tehtävänä melkein mahdoton: mitä kaikkea asioista tulisi oppia? Tässä kohtaa opettajat, jotka wikioppimisessa jätetään laitamille, palaavat kentälle asioiden yhdistelijöinä ja kokoajina. Koska heillä on koulutus aiheeseen, he tietävät mitä olennaista siitä olisi syytä tietää ja ennen kaikkea kurssin jälkeen voidaan kertoa, mitä opiskelija sen jälkeen hallitsee (tai ainakin tulisi hallita). Tähän liittyy myös toinen pointti, joka videolla tehtiin: wikioppimisessa tehdään sitä, mikä kiinnostaa ja kun kiinnostus lopahtaa, siirrytään toiseen aiheeseen. Käykö tässä niin että, oppijalle jää käteen vähän sieltä täältä, mutta ei kunnon osaamista mistään? Formaali oppiminen pitää siis ainakin tältä osalta pintansa. Ehkä jonkinlainen välimuoto uuden ja vanhan oppimistavan välillä olisi ihanteellinen… --LM 7. marraskuuta 2011 kello 17.23 (UTC)


Wikioppimisessa piilee todella suuria voimavaroja traditionaalisiin oppimistapoihin nähden. Traditionaalisissa oppimistavoissa kahliudutaan usein tiettyihin malleihin ja ajatuksiin ja pahimmassa tapauksessa "oppimista" mittaavissa kokeissa yritetään toistaa mahdollisimman sanatarkasti opettajan/luennoitsijan ajatuksia käyttämättä omia aivoja tuskin ollenkaan. Erilaiset projektit ja ajatuksenvaihto, jossa opiskelijat laitetaan ajattelemaan omilla aivoillaan aktivoikin oppimiseen aivan eri tavalla ja eri näkökulmasta. Jos jotakin mahdollisia ongelmakohtia aletaan wikioppimisessa miettimään, niin itselleni tulee ainakin mieleen mahdollinen (varsinkin ensimmaisen) editin/edittien kynnys toisten tuottamiin materiaaleihin. Toisilla kynnys on matalampi kuin toisilla ja onkin mahdollista että muutama käyttäjä "dominoi" keskusteluita.

--yormaxi 7. marraskuuta 2011 kello 22.36 (UTC)


Ensinnäkin, plussaa äänenvoimakkuudesta.

Wikioppiminen eroaa perinteisestä opetuksesta ja oppimisesta suuresti. Wikiopetusta ei kontrolloida mitenkään, joten se on täysin avointa ja organisoimatonta. Wikioppiminen perustuukin usein lähinnä oman mielenkiinnon kohteisiin eikä niinkään pakonomaiseen tutkinnon suorittamiseen. Wikioppimisen ja perinteisen oppimisen suurimpia eroavaisuuksia on myös se, että perinteisessä oppimisessa yleensä jokin auktoriteetti, kuten opettaja, kertoo yksisuuntaisesti jostain aiheesta opiskelijoille kun taas wikioppiminen tapahtuu käyttäjien kesken ikään kuin vertaisoppimisena, jossa wikin käyttäjät jakavat tietoa keskenään ja auttavat toinen toisiaan.

Mikkopee 8. marraskuuta 2011 kello 07.40 (UTC)


Mitä itselleni jäi videosta käteen, Wikioppiminen on todella löyhästi määritelty ja melkein olettaa katselijan itsensä tutkineensa eri määritelmiä. Kuitenkin videossa oli voimakkaasti esitteellä Wikioppimisen ja "normaalin" luento-oppimisen vastakkainasettelu, vaikkakin kummatkin opiskelumuodot voivat tukea toisiaan, kuten vaikka tällä kurssilla. Tätäkin kurssia on hankala sanoa puhtaaksi wikikurssiksi (jos tällainen käsite on alun perinkään pätevä), koska sekin sisältää luentokertoja eikä rakennu aivan kokonaan wikin ympärille. Lisäksi on hankala puhua myöskään opiskelijoiden itsestään-järjestymisestä, sillä kurssi on osa tutkinto-opetusta ja vaaditaan joiltain suorittajilta melkein pakollisena. Ennen kuin tällaisia termejä ruvetaan käsittelemään syvemmin, tulisi määritellä paremmin mitä Wikioppiminen merkitsee tavalliseen opiskeluun rinnastettuna, ja millaisia merkityksiä tästä saadaan puolestaan irti.

--Vespukki 8. marraskuuta 2011 kello 09.20 (UTC)


Edellisessä viikkotehtävässä pohdiskelin juuri tuota yliopisto-opiskelun vapaaehtoisuutta ja sitä kautta yhtymäkohtia avoimeen oppimiseen, olipa kiva että aihe tuli esiin tässä seuraavassa viikkotehtävässä! Huomaan taas miettiväni samaa teemaa, wikioppimisen ja korkeakoulutuksen yhteyksiä. Erityisesti mieleen jäi huomio siitä, miten oppimisen maailma pitäisi avata opiskelijoille, jolloin suorittamisen sijaan keskiöön nousee vapaus, luovuus ja ylipäätään elämän onni tai mielekkyys. Tulkitsen sen vastakohdaksi yleiselle ilmapiirille, joka ohjaa tekemään asioita joista on ”hyötyä”. Tuo asioiden hyödyllisyys liittyy usein juuri mahdollisuuksiin työelämässä. Olen usein kuullut sanottavan, ettei jostakin koulutuksesta tai tutkinnosta ollutkaan mitään hyötyä (esim. jos ei saa papereillaan töitä tai päättää vaihtaa alaa). Voiko oppiminen koskaan mennä hukkaan? Jos joku koulutus tuntuu turhalta, ehkä valinta on alunperinkin tehty omien intressien vastaisesti? Voiko koskaan ennalta tietää, mikä tieto tai kokemus osoittautuu ”hyödylliseksi”? Samaa pohdittiin videolla osaamisperusteisista opetussuunnitelmista: voidaanko ennalta tietää, mitä osaaminen tulevaisuudessa tarkoittaa tai sisältää?

Itselleni tuo ”oppimisen maailman avautuminen” on tapahtunut vasta yliopistossa etenkin sivuaineopintojen kautta. Opintojen alussa mietin paljon sitä, mistä valinnoista on minulle ”hyötyä” - mikä näyttää hyvältä cv:ssä. Nyt ajattelen, ettei sillä ole mitään väliä, sillä mielenkiintoiset aiheet ovat vieneet mennessään, opettaneet katsomaan maailmaa toiselta kantilta, antaneet välineitä pohtia omaa maailmankatsomusta. Olen myös oppinut tekemään valintoja sen perusteella, mikä tuntuu oikealta, ei järkevältä. Minulle opiskelu on siis jonkinasteista itseni toteuttamista, ihmisenä kasvamista. Tämä on minulle oppimisen maailmaan avautumista ja yliopistokoulutuksen avoimuutta: formaalin opetuksen tarjoamaa tietoa voi kantaa mukanaan ja antaa sen vaikuttaa siihen, miltä maailma näyttää ja miten omilla valinnoillani vaikutan siihen. Olisiko avoimessa oppimisessa lopulta eniten kyse siitä, miten uuteen tietoon suhtautuu, oli oppimisen aihe sitten itse valittu tai ulkoapäin määrätty?

Lisäksi minäkin mietin tuota wikioppimisen käsitettä yleensä (kuten Vespukki edellä). Videolla wikioppimisen tunnusmerkeiksi määriteltiin nettipohjaisuus, osallistavuus, muokattavuus, vapaaehtoisuus ja se, ettei oppimista ohjaavaa auktoriteettia (välttämättä) ole. Mainittiin myös, että wikioppimista tapahtuu myös ei-digitaalisissa ympäristöissä: harrastusporukoissa, lukupiireissä, seuratoiminnassa jne. Onko wikioppiminen siis avoimen oppimisen alalaji, nimenomaan wiki-maailmassa tapahtuvaa oppimista? Vai kaikkea digitaalisissa ympäristöissä tapahtuvaa yhteistoiminnallista oppimista? Onko wikioppimisen ainoa ero avoimeen oppimiseen nettipohjaisuus?

Inna 8. marraskuuta 2011 kello 11.32 (UTC)



Mieleeni jäi videosta se, että wikioppiminen on nettipohjaista ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Juuri vapaaehtoisuuden vuoksi se voi olla monelle mielekkäämpää kuin pakollinen oppiminen esimerkiksi koulussa. Kun saa opiskella omaan tahtiinsa ja sellaisia asioita, joista on kiinnostunut, oppiminen on mielekästä. Wikioppimiselle on myös ominaista se, että tekemiseltä ja oppimiselta puuttuu varsinainen johtaja. Ylempänä joku pohti sitä, että ainakin alkuun monelle olisi varmasti tärkeää löytää joku, joka opastaisi alkuun, ja jolta voisi tarvittaessa kysyä neuvoja. Its epohdin myös tätä. Vaikka oppiminen onkin yhteisöllistä ja apua voi kysyä, olisi parempi, jos tietäisi jonkun henkilön, jolta varmasti saa tarvittaessa apua. Laura


Paljon on ehditty jo sanoa, mutta tässä vielä pari ajatusta aiheeseen liittyen.

Wikioppimiseen liittyviä ennakkoluuloja voinee selittää osaltaan myös sillä, että yhteiskunnassamme ihminen kasvaessaan ja kehittyessään tottuu väistämättä ajatukseen, että on olemassa auktoriteetteja, jotka kertovat miten asiat ovat. Tällaisen ajattelumallin juurruttua syvään ei välttämättä ole kovin helppoa sisäistää täysin erilaista oppimistapaa.

Hyvin merkittävä ero wikioppimisen ja perinteisen oppimisen välillä on kellosta riippumattomuus. Perinteisessä opettaja-oppilaat -tilanteessa vaaditaan lähes poikkeuksetta samanaikaista läsnäoloa. Muokattavuutensa, vapaaehtoisuutensa ja auktoriteeteista riippumattomuutensa lisäksi wikioppiminen on ajasta (ja luonnollisesti myös paikasta) riippumatonta.

--Jn3uta 8. marraskuuta 2011 kello 10.11 (UTC)


Videota katsoessani mieleeni muistui kaksi wikioppimista/-opettamista tai ainakin sen suuntaista harrastanutta opettajaani peruskoulusta. Ala-asteen opettajani, viisikymppinen nainen, korvasi huomattavan usein historian ja maantiedon tunnit laulamisella ja kirjan ääneen lukemisella, se kun oli jäänyt jännään kohtaan. Yläkerran historianopettajani, kolmekymppinen entinen vanginvartija, opetti piirtämällä piirtoheitinkalvolle historiallisista tapahtumista sarjakuvia, joita me oppilaat sitten kopioimme vihkoihimme. Tuloksena Suomen maantiedontuntemukseni on surkea, ja historiantietoni rajoittuvat hämärään käsitykseen Napoleonin olkapoleteista.

Koulunkäynnistä todettiin, että se ei ole tarpeen lukemaan opettelemiseksi, vaan kansan hallitsemiseksi tai kauniimmin sanottuna paketin opettelemiseksi. Ymmärtääkseni peruskoulun tavoitteena onkin ensisijaisesti sosiaalistaa yhteiskunnan jäseniä, saada nämä käyttäytymään kunnolla yhteisössä. Tämä kohdallani onnistui, mutta yleistiedossani on yhä puutteita. Tämä selittyy ehkä sillä, että historia ja maantiede eivät kiinnosta minua vieläkään.

Teren kommetti siitä, että kaikkea ei voi oppia Wiki-oppien, on mielestäni hyvinkin perusteltu. Työelämään astuvan ihmisen tutkinnon on taattava tietyn osaamisen: tietojenkäsittelijän täytyy tietää hajautustaulun perusteet ja kemiasta valmistuneen tunnistettava kaavasta hydroksyyliryhmä. Vai olenko vain järjestelmän tuote ja sellaisena kykenemätön näkemään toisin?

OT: Juhan kertomus tyttären Harry Potter -wikistä oli ilahduttava.

Reetakuu 8. marraskuuta 2011 kello 11.52 (UTC)

Vikioppimisen pulma on omasta mielestäni hiukan siinä, että se vierittää niin paljon vastuuta opiskelijan omille harteille. Se vaatii opiskelijalta paljon oma-aloitteisuutta, kriittisyyttä, motivaatiota ja itsekuria, jotta se oikeasti toimisi. Harvat meistä ovat ihan niin kiinnostuneita ja kypsiä, että pystyisivät tähän, vaikka se ideaalia olisikin.

--Hattarahäntä 8. marraskuuta 2011 kello 15.23 (UTC)


Itse mietin jokseenkin samaa kuin edellä oleva Hattarahäntäkin. Juurikin sitä, että vaikka kuinka haluaisi oppia kaikkea ja ottaa kaikesta selvää wikioppien niin valitettavasti siihen ei tunnu olevan aikaa niin paljon kuin aikaa pitäisi olla, jotta kiinnostuksesta saisi kaiken irti oma-aloitteisesti. Kuinka ihanaa on vaikka aloittaa uuden kielen opettelu jälleen kerran alusta ja päättää että nyt minä opin tämän, lainata kirjastosta kaikenmaailman ääni- ja opetus cd:t ja päättää opiskella itsekseni iltaisin kotona verbit ja kieliopit jne. ja kaivaa netistä erilaisia tehtäviä, joita tekemällä opia. Mutta kuinka ollakaan kirjastosta lainatut cd:t jäävät suurin osa kuuntelematta ja kielioppia ei todellakaan tule luettua kuin juuri sen verran, että selviää pakollisista kotiläksyiksi tulleista tehtävistä jne. Tämä kaava on hirveän tuttu itselleni wikioppimisen kohdalla, en minä saa opiskeltua juuri mitään ilman pakkoa. Tämäkin kurssi tuntuu hivenen oudolta, sillä tehtävänanto on tälläiselle meikäläiselle hieman liian lavea. Tuntuu mahdottomalta saada kiinni tämän kurssin alottamisesta, siitä suuresta tehtävästä mikä meidän on luotava, kun ohjeet ovat noin laajat. Mutta ehkäpä minäkin vielä opin wikioppijaksi. --SuWi 8. marraskuuta 2011 kello 18.50(UTC)


Ylempänä Riikka ja Tere keskustelitte työssäkäyvien opiskelijoiden tuomasta mahdollisuudesta avata työelämän näkökulmaa opiskelun lomaan. Itsekin välillä jo lyhyitä aikoja työelämässä (kirjastoissa) viettäneenä olen oppinut pitämään tätä näkökulmaa arvokkaana ja mielelläni aina kuulen pitkään tai erilaisissa tehtävissä työskennelleiden kokemuksia. Työn kautta moni teoreettinen aihealue syventyy ja tarkentuu ihan uudella tavalla. Tuntuu, että suhde on myös vuorovaikutteinen, sillä monet esimerkiksi kirjastokentällä työskentelevät tuntuvat seuraavan tutkimusta, opinnäytteiden aiheita ja kurssien sisältöjä, ja varmasti kokevat tämän toiminnan luonnolliseksi osaksi oman ammattitaidon ylläpitoa.

Jäin tällä kertaa erityisesti pohtimaan luotettavuutta ja epäluuloja wikioppimista kohtaan, mitä muutama on jo ennättänyt kiinnostavasti pohtia. Eri tutkimusperinteissähän luotettavuutta pyritään aina jotenkin mittaamaan. Tiettyjen piirteiden (yleistettävyys, toistettavuus…) katsotaan kertovan validiteetistä ja reliabiliteetista, ja piirteiden toteutuessa toteutuu myös validius. Muistan kerran kirjallisuuden luennolla toisessa yliopistossa erään luennoitsijan huokaisseen, kuinka uutisia lukiessa tulee toisinaan mieleen, että suomalaiset ovat erittäin harrasta kansaa, jonka uskontunnustuksen alkusanat ovat: "Tutkimuksen mukaan,...". Tämä credo esitetään siis oletusarvoisesti mittaamassa uutisen todenperäisyyttä ja luotettavuutta. Luotettavuuden merkkinä tunnutaan pidettävän perinteisesti sitä, että asia on tutkittu ja todeksi havaittu, joko mittauksin tai asiantuntijalausunnoin. Tietosanakirjan tiedon tuottaja on asiantuntijaosapuoli, mutta wikiyhteisöissä asiantuntijuus itsessään ei tuo luotettavuutta, vaan pikemminkin lähteiden avoin esittäminen, sekä hajautettu ja vapautettu asiantuntijuus. Itse en ajattele luottavani ensisijaisesti vain tiettyyn tuntemattomaan henkilöön vaan kokonaisvaltaisemmin hänen tekemisen tapaansa, jota mielessäni vertaan esimerkiksi Wikipediassa määriteltyjen ohjeiden mukaisiin käytäntöihin.

Epäluulojakin synnyttävä vapaus tarkoittaa siis myös sitä, että tieto on elävää, eli paitsi täydennettävissä myös kritisoitavissa ja korjattavissa koko ajan. Olen mielessäni verrannut laadullisen tutkimuksen validiteetin kriteerejä Wikipedian ominaisuuksiin ja huomannut yhteneväisyyksiä, kuten uuden tiedon suhteuttaminen aiempaan (lähdeviitteet eri muokkauskertoina, uuden tiedon sovittaminen tekstiin luontevasti), pohdinnan näkyväksi tekeminen (perustellut väitteet, sivuhistorianäkymät), oman mahdollisen asenteellisuuden tunnistaminen ja kriittisesti reflektoiva lähestymistapa (näkökulmien neutraalius, tasa- ja monipuolisuuteen pyrkiminen). Wikioppiminen on siis reflektoivaa, jatkuvasti uudelle avointa oppimista. Mikä on muuten minusta myös työelämässä oppimisen keskeinen piirre: ei ole hyötyä sisäistää uutta informaatiota sanasta sanaan, vaan uudet asiat täytyy mukauttaa vanhaan tietämykseen ja alati muuttuvien tilanteiden mukaan, ja niistä on neuvoteltava työyhteisön kesken.

Lisäys vielä, koska tässä ehkä jälkimmäiseen vertailuuni tietyiltä osin parempi wikiesimerkki kuin Wikipedia: projektisuunnittelija Maija Saraste mainitsi viime viikolla Muuttuvat tilat ja työnkuvat kirjastossa -seminaarissa Metsossa, että Hämeenlinnan kaupunginkirjasto päätyi toteuttamaan oman wikialustan muun muassa sen tähden, että pelkkä tietosanakirjamainen Wikipedia-artikkeli ei salli tarinankerronnan piirteitä, ks. http://www.hamewiki.fi/wiki/Etusivu HämeWikin käyttöluvut ovat kuulemma olleet paljon ennakolta oletettua suuremmat.

--Elisa H 8. marraskuuta 2011 kello 17.04 (UTC)


Äänenvoimakkuus oli kyllä nähdäkseni yhä varsin kehno! Mutta lupailitte kyllä, että ensi kerralla on erittäin korkealuokkainen ääni, niin kai sen tämän kerran sietää... Hehheh.

Wikioppimisen suuri hienous, eli vapaaehtoisuus, tulee juuri pitkälti siitä, ettei siellä ole sitä auktoriteettiä, eli tarvitset 100% sen sisäisen motivaation, että jotakin tapahtuu. Kun huomaa, että muillakin on tätä aitoa sisäistä motivaatiota, innostuu tästä sitten itsekin helpommin ylittämään sen kynnyksen, jonka kontribuutio vaatii. Mitä tälle oppimistyylille tapahtuu, kun on vaikkapa kurssin tai työn puolesta pakko osallistua johonkin tällaiseen wikimuotoiseen oppimiseen?

Tekeminen (vs. muistiin painaminen) on wikioppimisessa kanssa plussaa. Se on sekä hyvää vaihtelua normaaliin oppimiseen että muutenkin motivoivaa, kun saa itse toimia sisällön tuottajana ja muiden "opettajana". Toisaalta se on siksikin helppoa, että muut voivat paikata oppimista alueilla, joita ei itse osaa ja silti voi antaa oman panoksensa työhön.

--veliveijari , ritari


Miksi istutaan porukalla luennolla, jos kerran kaikki sama tieto on saatavilla vähintään yhtä hyvin esitettynä omatoimisesti netistä? Tai miksei vain näytetä videotallenteita alan johtavien asiantuntijoiden luennoista? Tai mikseivät kaikki vain kotona katsele niitä tallenteita silloin kun itselle sopii? Videolla puhuttiin vanhasta, juurtuneesta oppimiskäsityksestä, joka ei vielä aivan taivu käyttämään kaikkia nykyään saatavilla olevia mahdollisuuksia. Kuitenkin varmaan niin kauan kuin meille annetaan yhteiskunnan puolelta vaihtoehdot opiskelun suhteen niin luulisi sen aika pitkälti tätä vanhaa kaavaa noudattavan. Wikioppiminen on mahtava tapa käyttää oppimaansa tietoa sekä verrata ja kyseenalaistaa sitä muiden ihmisten tiedon ja mielipiteiden kautta, näin sen itse ainakin vielä koen. Eli kait juurikin tuona videolla mainittavana "outreachina". Ehkä seuraava sukupolvi kokee sen jo ensisijaisena oppimisalustana. --Pasi 8. marraskuuta 2011 kello 18.58 (UTC)


Anteeksi, nyt tulee pitkä läpätys...

Johtuen Vespukin huomiosta, aloin itsekin pohtia, miten wikioppiminen on määritelty. Ymmärtääkseni paremmin, googlasin ja ekoista linkeistä löytyi itse Juha Suorannan artikkeli "Wikioppiminen ja radikaali tasa-arvo". Sieltä poimittu lainaus:

"Wikioppimisen maailmasta voidaan yllä olevan vertailun ohella paljastaa sen piilo-opetussuunnitelma, jolla sävyisiä ”tietokykytyöläisiä” (termistä ks. Vähämäki 2009) valmistetaan ”luovan talouden” palvelukseen; piilo-opetussuunnitelman avainkohtia ovat aktiivisuus ja vuorovaikutus, teknologian välttämätön käyttö, tekstien lukemiseen ja kirjoittamiseen perustuva tekeminen, jatkuva joustavuus ja alinomainen tavoitettavuus sekä ajatusten esittäminen vuorovaikutusfoorumeilla ja refleksiivisyys, jossa on ennen muuta kysymys itsekuriin (tai sisäistettyyn herruuteen) perustuvasta oppimisesta päämäärien saavuttamiseksi (ks. Matikainen 2008, 163)"

Poimin tämän lainauksen, koska siinä on vastausta useampaan otteeseen esitettyyn kysymykseen, riittääkö ihmisillä motivaatiota opiskella asioita, joita ei ole pakko oppia. Itse tulkitsen tämän niin, että jos jollakin ei riitä, on joko opeteltava motivoitumaan tai tyydyttävä siihen, ettei yksilönä täytä tietokykytyöläisen kriteereitä, eikä näin ollen ole pätevä joihinkin yhteiskunnan tehtäviin. Tilanne ei siis tavallaan eroa nykyisestä systeemistä, jota kaikki eivät myöskään kykene läpäisemään tai halua läpäistä (peruskoulu->lukio/ammattikoulu->yliopisto/amk). Tämän perusteella on huomattavissa, ettei pätevöityminen katoa maailmasta, vaikkei pätevyyttä enää mitattaisikaan kouluarvosanoin, ja motivaatiota uuden oppimiseen on jossain määrin aina metsästettävä.

Videolla esitettiin kysymys siitä, mikä on opettajan rooli kurssilla, jonka luentoja ja oppimateriaaleja on vapaasti saatavilla netistä parempina kuin itse pystyy ne tarjoamaan. Motivoitumisongelmasta mieleeni juolahti, että ehkäpä sisällön opettamisen sijaan opettajille vapautuisi nyt enemmän aikaa oppijoiden motivoimiseen ja erilaisten mahdollisuuksien esittelemiseen. Mallia voisi ottaa kuntosalien personal trainereista, jotka jostakin syystä onnistuvat potkimaan laiskimmatkin sohvaperunat kuntoilemaan. Oman kokemukseni perusteella motivointi tapahtuu näkökulmia laajentamalla, vaihtoehtoja ja täsmävinkkejä tarjoamalla, ennakkoluuloja poistamalla, luomalla uskoa omaan onnistumiseen sekä kannustamalla ja tukemalla epätoivon hetkinä.

Wikioppimisessa oppimisen "pakko" muodostuu tosielämän tarpeista. Oppimisen lähtökohtana on ihmisen vapaa tahto. Kuten videollakin mainittiin, tarvitaan kiinnostuneisuutta ja rakkautta. Näiden lisäksi tarvitaan myös näkökykyä sen suhteen, mihin suuntaan on omassa henkilökohtaisessa elämässään pyrkimässä. Jos haaveilee paremmista työpaikoista, paremmasta osaamisesta tai uusista taidoista, pitää ensin tietää miten ne voi oppia, ja sen jälkeen tarttua toimeen. Aikataulun ja oppimisen laajuudeen voi suunnitella itse, toisin kuin nykyisessä mallissa, jossa valmistuminen venyy jo pelkästään siksi, että suurimpaan osaan koulutusohjelmista voi hakea sisään vain kerran vuodessa ja usein pääsykokeesta ei pääse läpi ensimmäisellä yrityksellä. Suuri osa opiskeluinnosta ehtii laantua jo ennen kuin pääsee oppimisen alkuun.

Ajatuksena wikioppiminen on siis melkoisen vallankumouksellinen, ja poliittisestikin latautunut. Erittäin hieno piirre siinä on joustavuus: työn, koulun ja perhe-elämän voi vaivattomammin sovittaa yhteen. Itse katselin juuri yhtäaikaisesti kurssimme videon, piirsin "leipätyötäni" varten tietokoneella kaavakuvan, ja luovilla tauoilla kävin syöttämässä pojilleni iltapuuron. Kun siis pohditaan opintoaikojen lyhentämistä, wikioppiminen olisi varmasti yksi vastaus haasteeseen.

Voin kuitenkin kuvitella myös muutosvastarintaa ja valta-asemien horjumisen aiheuttamaa huolta. Sen sijaan, että valtiot voisivat määrätä asukkaidensa osaamistason ja tarkkailla, kuinka paljon kukakin tietää (ja etenkin säilyttää tutun ja turvallisen hierarkisen mallin), onkin mahdollista, että kaikki tietävät kaiken tai kukaan ei tiedä yhtään mitään. Itseäni huvittaa ajatus Tilastokeskuksesta, jossa ei yhtäkkiä osattaisikaan laskea, kuinka monta maisteria ja kuinka monta tohtoria Suomessa on.

Itse näkisin, että toistaiseksi wikioppiminen on yksi mahdollisuus muiden joukossa, ja on hienoa, että sitä aletaan arvostaa enemmän. Liian nopeasti kokonaista koulujärjestelmää tuskin pystyy muuttamaan, mutta askel askeleelta. Ilman radikaaleja muutoksia pystytään myöskin välttämään liikaa stressiä, sillä wikioppiminen vaatii taitoja, joita perinteisessä mallissa ei ehkä tarvita (tekninen osaaminen, kommunikointi pääsääntöisesti kirjoittamalla, suurien kokonaisuuksien hahmottaminen, selkeät henkilökohtaiset tavoitteet…) - ja toisaalta vanhoista hyödyllisistä taidoista ei välttämättä enää hyödy samalla tavalla (tunnollinen suorittaminen, auktoriteetin kunnioittaminen, viimeisen illan pänttääminen, ulkoa opettelu, hyvä käytös, ns. pärstäkerroin…)

Nykyinen hektinen maailmanmeno vaatii kuitenkin uudenlaisia ratkaisuja. Suomalaistenkaan elämä ei enää etene muinoin hahmoteltua ideaalista polkua pitkin (koulutus->työ->avioliitto->perhe). On paljon muuttuvia tekijöitä, jotka vaativat joustavaa oppimista: pätkätöitä, avioeroja, yksinhuoltajuutta, yötöitä, matkustelua, juhlimista, erilaisia projekteja, harrastuksia, välimatkoja työpaikan, oppilaitoksen ja kodin välillä… Monikulttuurisessa ja individualistisessa maailmassa voidaan muodostaa toimivaa yhteisöllisyyttä videolla mainitun ruotsalaisen koulun tavoin avoimella kommunikaatiolla ja joustavilla pelisäännöillä.

Wikioppimisen avulla voidaan siis ainakin teoriassa valjastaa käyttöön suurempi osa ihmiskunnan kokonaiskapasiteetista, nopeammin ja tehokkaammin kuin aikaisemmin - mutta samalla antaa myös yksilöille enemmän vapautta oman itsensä toteuttamiseen ja elämän merkitykselliseksi tekemiseen. --Noora O. 9. marraskuuta 2011 kello 02.06 (UTC)


Aloin pohtia wikioppimista opiskelumuotona. Toisille ihmisille sellainen opiskelu sopii: ei ulkopuolelta tulevia tavoitteita tai opintopolkuja. Mutta tämä vaatii suurta oma-aloitteisuutta ja motivoituneisuutta, kuten videolla kerrotaan. Kuinka monelta tätä kuitenkaan löytyy? Yliopisto-opiskelijoilta usein, kyllä, mutta ainakin itselläni täytyy olla joku ns. "pakko", ennen kuin lähden etsimään tietoa mistään, mikä voisi auttaa tulevaisuudessa ammatissani. Wikipedian kaltaiseen sivustoon myös eksyy helposti. Vaikka kaikki Wikien artikkelit olisivat täysin oikeassa, on tiedonlähteitä niin monia, että itsekseen opiskelu tarvitsisi kuitenkin jonkinnäköistä tiedonhaun opetusta.

Pienenä opiskelun osana ja osittain ohjattuna opiskelumuotona wikioppimisella on kyllä potentiaalia. Yksi parhaista puolista on se, että oppimiseen liittyy tiedon jakaminen ja itse tekeminen. On motivoivaa kirjoittaa jotain kaikkien nähtäville. Pienempien ryhmien oppimistulokset voi myös kirjata jotenkin ylös ja arvioida. On vaikeaa todistaa osaamisensa ilman tekstiä paperilla. --Poltergeist 9. marraskuuta 2011 kello 04.11 (UTC)

---

Paljon jo ajatuksia yllä mutta muutama kommaus kait vielä mahtuu. Itselle jäi wikioppimisesta ja sen perustumisesta vapaaehtoisuuteen mieleen sen tarjoama mielekkyys. Varsinkaan "pakollinen oppiminen" ei aina tunnu parhaalta mahdolliselta tavalta oppia. Tosin tällaiseen oppimisen pakollisuuteen ja auktoriteetteja uskovaan yhteiskuntaan kun itsekin on oppinut, on esimerkiksi allekirjoittaneen vaikea saada tuloksia aikaiseksi jos saan opiskella omaan tahtiin, vaikka oppiminen näin olisikin mielekästä. Julia


Ääni on edelleenkin valitettavan heikko. Juhasta saa jo hyvin selvää, kun on äänet täysillä videosta ja läppäristä.

Olen itsekin törmännyt tietoa hakiessani sivustoihin, joiden kohdalla olisi toivonut kyseessä olevan wiki, että olisin päässyt itse parantamaan sisältöä. Tällaista tapahtuu, kun omasta kiinnostuksen kohteesta kertova teksti on provosoivan huonoa ja pirstaleista. Toisaalta opin pyörällä ajamaankin varmaan siksi, ettei huvittanut kaatua, kun pakko oli joka tapauksessa opetella.

Opiskelijan angstiin liittyen: Omasta mielestäni toistaminen on tylsää ja turvallista, mutta käskystä luominen on järjettömän tuskallista. Lisäksi mitä tarkemmin luomiselle on annettu rajat, sitä helpompaa se on, kun on jotain mihin suunnitelmissaan tukeutua.

Olen samaa mieltä, että omasta työstä jäävä jälki on erittäin tärkeää. Olen tehnyt muutaman raskaan ryhmätyön, joiden tulokset eivät näy missään muualla kuin opintopisteissä. Erään ryhmätyön tuloksia (sisälsi mm. parannusehdotuksia arkistolaitoksen blogiin) olemme vielä työn päätyttyä seuranneet innolla niiden todellakin vaikutettua palvelun sisältöön. --Snare 9. marraskuuta 2011 kello 08.50 (UTC)


Mietimme sitä, että yliopisto on vapaaehtoinen, mutta se rakentuu kuitenkin vahvasti kahtiajaolle "asiantuntijoiden" ja heitä kuuntelevien opiskelijoiden välille ja siihen kohdistuu ulkoisia paineita. Wikioppimisen tarkoitus on mielestämme avata oppimisen maailmaa ja siirtyä pois kahtiajaosta. Ala-asteella se ei kuitenkaan toimisi, koska lapset tarvitsevat tietynlaista auktoriteettia. Perustaidot pitää olla myös ensin hallussa.

Pohdimme myös suomalaisen ja englantilaisen lukutaidon eroa ja tulimme siihen tulokseen, että englantilainen literacy on ehkä lähentymässä suomalaista lukutaitoa. Suomalainen lukutaito on perinteisesti laaja-alaisempaa ja erottelee mekaanisen ja funktionaalisen lukutaidon toisistaan kun taas englantilaiseen lukutaitoon nämä määritteet on liitetty vasta myöhemmin.

Wikioppiminen eroaa perinteisestä oppimisesta eniten siinä, että se on vapaa-ehtoista ja suuntautuu oppijan omien kiinnostuksenkohteiden perusteella. Koulussa on pakko opiskella opetussuunnitelman määräämiä asioita valmiiden tavoitteiden mukaan. Myös opiskelumuodot wikioppimisessa ovat usein vapaampia. Wikioppiminen ei ole vain sitä, että vierailee jollakin sivulla, vaan osallistuu ja tuottaa sisältöä sinne itse. Wikioppimisen ongelma on ehkä oleellisen tiedon löytäminen. Lapsia voisi vähitelleen totuttaa esimerkiksi lähdekritiikkiin omien wikipedia-artikeleiden kirjoittamisen kautta. turrikka, Heidi K., Mariia --Satsuma 9. marraskuuta 2011 kello 09.01 (UTC)


Äänet kuului hyvin, hienoa!

Henkilökohtaisesti olen havainnut videolla mainittua "opiskelijan angstia" myös itsessäni. Hyppäys lukion formaalista, auktoriteettilähtöisestä oppimisesta yliopistomaailmaan on jo yksinään ollut tämän syksyn mittaan oma haasteensa. Lisätään tähän vielä tietoisuus vähemmän muodollisesta, vähemmän luentoihin ja asiantuntijan ylhäältä päin jakamiin tietoihin perustuvasta wikioppimisesta, niin johan tässä alkaa mennä sekaisin.

Wikioppiminen yhteisöllisenä, vapaaehtoisuuteen ja osallistumiseen perustuvana ilmiönä voisi tuoda paljon lisää korkeakoulujen lisäksi myös peruskouluun ja toisen asteen koulutukseen. Haasteena on tuo videolla mainittu "pakettiajattelu", joka on melko vahvasti ristiriidassa wikioppimisen "opiskele sitä, mikä kiinnostaa" -asenteesta. Toisaalta paketoinnista luopuminen voi johtaa yksilöiden erot paremmin huomioivaan ja elinikäiseen oppimiseen suuntaavaan opiskelu- ja opetustapaan, mutta toisaalta: jos ei ole ulkoapäin tulevaa pakotetta, riittääkö kaikkien koululaisten ja opiskelijoiden motivaatio? Voiko kyydistä tippua entistä helpommin?

Ehkä kaikkein parhaalta kuulostaisi tuo kultainen keskitie, jossa asiantuntijat kokoavat materiaalia, jakavat sitä opiskelijoille, tarjoavat apuaan, ohjaavat yhdessä oppimista ja kannustavat myös luentojen ja tuntien ulkopuoliseen oppimiseen. Näin opettajalla säilyisi tietty valvojan ja ohjaajan rooli, mutta hän olisi ennen kaikkea oppimassa opiskelijoiden kanssa, ei vain jakamassa tiedon murusia ylhäältä alaspäin. Käytännön muutokset vaativat tietysti myös sen asennemuutoksen... --Annisal 9. marraskuuta 2011 kello 11.26 (UTC)


Amatöörien ja kiinnostuneiden lisäksi on runsaasti pienemmällä tunteen palolla kulloinkin opittaviin aiheisiin suhtautuvia oppijoita. Onko wikioppimisella mitään annettavaa heille? Jos osallistuminen ei ole enää vapaaehtoista eikä motivaatio sitä kautta välttämättä ole tarpeeksi korkea, onko wikittelystä nostamaan tätä motivaatiota vai korostuuko mahdollisuus laiskuuteen ja välinpitämättömyyteen? Edeltävässä kommentissa ainakin oletettiin wikioppimisen olevan soveltumaton ala-astekäyttöön. Mutta onko siitä sitenkään muutenkaan muuhun kuin epäformaaliin käyttöön - vaikkapa sitten Harry Potter sivuston yhteydessä Jessevvv 9. marraskuuta 2011 kello 11.31 (UTC)


Wikioppimisen avulla voidaan saavuttaa mahdollisesti erittäinkin hyviä tuloksia. Tämä johtunee siitä, että jokainen voi opiskella juuri sillä tavalla mikä itsestä tuntuu parhaalta. Myös se että oma kiinnostus määrää opiskelun suunnan, vaikuttaa varmasti positiivisella tavalla. En kuitenkaan usko, että wikioppiminen soveltuu täysin kaikille. Jotkut yksilöt tarvitsevat kuitenkin nykyisen koulun tapaista ohjausta ja hieman perään katsomista, jotta tarvittavat asiat tulee tehtyä. Tästä syystä en usko, että wikioppiminen voisi aivan täysin syrjäyttää nykyisiä opiskelun malleja. Oppimisen tukena tosin wikimaailma on erittäin hyödyllinen ja toimiva lisä. Lars 9. marraskuuta 2011 kello 13.44 (UTC)


Minustakin videoluennon huomio siitä, että wikioppimista ovat myös erilaiset lukupiirit sekä seurat, jne. (ei siis vain Wikipedia-artikkelien vääntäminen) oli avartava.

Kovasti korostettiin sitä, että wikioppimisen avainsanoja ovat kiinnostus, vapaaehtoisuus ja tekeminen. Kysyttiin, mitä tapahtuu, jos kaikki opiskelisivat ja tekisivät vain sitä, mikä kiinnostaa ja siirtyisivät muualle innon lopahdettua. Tätä ajatusta pidän hieman huolestuttavana sikäli, että eikö pitkäjänteisyyttä pian enää arvosteta? Minkään eteen ei tehdä töitä, jos se ei ole "kivaa" ja projektit saavat jäädä levälleen kuin ydinvoimalan rakennustyömaa. Lisäksi onko siinä, että jokainen seuraisi vain kiinnostuksen kohdettaan, riskinä se, että tulee joukoittain ns. ”fakki-idiootteja”, jotka tuntevat vain kapean siivun omasta alastaankin? Siksi käsittääkseni on hyvä, että yliopistossa joutuu toisinaan kohtaamaan sitä pakkopullaa. Toisaalta videon loppupuolella kyllä todettiin, että opetuksen tarkoitus on/olisi nimenomaan kiinnostuksen suuntaaminen sekä monipuolisen materiaalin tarjoaminen, joten ongelma ratkennee jo sillä.

Toki rajansa tiedon tuputtamisellakin, vaikka en wikioppimismenetelmillä perinteisiä luentoja täysin korvaisikaan. Keskustelussa pohdittiin sitä, miten opiskeluputki nykyään vain venyy ja venyy. Aloin miettiä, että eikö ennen jo lukion päättötodistus avannut ovia moniin hyviin työpaikkoihin? Silloin ajattelutavan taustalla oli, että lukio tarjoaa riittävän hyvän yleissivistyksen: ylioppilaalla ajeteltiin olevan valmiuksia omaksua työelämässä tarvittavia taitoja, vaikka tämä ei vielä minkään alan ekspertti ollutkaan, (tosin lukion käyneitä oli huomattavasti nykyistä vähemmän). Wikioppimisen kautta voisi siis tunnistaa valmiuksiaan ja kehittää niistä jo "valmiimpia" taitoja yliopistotasolla, ennen työelämää. Kenties työnantajatkin voisivat tarjota enemmän erilaisia projekteja jo opiskelijavoimin tehtäviksi: Keskustelussa kun mainittiin, että yliopistojen lehtorit ym. ovat mukana suunnittelemassa opetusohjelmia yhdessä työelämän vaikuttajien kanssa. Myös opiskelijat voisivat osallistua enemmän opetusohjelmien suunnitteluun.

Kysyttiin, pitääkö wikimaailmaa pelätä; voiko kaikkia oppimisen maailmoja avata? Onko kaikilla oikeus päästä käsiksi kaikkeen tietoon ja siten hankkia pätevyys miltä alalta tahansa? Kuka ensinnäkin päättää, mikä ala voidaan avata kaikille? Itsestään selvää lienee, että kukaan ei voi wikioppimisella hankkia lääkärin pätevyyttä. Olettaisin silti, että myös moni helpommin omaksuttava akateeminen ala haluaa pitää ovensa kiinni suurelta yleisöltä niin pitkään kuin mahdollista, joten "vapautuminen" vie aikaa. Jos monen alan oppimateriaalit kuitenkin olisivat vaikkapa netissä kaikkien saatavilla ja suurin osa töistä tehtäisiin niin ikään verkossa, tarkoittaisiko se, ettei pian tarvittaisi enää mitään fyysistä opiskelupaikkaakaan? --Anri 9. marraskuuta 2011 kello 14.52 (UTC)


Wikioppiminen osana formaalia oppimista tuntuu vaikealta konseptilta. Mikäli wikioppiminen määritellään omaehtoiseksi, omasta kiinnostuksesta ja harrastuneisuudesta lähteväksi toiminnaksi, kuinka se olisi mahdollista opetussuunnitelman puitteissa? Yleissivistävässä koulussa ei kuitenkaan ole mahdollista luopua opetussuunnitelmasta, eikä sen sisältöjen taas sinällään voi kuvitella puhuttelevan kaikilta osiltaan kaikkia oppilaita. Motivaation synnyttämiseen on toki mahdollista käyttää tiedon välinearvoa, tiettyjä asioita tulee osata voidakseen perehtyä toisiin kiinnostaviin asioihin. Yliopistoissa ja muussa jatkokoulutuksessa valinnaisuus opiskelijan omien mielenkiinnon kohteiden mukaan on helpommin toteutettavissa, jo alan valinta perustuu omiin mieltymyksiin. Tosin jatko-koulutuksessakin tulee usein suorittaa pakollisia kursseja jotka eivät välttämättä ole niin kiinnostavia.

Luentovideossa puhuttiin tiedon luomisesta wikioppimisen puitteissa. Ehkä wikipedia ei ole paras areena yhteisölliseen uuden tiedon luomiseen, sillä ainakin englanninkielisessä wikipediassa artikkeleita arvotetaan osittain sen mukaan, kuinka paljon niissä on viitteitä artikkelin ulkopuolisiin lähteisiin.JohannatHeliL


Jäin miettimään erityisesti wikioppimiseen liittyvää vapaaehtoisuutta ja sitä, miten vapaaehtoisuus voisi toimia vaikkapa oppivelvollisuuteen liitettynä. Wikioppimisessa keskeistä on myös oppijan oma kiinnostus, mutta oppivelvollisuutta tai erilaisia tutkintoja suorittaessa joutuu kuitenkin oppimaan asioita, jotka eivät välttämättä ole niitä kaikista kiinnostavimpia. Toisaalta kuten edellä on jo todettu, itsensä voi myös motivoida oppimaan. Videolla kyseenalaistettiin koulutusjärjestelmään kuuluva ajatus siitä, että kaikkien tulee oppia tietyt asiat. Peruskoulussa ja lukiossa eri aineissa ns. pakon kautta opitut oppisisällöt auttavat kuitenkin ymmärtämään maailmaa ja antavat näkökulmaa. Toisaalta oppittaisiinko välttämättömät ja tarpeelliset asiat myös vapaaehtoisuuden kautta, tai sisäistettäisiinkö ne siten paremmin? Koulussa kaikki eivät kuitenkaan opi kaikkea, tai asiat painetaan mieleen siksi ajaksi, että selvitään kokeesta/tentistä. Yliopistokoulutukseen liittyen pohdin, että valmistuttaessa tiettyihin ammatteihin olisi kuitenkin tärkeää hallita tietyt asiat. Ensimmäisenä kyseisistä ammateista tulevat mieleen lääkärit, joiden osaamista tulisi voida kontrolloida jollain tavalla. Toki muillakin aloilla ammattiosaaminen on tärkeää luotettavuuden takaamiseksi. --Suvi H


Mielenkiintoisia pohdintoja sekä yllä että videolla. Olin yllättynyt, että wikioppiminen voi olla muutakin kuin oppimista digimaailmassa. Olisi kai pitänyt googlettaa käsite jo aiemmin... Olen samaa mieletä siitä, että oppiminen lähtee aina omasta kiinnostuksesta ja samalla siis motivaatiosta. Peruskoulusta ja lukiosta selviää aika helposti ulkoaoppimisella, ja monikaan ei mieti "oppimiaan" asioista sen kummemmin. Toisaalta, mieleen varmasti jää jotain, vaikkei sitä itse kokisi varsinaisesti oppimiseksi. Itse en mielestäni ole koskaan ollut matemaattisissa aineissa kovinkaan hyvä, mutta näin jälkikäteen olen huomannut jopa oppineeni jotain (tai ainakin ulkoaopeteltu on juuttunut päähäni). Tästä näkökulmasta ajatellen, ei se ulkoalukukaan ole aina huono homma. Mielestäni wikioppiminen luo paljon mahdollisuuksia oppimiseen, etenkin aktiivisille ihmisille, mutta kuten on jo keskustelussa mainittu, ei se sovi kaikille. Wikioppimista voisi hyvin käyttää rinnalla muun formaalimman oppimisen sivussa. Esimerkiksi juuri opiskelun, työn ja perheen yhditämiseen ei yliopistossa näytetä juuri kannustavan, mutta kursseja "wikistämällä" voitaisiin antaa paremmin mahdollisuuksia pienten lasten vanhemmille pysyä opiskelutahdin mukana joustavasti. Keskustelussa Riikka ja Introvertti kehittelivät mielenkiintoisia keinoja saada opiskelijoiden tietoja ja taitoa hyödyntämään yliopistoa ja ops-suunnittelua. Uskon, että opiskelijoista voisi saada hyvinkin paljon irti tästä aiheesta. Joskin, voi olla ettei esimerkiksi harjoittelujen blogit yms. toimisi ihan joka alalla, sillä monessa työpaikassa ei haluttaisi opiskelijoiden jakavan ihan kaikkea työstään julkisesti... UmaK


Muutamia huomioita videosta: Wikioppimisen näennäisestä johtajattomuudesta ja siitä, että kaikki tekevät arviointia, on mielestäni perusteltua todeta, että tämä on ainoastaan mahdollisuus, ei niinkään se, mikä käytännössä tapahtuu. Ihmisillä on auktoriteettihakuisuus (oli se sitten opittu tai myötäsyntyinen), joka tuppaa tekemään muutamista aktiivisista yksilöistä johtajia, vaikka tämä ei muodollinen prosessi olisikaan.

Mitä videolla esitettiin autoritäärisen systeemin heikkouksista sen suhteen, ettei se tue riittävästi muiden kanssa tapahtuvaa oppimista, olen samaa mieltä. Lisäksi kuitenkin katson, että jonkinlaista yritystä tähän suuntaan on ollut virallisen koulutusjärjestelmän (peruskoulunkin) puitteissa - tosin tämä on epäonnistunut ensisijaisesti siksi, että tällaiset oppimistilanteet ovat olleet ennen kaikkea kapea-alaisia poikkeuksia. Tämä tekee itse oppimistavasta jokseenkin kankean tosipaikan tullen, sillä tällaiseen tapaan tehdän asioita ei olla riittävästi totuttu maksimaalisen hyödyn irtisaamiseksi. Edellinen pätee myös auttamismomenttiin ja oman oppimisen tulosten tallentamiseen, koska tämäkin vaatisi opiskelustrategioita, joita ei juurikaan tueta nykyisin. Tämä on tietysti harmi, sillä monet niistä tukisivat myös yksinäistä pänttäämistä ja saattaisivat tehdä siitäkin tehokkaampaa.


Heikrant


Niin, onhan wikioppiminen tavallaan tasa-arvoista, mutta tämäkin taas riippuu vähän siitä yhteydestä kuinka maailmanlaajuisesti puhutaan, että kenelle nimenomaan verkossa tapahtuva wikioppiminen on mahdollista ja kenelle ei...

Opittavaan asiaan täytyy olla jonkinasteinen kiinnostus, jotta asian voisi oppia. No tämähän oli vanha tuttu juttu motivaatioteorioiden puolelta. Kait kiinnostus on vahvin motivaattori missä tahansa asiassa. Olen aina ollut edes jonkin verran kiinnostunut vähän kaikista asioista, ja siksi olenkin varmaan oppinut koulussa ihan suht hyvin nekin asiat, jotka kiinnostivat vähän vähemmän. Johtuuko kympin oppilaiden kympit siis heidän kyvystään antaa kiinnostuksestaan aina sata prosenttia, oli kyse sitten mistä aiheesta tahansa?

Sehän todettiinkín, ettei kaikki oppiminen voi tapahtua wikisti, sillä se perustuu vapaaehtoisuuteen ja aiheen kiinnostavuuteen. Mutta kyllä minunkin mielestäni koulua tarvitaan lasten hallintaan, missä muualla he viettäisivät päivänsä kun vanhemmat ovat töissä? Joskus yläasteella opinnonohjaustunnilla tehtiin pieni kysely, jossa kysyttiin, miksi te käytte koulua? Minä kirjoitin omaan paperiini, että en tiedä mitä tekisin, jos koulua ei olisi. Tulisi aika pian tylsää. Mielekkään tekemisen puutehan on yksi syy joka johtaa huumeidenkin käyttöön. --Emellu 14. marraskuuta 2011 kello 14.05 (UTC)


Itse olen vähän sekaisin siitä, mitä eri termeillä halutaan kertoa. Wikioppiminen -termi tuo minulle mieleen oppimisen, joka tapahtuu tietyissä ympäristöissä, jotka on luotu tietyllä tekniikalla, jotka hallinnoi Wikimedia Foundation. Voihan kaikkea omaehtoisuuteen ja vuorovaikutteisuuteen perustuvaa oppimista kutsua wikioppimiseksi, mutta tällöin on riskinä, että wikioppiminen ja wikipedagogiikka mielletään tapahtuvaksi nimensä mukaisesti Wikimedia-kontekstissa, jolloin Wikimedia-ympäristöistä muodostuu vuorovaikutteista ja digimaailmaan perustuvaa oppimista määrittelevä auktoriteetti, mikä ei kuitenkaan taida olla wiki-idean tarkoitus?

Olin pari vuotta täysipäiväisesti työelämässä "tietotyöläisenä", ns. asiantuntijatehtävissä. Tuon muutaman vuoden aikana huomasin, että osaamisen keskiöksi alkoi muodostua yhä vahvemmin työtilat, joita voi mielestäni verrata wikiympäristöihin. Mielestäni tämä oli positiivinen ilmiö monessa suhteessa: tietoa, materiaalia, ajankohtaisia asioita ja ajatuksia oli helppo jakaa ja päivittää. Se loi mahdollisuuden osaamisen kehittämiselle. Toisaalta koin työtilat ongelmallisiksi niiden lähtökohdan takia: Organisaatioita muutettiin ns. matriisiorganisaatioiksi ja työtiimejä virtuaalitiimeiksi. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena oli tehokkuus, joustavuus ja itseohjautuvuus. Nämä tavoitteet taas loivat tarpeen työtiloille. Ongelmana oli sitten se, että kun kaikki tiimit puuhailivat sitten omiaan itseohjautuvasti, seurauksena oli sillisalaatti, jonka lopputulos oliva yt-neuvottelut. Eli wikioppimisenkin edellyttämä ja tavoittelema itseohjautuvuus ei toiminut, vaikka suurin osa eri tiimien jäsenistä oli yliopistokoulutettuja. Tämän takia olen sitä mieltä, että wiki on varteenotettava ja positiivinen ilmiö, mutta se on paras oppimisen tukena ja lisänä, ei sen ytimenä. Jonkinnäköinen auktoriteetti tarvitaan ohjaamaan oppimista, ainakin koulutusinstituutioissa. Poyryol 15. marraskuuta 2011 kello 11.08 (UTC)¨


Wikioppiminen on tosiaan luonut tasa-arvoisemman ja vapaamman ympäristön oppia oman mielenkiinnon kohteita. Loppujen lopuksi kun työpaikkaa hakee on oltava todistus opiskelustaan, joten wikioppiminen ei täysin sovellu oppimiseen nykyisessä yhteiskunnassa. Wikioppiminen toimii kuitenkin hyvänä tukena valmistautuessa tiettyyn alaan ja on videon kommentoimalla tavalla se on avannut uuden ympäristön oppimiselle.

JoonaK


Kerroin äidilleni, joka on luokanopettaja, wikioppimisesta ja -ympäristöstä. Hänen mielestään idea oppimisesta yhdessä on oivaltava, mutta tekniset resurssit tulevan ainakin hänen opettamallaan koululla vastaan. Ensinnäkin viidensadan oppilaan ala-asteella on vain yksi tietokoneluokka, ja toisekseen opettajien tietotaito on niin ja näin. Äitini on toteuttanut jonkinasteista wikioppimista opit-sivustolla, johon oppilaat palauttivat kuukausittain kirjaesitelmiään. Esitelmät olivat kaikkien oppilaiden luettavissa, mutta oppilaat eivät kuulemma rohjenneet antaa avointa kritiikkiä ja kehuja toisilleen. Netti tuntui oppilaista liian "näkyvältä" paikalta antaa kommentteja. Sen sijaan suullinen palaute luokassa toimi moitteettomasti. --Valmis 16. marraskuuta 2011 kello 11.49 (UTC)


Itse aloin pohtia videota katsoessani wikioppimista käsitteenä. Oli mukavaa, että käsitettä avattiin laajemminkin ja huomioitiin, että wikioppiminen ei ole millään tavalla riippuvainen tietokoneista ja –järjestelmistä. Esimerkiksi keskiaikainen käytäntö, jossa oppineet lisäsivät halutessaan kommenttejaan kirjojen tilaviin marginaaleihin, edustaa mielestäni hyvin puhtaasi wikioppimista. Tällaisessa kontekstissa termi tuntuu kuitenkin turhan anakronistiselta. Ehkä sosiaalinen oppiminen ja tiedonmuodostus tai jokin sen suuntainen olisi soveliaampi termi?

--Janitsaari 16. marraskuuta 2011 kello 13.31 (UTC)


Keskusteluvideo wikioppimisesta oli jälleen ajatuksia herättävä. Aloin myös pohtimaan Innan tavoin wikioppimisen suhdetta avoimeen oppimiseen. Muokattavuus, yhteisöllisyys, avoimuus, vapaaehtoisuus liittyvät vahvasti kumpaankin oppimistapaan. Wikin vahva sitoutuminen nettiin tuo mielestäni tähän oppimiseen kuitenkin enemmän haasteita. Teknologia kehittyy, joten voidaanko olettaa, että wikin tapainen alusta olisi vielä tulevaisuudessakin olemassa. Vai muokataanko sitä aina ajan mukaan ja tarvittaessa tarpeiden mukaan? Jotenkin sitä itse on vielä niin alkukantainen, etten haluaisi kaiken oppimisen tapahtuvan koneen välityksellä ja äärellä. Silloin toisaalta tulee tämä ei-digitaalinen vapaa oppiminen, esim. lukupiirit, jotka mahdollistavat keskustelun ja uuden keksimisen ilman teknisiä laitteita.

On totta, että suurin osa käyttää esim. wikipediaa yksipuolisesti tiedon hankkimiseen ja vain marginaalinen joukko oikeasti tuottaa sisältöä ja on aktiivisia. Tähän varmasti liittyy juurikin se pelko, että ei ehkä luoteta omaan osaamiseen tarpeeksi. Mutta jos on innostusta ja kiinnostusta jotain aihetta kohtaan, niin miksei siitä ottaisi monipuolisemmin selvää ja keskustelisi siitä muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa? Ehkä se varsinkin tiedon etsimisen alkuvaiheessa onkin haasteellista, sillä aiheesta ei vielä (ainakaan omasta mielestä) tiedätä tarpeeksi kattavasti.

Elisa H. otti mielestäni hyvin esille työmaailman näkökulman. Erityisesti kiinnosti tuo Häme-Wiki, johon täytyykin nyt kunnolla tutustua. Siinä onkin hieno esimerkki siitä, minkälainen rooli esim. kirjastolla voi olla wikioppimisessa.Liisa


Videolla puhuttiin, että wikioppimisessa on tärkeää aito kiinnostus aiheeseen. Mietin, että toinen asia, joka saattaa olla yksittäiselle ihmiselle kynnyskysymys wikioppimisen hyödyntämisessä oppimisen muotona, on oma uskallus. Moni on itselleen kovin ankara, kun on kyse julkisesta sisällöntuotannosta. Omia taitojaan vertaa helposti muihin ja moni suhtautuu omaan osaamiseensa liian kriittisesti – wikioppiminen saattaa jäädä, jos yksilö tuntee, ettei hänellä ole tarpeeksi annettavaa tai riittävästi taitoja. Wikioppimisen yhteydessä olisikin korostettava sitä, että osallistuakseen yksilön taitojen ei tarvitsekaan olla samalla tasolla kuin muiden – jokainen osallistukoon taitojensa mukaan. Oma panos on tärkeä, vaikka se olisi pienikin ja itse voi prosessissa saada paljon muilta. Kuten videolla kävi useaan kertaan ilmi, wikioppiminenhan on nimen omaan yhdessä oppimista. Perinteisiin oppimismenetelmiin tottuneen voi ymmärrettävästi olla vaikea sisäistää, että wikioppimisessa ei arvioida yksilösuorituksia, vaan tuotetun aineiston päätavoitteena on olla hyödyksi muille. Heidi


Wikioppimisesta itselle tulee ensimmäisenä mieleen ahdistus - ahdistus siitä, että pitää lukea asiaa ruudulta, eikä kirjasta. Vanha on näissä asioissa Tosi Wanha, eikä taivu oikein kyvykkyyteen sisälukea tekstiä näytöltä. Olenkohan ainoa? Oppimisessa on itselleni mielekästä se, että voin aina palata aiemmille sivuille, taitella hiirenkorvia ja tehdä reunamerkintöjä ( juu, jos kirjat ovat minun) ja nukahtaa kirja sylissä.. Ihan tuntuu siltä, että pää ei ota vastaan ruututietoa niin kuin se ottaa vastaan musteella kirjoitettua?! No, mene ja tiedä. Lisäksi, kuten jo edellisessä viikkotehtävässäkin kirjoitettiin, niin netissä kuka vain voin julistaa mitä vain ja sitten se vielä uskotaan totena. Esimerkkinä annan äitini, 76-v. ja itseoppinut googlettaja :) Jos hän lukee jotain netistä niin sehän uskotaan kuin Presidentin Uuden Vuoden Lupaukset. Wikioppimisen suurin ongelma tästä näkökulmasta onkin se, että iso osa käyttäjistä = oppijoista on täysin tiedon antajan armoilla. Ja pahiksia tässä maailmassa riittänee... Samoin, nuorten (puhutaan nyt vaikka yläkouluikäisistä) kohdalla törmätään mielestäni & kokemukseni mukaan siihen, että liiallinen vapaus ei perinteiseen opetukseen pääsosin tottuneita pieniä opiskelijoita motivoi oikealla tavalla - vapautta ei osata hyödyntää niin kuin pitäisi, vaan vapaus = mahdollisuus unohtaa kotitehtävä! kaisasa



Oppiminen internetin kautta ei ole sikäli erilaista kuin muukaan teknologinen toiminta; miksi se olisi sen pahempaa kuin kommunikointi tai muu? Auktoriteettien puute voi olla myös tärkeää oppimiselle: kun saa itse tutkia ja kokeilla, saa oppia enemmän omilla ehdoillaan kuin opettajan ehdoilla. Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa oppimaan millään tavalla, ja se on aina ihmisestä itsestään kiinni. Kaikille wikimuotoinen oppiminen ei myöskään välttämättä sovi, eikä sitä pitäisi pitää minään itseisarvona vaan uutena välineenä. Ryhmätoiminta internetin kautta ei myöskään aina ole niin helppoa - joskaan miksi se livenäkään olisi. Kuuris


Wikioppiminen tuntuu sisältävän paljon enemmän kuin ennen kurssia ajattelin, ei pelkästään muun kuin wikipohjaisen tietokoneella tehtävän oppimisen, vaan myös ei-digitaaliset harrastuneisuuden ilmaukset. Pohdimme tätä terminologiaa lukupiirissäkin emmekä päässeet tyhjentävään lopputulokseen soveltuuko käsite wikioppiminen kunnolla kaikkeen tähän. Jäin myös miettimään yliopisto-opiskelun ja työelämän yhteyksiä, esimerkiksi kirjastopuolella on ymmärtääkseni ollut paljon huolta koulutuksen muutoksen jälkeen siitä etäännytäänkö käytännöstä liikaa ja otetaanko enää huomioon alan vaatimuksia riittävästi. Itse olen sillä kannalla että tulevaa tarvetta ei voida mitenkään ennustaa riittävästi ja opiskelun tulisikin olla enemmän oppimista varten kuin putkikoulutusta ammattiin. Lopun esimerkki ruotsalaisesta maahanmuuttajakoulusta oli kiehtova. Ehkä siinä olisi jotain johon suomalaisenkin koulutusjärjestelmän kannattaisi perehtyä. Vekotiitus


Mielestäni wikioppiminen on avannut uusia oppimisen tapoja, mutta itse olen enemmän myös vanhanajan kirjaihmisiä. Toisaalta ehkä tämäkin on vain tottumuskysymys. Olemme nykyään myös niin vahvasti kaikenlaisten todistusten armoilla, että halu wikiopiskeluun on todella lähdettävä siitä, että on aidosti kiinnostunut aiheesta, kuten videolla todettiin, mikä taasen ei ole lainkaan huono asia. Huomasin myös itse tehdessäni ryhmätyötä wikiympäristössä, ettei se ollut kovin helppoa ja jouduimme tapaamaan ihan henkilökohtaisestikin useamman kerran. Toisaalta videon mukaan wikioppimista on muukin kuin internetin välityksellä tapahtuva ryhmäopiskelu. Uskon myös, että wikiopiskelu saattaisi toimia hyvin joidenkin työpaikkojen henkilöstökoulutuksessa. VStylman

--- Tällä kurssilla olen ensimmäisen kerran käyttänyt Wikiopistoa ja se oli mielestäni aivan erinomainen työkalu ryhmätyön tekoon. Ammattikorkeakouluopintoihin kuuluu väsymiseen saakka ryhmätyötä, mutta hyvin harvoin ryhmä on yleensä oikeasti onnistunut synnyttämään jotain yhdessä. Yleensä ryhmätyö on häthätää viimeisenä iltana ennen esitystä kyhätty joukko Power Point -kalvoja, ei suunniteltu kokonaisuus. Mielestäni tärkeää oli myös päätös tehdä artikkelin Wikipediaan. Sitä kautta tehtävä oli helpompi rajata ja toisin kuin harjoitustöiden kanssa yleensä oli mielenkiintoista ajatella artikkelimme mahdollisia lukijoita. Olimme tekemässä artikkelia ulkopuolisille lukijoille, emme itsellemme. Samettikatti

--- Ymmärsin videosta, että kaikki koulunulkopuolinen oppiminen, paitsi mallioppiminen, olisi wikioppimista? Kuitenkin aluksi rajasitte wikioppimisen netissä tapahtuvaksi, eli kysymykseni kuuluukin, ovatko harrastukset ynnä muut tällaiset wikioppimista, mikäli ne eivät tapahdu verkossa?

Myös siitä kommentoisin, että oma suunnittelu ja uuden keksiminen on mielestäni juuri osoitus ns. korkeammasta oppimisesta ja siitä, että asian on todella sisäistänyt ja sitä on vienyt eteenpäin. Valitettavasti tällaista omaa osaamista ei katsottu hyväksi lukiossa, eikä sitä tunnuta ylistettävän yliopistossakaan, ainakaan ennen kuin on opintojensa lopussa. Esimerkiksi sellaiset aihealueet, joista opetetaan monia eri tulkintoja (esim. kirjallisuus) vaativat opiskelijan osaavan jo olemassa olevat tulkinnat, kun taas omista tulkinnoistaan voi saada vastaukseksi, ettei tulkinta ole mielekäs, vaikka se olisi perusteltu yhtä hyvin kuin kaikkien historian nerojenkin tulkinnat. Kuka tällaisen lannistamisen jälkeen sitten enää kehittelee omia keksintöjään ja ideoitaan?

Suski

---

Toisen videon aiheena oli wikioppiminen. Wikipediaa verrattiin perinteiseen ensyklopediaan ja wikioppimista laajemmin muodollisempaan oppimiseen. Wikipedia eroaa ensyklopediasta mm. muokattavuutensa, vapaiden tekijänoikeuksiensa, keskusteluominaisuutensa sekä netin ansiosta laajan tavoitettavuutensa puolesta. Aineiston lähteet ovat siinä mielessä näkyvillä että muokkauksen toimeenpanija on aina nähtävissä ja muokkaukset voidaan kyseenalaistaa keskustelun kautta. Tähän liittyykin videolla esiin tullut tärkeä havainto siitä, että tekstin tai aineiston luotettavuus ei tule wikissä mistään ulkopuolelta. Tietosanakirjatyyppisessä käytännössä ja muodollisessa oppimisessa yleensäkin oletetaan auktoriteetti, jonka oikeutusta harvemmin todella kysytään tai kyseenalaistetaan. Hän on auktoriteetti vain koska hän on auktoriteetti ja sillä siisti. Toinen tärkeä kysymys oli se, ohjaako wikioppimista oma tahto, halu, kiinnostus ja vapaaehtoisuus? Työelämävalmiudet ovat usein sellaisia mitä opiskelijat ovat pakotettuja haluamaan. Mutta vaativatko työelämätaidot lopultakaan suppeaa vai kenties laajempaa ja vapaampaa sivistystä? Vapaan sivistystyön ajatus otettiin esiin ja se sopikin tähän yhteyteen hyvin. Onhan wikioppiminen lähellä tuota vanhaa ideaa, jossa oppimisen tavoitteet eivät ole ahtaat ja ylhäältä päin, jonkin auktoriteetin toimesta määritellyt.

Kalle Honkanen

---

Ehkä hieman myöhässä kommentoin mutta kommentoin nyt kuitenkin, toivottavasti ei ihan hirveästi toistoa. Tulin miettineeksi erityisesti sitä miten paljon omaa kiinnostusta oppilaalta/opiskelijalta pitäisi löytyä, jotta wikioppiminen toimisi kunnolla kouluympäristössä. Ideaali olisi kaiketi se, että oppilaat ideoisivat ryhmänä ja loisivat jotakin uutta, heidän toimintansa olisi spontaania ja motivoitunutta. Minusta tuntuu, että jos tämäntyylistä "opetus"tyyliä harjoitettaisiin oppilaan koko koulu-uran ajan, olisi tuloksena henkilö joka olisi varmasti hyvinkin sivistynyt tietyissä aihealueissa, mutta toisaalta häneltä puuttuisi oleellista osaamista muista aiheista. Wikiympäristössä on vaikeaa/mahdotonta testata, mitä yksittäinen oppilas käytännössä osaa. Ehkä ideaali olisikin löytää kultainen keskitie wikioppimisen ja tavanomaisten opetusmetodien väliltä.

Cryo